~The esikoisesta haaveilevien plussapino~

bubunen no niin, pääset liittymään tänne supistelevien kerhoon!! :hug: on aika jännä, miten monella (siis lähes kaikilla jo yli 25. odotusviikon ylittäneillä ainakin) jo supistelee ja paljon... mutta kuten bubunen sanoit, niin tärkeintä on vauvan hyvinvointi, joten kyllähän sitä itse kaiken kestää, kun tietää että toisella on kaikki hyvin! :heart: ja joo, kyllä olis ihan hyvä vielä muutama viikko vaavin pysytellä yksiössään!! hyvä että kaikki toistaiseksi hyvin, ja nyt sitten vaan rauhallista oleskelua...!! :hug:

täällä on vähän päivästä riippuen noi supsitukset...välillä ei tarvii kun istua paikallaan, niin supistelee koko ajan, ja sit taas saattaa mennä päivä pari kun tulee ehkä 1 supistus koko päivänä!!

meen tänään elämäni ensimmäisille ME&I-lastenvaatekutsuille!! :heart: heh, jänskää...

32+2 :heart: :heart: :heart:

 

bubunen :hug: toivottavasti supparit helpottas. Hyvä kun oot nyt levossa ja hyvä kun kaikki sitten oli hyvin. Ihme osaamaton tyyppi sullakin siellä eka ollu! :kieh: Ärsyttää tollaset!

ON: Tää kävi vähän hoitamassa kummitädin tehtäviä miehen veljellä. Eivät osaa pitää huolta omista saati lapsen asioista, niin piti käydä siellä katsastamassa tilanne... tosin kun olin meinannut niitä vähän ojentaa ja sanoa painavaa sanaa, siinä kävikin niin että purskahdin itkuun ja itkunsekasella äänellä sepitin siinä että me rakastetaan teitä ja halutaan teille vaan parasta mitä nää ei tunnu ymmärtävän ja että siks me vaan "valitetaan" niille kun yritetään auttaa. Eikä nää tajua/osaa ikinä soittaa ja pyytää meiltä apua ja sitten sekoilevat keskenään ja ovat vaikeuksissa. Sepittivät vain etteivät viitti soitella kun meillä on niin kiire elämä... sanoin niille että AINA voi soittaa ja aina on mahdollista puhelimessa sopia että millon apua voitais antaa. Ärh! Pikkasen laitto ärsyttään. Huoh.....

Sartsa ja pähkis POKS 29+0 :heart:

 

Kiitos kaikille tsempeistä supistuksiin liittyen :hug:

Sartsa Mäkin olen kuullut tosta, että vasemmalla kyljellä olis parhainta nukkua. Kumma vaan että mulla se menee ihan toisin päin Voi johtua siitä että että vauva ei oikein anna mun olla vasemmalla kyljellä jostain syystä.. Aina alkaa hirveä melskaus ja sit kun vaihtaa oikealla puolelle niin helpottuu. Mutta niin, siinä on joku juttu että just rakkoon ei kohdistu niin paljoa painetta vasemmalla kyljellä. Ja munuaisten toimintaankin vaikuttaa, kun kohtu ei paina niin paljoa tärkeitä elimiä. Pystytkö sä vielä makamaan selällään? Mä en pysty ollenkaan, tulee kamala heikotus ja paha olo :x Ja loppuraskaudessa selällään ei juurikaan sais edes olla, kun haittaa istukan verenkiertoa kun kohtu siellä painaa tuota isoa suonta.. Tai jotain.

Höh mikä tilanne teillä taas siellä ollut.. Varmasti pisti vähän ärsyttämään. :hug:

Niin ja onnea viikoista!

bambina Kiva että perhevalmennus oli mukava kokemus Niin sitä vaan viisastuu kun kuulee ammattilaisten ohjeita. Mä en itse ole noissa käynyt, mutta sitäkin enemmän sit itse joutunut tietoa hakemaan kaikista jutuista.. Niin ja toivotaan että sieltä ä-polilta tulee sitten hyviä uutisia.. Älä stressaa vielä nyt, kun kaikki kuitenkin ihan hyvin :hug:

Niin ja tosiaan bambina, mitä sanoit tuosta synnytyksestä, niin ei sitä koskaan tiedä vaikka alkais heti huomenna tai sit meneekin yli.. Se siinä onkin, kun ei tiedä :kieh: Voi kun oliskin helppoa, jos olisi joku tietty päivä jonka etukäteen tietää jolloin se synnytys alkaa

Voi bubunen! :hug: Äääärrr noille supistuksille... Mutta hyvä sentään että siellä ultrassa oli kaikki hyvin. Ja hyvä että neuvola kuulumiset oli muuten hyviä. Sun täytyy nyt ottaa tosi rauhassa, niinkun tiedätkin. Ei kyllä kuulostaa yhtään kivalta, jos kokonaan joutuisi vuodelepoon. Isot tsempit ja jaksamiset nyt sulle :hug:

Niin ja noista supistuksista. Se onkin, kun näin ensikertailaisena ei voi niin hyvin tietää mitä mikäkin on. Mä itseasiassa myös luulin aikasemmin, että ne supistukset oli pelkkää vauvan möyrintää. Mutta sit jostain luin, että joku toinenkin oli näin luullut, ja ne olikin osoittautunut supistuksisksi. Ja kyllä sen sitten itekkin tajusi, kun ne ajan mittaan muuttui vain voimakkaammiksi. Ettei niitä vointukaan enää luulla vauvelin liikkeiksi..

Omaa. Nyt taitaa tänään tulla taas kättärille lähtö. Oon tässä odotellut jo aika kauan että nää supistukset helpottais, mutta ei. Pahenee vaan. Nyt mulle iski sitten yrjötaudin ja kuumeen tähän vielä. Eilen oksensin 3 kertaa ja kuume nousi 38 asteeseen. Nyt onneksi jo sen tiimoilta vähän parempi olo, ja enää ole muutakun pientä lämpöä.. Mutta noi supitukset.. Lähes jokainen on kivulias ja pistää oikein puuskuttamaan.. Alaselässä ollut eilisestä lähtien semmonen menkkajomotus. Inhottavan tuntuista.. Oon koittanut yhden panadolin ottaa, mutta ei sekään auttanut kun ehkä puoleksi tunniksi. Sit kävin kuumassa suihkussa joka ei kyllä sekään auttanut oikein mitään.. Olin noin 15 minuuttia suihkussa ja sinä aikana laskin että tuli 10 supistusta Mä en ole tänään, enkä eilen koko päivänä tehnyt mitään muuta kun maannut ja silti noita tulee kokoajan. Levossakin. Tänään soitan sinne kättärille että nyt kyllä... Ei nää tästä näköjään ota helpottuakseen joten turha kai se on enää odotella..

POKS 34+0 :heart: Kuulema tämäkin jokin merkkipaalu, ettei synnytystä ruveta enää estelemään jos haluaa syntyä..

 

Tää nyt kans ajatteli kirjottaa tänne kun suurin epävarmuus on alkanut hälventyä =)
Eli plussattu maaliskuussa, mutta kokonaan oireettoman alkuraskauden takia ei jotenkin oma mieli ole antanu luottaa ollenkaan, että raskaana tässä ollaan. Yritystä oli takana marraskuusta, eli Yk 4:llä tärppäsi..
Eli ikää 25.v. sairaalana K-Hks ja laskettuaika 28.11.

Kesättä odotellessa (sekä juhannuksena alkavaa 3. viikon thaimaan mamamoonia), Ingu ja Papu 13+5

 

onnea plussista uusille ja tervetuloa mukaan menoon :heart:

 

terp mahtavaa, että "uskallat" mennä töihin jo 4 kk:den kuluttua, vaikka jotkut mammat (ne samat, joiden mielestä sektio ei ole synnytys ja vain imettävä äiti kelpaa) tyrmäävät täysin ihmiset, jotka eivät halua olla kotona lapsensa kanssa suunnilleen siihen asti kun lapsi on täysikäinen! itse odotan innolla kotona oloa ja kotiäitiyttä, mutta nostan hattua kaikille jotka uskaltavat tehdä toisin kuin muut. eli hienoa!! ja noista lapsihaaveista päätellen miehesi on lapsirakas niin viihtyy varmasti kotona.

ja kiitos tuosta sf-mittaa koskevasta rauhoittelusta, se oli taas sellainen hetkellinen panikointi, mutta eipä se enää mietitytä. vauva liikkuu sen verran paljon, että en kyllä hänen vointinsa suhteen ainakaan ole huolissani.

bambina :hug: voi sua kun stressaat kovasti nyt. :hug: en osaa sanoa mitään fiksua tai lohduttavaa, mutta oot ajatuksissani ja koita kestää! ootko koittanut kattella leffoja saikulla? tai lukea kirjoja? tai kokeilla vaikka kutoa vauvalle jotain? kesäkuussa mennään kahvittelemaan, eikö vaan? =) älä kuole tylsyyteen ja tsemppiä sekä ä-polille että sisätautilääkärille! :heart:

tuliko ostettua kauhea kasa vaatteita ME&I-kutsuilta? jossain netissä tms. näin niiden vaatteita ja näyttivät ihanilta!

bubunen :hug: säkin olet sitten päässyt meidän supistelevien joukkoon. höh! :/ koita nyt sitten vaan ottaa tosi rauhallisesti, niin jos ne siitä helpottaisivat.. mulla ainakin supistukset on nyt sairasloman aikana vähentyneet, mutta kyllä niitä vieläkin tulee. toivottavasti sulla myös vähentyvät kunhan saat rentouduttua! pääasia, että kaikki oli vielä kuitenkin kohdunkaulan osalta kunnossa ja vauvallakin ultrassa kaikki hyvin!
onnittelut vielä muuten hyvistä neuvolakuulumisista! =)

jendde voi kääk noita sun supisteluja! ja oksennustautikin vielä siihen kaupan päälle. ei kuulosta hyvältä! :| Joko olet soitellut kättärille, mitä sanoivat? Varaudu siihen, että jos et lähipäivinä synnytä niin olet sitten vuodelevossa loppuraskauden! Toivotaan nyt, että vauva vielä hetken viihtyisi masussa, vaikka tosi hyvinhän noilla viikoilla syntyneet vauvat jo pärjäävät. Tsemppiä!! :heart: :heart:

Ingu tervetuloa ja onnea! saako udella, että missä päin asut? meillä vaan on sama synnytyssairaala, siksi kyselen. =)

ON: huomenna palailen sitten töihin.. olo on edelleen ajoittain väsynyt, mutta se lienee ihan normaalia. oon paljon rentoutuneempi ja mikä tärkeintä, supistukset ovat vähentyneet huomattavasti. työpäiviä ois tosiaan jäljellä 14 ja tavoitteena ois saada ne hoidettua. tietysti tilanteet voi muuttua, voihan se olla että kun menen töihin kumartelemaan ja kyykkimään ja nostelemaan niin supparit tulee takaisin, mutta kattellaan.

meillä oli eilen viimeinen kerta perhevalmennusta (yht. 3 kertaa) ja täytyy sanoa, että olen vähän pettynyt. en siihen itse valmennukseen, mutta siihen, että meistä ei todellakaan hitsaantunut siellä mitään tiivistä porukkaa joka ois vaihtanut sähköpostiosoitteita tms. Edellisissä synnytysvalmennusporukoissa niin on käynyt ja he tapaavat viikottain jonkun kotona nyt kun ovat mammalomalla. Meidän porukassa ei todellakaan tapahtunut mitään sellaista lähentymistä, että kuvittelisin kutsuvani heidät mielle kahville tai että mentäisiin jonkun toisen luo kahvittelemaan. HÖH! :| Mutta eilisessä valmennuksessa oli mukana yksi vauva & tuoreet vanhemmat ja mulle tuli sellainen fiilis että en malta odottaa sitä vauvaperheen elämää!! :heart:

pahoitteluni kaikille, mutta jatkan vielä tätä äitiyspakkausvalitustani. kun se ei ole vieläkään tullut! :headwall: kelan päätös on tehty 1,5 viikkoa sitten ja papereissa luki että kahden viikon sisällä sen paketin pitäisi tulla, joten ei se vielä ole mitenkään "myöhässä", mutta mua vaan ärsyttää kun laitoin ne paperit oikeesti reilut 1,5 kuukautta sitten ja vielä odottelen sitä pakettia. kävin lukemassa toista pinoa niin siellä joku oli laittanut paperit menemään pari viikkoa mun jälkeen ja se oli saanut päätöksen melkein heti ja sit sen paketin alle viikko päätöksen teon jälkeen. tuntuu että mua syrjitään. :/ mutta pääasia että paketti tulee joskus.

Siili & Känkkis 28+0 :heart:

 

jendde selällään pystyn makoilemaan pieniä hetkiä.. kuten aamulla herätessäni, oon hetken aikaa selälläni, mutta yöt nukun kyllä lähinnä vasemmalla kyljelläni.. joskus tosin herään pissahätään oikealta kyljeltä. Juu ja täälläkin kyllä poika melskaa, mutta tuntuu olevan ihan sama sille millä kyljellä ollaan.. ehkä oikealla kyljellä vielä enempi potkii, kun tykkää potkia mua oikealle puolelle muutenkin, niin sit kun oikea kylki on kosketuksessa patjaan, poika potkii patjaa mun mahan läpi. Ja vasemmalla puolella nukkuessani jätkä monottaa suoraan navan kohdalle ja pykää peppuaan millon mistäkin suunnasta. Eilen illalla oli kamalan vaikeeta saada tää rauhottumaan. Ei edes meidän perinteinen tuutulaulu meinannu rauhoittaa poikaa. Vasta sitten kun olin laulun lopussa ja olin koko biisin ajan heijannu itteeni puolelta toiselle maatessani kyljelläni ja vielä hyssyttelin biisin jälkeen, hän rauhottu. Et en tiiä mikä levoton kohtaus tällä oli sit päällä. Ehkä se osotti mieltään kun uppouduin lukemaan siinä aika pitkäks aikaa vaikka sanoin että äiti lukee ihan pienen hetken ja sitten laulaa sulle unilaulun ja aletaan nukkumaan. On tää niin hauskaa ja ihanaa.

Ja kiitos vain.. viikon päästä poksuu tasaluvut.

Voi, sulla on siellä jännät paikat! Mieletöntä tsemppiä nyt! Ilmoittele jos toinen haluaakin nyt ulostautua tähän maailmaan!!! :heart: No, eihän sulla ole kuin 1,5kk eli 6vkoa laskettuun, joten on tosi monia jotka on syntyneet noilla viikoilla. :heart: Hirmuista onnea täältä ja tulehan kertomaan kuulumisia, miten siellä asiat etenee. :hug: :heart:

Moikka Ingu ja tervetuloa kans mukaan! :flower:

Siili tsemppiä 14:sta työpäivään! :hug: Kiva kuulla että olo huomattavasti parempi. :heart: :hug: Ompa outoa ettei tuo pakkaus ole vieläkään sulle tullut! Ihme touhua! Luulis jo nyt tulevan sieltä. Alat sitten kyllä pommitteleen kelaan tai jonnekin et missä mokoma pakkaus viipyy, jos nyt ei siihen määräaikaan mennessä sulle ilmaannu.

ON: Huomen aamulla 8.40 lääkäri. Ootan ihan innoissani sitä et saan tietää mikä on alapään kohtalo tällä hetkellä. Ja haluisin tietää mikä ruumiin osa on millon missäkin tuolla.. eli tunnistamaan herran olinpaikan ja asennot.

Sartsa ja pähkis 29+1 :heart:

 

KESÄKUU

Marta.......................27v............24.6....................SKS

HEINÄKUU

jendde.....................18v..........7.7........................KOS
bambina...................26v.........16./18.7................KHKS



ELOKUU

Sartsa83..................26v..........10.8......................TAYS
Siili H........................24v..........18.8......................KHKS
Pieniminä.................20v..........22.8......................SATKS
bubunen..................31v..........30.8......................TYKS
Grenie86..................24v..........31.8......................OYS

SYYSKUU

LauraAnnika.............23v..........1.9.......................HUS
lauru........................25v..........5.9.....................OULASKANGAS
terp.........................................25.9.....................TYKS

LOKAKUU


MARRASKUU

Ingu........................25v...........28.11..................KHKS

 

sartsa :hug: :hug: jaksamista noiden ns. ylimääräisten murheiden keskellä. teille niitä jotenkin kasaantuu.... :'(

jendde kyllä kannattaa mennä katsastuttamaan tilanne!!! kuulostaa nimittäin kyllä siltä, että kohta voi alkaa tapahtumaan... btw, heinäkuisissa on tooooosi moni jo pakkolevossa juuri noiden oireiden takia! ja jollekin oli lääkäri sanonut, että juurikin nuo menkkajomotukset ovat niitä, mitkä avaavat paikkoja. joten käy ihmeessä tarkastuksessa! :hug:

ingu tervetuloa!! :flower: mulla oli ihan samanlainen alku raskaudessa, jos en olis tiennyt, niin en olisi tiennyt... ja mäkin heti utelen, että missä asustelet, kun tosiaan on sama synnäri???

siili kiitos! :hug: telkan kattominen on jäänyt tosi vähälle, kun oon yrittänyt keksiä jotakin muuta toimintaa...tulee aika niin pitkäksi muuten. en jaksa makoilla kovin pitkiä aikoja putkeen. ei tietty oo hyvä asia, kun tosiaan supistelee ja paljon, mut jotenkin en vaan saa aikaseks alkaa kattoo mitään leffoja. ehkä senkin takia, kun tekis mieli syödä jotain herkkuja samalla, ja niistä pitää pidättäytyä, niin on helpompi pitää ittensä "kiireisenä"... :/
ja on kyllä TOSI kumma juttu toi sun ä-pakkaus!!!! ootko soitellu vielä perään? mulla tais mennä viikko kelan papereiden saapumisesta. tai max 1,5vko. joten erikoista etten sanois!!! :kieh:
meillä tuolla valmennuksessa oli ehkä n. 60 ihmistä (se kun oli ainoo mitä tänä vuonna järjestetään), niin eipä siinä paljoo tullut tosiaan vaihdettua yhteystietoja... :| harmittaa kanssa, kun olis ollu kiva tutustua uusiin odottajiin.

ON: mulla on ollu tänään ihan PASKA päivä. oon ollu tosi pahalla päällä ja muutenkin aika herkillä. voi olla että huominen vaikuttaa asiaan (ä-poli)...tänään tietty aika matelee, kun huomista odottaa niin paljon. saa nähdä paljonko meidän pikkujättiläinen on taas kasvanut ja saako sieltä lähteä taas itkun kanssa... :'( voin sanoo, että oon ihan äärimmäisen ahdistunu tästä tilanteesta enkä tiedä mitä tehdä...tiiän että on vakavampiakin asioita odottajilla, mutta tietty kun tämä osu nyt omalle kohdalle ja muualta saa lukea vaan siitä miten ihanasti kaikki on menny ja kuinka mahtavaa odotusaika on, niin eipä se oloo yhtään kohenna. kauhee huoli ihan koko ajan. mutta en vaivaa sillä tänään enää teitä enempää. huomenna sitten kuulumisia. jos ne on sellasia, että viittii sit tulla kertomaan, voi olla että masennun niiden kanssa sitten yksikseni... :ashamed: :'(

32+3 :heart: :heart: :heart:

 

bambina kiitos.. niin niitä tuppaa kasaantuun. :/ Minkäs teet... äiti sairas ja muut sitten vaan muuten vaan saa sekasi.. pitäs olla välittämättä, mutta minäkö en välittäis? Pyh ja pah! En pystys olemaan kylmäkiskonen niinkun miehen äiti... josta ei voi kyllä sanoa että siinä ois tuleva mummi.

Elähän nyt raksupoksu siellä :hug: ... mieluummin tuut tänne purkamaan sitten tuntojas kun suret niitä yksinäs. Onhan se ikävää lukea kun sulla on niin kova huoli etkä pysty nauttimaan raskaudesta kunnolla, mutta tottakai sen ymmärtää! Ja varmasti ahdistaa lukea niiden juttuja joilla raskaus mennyt hyvin. Mutta me ollaan täällä sitä varten et me tuetaan sua tossa... ja ollaan joka hetki mukana, vaikkei kongreettisesti siellä ollakaan. :hug: :heart: Tsemppiä huomiselle muru!!! :hug:

ON: Äiti sai mulle melkein sydänhalvauksen kun soitti paniikissa että ensimmäinen sytostaattihoito oli aiheuttanu sille jotain punasuutta kasvoissa ja jos sellastakin tai mitä tahansa ilmenee, pitää heti soittaa asiasta sairaalaan. No äitihän sitten panikoitti puhelimessa mulle että mihin hän oikee soittaa kun ei enää poliklinikka ole auki jonne pitäs soittaa. Hermostuin sitten hänen panikointiin samalla peläten että nyt tarttee hänen lähtee sairaalaan ja etin netistä hänelle numeron jonne voi soittaa jos poliklinikka ei ole enää auki. Nyt hän tuossa sitte äsken soitti ja selitti että "ei mitään hätää. Posket punottaa sen takia kun aamulla söin 5 tablettia kortisonia ennen hoitoa ja sain vielä sytostaatin yhteydessä kortisonia estämään pahoinvointia, että sen kortisonin takia posket punottaa." Tietenkin, koska kortisoni pistää veren kiertämään reippaammin estääkseen pahoinvoinnin. Lääkäri oli sanonu että saattaa koko naama olla täysin tulipunainen, kuin hehkulamppu konsanaan, mutta äidillä punotti ainoastaan posket. Sanoin vaan sitten äidille, että hänen on ittensä parhaaks opeteltava olemaan panikoimatta. Että soittaa ensin ja panikoi vasta sitten. Se että hän siellä yksin panikoi, pahentaa vain olotilaa ja voi tehdä huonommankin olon, mutta kun käsittelee tilanteen rauhallisesti, niin tilanne on paljon helpompi käsitellä. Tottakaihan häntä pelottaa tuo kaikki! Sehän on selvää... mutta pelottaa muakin äidin puolesta että saa siellä vielä jonku sydärin yksinään kun silleen aina panikoi. Mä en todellakaan halua menettää äitiäni saati tämän pienokaisen tulevaa mummia, joka onkin ainoa virallinen biologinen mummi jota kiinnostaa tämän pikkusen syntymä.

 

bambina Tsemppiä tuleviin käynteihin, älä etukäteen murehdi, se selviää sitten, mitä eteen tulee. :hug:

Sartsa Kiitos. Se on musta jännä miten helposti ihminen oppii tunnustelemaan sikiön asennon vatsan päältä. Kun kokenut kätilö kädestä pitäen opettaa, niin tämmönen tumpelokin kuin minä oppii. Ja stemppiä arkeen, kun on noin paljon ikäviä tapahtumia ympärillä. :hug:

bubunen Me käydään Ruohonpään neuvolassa, joka on muuttanut ilm. suikkilan vanhan terveyskeskuksen tiloihin. Mulle on ihan sama, kun autolla pääsen ihan minne vain.

Kukahan mahtaa olla siellä lekurina, toivottavasti ei ole kukaan mun tuttu. Oliko hällä lyhyet sormet, kun ei kohdunsuuta pystynyt saamaan sormien päähän. Musta kun tuo kohdunsuun kokeileminen on raskaana olevilta ollut melko helppoa. En myöskään tiennyt, että lapsivedenmäärästä voisi sanoa yhtään mitään käsikopelolla, ei ole mulle opetettu. SF-mitta kertoo toki liiallisesta, jos on kovin iso. Hyvä, että menit ultraan, niin saatiin tsekattua, et kaikki on ok. SF-mitta on tosi epämääräinen mitta, ja mittaajan pitäisi olla aina sama, jotta saadaan edes hieman luotettavia tuloksia. Mahan kokoon vaikuttaa kohdun koon lisäksi esim. kohdun asento ja äidin pituus, joten mahat voivat olla monenkokoisia.

jendde Selällään ei pysty olemaan yleensä kauaa, koska siitä tulee paha olo. Iso kohtu painaa selin makuulla vena cavaa eli suurta laskimoa. Tästä johtuen verenkierron paluu häiriintyy ja äitiä alkaa heikottaa ja pyörryttää sekä sikiön syke hidastuu. Tämän vuoksi suositellaan kylkiasentoa. Loppuvaiheessa sikiön pää (raivotarjonnassa olevan tietty) voi olla niin matalalla äidin lantiossa, että kylkiasennossakin on paha olla. Tyynyä sitten vaan jalkojen väliin helpottamaan oloa.

Ja jos noita kivuliaita supistuksia on noin paljon, niin ei auta kuin käydä tarkistuttamassa tilanne. Noilla viikoilla sikiö pärjää jo ihan hyvin, joten jos on syntyäkseen, niin ei voi mittään.

ingu Tervetuloa mukaan ja onnittelut täältäkin! Mukavaa, etten ole enää kaikkein pienimmillä viikoilla ainoana, kun muut on niin lähekkäin kuitenkin. Musta on tuntunut, et mä vasta olen päässyt vauhtiin, kun toiset jo melkein synnyttävät. Onneks nyt on muitakin, jotka vasta pääsevät vauhtiin.

Siili H Meidän alalla ymmärretään kaikkia vaihtoehtoja. Sitä paitsi en halua toisen iloa viedä pois, kun kerran ihan haluaa jäädä koti-iskäksi. Meistä mies kun on muutenkin se enemmän lapsirakas, mä olen lähinnä töissä kasvanut lasten kanssa toimimaan. Ehkä musta kasvaa ihan hyvä äitikin, saas kattoa miten muijan käy. Toisille sopii yksi vaihtoehto ja toisille toinen. Imetän niin kauan kuin maitoa tulee (tarvittaessa sitten lypsän) ja sitten mennään korvikkeella. Hyvin nuo lapsoset pärjäävät ja kasvavat korvikkeellakin.

Hieman epäilyttää pystynkö töissä olemaan vielä elokuussa, mutta alustavasti on tosiaan sovittu, että olen aivan viime tinkaan asti eli elokuun puoleenväliin ennen kuin jään äippälomalle. Mikäli tätä ennen tulee jotain, niin olen sitten sairaslomalla. Toivottavasti kaikki menee hyvin ja saisin olla töissä ja jaksaisin vielä siellä. Kotona kuitenkin vaan keksisin kaikkea ihme tekemistä ja en kuitenkaan osaisi olla paikallani. Heinäkuun päivystyslistat ainakin näyttivät ihan inhimillisiltä omalta kohdaltani.

Sektiosta tuli mieleen, et mä olen varmasti hieman häiriintynyt, kun mä oikeesti "pelkään" sektiota. Jos siihen on ihan pakko mennä niin sitten on, mutta muussa tapauksessa tahdon alateitse synnyttää. Jotenkin varmaan on synnäriviikot tehneet opiskeluaikana tehtävänsä.

Kyllä se äitiyspakkaus sieltä joskus pöllähtää, kärsivällisyyttä. Jos ei ala kuulumaan, niin voihan sitä varmasti kelasta tiedustella missä viipyy. :hug:

Tsemppiä kaikille supistelijoille, koittakaahan lepäillä. Itselläni ei ole paljoa mitään uutta tiedossa. Töitä ja töitä ja töitä. Tänään olen opetellut gynekologisia toimenpiteitä kolleegan avustuksella, jotta pärjään ehkäisyneuvolassa vähän ajan kuluttua. Myös äitiysneuvolaa menen pitämään. Huomenna sitten hammaslääkäriin aamusta kuulemaan onko reikiä. Ensi viikolla on myös neuvola, joten kyllä näitä häppeninkejä riittää. Tulipas romaani...

Terp ja pikkuriikkinen 22+3

 

Kiitokset kaikille!

Voisin ensin kommentoida tohon äitiysloma asiaan, olen kanssa ilmoittanut töihin, että en ole kotona kuin 6kk, koska tykkään työstäni ja kun avokki on jo kärsimässä 30:n kriisistä, niin haluaa olla ainakin äitiyslomasta kotona sen 3kk ja siihen kesäloma + muutama kuukausi luultavasti hoitovapaata, niin ei tarvii pikkusta sitten laittaa hoitoon ainakaan ennen 1.vuoden ikää

Janakkalassa, turengissa asustan =)

 

Omaa napaa... anteeksi siis heti alkuun... :ashamed:

Tänään siis lääkärintarkastus.

Kohdunsuu: kiinni
Kohdunkaula: hyvä (ilmeisesti sen jonku 3-4cm), pituudesta ei puhunut mitään.
Vähän oli pehmyt mutta näillä viikoilla saakin jo olla.
Muutenkin kohdun tilanne hyvä. Sikiön sydänäänet tasaiset.. jotain se jätkä siellä taas riehu kun pitkään oli 160 ja sit laski 150:neen. :heart:
Valkovuoto oli kokkareista vähän ja siksi lääkäri käski käydä hakemassa jotain joka auttas kun epäili hiivaa. Hiivan oireita ei ole ja mun keho hylkii emätinpuikkoja, joten apteekkari suositteli kokeilemaan maitohappobakteeri puikkoja. Niitä 7 päivänä niin johan luulis kokkareisuuden laantuvan.

Sitten. Joudun tuon mahan kasvun takia seurantaan + tuota proteiinia virtsassa seurataan, vaikka nyt tämän päivän testi osottaiskin sen olevan puhdas, mutta seurataan silti, varmuuden vuoksi + verenpaineita, vaikka tänään ja viime torstaina nekin olivat olleet ookoo. Mutta ihan sillä että jos jotakin komplikaatioita tulis, tiedetään mistä ne johtuu ja täten osataan sitten toimia oikein. Mua ei tää seuranta ollenkaan haittaa. Pääsen nyt viikottain neuvolaan + jos käyrä on edelleen yläkäyrän yläpuolella, laitetaan lähete TAYS:iin kokoarvio ultraan, johon oon jo hetken aikaa halunnukin päästä. Eihän se tarkkaa arviota kerro, mutta osviittaa ja mulle itellä on ihan olo että tää jätkä ois jo nyt paljon isompi mitä sen "pitäs" olla, kun maha on näin timmi ja loppu viimein aika pieni näillä viikoilla.

Lääkäri myös sano että voi olla että siellä on niin paljon myös lapsivettä. Sitä en huomannu kysyä että onko sitä lapsivettä kenties tihkunu, mutta luultavasti ei.. enkä jaksa uskoa että oiskaan.

Tänään ollu kyllä taas niin ärtynyt päivä vaikka sain ilosia uutisiakin kun katoin tililleni... yllätyksekseni huomasin että liittokin oli maksanut vielä muutamalta päivältä koulutustukea, joten tässä kuussa raha-asiat on oikein mallillaan. Pitkästä aikaa. :heart:

Sartsa ja pähkis 29+2 :heart:

 

sartsa onhan se hyvä saada asioihin selvyys!! vaikka mitään vakavaa ei epäiltäisikään... nimimerkillä seurantaa seurannan perään... :ashamed: :hug:

ingu sä asustelet sitten ihan mun (hml) ja siilin (riksu) välimaastossa!

ON: ä-poli takana. kamala stressi oli siitä, en saanut viime yönä nukuttua. myöhässä olivat siellä ja pahasti ja tietty alkoi ahdistaa, kun muutenkin odottanut nää piinaavat 2 vkoa sinne pääsyä... päästiin kätilön juttusille, niin meikä alkoi pillittää ihan hulluna, stressi ja ahditus kai purkaantui... verenpaine oli silti ok, ihme kyllä!!
sitten menin sängylle, jossa mitattiin n. puolen tunnin ajan vauvan sydänkäyrää ja mahdollisia supistuksia. siinä supisteli tietty tosi vähän, mutta piirtyi siihen yksi...sydänkäyrä oli erinomainen. no sitten odoteltiinkin tunti lääkärille pääsyä!! :kieh: ja ehdin siinä taas uudelleen panikoitua, niin alkoihan se pillitys sielläkin. ahdistaa... vauvan koko edelleen suuri, mutta huomenna tosiaan toinen käynti sisäpolilla, jossa sitten otetaan insuliinit käyttöön, ja niillä nyt todennäköisesti pystytään vaikuttamaan vauvan kokoon niin, että ei kasva liian suureksi. ja lohdutteli kovasti, että keinoja on nykyään vaikka mitä, että ei sen anneta kasvaa 5-kiloiseksi täysaikaiseksi. ja kovasti yritti myös lohdutella, että mä en tälle mitään voi ja varmasti olen tehnyt parhaani, mutta kun suvussa on tautia niin se on iso tekijä tässä että se saattaa tulla nyt ja myöhemminkin. ja kehui myös että olen pystynyt pitämään painon hyvin kurissa (yht. 6kg) ja muutenkin elintavat hyvinä. noh, sanoi se mitä tahansa, niin ei se nyt kauheesti lohduta. ikävä kyllä. :ashamed: mutta nyt sitten huomenna opettelemaan insuliinin käyttöä ja jatkossa viikon/kahden välein seurantaa sairaalassa. eli kyllä siellä sit ainakin tiedetään missä mennään. huoh. mutta on kyllä ollu rankat pari viikkoo. toivottavsti nyt helpottaa, tulee muuten pitkä loppuodotus! niin, ja kohdunkaula ja -suu olivat hyvät supisteluista huolimatta, ja lapsivettä oli normaalisti. ja vauva oli rt.
sori pitkä omanapainen teksti! :ashamed:

32+4 :heart: :heart: :heart:

 

bambina voi sua... oma asiani ei tunnu miltään suhun verrattuna. Mutta itsellä on tietty muutenkin eri lähtökohdat miks aletaan seuraileen. Toki on olemassa raskausmyrkytyksen vaara ja sitähän ei pysty estään jos semmonen tulee ja sitäkään ei pysty määritteleen kelle se tulee, mutta ei oikein osaa vaan pelätä, en tiiä miks... anyway, murunen.. voin kuvitella miltä susta tuolla on tuntunut. Ja miltä susta tuntuu edelleen.. ei varmasti helpota kuulla positiivisia asioita kun on muutenkin ahdistanu koko sokeriasia koko ajan. :/ Mutta hienoa, että sait nyt insuliinit käyttöön ja sillä mahdollisesti pystytään vaikuttaan vauvan kokoonkin. Oon tosi ilonen tommosista tuloksista sun puolesta. :hug: No, me täällä käydään sit vuoronperään ilmottelemassa mikä meininki kun käydään kumpikin nyt niin usein seurannassa. :hug: ... voi voi.. toivottavasti sun mielesi vielä kohentuisi tuosta. Ei tunnu kivalta nähä että oot noin allapäin. :'( :hug: :heart:

Ingu se on kiva että mies haluaa sitten olla kotona kun sinä rakastat työtäsi niin paljon että haluat mahdollisimman pian palata takaisin töihin.

Sartsa ja pähkis 29+3 :heart:

 

Voi mua jännittää, miten se jendde mahtaa pärjäillä... jokohan siellä ollaan ihan synnyttämässä asti?

 

Noniin! Taas uutta tietoa! Tänään soitin pissatulosta neuvolaan niin proteiinia ei näkyny mut leukosyytit (eli valkosolut) oli koholla joka yleensä viittaa tulehdukseen, mutta se menee vissiin viljelyyn ja saan maanantaina soitella lisätietoa. Neuvolatäti oli sitä mieltä että tuskin mitään on jos ei kerta oireita ole. Mut maanantaina on varmaan taas viisaampi.

Sit käytiin ostaan pinnasänky, siihen semmoinen hoitotaso ja syöttötuoli (tuppaa käymään noita pieniä vieraita meillä jo nyt kylässä, niin hyvä olla jo olemassa). :heart:

 

Lyhyesti nyt vaan: Sartsa kun kyselit tuolla fb:ssäkin jo, mut ehdit just häipyä kun huomasin sun kirjotukset, niin kaikki on siis ihan hyvin täällä ja vielä on tyttö mahassa Supparit loppunut nyt lähes kokonaan, ei yhtään kivuliasta ole muutamaan päivään tullukkaan.. Nyt ollut kauheesti tekemistä ja tietty pitänyt sitäkin enemmän levätä, niin en oo tänne oikeen kerennyt kirjotella. Ja nytkään tämän kummemmin ehdi, myöhemmin sitten! Mutta ei kuitenkaan olla vielä jakaanuttu, vaan yhtenä kappaleena edelleen!!!

 

jendde tosi kiva kuulla. :hug: :heart: Vaikka tyttö selviäisinkin jo tässä maailmassa, niin silti, jos nyt muutaman viikon vielä mentäs niin että neiti viettäis aikaansa masussa. :hug:


ON: Itkin eilen ihan tuhottomasti, kun olin miehen veljen perheen kanssa Lada kerhon kokoontumisissa Ikaalisissa. Mun isäni sai mulle todella pahan mielen aikaan, kun soitti mulle....aluksi kyseli kuulumisia ja juteltiin siinä jotain ihan perusjuttuja kun ei olla pitkään aikaan soiteltu tai mitään. Sitten se kysyi että olinko mä kuullut hänen äitinsä eli mun mummin kuolemasta. Sanoin että kyllähän tuo hänen toinen tyttärensä asiasta mulle ilmoitti, että harmihan se on, mutta eikös hän ollut jo vanha ihminen?(mä en siis ole ikinä nähnyt isän puolelta isoäitiäni, koska isä lähti ennen kuin ehdin täyttää vuoden.. kävi hakemassa ajelulle sillon tällön viikonloppusin muutamaksi tunniksi. Muutoin isä ei ollut lapsuudessa kovin tekemisissä mun kanssa. Käytiin me sitten kun olin 12-13v, kahdestaan kahden viikon Lapin reissulla. Se oli iso asia mulle. Ja nyt aikuisiälläkin, isä on tekemisissä mun siskon kanssa joka päivä ja näkee sen kanssa, käyvät kaupassa yhdessä jne., mutta ei mun, vaikkei meidän välillä olekaan kuin noin 13km välimatkaa.)

Sitten tulin kysyneeksi, tiesikö isä miten mummi kuoli, nukkuiko vaan pois vai muutenko lähti. Isä sanoi että kai hän nukkui pois, ettei ollut aivan varma siitä. Sitten sille tuli yhtäkkiä kova halu lopettaa puhelu ja kun siinä ite sanoin että olis hirmu kiva nähdä taas, kahvitella tai jotain, niin se sanoi että "annetaan nyt ajan kulua, et katotaan sitten joskus.." .. vitsit miten paha mieli tuosta tuli. Aivan kun oma isäni ei haluis tavata mua ollenkaan.. sit aloin miettii et mahtaako se haluta tavata biologista tyttärenpoikaansakaan ollenkaan kun tämä syntyy. :'( Mut mies sanoi siitä kun soitin sille heti ja itkin että jos isällekin kuitenkin oman äitinsä kuolema on iso asia, vaikka äitinsä lähtikin Ruotsiin kun isä oli pieni ja jätti kaikki lapset isän isälle. Onhan silti kyseessä oma äiti. En tiiä. Jäi vaan niin paha mieli.

Sitten kun sitä itkin, niin pähkinän tuleva kummitäti sanoi että "sano isäsi mitä tahansa ja olkoot sitten kuinka paljon pappa tahansa, mutta tuolle pienelle tulee niin rakastava perhe ja läheiset ympärille, ettei sun tarvitse olla huolissasi. Me kaikki rakastetaan teitä ihan hirmuisesti." Tuon jälkeen mä itkin kahta kauheemmin, eikä siitä meinannu tulla loppua ennen kuin tulin kotiin. Mies oli yhdellä tulevalla kummisedällä saunomassa ja rentoutumassa ja mulla oli sitten itsenäinen ilta pähkinän kanssa kahdestaan. :heart:

Sartsa ja pähkis 29+5 :heart:

 

jendde hyvä että oot vielä yhtenä kappaleena!! :heart:

sartsa voin kyllä uskoo, että otti koville tuollainen keskustelu isäsi kanssa...(nimimerkillä aina isän tyttö!) meidän on ehkä vaikea ymmärtää, miten jotkut voivat suhtautua lapsiinsa tuolla tavalla. ehkä hän haluaisi enmmän, mutta ei osaa? mutta kuten ystäväsi sanoi, onneksi ette ole riippuvainen hänestä, vaan teillä on ympärillänne muita ihania ihmisiä!! :heart: :hug: :hug:

tää tuli vaan poksumaan 33+0!!! :wave: :heart: :heart:

(ai niin, tiistaina alkaa sitten insuliinit... :ashamed: )

 

bambina onnea poksumisesta! :hug: :heart: Totta... kiitos. :hug: :heart:

ON: Tossa tuli pyyhittyä vertakin paperiin. :/ Mut epäilempä sen johtuvan limakalvoista... huomenna saa toivottavasti lisäinfoo mikä mahtais olla syynä et leukosyytit oli koholla.

 

Kävin sitten tänään katsomassa äitiä sairaalassa. Äiti soitti että oli sinne joutunut kun rintaan oli pistänyt lauantaista saakka. Vissiin jonkin sortin lievä sydänhalvaus tai vastaava. Isommasta ei kuitenkaan, LUOJAN kiitos ollut kyse. Hänen omat pillerinsä, mitkä tuohon uuteen syöpään oli saanu, aiheuttivat tuon hänelle. Hän sai nyt antibioottikuurin jolla poistaa se koko lääke elimistöstä ja vaihtavat sen sitten uuteen. Mokoma tilanne kyllä säikäytti taas. :'( Äiti on nyt huomiseen sairaalassa ja pääsee sitten varmaankin kotiin. Käydään hänet huomenna noutamassa ja katsotaan tarviiko sinne jäädä sitten yöksi. Taas huomas miten rakas se oma äiti voikaan olla. Pelästyin oikeasti että mitä äidille tapahtuu kun sydämestä on kyse. :'( Onneksi tosiaan nyt näin helpottava tilanne, ettei mitään sen vakavempaa ollut ja tilanne saatiin vakaaksi. :heart:

Sartsa ja pähkis 29+6 :heart:

Ps. Täällä muuten hankittiin vihdoin pinnasänky ja syöttötuoli (kun tuota pientä väkeä käy meillä muutenkin.. eihän tämä veitikka vielä tarvitse syöttötuolia hetkeen..)

 

miekin sain sitten äippäpakkauksen kotiin vihdoin. läpi kävin heti mitä kaikkea ihanaa siellä on. edessä olisi sitten tuon kaiken pesu. kiire ei tässä vielä ole. pesuainekkin pitää käydä hakemassa. unohtu taas kauppa reissulla. alkaa täälläkin olemaan paljon valmiina lapselle. pinnis varmaan joskus heinäkuussa kotiutuu. tän kuun aikana varmaan käydään sitten tilaamassa kaukalo ja vaunut. pitää vaan ensin katsoa mitkä me haluamme. saa nyt nähdä milloin saadaan aikaan lähteä edes niitä katselemaan.

 

Nyt on jo niin pitkä aika kun oon teidän kuulumiset lukenut etten muista enää kelle piti mitäkin kommentoida Mutta :hug: kaikille ketkä sitä tarvitsee ja muutenkin :heart:

Sartsalle voimia tuon äidin tilanteen kanssa.. Vaikkei ilmeisesti mitää vikana ollutkaan, niin varmasti säikäyttää kaikki tuollaiset

Täällä näköjään supistukset loppuuneet kokonaan, enpä ole yhden yhtäkään tuntenut päivä kausiin Jotain pieniä kivuttomia ollut, mutta ei muuta. Sen sijaan kaikenlaisia uusia tuntemuksia ilmaantunut.. Kuten esim. inhottava paine ja pistely alapäässä ja tuossa häpyluun kohdalla :x Ei kivaa.. Ja tietty maha kasvanut niin hirveän isoksi että kaikki tekeminen ja oleminen on hankalaa ja tukalaa.. Varsinkin nukkuminen. No jos en nyt enempää valita vaan lopetan tälläkin kertaa kirjottelut jo näin lyhyeen

34+5 :heart:

 

jendde hyvä et supparit on loppuneet. :heart: mulla on justii tota tuntemusta alapäässä. Se on sitä kun paikat tekee tilaa vauvan tulolle. Mut juu, ei mikää kiva tunne. Hih, mulla alkaa olee tuskaa pukea sukkia jalkaan. Mut mun mahan kanssa mennäänkin yläkäyrän yläpuolella.

Ja kiitos. Äidin tilanne nyt vakaa ja varmaan pääsee huomenna kotiin. Käydään hänet miehen kanssa hakemassa.

Tässä ois pitkästä aikaa kuvatus meitsin mahasta.



Viikot siis kuvassa 29+6 eli tänään otin.