Mulle tuli paha mieli, kun luin tekstiäsi. Paha mieli siitä, millaiseen tilanteeseen olet joutunut ja millaiseksi tilanne on vääjäämättä ajautumassa, ellet nyt pian ota ratkaisevaa askelta ja karista moisen suhteen pölyjä kannoiltasi!
Olen seurannut erittäin läheltä parisuhdetta, jossa miesosapuoli omasi narsistisia piirteitä ja oli myös sairaalloisen mustasukkainen vaimostaan. Vaimo ei saanut - eikä edes konkreettisesti olisi voinut - edes käydä töissä, sillä miehen ensimmäinen ajatus oli, että vaimo on lähdössä vieraisiin. Eikä kyseinen vaimo ollut pettävää tyyppiä. Kyseisessä parisuhteessa mies oli myös erittäin väkivaltainen ja kontrolloi vaimoaan kaikilla mahdollisilla tavoilla. Vaimon piti tehdä tiliä rahoistaan, tuoda kauppareissulta kuitit, totella miestään siinä minkälaisia vaatteita mies kulloinkin toivoi tai oletti hänen käyttävän, kysyä lupa mieheltään mm. hiusten värjäämiseen tai leikkaamiseen, kysyä lupa saiko tavata omia sukulaisiaan, jne. Uusia ystävyyssuhteita vaimo ei saanut luoda, hän ei saanut harrastaa, hänellä ei saanut olla lainkaan kodin ulkopuolista elämää. Vaimo rakasti ja pelkäsi miestään ja koetti kovasti olla miehelle mieliksi. Silti sekään ei riittänyt; mies keksi aina jostain aiheen haukkua, halventaa ja pahoinpidellä vaimoaan. Suhde päättyi siihen, että vaimo miehestä riippumattomista syistä kuoli, ja sai rauhan. Onnekseen.
Kyseisessä suhteessa kaikki oli kovin ruusuista ensi alkuun, mutta hyvin pian miehen todellinen luonne alkoi paljastua ja niin henkinen kuin fyysinenkin pahoinpitely vain paheni loppua kohden. Todellakin kurjaa seurattavaa - itse toimin tuolloin kyseiselle vaimolle olkapäänä ja tukena, yritin auttaa kaikin mahdollisin tavoin... eikä vaimo kuitenkaan suostunut lähtemään. Kommentit olivat tyyliä "No, mä nyt katson, josko se nyt tuosta alkaisi rauhoittumaan. Jos ei, niin sitten mä lähden." Niinhän siinä kävi, että vaimo ei saanut lähdettyä - joskaan mieskään ei muuttunut, mitä nyt aina vain hullumpaan suuntaan.
Minä en tunne sinua enkä miestäsi, mutta tuota kuvailemaani en toivoisi kenenkään kokevan - joskin kirjoittamasi antaa selkeitä viitteitä siihen, että teidänkään meininki ei ihan hirveän kaukana tuon tietämäni pariskunnan elämästä ole.
Ymmärräthän sinä ap, että elämä jota miehesi kanssa elät, ei ole ihmisarvoista elämää? Sinä olet arvokas, sinulla on oikeus tulla kohdelluksi hyvin. Sinulla on oikeus tehdä itsenäisiä päätöksiä koskien menemisiäsi, harrastuksiasi, rahankäyttöäsi,... Sinun velvollisuutesi ei ole olla kenenkään sätkynukke, joka toteuttaa toisen mielihaluja. Sinulla on oikeus saada rakkautta, lämpöä ja tuntea olosi turvalliseksi. Sinun ei pitäisi joutua pelkäämään, millä tuulella toinen milloinkin on - ja että tuleeko sieltä tällä kertaa sanallista sivallusta vaiko jotain muutakin. Sinulla on oikeus fyysiseen koskemattomuuteen.
Ymmärrän oikein hyvin, että lähteminen ei ole helppoa. Sinun tunteesi miestäsi kohtaan ovat luultavasti hyvin ristiriitaiset. Pystytkö erittelemään niitä? Tunnetko ehkä pelkoa miestäsi kohtaan? Huolta omasta pärjäämisestäsi, jos eroatkin hänestä? Jonkinsortin kiintymystä miestä kohtaan kuitenkin?
Tunsitpa mitä hyvänsä, niin sinulla on siihen oikeus - älä kiellä tunteitasi, olivatpa ne minkälaisia hyvänsä. Ristiriidat ovat hyvin tavanomaisia tämäntyyppisissä tapauksissa.
Tiedätkö kuitenkin mitä? Sinä pärjäät, sinä aivan varmasti pärjäät. Se tunne, kun huomaat selviäväsi paremmin yksin kuin huonossa ja ihmisarvoasi alentavassa suhteessa, on huikea. Älä pelkää tehdä ratkaisua, joka taatusti muuttaa elämäsi parempaan suuntaan. Ihan oikeasti ap, kukaan ei voi tehdä tuota valintaa sinun puolestasi vaan sinun täytyy tehdä se itse - ja ottaa sitten ratkaiseva askel. Tukea sua kyllä voidaan, niin me täällä palstalla, kuin ihmiset muuallakin.
Niinpä olenkin hyvilläni siitä, että olet avannut suusi; ensin siellä terapiassa ja nyt täällä palstalla. Rohkaisen sinua puhumaan lisää. Jos sinulla ei ole mahdollisuutta päästä terapiaan, niin puhu ainakin sukulaisillesi. Sulla ei ole mitään hävettävää - sinä et ole tehnyt mitään väärin. On todellakin parasta, että sukulaisesi ovat tiedolla siitä, minkälainen tilanne on ja mitä teillä tapahtuu. Heiltä saat aivan varmasti tukea ja turvaa - ihan konkreettisestikin. Kerro tilanne sukulaisillesi ja majoitu väliaikaisesti heidän luokseen. Vaihda puhelinnumerosi äläkä ole mieheen yhteydessä. Älä puhu miehelle lähtöaikeistasi, vaan lähde - ota mukaan välttämättömimmät ja jätä tulematta kotiin työpäivän jälkeen.
Tietysti jos sinusta tuntuu, että haluat pelastaa parisuhteen ja mies on samaa mieltä, on olemassa parisuhdeterapiaa sun muuta - joskaan en usko, että tässä tapauksessa siitä on kovinkaan paljon hyötyä.
Voimia! Kirjoittele tänne tilanteestasi, me tuetaan sinua!
