Tein elämäni suurimman virheen kun nain hirviön

En tiedä mistä aloittaa, tuntuu, että mies on varmaan maailman itsekeskeisin ja kontrolloivin mies, yritän tässä nyt aloittaa jostakin...
Ensinnäkin mies päättää kaikki raha-asiat. Olen töissä 38,5 tuntia viikossa, enkä saa päättää mitään yli 50 euron ostosta ilman miehen lupaa. Mies on erittäin pihi, ei käytä rahaa mihinkään "ylimääräiseen" ja melkeinpä kaikki ruoka, vaatteet huonekalut jne ostetaan alennuksesta. En saa käydä yöelämässä ilman häntä, en saa matkustaa ulkomaille muun kuin perheeni kanssa, en saa tavata yhtä tiettyä ystävääni jne. Mies suuttuu todella pienistä asioista, tekee niistä hirveää draamaa ja pitää mykkäkoulua koko päivän. (Jos minä loukkaannun, suuttuu hän vielä enemmän). Pienistä asioista saan kuulla olevani narttu,ämmä,tyhmä paska ja muita alentavia nimiä. Suuttuessaan mies myös kirjaimellisesti räkii naamalleni. (Jos itse tekisin tämän hänelle, hän suuttusi vielä enemmän). Mies on myös lyönyt, tukistanut, töninyt, läpsinyt, potkinut ja kerran jopa pahoinpidellyt.

Tässä esimkerkki millainen päivä meillä oli tänään. Olen pitkän "kinumisen" jälkeen saanut luvan hankkia koiran. Mies suostui, että vuoden päästä se hankitaan. Tänään kysyin, voinko liittyä tämän koirarodun yhdistykseen. Tästä syntyi hirveä show taas. En nimittäin saa liittyä tähän yhdistykseen, sillä hän ei halua että innostun koirista liikaa. Olenhan käynyt jo kerran tänä vuonna koiranäyttelyissä ja nyt minulla on vielä tulossa kaksi (ilmaista) koirakurssia. Hän sanoi, ettei myöskään tuhlaa rahojaan typeriin asioihin. Mies myös tokaisi, että mä olen nainen, ja että me olemme perhe nyt, en voi tehdä enää typeriä asioita (kaikki harrastukset ovat hänestä typeriä), minun pitää ottaa elämä enemmän tosissani. Aloin itkemään, koska en tiennyt että hän tällaisetkin asiat aikoo kieltää minulta. Mies tietenkin alkoi imitoimaan itkuani ja sanoi että häntä kiinnosta vaikka itkenkin. Taisi siinä vähän läppäistä minua päähänkin ja heittää minua päin kengällä. Hän sanoi, että hyvä harrastus minulle on ruoanlaitto ja silittäminen. (Myönnän että minä en hirveästi ruokaa tee, en osaa enkä uskalla edes yrittää, en halua hänen moittivan tekosiani, sillä sitä hän on kyllä jo tehnyt). Kotitöitä kyllä teen muuten.

Mies on minua kohtaan todella hyvä kun hän itse niin haluaa. Jos jokin asia häntä ärsyttää, alkaa riehuminen. En kestä enää, en vain kestä. Mies 90% aina pyytää anteeksi tekosiaan, väittää ettei tarkoittanut mitään jne. Meillä ei ole edes MITÄÄN yhteistä, ei siis mitään. Miehen ainoa elämäntehtävä on käydä töissä, tienata rahaa ja pitää kotia kunnossa. Ja tietenkin perhe-elämä (jonka hän hoitaakin erittäin hyvin kuten huomaatte). Itse tykkään tehdä paljon kaikkea muutakin kuin vain olla kotona ja pitää kotia kunnossa, mutta tämähän ei käy hänelle. Emme ole kiinnostuneita mistään yhteisestä asiasta, emme halua samoja asioita elämältä jne. Mentaliteettimme ovat aivan erilaiset. Ennen halusin lapsia miehen kanssa enemmän kuin mitään muuta elämältä, nyt mielummin kuolisin kuin että tulisin raskaaksi miehelle. Onneksi emme ole ehtineet saada lapsia.

Miksi kirjoitan tänne? Koska mieheni on kieltänyt asioistamme puhumisen kenellekään. Perheeni ja ystäväni luulevat että olemme täydellisiä, ilman mitään ongelmia. Jos hihkaisinkin esim pienestä kinastelusta esim siskolleni, mies ottaisi eron heti. Olen nykyään sulkeutunut sisääni, en ole avoin, teeskentelen ja valehtelen vanhemmilleni. Tuntuu hirveältä miettiä, että vanhempani kunnioittavat, ostelevat lahjoja ja halailevat miestä joka pahoinpitelee (henkisesti ja fyysisesti) heidän tytärtään. Teeskentelen olevani onnellinen ja menevä nuori nainen kaikille lähimmäisilleni. Tämä paikka on ainoa paikka, mihin voin purkautua. Olen käynyt psykologillakin, ja siitäkin syntyi hirveä riita, kun mies sai tietää, että kerroin terpautilleni että mieheni on lyönyt minua. Työterveyteni ei kata kuin maks 5 käyntiä vuodessa, joten en voi enää käydä terpaiassakaan. En tiedä, joskus tekisi mieli vain soittaa siskolle ja kertoa kaikki, pyytää hänet hakemaan minut kotiin vanhempieni luo. Mutta toisaalta, olen niin kiinni tuossa miehessä, että en vain voi. Itsetuntoni on niin heikko. Luulen että jotenkin nautin siitä kun mies pyytelee anteeksi. Ja nautin hänen antamastaan huomiosta minulle kun hän on hyvällä päällä. Olen kai jotenkin läheisriippuvainen? Onko täällä ketään samassa veneessä? (Toivon tietenkin että ei ole). Tai ketään vastaavaa kokenutta? Tai onko täällä ylipäätään ketään kuka voisi kanssani vaikka täällä jutella? Olen niin yksin...

Kutsukaa vain kynnysmatoksi yms jos siltä tuntuu, mutta hei, kyllä mä sen tiedän jo. Paskaa niskaan saan muutenkin jo ihan tarpeekseni mieheltä...

 

Lueppa itse oma viestisi ajatuksen kanssa ja mieti, että luet sen jonkun toisen kirjoittamana. Mitä itse vastaisit?

 

Kuulostaa tasan samalta kuin erään ystäväni (luojalle kiitos jo takana päin oleva) suhde.. Nainen ei saanut tehdä yhtään, mies oli mustasukkainen jopa työkavereista! Eikä kyse ollut siis vain mustasukkaisuudesta, vaan tuollaista samantyyppistä käytöstä, mitä kuvailet.
Mies jopa raiskasi naisen useita kertoja.
Tiedän, vierestä seuranneena ettei se ole helppoa, mutta lähde vielä kun voit ja hanki miehelle lähestymiskielto! Ymmärrän, että hän osaa "koukuttaa" ihanuudellaan, joka sekin on muuten todennäköisesti pelkkää näytelmää, jottet lähtisi. Ainakin tuon tekstin perusteella kuulostaa juuri siltä.
Mitä kauemmin olet suhteessa, sen vaikeampi sinun on lähteä,koska mies saa sinut uskomaan ettei sinulla ole mitään arvoa, etkä pärjää ilman häntä. Joten, oikeasti lähde, vielä kun voit.

 

Mieheni ei ole edes kovinkaan mustasukkainen, vaan hänen käytöksensa kieltämisestä on enemmänkin sitä, että hän haluaa, että olen hänelle sellainen vaimo, kuin hän haluaa. Hän haluaa, että olen kotona kykkivä, pullalle tuoksuva miestään palvova mies. Hän ei halua, että minulla olisi jotain muuta elämää kodin ulkopuolella. Tiedän, että teksitini on aivan hirveää luettavaa, ja itseänikin oksetti tätä kirjoittaessa, mutta se lähtö ei vain ole niin helppoa.

 

Sanon samaa kuin muut: tiedät, mitä tehdä. En aio haukkua sinua - joskus sitä ajautuu todella pahoihin tilanteisiin. Mutta nyt kun olet tiedostanut asian, voit myös lähteä pois. Soita vain vaikka siskollesi tai vanhemmillesi ja muuta heidän luokseen vähäksi aikaa, että pääset jaloillesi. Voit tehdä sen vaikka tänään. Et ole tuollaiselle miehelle mitään velkaa. Ihanaa loppuelämää sinulle!

 

Sun ei tarvitse tehdä päätöstä lähtemisestä (vielä). Ihan ensimmäisenä kerrot läheisillesi siitä mitä mies tekee. Se tuo sulle suhteellisuudentajua et osaat päästää irti.

 

Lähde pois...mihin vaan mutta lähde. Yhä vaikeampi lähteä myöhemmin. Sinulla on ilman muuta oikeus puhua asioista psykologille tai vaikka siskollesi...varaudu toki että jotkut sukulaiset voivat syyllistää "niin ihana mies, etkait nyt sitä jätä." Niistä älä välitä, tiedät itse totuuden. Tuollaista ei tartte kenenkään sietää!!

 

[QUOTE="onneton";28996520] lähtö ei vain ole niin helppoa.[/QUOTE]

Ei ehkä ole. Mutta miksi et lähtisi? Mikä on se syy, että haluat itseäsi kohdeltavan noin? Haluaisitko, että esim. siskosi olisi tuollaisessa suhteessa? Et tietenkään. Miksi sinun pitäisi olla?

 

Yleensä en pidä ajatuksesta jakaa narsisti- kortteja, mutta tapauksessasi voisi olla kyse juurikin siitä..

http://www.narsistienuhrientuki.info/

Lueppas tuolta tietoa ja varmasti saa vertaistukea ja apua lähtemiseen tuota kautta.

 

Ymmärrän hyvin, että ajatus vanhempien luo menemisestä, ja asioiden kertomisesta voi tuntua ylivoimaiselta. Tuollaisen jälkeen on vaikea avata itseään, kun läheisten ensimmäinen reaktio varmasti on kyselemistä. Herkkä mieli sen helposti kokee syyttelyksi, vaikka se usein johtuu vain säikähdyksestä ja avuttomuudesta.

Mitäpä jos menisit hetkeksi turvakotiin? Ihan vain ottaisit hetkeksi etäisyyttä, saisit puhua ulkopuoliselle, jolla ei ole ylimääräisiä tunteita pelissä. Voisit elää arkea muuten normaalisti.

Ajattele itseäsi vuosikymmenten jälkeen. Millaiseksi sydämesi muovautuu, onko se vanhuutta jota haluat elää, ja jollaisena haluat elää?

Voimia, ja suuri halaus. Elämä kantaa kyllä, jos lähdet. <3 Olet elämäsi päähenkilö. Tee siitä tähtirooli.

 

Sun elämäntehtävä on oppia lähtemään tuollaisesta suhteesta pois. Kärsit vain niin kauan, kuin annat itsesi kärsiä. Lähtö on vaikeaa, mutta et voi muuta kuin kärsiä siihen pisteeseen asti että et enää kestä, ja sitten vihdoin lähdet. Toivottavasti teet sen ennen kuin mielenterveytesi brakaa.
Lähetän voimia sinulle! Tilanteesi on kamala.

 

Se, että uhkailee sinua erolla, on täyttä pissatusta sinua kohtaan. Tuollainen jannu osaa alistaa toisen, ja siihen kuuluu myös se, että uhkailee erolla. Sinä päivänä KUN SÄ LÄHDET, se mies ulvoo ja ulisee sun perään. Mut sähän et palaa takaisin. Ethän?

Tiedän tämän kuvion, sillä itse lähdin tuon tyyppisestä kuviosta reilu kymmenen vuotta sitten. Elämäni paras päätös.Sä pystyt siihen. Jos et muuten, niin hanki uusi suhde, ihastu ja lähde!!!

 

Pelkään, että mies tulee vanhempieni luo riehumaan tai alkaa soittelemaan heille.(En kestäisi sitä, sillä häpeäisin eroamme muutenkin jo tarpeeksi). Pelkään myös, että mies alkaa soittelemaan ja manipuloimaan minua, ja pelkään että alan ikävöimään häntä.
Toinen asia hänestä vielä on, että hänessä on myös itsekeskeinen puoli. Jos häntä häiritsee jokin, hän alkaa purkamaan sitä minuun. Esim kerran hän stressasi yhtä omaa henkilökohtaista asiaansa,niin hän alkoi haukkumaan ja lyömään minua. Tai kerran kun hän ei saanut unta, alkoi hän aamuyöllä riehumaan ja lyömään minua, sehän oli minun syyni ettei hän saanut unta. Pohjanoteeraus oli, kun olin yks kerta kiepä. Olin todella kipeä, flunssa ja kuume. Heräsin 2 maissa yöllä yskimään, tähän mies tietenkin heräsi ja alkoi riehumaan kun sain hänetkin kipeäksi (hänellä vain nokka himena vuosi). Alkoi haukkumaan idiootti ämmäksi kun saan hänet kipeäksi. Puoli tuntia hän sitten haukkui minua, kunnes nukahti. Ei sitten tullut hänellä yhtään mieleen, kuinka kipeä minä olin, ja että hänen käytöksensä ei todellakaan helpottanut oloani.

 

[QUOTE="onneton";28996520]Mieheni ei ole edes kovinkaan mustasukkainen, vaan hänen käytöksensa kieltämisestä on enemmänkin sitä, että hän haluaa, että olen hänelle sellainen vaimo, kuin hän haluaa. Hän haluaa, että olen kotona kykkivä, pullalle tuoksuva miestään palvova mies. Hän ei halua, että minulla olisi jotain muuta elämää kodin ulkopuolella. Tiedän, että teksitini on aivan hirveää luettavaa, ja itseänikin oksetti tätä kirjoittaessa, mutta se lähtö ei vain ole niin helppoa.[/QUOTE]

Ei ole, mutta se on silti lopulta tuhat kertaa helpompi ratkaisu kuin jatkaa tuossa suhteessa.

 

Mutta sä saatat tulla raskaaksi. Lähde siis heti, tai voi käydä niin että loppuelämä sinulla ja lapsella on helvettiä, lähdit myöhemmin tai et.

 

[QUOTE="onneton";28996520]Mieheni ei ole edes kovinkaan mustasukkainen, vaan hänen käytöksensa kieltämisestä on enemmänkin sitä, että hän haluaa, että olen hänelle sellainen vaimo, kuin hän haluaa. Hän haluaa, että olen kotona kykkivä, pullalle tuoksuva miestään palvova mies. Hän ei halua, että minulla olisi jotain muuta elämää kodin ulkopuolella. Tiedän, että teksitini on aivan hirveää luettavaa, ja itseänikin oksetti tätä kirjoittaessa, mutta se lähtö ei vain ole niin helppoa.[/QUOTE]

Niin, tiedän ettei lähteminen ole helppoa, mutta mitä muuta tuo on kuin toisen täydellistä alistamista jos eimitään muuta elämää saisi olla kuin koti? Samaa ne kaikki tuon tyyppiset miehet yrittävät, ja naiset myös, alistaa puolisonsa elämään heidän käsikirjoittamaansa elämää ja keksiä aina uusia keinoja lytätä toista enemmän ja enemmän maan rakoon. On tullut tavattua näitä ihmisiä ihan riittävästi, jotta tiedän ja osaan jo tunnistaa heidät. Jonkin verran tavat vaihtelevat, ja väitetyt syyt, mutta peruskaava on ja pysyy; ensin ollaan ihania, rakastettavia, vastustamattomia, sitten pikkuhlijaa esitys alkaa rakoilla, silloin tulevat raivokohtaukset, haukkuminen, eristäminen ja pahoinpitelyt sekä alistaminen. Välillä vilautetaan sitä "ihanaa, rakastettavaa" persoonaa, jotta toinen pysyisi lumouksen vallassa... se on loputon tie.

On toki oma asiasi mitä teet, mutta pyysit kokemuksia.. Ja huomaan, että miehesi on päässyt jo niin pitkälle, että epäilet itsessäsi olevan vikaa, vaikka asia on juuri päin vastoin.
Ja edelleen, tiedän ettei siitä ole helppo lähteä, mutta se nyt vain olisi paras ratkaisu.

 

Narsistikorttihan on aika varteenotettava kortti, mutta, muutama puoli miehessäni pistää minut epäilemään, sillä olen nähnyt mieheni itkevän, narsistis eivät kai itke? (Ainiin, mies siis kyllä itkee esim elokuvia katsellessa, mutta kun hän on loukannut minua ja kun hän pyytelee anteeksi, en oikein tiedä, onko se oikeaa itkua vai tekoa). Toinen asia on että hän kyllä pyytelee anteeksi. Aina riitojemme jälkeen hän anelee anteeksi antoa ja tekee kaikkensa sen eteen. Narsistithan ei koskaan pyydä anteeksi tekosiaan?

 

[QUOTE="onneton";28996465]Jos hihkaisinkin esim pienestä kinastelusta esim siskolleni, mies ottaisi eron heti.[/QUOTE]

No niin, sulla on helppo homma. Kerro läheisillesi totuus, vapaudut valheen taakasta, saat tukea ja pääset äijästä eroon. Kaikki samalla kertaa. Eikä sinun tarvitse pelätä raskauden mahdollisuutta.

 

Onko miehesi syntyperäinen suomalainen vai voisiko tuollainen käytös olla opittu jostain muusta kulttuurista?

Olet ilmeisesti jo tullut siihen tulokseen, ettet halua elää elämääsi tuolla tavoin. Se on ihan fiksu ratkaisu. Miehen kanssa ei ilmeisesti kannata yrittää keskustella asiasta. Järkevintä voisi olla, että pakkaat kamppeesi ja häivyt jonain päivänä kun mies on töissä ja selvitätte välejänne sitten kun olet saanut etäisyyttä ja turvapaikan

 

Narsisti tai ei, hyvin paljon narsistisia piirteitä ainakin. Sellaisen ihmisen kanssa ei koskaan voi voittaa, eli et voi selvitellä välejä hänen kanssaan, koska hän osaisi manipuloida sinut aina takaisin. Ainoa tapa päästä eroon narsistista on häipyä, eikä olla missään tekemisissä. Eli välit kylmästi poikki, muuten se ei onnistu. Ja usein narsistin puoliso sairastuu, koska narsisti imee häneltä kaiken itsetunnon ja voiman pois. Siksi lähteminen on niin vaikeaa. Nyt kuuntele järjen ääntä, usko että hän ei tuosta koskaan tule muuttumaan, saa vaan sinut hauraammaksi ja hauraammaksi. Mitä nopeammin lähdet, sitä nopeammin saat aloittaa itsesi eheytymisen, ja sitä nopeammin saat itsesi taas kuntoon. Mitä kauemmin odotat, sitä kauemmin paranemisesi kestää, ja oikeasti-siihen voi mennä vuosia, että pääsee yli siitä tuhoisasta vaikutuksesta, mikä tuolla ihmisellä on ollut sinuun. Olet todennäköisesti kuitenkin aika nuori, jos teillä ei ole lapsiakaan. Eli lähde äkkiä, ettet heitä hukkaan koko elämääsi!!

 

Narsistikin voi itkeä, useimmiten se on tekoitkua tilanteessa kuin tilanteessa ja kuuluu osana esitykseen siitä, että olisi normaalisti tunteva ihminen. Ja ne anteeksi pyynnöt johtuvat siitä, ettei hän halua sinun lähtevän. Sekin on siis osa esitystä, osa sitä "ihanaa,rakastettavaa" persoonaa, jota ei todellisuudessa ole.

 

Narsistit kyllä ihan sujuvasti itkevät ja pyytävät anteeksi silloin, kun se sopii heidän tarkoituksiinsa. Loppujen lopuksi ei ole väliä, että onko miehesi narsisti tai ei. Tosiasia kuitenkin on, että oot huonossa suhteessa alistetussa asemassa ja sieltä on vaikea päästä yksin pois.

 

Ihan sama onko narsisti, persisti vai lörsisti mutta sillä viiraa päässä ja pahasti. Lähdet heti turvakotiin ja lukekaa siellä tämä sun teksti. Saat käytännön apuja sieltä. Tai saattehan te olla se seuraava lööppiperhekkin jossa kaikki asiat oli niiiiin hyvin....

 

Ihan kamala tilanne sinulla! En aio moittia tai haukkua mutta herää nainen!! Mitä sitten vaikka miehesi itkee perääsi, väittää ettei pärjää ilman sinua, haukkuu ja mustamaalaa sinua ystäville ja sukulaisille?! Sinä itse tiedät kuinka asiat on. Joten lähde hyvä ihminen vielä kun voit! Älä rakas jää tuollaiseen suhteeseen. Sinulla on kaikki maailmaan aika löytää itsellesi se oikea MIES jonka kanssa perustaa perhe ja jonka kanssa ostaa se koira. Ole vahva. Pysy lujana. Kerro kaikki läheisillesi, vaikka he epäilisivätkin.

Älä anna miehen pilata sinun elämää. Sinulla on vain yksi elämä ja tuossa suhteessa se menee hukkaan!

Paljon voimia sinulle!!!

 

Lue lisää narsisteista, ja ota yhteyttä narsistien uhrien tuki ryhmään, että pääset keskustelemaan jonkun kanssa. Mene rohkeasti vanhempiesi luo, vaikka et heti pystyisi kertomaan heille kaikkea. Mitä kauemmin pidät kaikkea sisälläsi, sitä varmempaa on että sairastut esim masennukseen. Tee jotain asialle heti huomenna! Ja lähde salaa, älä yritä selvittää välejä miehesi kanssa.