Jotenkin tunnen itteni ihan tyhmäksi kun eihän me oltu edes yhessä...eli ei tässä oo ees erottu(tai no tavallaan ollaan muttei silleen).Sitä vaan toivoi että se muuttuisi suhteeksi,kuitenkin ehttiin tuntea jo aika pitkään ja joka päivä yhteyksissä.Olihan sitä kipinää meijän välillä, siksi se nyt tuntuukin ...no juu,ehkä sekin nyt tässä että menetin ystävän samalla Ja olen tätä varmaan toitottanut monta kertaa, mutta ei tää ollu mikään pikku ihastus vaan oikeesti ajattelin että nyt se puuttuva puolikas löyty.Olen kyllä sitä mieltä edelleenkin mutta eikai tässä voi asialle enää mitään joten pakko se on sitten räpiköidä tän paskan yli.Mä tiedän. Sillon ihan niillä ensimmäisillä hetkillä kun erosin, olin aina menossa sähköjäniksen lailla, ettei se asia kiipeä ajatuksiin.
Mutta se helpottaa pikkuhiljaa, päivä kerrallaan. =)
Ja taas meni avautumiseksi.Sori.
Viimeksi muokattu: