Te äidit jotka ette kerkeä edes vessassa käydä!

Itse kotiäitinä olen sitä mieltä, että olen ollut kotona lastani varten, en itseäni varten. Kotihommat hoidetaan päivän aikana ja lapsi oppii siinä samalla niitä ja saa osallistua. Tärkeää on silti keskittyä lapseen/lapsiin ja heidän tarpeisiinsa. Lasten kanssa pitää ulkoilla, syödä, leikkiä, sylitellä, askarrella, retkeillä jne yms. Minä ainakin olen ollut kotona lastani varten ja halunnut taata hänelle kiirettömän ja rauhallisen elinympäristön. Elokuussa palaan työelämään ja yleisen käsityksen mukaan minustakin tulee taas ihminen, kotiäidit eivät paljoa arvostusta saa.

 

mä sanoisin mainosta lainatakseni, että kokemus tuo varmuutta

En mäkän kerennyt tekemään yhden, enkä oikein kahdenkan kanssa mitään. Nyt kolmen alle kouluikäisen kanssa sujuu homma kuin homma tuosta vaan... Ja jää aikaa palstailuunkin.

 

Kertokaa, haluan oikeasti tietää miten jotkut eivät ehtiä mitään tekemään. Ja jos on monta lasta perheessä (olettaen että eivät ole kaksosia/kolmosia) niin eikö osa lapsista osaa jo itsekin tehdä jotain?

Mulla on kaksoset, ja ehdin kyllä vessaan ja syömään, ja nyt ehdin koneellekin, ei ne tuplatkaa tekemistä estä. Pitää vaan olla organisoitunut, ja mähän olen .

Juu, riippunee myös lasten iästä. Ja onko niillä sama rytmi.

Itse tein lapsille saman rytmin, ihan keskolasta saakka ollaan menty näin, ja hyvin toimii. Edelleen, organisointia.. Ja pieniä ovat edelleen, ja silti ehdin tehdä asioita.

Tätä mäkin peräänkuulutan, rytmit ja tutut rutiinit auttavat arjessa yllättävän paljon.

tuplat on helpommat ensimmäisen kolen kuukauden jälkeen,kun kooltaan ja eri tasolla kehitykseltään olevat sisarukset joilla on pieni ikäero.näin sanoi äiti jolla oli kahdet kaksoset.

Eipäs TAAS yleistetä. Se oli sen äidin kokemus, ei yleismaailmallinen fakta.

 

No mä en aina kerkeä vessaan kun mulla on hätä, enkä syömään kun mulla on nälkä. Ja mulla on YKSI puolitoistavuotias lapsi.

Ei ole maljakoita pöydillä eikä mitään arvokasta missään mihin lapsi yltäisi. Mutta jos menisin yksin vessaan tai suihkuun, se esim. kiipeää ruokapöydälle ja keikaroi niin reunalla, että putoaa ihan just. En mä sohvalta putoamista pelkää, mutta ruokapöytä on aika korkealla. Lapsi myös osaa työntää tuolin minne haluaa mennä ja kiivetä ylös tonkimaan kaappeja, laatikoita, hyllyjä... Vessaan jos otan mukaan, avaa hanan, kastelee kaikki vaatteensa, kiipeää saunan lauteille, kaataa roskiksen tai maistelee vessaharjaa tmv., ellen pidä koko ajan käsivarresta kiinni tai KARJU tuhannen desibelin voimalla EItä niin että pelästyy ja lopettaa touhotuksen.

Eli varmaan kerkeäisin hoitaa omatkin tarpeeni, jos lapsi esim. istuisi minuutin paikallaan leikkimässä jotain tai lukemassa. Mutta ei se istu.

Lapsi osaa myös avata itse ovet ja esim. lähteä ulos. Miten ihmeessä voisin sen jättää ja mennä suihkuun, vaikka olis kuinka kylppärin ovi auki? Yhdessä suihkussa käyminen johtaa about yhtä hyvään tulokseen kuin yhdessä vessassa käyminen.

Nämä jotka ihmettelevät, ettei ole aikaa, eivät ehkä ole kovin vilkkaan lapsen äitejä... Lasten motoriikkakin kehittyy niin eri tahtia: meillä lapsi pystyy moniin asioihin (mihin kaikki ikäiset ei vielä), mutta älliä ei ole nimeksikään.

 

Meillä oli hakaset/takalukko ovissa, ruokapöydän tuolitkin jossain vaiheessa sidottuna kiinni pöytään ettei kuopus kiipeillyt sinne . Laatikot ja kaapinovet lukittu.

Ei sisustuksellisesti järin nättiä, mutta helpotti se mun arkea paljon kun olin käytännössä täysin yksin kahden pienen kanssa.

Kuopukseni oli myös aika ajoin naulittuna syöttötuoliin, turvavyö kiinni :snotty:

 

Kertokaa, haluan oikeasti tietää miten jotkut eivät ehtiä mitään tekemään. Ja jos on monta lasta perheessä (olettaen että eivät ole kaksosia/kolmosia) niin eikö osa lapsista osaa jo itsekin tehdä jotain?

Mulla on kaksoset, ja ehdin kyllä vessaan ja syömään, ja nyt ehdin koneellekin, ei ne tuplatkaa tekemistä estä. Pitää vaan olla organisoitunut, ja mähän olen .

Juu, riippunee myös lasten iästä. Ja onko niillä sama rytmi.

Itse tein lapsille saman rytmin, ihan keskolasta saakka ollaan menty näin, ja hyvin toimii. Edelleen, organisointia.. Ja pieniä ovat edelleen, ja silti ehdin tehdä asioita.

Tätä mäkin peräänkuulutan, rytmit ja tutut rutiinit auttavat arjessa yllättävän paljon.

tuplat on helpommat ensimmäisen kolen kuukauden jälkeen,kun kooltaan ja eri tasolla kehitykseltään olevat sisarukset joilla on pieni ikäero.näin sanoi äiti jolla oli kahdet kaksoset.

Eipäs TAAS yleistetä. Se oli sen äidin kokemus, ei yleismaailmallinen fakta.

tarkoitus ei ollut yleistää vaan huomauttaa että kun toinen fyysisesti toista paljon vahvempi ja suhtautuu pienempään väkivaltaisesti, voi vahinko olla suurempi kuin saman kokoisten mittelöissä.Tämä nyt tuli mieleeni kun ap antoi ymmärryksensä kaksosten äideille, mutta ei pienen ikäeron omaaville.

 

No, vaikeinta aikaa musta oli se, kun esikoinen oli ihan pieni (jotain syntymästä parikuiseksi). Silloin itselle oli kaikki uutta, ja jos lapsi rauhoittui ja vaikka nukkui, niin eihän sitä silloinkaan osannut rentoutua omiin tekemisiin, kun yritti valmistautua täyttämään vauvan seuraavia tarpeita... Mutta kyllähän sitä aikaa oikeasti olisi ollut vaikka mihin. Asenneongelmastahan tuossa vain oli kyse. Kun ehti tutustua lapseen ja tajusi, ettei se ihan pienestä rikki mene, niin kyllä sitten alkoi aika riittämään. Ja seuraavan kanssa oli äitiyskin tuttua, niin osasi asennoitua alusta asti rennommin.

 

No mä en aina kerkeä vessaan kun mulla on hätä, enkä syömään kun mulla on nälkä. Ja mulla on YKSI puolitoistavuotias lapsi.

Ei ole maljakoita pöydillä eikä mitään arvokasta missään mihin lapsi yltäisi. Mutta jos menisin yksin vessaan tai suihkuun, se esim. kiipeää ruokapöydälle ja keikaroi niin reunalla, että putoaa ihan just. En mä sohvalta putoamista pelkää, mutta ruokapöytä on aika korkealla. Lapsi myös osaa työntää tuolin minne haluaa mennä ja kiivetä ylös tonkimaan kaappeja, laatikoita, hyllyjä... Vessaan jos otan mukaan, avaa hanan, kastelee kaikki vaatteensa, kiipeää saunan lauteille, kaataa roskiksen tai maistelee vessaharjaa tmv., ellen pidä koko ajan käsivarresta kiinni tai KARJU tuhannen desibelin voimalla EItä niin että pelästyy ja lopettaa touhotuksen.

Eli varmaan kerkeäisin hoitaa omatkin tarpeeni, jos lapsi esim. istuisi minuutin paikallaan leikkimässä jotain tai lukemassa. Mutta ei se istu.

Lapsi osaa myös avata itse ovet ja esim. lähteä ulos. Miten ihmeessä voisin sen jättää ja mennä suihkuun, vaikka olis kuinka kylppärin ovi auki? Yhdessä suihkussa käyminen johtaa about yhtä hyvään tulokseen kuin yhdessä vessassa käyminen.

Nämä jotka ihmettelevät, ettei ole aikaa, eivät ehkä ole kovin vilkkaan lapsen äitejä... Lasten motoriikkakin kehittyy niin eri tahtia: meillä lapsi pystyy moniin asioihin (mihin kaikki ikäiset ei vielä), mutta älliä ei ole nimeksikään.

Voi kuinka kuulostaa tutulta. Mutta jos omat lapset ovat rauhallisia, ei sitä ilmeisesti voi tajuta kuinka erilaista vilkkaan ja motorisesti kehittyneen lapsen kanssa saattaa olla.

Mulla on yksi kaveri, kolmen lapsen äiti, jolla juurikin rauhalliset lapset, jotka istuskelevat paikoillaan. En uskaltaisi antaa omaani hänelle hoitoon, sillä epäilen, että lapselle ehtisi käymään huonosti, kun kaveri ei tajua kuinka nopeasti omani liikkuu ja mihin kaikkialle se ehtii ja mitä saattaa tehdä.

 

Voi kuinka kuulostaa tutulta. Mutta jos omat lapset ovat rauhallisia, ei sitä ilmeisesti voi tajuta kuinka erilaista vilkkaan ja motorisesti kehittyneen lapsen kanssa saattaa olla.

Saa kyllä olla tosi vilkas ja kehittynyt taapero, jos saa auki avaimella lukittavat ovet tai 2 m korkeudella olevat hakaset...tms.

 

Voi kuinka kuulostaa tutulta. Mutta jos omat lapset ovat rauhallisia, ei sitä ilmeisesti voi tajuta kuinka erilaista vilkkaan ja motorisesti kehittyneen lapsen kanssa saattaa olla.

Mulla on yksi kaveri, kolmen lapsen äiti, jolla juurikin rauhalliset lapset, jotka istuskelevat paikoillaan. En uskaltaisi antaa omaani hänelle hoitoon, sillä epäilen, että lapselle ehtisi käymään huonosti, kun kaveri ei tajua kuinka nopeasti omani liikkuu ja mihin kaikkialle se ehtii ja mitä saattaa tehdä.

Ei meidänkään esikoinen mikään rauhallinen tapaus ole, mutta aina on keksitty keinot ettei ole päässyt kiipeämään pöydälle/penkomaan roskista/laatikoita/ihan mitä tahansa. Aivan täysin turvalliseksihan kotia ei millään saa, mutta kyllä suurimman osan vaaran paikoista voi välttää.

 

Voi kuinka kuulostaa tutulta. Mutta jos omat lapset ovat rauhallisia, ei sitä ilmeisesti voi tajuta kuinka erilaista vilkkaan ja motorisesti kehittyneen lapsen kanssa saattaa olla.

Saa kyllä olla tosi vilkas ja kehittynyt taapero, jos saa auki avaimella lukittavat ovet tai 2 m korkeudella olevat hakaset...tms.

Tsihii, salli mun nauraa... Onko jollain taaperoita, jotka eivät osaa siirtää tuoleja ja kiivetä niiden avulla haluamalleen korkeudelle?

 

Tsihii, salli mun nauraa... Onko jollain taaperoita, jotka eivät osaa siirtää tuoleja ja kiivetä niiden avulla haluamalleen korkeudelle?

Kaikki taaperot varmaan osaa, mutta edes mun hyvin pitkä poikani (1 v 10 kk iässä 95 cm) ei ylettynyt noihin hakoihin vaikka haki tuolin tai keittiöjakkaran.
Saati että saisi auki lukollisia kaappeja tai takalukkoja (ei lapselle avainta annettu).

 

Voi kuinka kuulostaa tutulta. Mutta jos omat lapset ovat rauhallisia, ei sitä ilmeisesti voi tajuta kuinka erilaista vilkkaan ja motorisesti kehittyneen lapsen kanssa saattaa olla.

Saa kyllä olla tosi vilkas ja kehittynyt taapero, jos saa auki avaimella lukittavat ovet tai 2 m korkeudella olevat hakaset...tms.

Tsihii, salli mun nauraa... Onko jollain taaperoita, jotka eivät osaa siirtää tuoleja ja kiivetä niiden avulla haluamalleen korkeudelle?

Ihan tosissaan kodin SAA lapsi rutvalliseksi, lähes voisi kärjistää niin että lapsi voisi olla vaikka tunnin satuttamatta itseään, oikeasti. Hakasia, lukkoja yms yms. kannattaa tosiaan käydä jossain lastentarvike liikkeessä niin hämmästyt tavarain paljoutta. Toki oikeastaam kaikki ne tsydeemit on tehtävissä kotikonstein jolon edes rahnoo ei tartte tuhlata. Väitän että kodin saa jos haluaa täysin lapsiturvalliseksi oli nyt kyseessä millainen Bolt/Einstain,,,

 

tuplat on helpommat ensimmäisen kolen kuukauden jälkeen,kun kooltaan ja eri tasolla kehitykseltään olevat sisarukset joilla on pieni ikäero.näin sanoi äiti jolla oli kahdet kaksoset.

Tai sitten ei. Meillä toinen kaksonen meni paremmin yhteen vanhemman sisaruksensa kanssa kuin kaksossisaruksensa kanssa.

 

No kieltämättä mä voisin varmaan laittaa hakasia 2m korkeuteen enemmän, ettei lapsi ennättäis kaikkialla Tosiaan lapsilukkoja meillä on monissa kaapinovissa jne., mutta oikeasti ihan kaikkea ei voi kotoa poistaa (ikkunoita, joita hakata leluilla, telkkaria, ruokapöytää jne.). Ja meillä lapsi myös esim. yks päivä onnistui kiipeämään naulakkoon ja nappaamaan mun taskusta avaimet. Avaimilla syntyikin sitten silmäni hetkeksi vältettyä kunnon naarmut keittiönkaappelihin. Eli vahinkoja sattuu, ellen ole koko ajan tarkkana. Portaiden lapsiportit on muuten hyvät, mutta lapsi on alkanut jo punnertaa itseään niistäkin yli... Pian se onnistuu.

Osa on oikeesti musta liian vaarallista puolitoistavuotiaalle, osa varmaan mun omaa mukavuudenhalua, kun en IHAN KOKO AJAN jaksais siivota KAIKKEA.

 

Voi kuinka kuulostaa tutulta. Mutta jos omat lapset ovat rauhallisia, ei sitä ilmeisesti voi tajuta kuinka erilaista vilkkaan ja motorisesti kehittyneen lapsen kanssa saattaa olla.

Saa kyllä olla tosi vilkas ja kehittynyt taapero, jos saa auki avaimella lukittavat ovet tai 2 m korkeudella olevat hakaset...tms.

Mun lapseni ei ollut se, joka availee (vielä) ulko-ovia. Ei ylety eikä onneksi ole tajunnut työntää sen eteen tuolia. Eikä meillä ole avaimella avattavaa vessan ovea tai ulko-ovea sisäpuolelta.

Mutta kun nyt noista avaimista sanoit, niin pitihän se käydä kokeilemassa: Annoin taaperolle avaimet ja nostin ulko-oven lukon ulottuvillle: Pikkuisen jäi vajaaksi, ettei saanut avattua lukkoa. Pari kuukautta vielä puoleen vuoteen, joten eiköhän se siihen mennessä avaa senkin ilman apua. Auton ovi onnistui helposti jo pari viikkoa sitten ilman apua (avaimella siis). Kai se on sitten kehittynyt

Täytyy varmaan siis pian alkaa virittelemään noita hakasia korkealle...

 

Mulla oli esikoinen ihan oikeasti VAIKEA lapsi vuoden ikään asti. Silloin mä en etes suihkuun päässy, ja jos oisin lapsen saanut etes vartiksi hiljaiseksi, en olisi jaksanut mennä suihkuun. Yöt ja päivät vaan valvottiin ja lisäksi niin kusipäinen mies ettei sitä viittä minuuttia voinut lastaan hoitaa että pääsisin suihkuun

 

Kaikkein eniten mä itse ihmettelen näitä ihmettelijöitä. Eikö ihmiset todellakaan tajua että lapsia on erilaisia?

Peesi.

Esikoisen kanssa en oikein ehtinyt edes ruokaa itselle laittaa. Koko ajan sai olla viihdyttämässä. Nukkui korkeintaan tunnin päiväunia, jolloin piti miettiä, teenkö ruokaa, keitänkö kahvia vai siivoanko... Jos valitsin siivoamisen, en sitten ehtinyt syömään tai kahvittelemaan ja päivän lehteä rauhassa lukemaan. Tosin tähän oli ratkaisu, että söin edellisen päivän ruokaa mikrossa lämmittämällä hätäisesti.

Nyt mulla on kaksi lasta. Ja kuule, nyt aikaa on vaikka millä mitoin! Isompi on 2,5-vuotias ja viihtyy itsekseenkin nykyisin, lisäksi auttaakin jos jotain teen. Vauva taas nukkuu mukavasti 4 tunnin päiväunia. Mikäs tässä on ollessa! Ihmettelen vain, voiko tosiaan vauva-aikainen elämä olla näin helppoa!

 

Pitkiä taaperoita on jos ylttää porrajakkaraltakaan oven yläreunan hakasen aukaisemaan. Ainakin meillä suomessa kun ovet on yleensä vähintään 2,1m korkeita

mutta niinkuin ketjun ekan vastaajana jo kirjoitin. Äidit haluaa vähän martyroitua ja sit kun juttuja ei niellä niin väitetään että lapsi on se etevin ja olevin.

On meillä todellakin noustu tuolin kautta ruokapöydälle siitä lähtien kun tukea vasten seisottiin eli aiemmin kun oppi kävelemään. Mutta kyllä lapsi oppii. Siitä se ei tosiaan opi kun kaikki kielletään, kaikki tavarat poistetaan ja kaikki ovet lukitaan. Meillä kun on kaikki maljakot, kukatjn epaikoillaan ja turvalukkoja ei ole ostettu. Pari maljakkoa on hajonnut ja yksi kukka kuollut mutta samoin on kaikki kolme lasta aika nopeasti oppineet ettei tiettyihin tavaroihin kosketa eikä kukkiin varsinkaan.

lähes jokaisella on myös syöttötuoli, johon on mahdollista laittaa myös turvavyö. Jos ei siis mitään muuta keinoa ole niin kuinka vaikeaa voi olla heittää lapsi syöttötuoliin ja vaikka banaani käteen siksi aikaa kun äiti käy suihkussa tai meikka tms.. vaikka meillä on minimini pesuhuone/wc niin kyllä sinnekin tuo syöttötuoli sopii vallan mainiosti.

Ja joo, munkin tärkein tehtävä kotiäitinä on olla lasteni kanssa ja leikkiä heidän kanssaa. Mutta se, että käyn suihkussa, meikkaan ja käyn pari kertaa vessassa 5+5+5 min ja syön aamupalan ja lounaan vähentää tästä 8h yhteisestä laatuajasta jopa kamalat 20 min! Niin pitkään saattaa lapset joutua puuhaamaan ihan yksikseen tai istumaan paikoillaan syöttötuolissa tms..

 

Miten ihan tavalliseen, siis ihan siihen perusmalliin saa turvavyön?

 

Pitkiä taaperoita on jos ylttää porrajakkaraltakaan oven yläreunan hakasen aukaisemaan. Ainakin meillä suomessa kun ovet on yleensä vähintään 2,1m korkeita

mutta niinkuin ketjun ekan vastaajana jo kirjoitin. Äidit haluaa vähän martyroitua ja sit kun juttuja ei niellä niin väitetään että lapsi on se etevin ja olevin.

Sitähän minäkin ja mun taaperoista toinen oli oikeasti ikäisekseen tosi pitkä (eikä toinenkaan lyhyt). Eikä meidän keittiöjakkarakaan ole järin matala.

 

Ei ole kyse siitä ettei uskottais että lapset on erilaisia. Niin ne on. Kolmen äitinä tietää sen vallan hyvin . Palstaa lukeneena tietää myös sen, että tuohon aina vedotaan ja sit kun se ei mene läpi niin seuraavaksi adhd:hn ja sen jälkeen vaativampiin erityislapsiin.

 

Miten ihan tavalliseen, siis ihan siihen perusmalliin saa turvavyön?

Kysytkö ihan tosissas 8)

 

Kaikkein eniten mä itse ihmettelen näitä ihmettelijöitä. Eikö ihmiset todellakaan tajua että lapsia on erilaisia?

Peesi.

Esikoisen kanssa en oikein ehtinyt edes ruokaa itselle laittaa. Koko ajan sai olla viihdyttämässä. Nukkui korkeintaan tunnin päiväunia, jolloin piti miettiä, teenkö ruokaa, keitänkö kahvia vai siivoanko... Jos valitsin siivoamisen, en sitten ehtinyt syömään tai kahvittelemaan ja päivän lehteä rauhassa lukemaan. Tosin tähän oli ratkaisu, että söin edellisen päivän ruokaa mikrossa lämmittämällä hätäisesti.

Nyt mulla on kaksi lasta. Ja kuule, nyt aikaa on vaikka millä mitoin! Isompi on 2,5-vuotias ja viihtyy itsekseenkin nykyisin, lisäksi auttaakin jos jotain teen. Vauva taas nukkuu mukavasti 4 tunnin päiväunia. Mikäs tässä on ollessa! Ihmettelen vain, voiko tosiaan vauva-aikainen elämä olla näin helppoa!

Kiitos Joku. Tämä antoi taas vähän lisää toivoa. Ehkä seuraava lapsi on edes hiukan helpompi.

 

Miten ihan tavalliseen, siis ihan siihen perusmalliin saa turvavyön?

Kysytkö ihan tosissas 8)

Mistä se puhuu?