Mjaa.
Ny selvis moni asia. Google toimi ystävänä. Hoitohauvelin rotu oli ja on mulle täysi arvoitus, mut G osasi kertoa, et kyseessä on sosiaalinen, lapsiystävällinen, hemmetin fiksu ja syvästi isäntään/emäntään kiintyvä hauveli. Niin muuten taitaa olla.
Paitti että tää on ajo/metsästyskoira. Tämmöisen pitäminen lähiökerrostalokämpässä ei sopis mun luontooni. Selittää kyl vetämishalukkuuden, et milloin näkee enemmän kuin yhden puun, niin kyseessä on hänen kannaltaan metsä mis voi olla jahdattavia jäneksiä. Tai villisikoja.
Tviitti kaipas sinisilmäistä Huskya? Tää ei tu yhtään toimeen paikallisten Huskyjen kans (ihan erikseen varoitettiin), mitä en ihmettele koska siin on kerrostalolähiössä kaks kaukana mukavuusalueeltaan.
Sinisilmät ei mua kiinnosta. Eikä tissit. Eikä perä. Tai siis joo, mutta...
...täntyyppinen hauveli ...(pidettiin vartin rapsutustuokio)... on niitä joita ei tiedä olevan olemassa ennenko tapaa.
Maailman turhinta on funtsia, et "tahdon ison tms". Ainaski dobberin. Tahi nöfföländerin. Ja sit tulee eteen puun takaa yksilö (mies/nainen/koira/kissa/hamsteri...) josta toteat, että niin siis just tuo!!!
Hauveli kärsii emäntäikävää nyt. Se paranee sunnuntaina.
Mut tämmöistä koiraa mä en löydä. Tää on ihan ainutlaatuinen. Lukee minua puolesta sanasta ja vastoinpäin.
Pitäiskö mun sunnuntaina sanoa siskonpojalle, et rouvansa koiruus pääsi karkuun ja olen asiasta kauheen pahoillani???