Te äidit jotka ette kerkeä edes vessassa käydä!

Edelleenkin, ymmärrän sen jos vauva on itkuinen jne jne...Mut mä tiedän äitejä joilla on ihan kilttejä, hyvin itekseenkin viihtyviä vauvoja ja SILTI kaikki on niin pirun hankalaa et yksinkertaista siivousta varten pitää soitella joku avuks..
Juu, mulla on helppo vauva, se syö tunnin välein näin päivisin, muuten nukkuu tai ihmettelee maailmaa sängyllä pötkötellen, sillä välin mä kerkeen tekee kaikki kotihommat ja huolehtii itestäni ja koirasta.. Toki tämäkin tilanne voi muuttua vielä huonompaankin suuntaan, mut toistaseks menee näin kivasti..

On just sellasia vanhempia että vaikka taapero olis ihan täysin tyytyväisenä istumassa ja leikkis vaikk ajollain lelulla niin pitää mennä siihen häspimään jotain että ei sen saa antaa leikkiä yksin tässä se voi luulla olevansa hylätty Näitä on oikeesti. JOs lapsella on sairaus niin sillon on tietysti kyse just ongelmista sairaanlapsen hoidossa, ihan eri asia.

 

No sen kyllä huomaa että ehdit ottaa tuota omaa aikaa. Aina kun käy palstalle sinä tunnut olevan täällä.

Katkerako?

 

No tätäkin enemmän mua ihmetyttää äidit jotka ei saa VAUVAN kanssa kotihommia hoidettua vaan sitä varten pitää pyytää joku avuks!

Suututtaa tuommoiset kommentit. Sulla oli helpot vauvat niin et voi ymmärtää. Mä esim. söin ensimmäiset kolme kuukautta seisaaltaan yhdellä kädellä. ei paljon naurattanut.

 

Mua hämmästyttää aika ajoin äitien erilaisuus. Ei lasten.

Siis esim. se, että jos vauva on hereillä, sitä on pakko pitää sylissä koko ajan, vaikkei se edes itkisi. Samaan syyllistyin hetken aikaa oman esikoiseni kanssa

Tai se, että ei voi mennä vessaan jos lapsi on hereillä. Miksi ei voi?

Maito on loppu muttei pääse kauppaan kun mies on työmatkalla eikä saa lapsenvahtia. Kauppa parinsadan metrin päässä ja lapsi oikein kiltti 1-vuotias. Tämä esimerkki on elävästä elämästä...kun sanoin, että mulla on lapset yleensä mukana kaupassa, niin ko. ihminen suorastaan häkeltyi: voiko 1-vuotiaan viedä jo kauppaan?

En mä pahalla ihmettele, vaan hyvällä tavalla huvittuneena. Joskus toki on hieman surullistakin jos toinen kokee arjen kamalan raskaana siksi, että yrittää tehdä kaiken liian ns. täydellisesti.

 

kyllä mulla silloin oli vähän nihkeetä ku lapsi oli ihan pieni ja piti jatkuvasti keskeyttää hommat imetyksen ajaks. oli kyllä aikaa mut turhautti se et kaikki tapahtu pienissä pätkissä ja aina joutu keskeyttämään ja siihen viel yövalvominen niin vaati kyllä kärsivällisyyttä joinain päivinä. Mutta aika nopeesti se vaihe helpotti ja nyt ku lapsi on 1v2kk niin kyllä koti kiiltää ja aikaa on vaikka mihin askarteluun välillä. Vessassa käynti on joskus hankalaa ku joku hakkaa ovea ja itkee ja vessassa on tällähetkellä pieni remppa niin ei voi ottaa sinne mukaan...

 

Tätä avuttomuutta ihmettelen minäkin. Tai ettei muka pääse suihkuun yksin.

pääsee suihkuun yksin jos lapsi nukkuu tai mies on kotona.. yksin sitä ei uskalla siks aikaa jättää

Mulla on sisällä matkarattaat joihin laitan lapsen istumaan vessan ovelle suihkun ajaksi

Mulla istuu 2kk sitterissä suihkussa, ei siis veden alla, mutta siinä suihkuhuoneen nurkkauksessa.

 

No tätäkin enemmän mua ihmetyttää äidit jotka ei saa VAUVAN kanssa kotihommia hoidettua vaan sitä varten pitää pyytää joku avuks!

Niinpä, vauvan kanssahan nuo on sieltä helpoimmasta päästä. Sitten kun alkaa olla tälläisiä 2- ja 3-vuotiaita jotka sotkee sitä mukaan kun siivoaa niin kyllä on helppous kaukana.

No joo, tässäkin iässä lapsia on erinlaisia, meillä on just tuon ikäiset pojat ja he kyllä keräävät omat lelunsa eikä sotke sitä mukaan kun siivoan
Punttijussi-iässä olevan lapsen kanssa on musta kaikista hankalinta siivota sen hereillä ollessa kun se on koko ajan lahkeessa kiinniMut sekin on ohi menevää

 

Mua hämmästyttää aika ajoin äitien erilaisuus. Ei lasten.

Siis esim. se, että jos vauva on hereillä, sitä on pakko pitää sylissä koko ajan, vaikkei se edes itkisi. Samaan syyllistyin hetken aikaa oman esikoiseni kanssa

Tai se, että ei voi mennä vessaan jos lapsi on hereillä. Miksi ei voi?

Maito on loppu muttei pääse kauppaan kun mies on työmatkalla eikä saa lapsenvahtia. Kauppa parinsadan metrin päässä ja lapsi oikein kiltti 1-vuotias. Tämä esimerkki on elävästä elämästä...kun sanoin, että mulla on lapset yleensä mukana kaupassa, niin ko. ihminen suorastaan häkeltyi: voiko 1-vuotiaan viedä jo kauppaan?

En mä pahalla ihmettele, vaan hyvällä tavalla huvittuneena. Joskus toki on hieman surullistakin jos toinen kokee arjen kamalan raskaana siksi, että yrittää tehdä kaiken liian ns. täydellisesti.

Musta tuntuu että joillakin äideillä on niin että jo kotityöt on iso työ - puhutaanhan siitä paljon julkisuudessakin miten ne jaetaan. Kun sen "yhden työn" päälle lisätään vielä "lapsenhoitotyö", tuntuu että joutuu tekemään kahden ihmisen työt. Se saattaa ajatuksena uuvuttaa.

Enkä ollenkaan väheksy vanhempia jotka ovat kovilla lastensa hoidon kanssa. Meidän kaksosten kanssa on ollut kyllä tekemistä, enkä kauheasti jaksa välittää pölypalleroista sohvan alla. Mieluummin heidän päiväuniensa aikana vaikkapa riitelen täällä muiden mammojen kanssa.

 

Mua hämmästyttää aika ajoin äitien erilaisuus. Ei lasten.

Siis esim. se, että jos vauva on hereillä, sitä on pakko pitää sylissä koko ajan, vaikkei se edes itkisi. Samaan syyllistyin hetken aikaa oman esikoiseni kanssa

Tai se, että ei voi mennä vessaan jos lapsi on hereillä. Miksi ei voi?

Maito on loppu muttei pääse kauppaan kun mies on työmatkalla eikä saa lapsenvahtia. Kauppa parinsadan metrin päässä ja lapsi oikein kiltti 1-vuotias. Tämä esimerkki on elävästä elämästä...kun sanoin, että mulla on lapset yleensä mukana kaupassa, niin ko. ihminen suorastaan häkeltyi: voiko 1-vuotiaan viedä jo kauppaan?

En mä pahalla ihmettele, vaan hyvällä tavalla huvittuneena. Joskus toki on hieman surullistakin jos toinen kokee arjen kamalan raskaana siksi, että yrittää tehdä kaiken liian ns. täydellisesti.

Kaiken keskellä eniten ärsytti vauva-aikana ne kommentit, että "ei nyt joka inahdukseen tarvii reagoida" tms. Joopajoo... väsyneenä ei jaksanut tuohon vastaan väittää, kun joku tuommoista puheli ja miehen kanssa vaan sitten katsottiin toisia ymmärtäväisinä... kyllä ne vauvat vaan voi olla eriaisia.

 

Mua hämmästyttää aika ajoin äitien erilaisuus. Ei lasten.

Siis esim. se, että jos vauva on hereillä, sitä on pakko pitää sylissä koko ajan, vaikkei se edes itkisi. Samaan syyllistyin hetken aikaa oman esikoiseni kanssa

Tai se, että ei voi mennä vessaan jos lapsi on hereillä. Miksi ei voi?

Maito on loppu muttei pääse kauppaan kun mies on työmatkalla eikä saa lapsenvahtia. Kauppa parinsadan metrin päässä ja lapsi oikein kiltti 1-vuotias. Tämä esimerkki on elävästä elämästä...kun sanoin, että mulla on lapset yleensä mukana kaupassa, niin ko. ihminen suorastaan häkeltyi: voiko 1-vuotiaan viedä jo kauppaan?

En mä pahalla ihmettele, vaan hyvällä tavalla huvittuneena. Joskus toki on hieman surullistakin jos toinen kokee arjen kamalan raskaana siksi, että yrittää tehdä kaiken liian ns. täydellisesti.

Kaiken keskellä eniten ärsytti vauva-aikana ne kommentit, että "ei nyt joka inahdukseen tarvii reagoida" tms. Joopajoo... väsyneenä ei jaksanut tuohon vastaan väittää, kun joku tuommoista puheli ja miehen kanssa vaan sitten katsottiin toisia ymmärtäväisinä... kyllä ne vauvat vaan voi olla eriaisia.

Joo, ne joilla on ollut koliikkivauva ymmärtävät kyllä, jotkut niistä joilla ei ole ollut koliikkivauvaa eivät sitten millään.

 

Samaa oon ihmetelly mäkin ja ihmettelen vielä enemmän niitä jotka kauhisteli mulle mun tilannetta kun lapset syntyi vuoden ikäerolla. Eihän mun pitäny ehtiä tekemään mitään Meillä lapset on nyt 1,5 v ja 2,5 ja me ollaan tänää kateltu Kaapoa, syöty aamupalat, MÄ oon saanu lukea lehden, juoda kahvin ja tehny ruoan lapsille. Oon myös pessy kolme koneellista pyykkiä, laittanu puhtaat kaappiin, ollu lasten kanssa ulkona, syöttäny lapset ja siinä sivussa syöny itekkii pari kertaa (tuli niin pirun hyvää ruokaa niin oli pakko. Seisaaltaan meni tällä kertaa mut tuota ei niin ku ruoaks lasketa :ashamed: ). Nyt kun lapset nukkuu niin oon siivonnu vaatehuoneen ja laittanu kaikki ylimääräset kirppispinoon Ei tää ihan normaalipäivä oo mut ihan kivasti oon saanu hommia tehtyä B)

 

mulla on kolme lasta ( iät 3v, 1v10kk ja 5kk) ja olen päivät yksin heidän kanssaan. monesti on kyllä sellainen olo että en kerkeä mitään, ja omaa vessassa käyntiäkin saa odottaa että milloinkahan kerkeäisi. ei tietenkään kaikki päivät ole sellaisia, mutta joskus.
mutta kyllä se tästä helpottaa kun vauva kasvaa, nyt menee paljon aikaa siihen että kanniskelen tuota pientä sylissä viihtyjää huoneesta toiseen

 

Kaiken keskellä eniten ärsytti vauva-aikana ne kommentit, että "ei nyt joka inahdukseen tarvii reagoida" tms. Joopajoo... väsyneenä ei jaksanut tuohon vastaan väittää, kun joku tuommoista puheli ja miehen kanssa vaan sitten katsottiin toisia ymmärtäväisinä... kyllä ne vauvat vaan voi olla eriaisia.

Vauvoja on tottakai erilaisia, mutten yhtään tajunnut miten tuo liittyi siihen mitä minä juuri kirjoitin
Minä oon kyllä reagoinut joka inahdukseen, ts. en ole itkettänyt kumpaakaan muksua.

 

En lukenut koko ketjua, mutta eiks kukaan käytä enää matkasänkyä? Minusta se oli hyvä apu just siivotessa ja muuloinkin, kun ei päässyt heti perään. Sinne vaan leluja ja vaavi.

 

Mua hämmästyttää aika ajoin äitien erilaisuus. Ei lasten.

Siis esim. se, että jos vauva on hereillä, sitä on pakko pitää sylissä koko ajan, vaikkei se edes itkisi. Samaan syyllistyin hetken aikaa oman esikoiseni kanssa

Tai se, että ei voi mennä vessaan jos lapsi on hereillä. Miksi ei voi?

Maito on loppu muttei pääse kauppaan kun mies on työmatkalla eikä saa lapsenvahtia. Kauppa parinsadan metrin päässä ja lapsi oikein kiltti 1-vuotias. Tämä esimerkki on elävästä elämästä...kun sanoin, että mulla on lapset yleensä mukana kaupassa, niin ko. ihminen suorastaan häkeltyi: voiko 1-vuotiaan viedä jo kauppaan?

En mä pahalla ihmettele, vaan hyvällä tavalla huvittuneena. Joskus toki on hieman surullistakin jos toinen kokee arjen kamalan raskaana siksi, että yrittää tehdä kaiken liian ns. täydellisesti.

Kaiken keskellä eniten ärsytti vauva-aikana ne kommentit, että "ei nyt joka inahdukseen tarvii reagoida" tms. Joopajoo... väsyneenä ei jaksanut tuohon vastaan väittää, kun joku tuommoista puheli ja miehen kanssa vaan sitten katsottiin toisia ymmärtäväisinä... kyllä ne vauvat vaan voi olla eriaisia.

Joo, ne joilla on ollut koliikkivauva ymmärtävät kyllä, jotkut niistä joilla ei ole ollut koliikkivauvaa eivät sitten millään.

Niinpä, ja on ihan hukkaanheitettyä aikaa yrittää niille selittää. jos ei ole kokemusta niin ei voi tietää. Mutta voimia antaa se, että on muitakin samassa tilanteessa ja jotka ymmärtää.

 

Kaiken keskellä eniten ärsytti vauva-aikana ne kommentit, että "ei nyt joka inahdukseen tarvii reagoida" tms. Joopajoo... väsyneenä ei jaksanut tuohon vastaan väittää, kun joku tuommoista puheli ja miehen kanssa vaan sitten katsottiin toisia ymmärtäväisinä... kyllä ne vauvat vaan voi olla eriaisia.

Vauvoja on tottakai erilaisia, mutten yhtään tajunnut miten tuo liittyi siihen mitä minä juuri kirjoitin
Minä oon kyllä reagoinut joka inahdukseen, ts. en ole itkettänyt kumpaakaan muksua.

Minäkin olen reagoinut kaikkeen. Siitä kiitoksena meidän lapset ei itke kovaan ääneen vaan "nyyhkyttävät" - paitsi jos sattuu kovaa. Lisäksi itku leviää niin helposti, ettei ole viitsinyt kaksosia huudattaa senkään vuoksi.

 

kaksi lasta 1.5 vuoden ikäerolla.isompi mustasukkaisuuttaan lyö ja puree pienempään heti kun silmä välttää, nyt pienempi täytti vuoden ja osaa tulla pinnasängystä omin nokkineen pois.kiipeää joka paikkaan ja tulee miten sattuu alas.ruokatuolit on lattiaa vasten ettei kiipeä ruokapöydälle,sänky,nojatuolit ja sohva on hiukka hankala kallistaa.

 

kaksi lasta 1.5 vuoden ikäerolla.isompi mustasukkaisuuttaan lyö ja puree pienempään heti kun silmä välttää, nyt pienempi täytti vuoden ja osaa tulla pinnasängystä omin nokkineen pois.kiipeää joka paikkaan ja tulee miten sattuu alas.ruokatuolit on lattiaa vasten ettei kiipeä ruokapöydälle,sänky,nojatuolit ja sohva on hiukka hankala kallistaa.

Voih!

 

mulla on kolme lasta ( iät 3v, 1v10kk ja 5kk) ja olen päivät yksin heidän kanssaan. monesti on kyllä sellainen olo että en kerkeä mitään, ja omaa vessassa käyntiäkin saa odottaa että milloinkahan kerkeäisi. ei tietenkään kaikki päivät ole sellaisia, mutta joskus.
mutta kyllä se tästä helpottaa kun vauva kasvaa, nyt menee paljon aikaa siihen että kanniskelen tuota pientä sylissä viihtyjää huoneesta toiseen

Siis voisitko ihan rautalangasta vääntää, että miten niin et kerkeä vessaan?

 

Kaiken keskellä eniten ärsytti vauva-aikana ne kommentit, että "ei nyt joka inahdukseen tarvii reagoida" tms. Joopajoo... väsyneenä ei jaksanut tuohon vastaan väittää, kun joku tuommoista puheli ja miehen kanssa vaan sitten katsottiin toisia ymmärtäväisinä... kyllä ne vauvat vaan voi olla eriaisia.

Vauvoja on tottakai erilaisia, mutten yhtään tajunnut miten tuo liittyi siihen mitä minä juuri kirjoitin
Minä oon kyllä reagoinut joka inahdukseen, ts. en ole itkettänyt kumpaakaan muksua.

Sori, luin vähän väärin tuon sun aloituksen. Mutta siis mulla oli tilanne se, että jouduin kanniskella alussa tosi paljon kun vauva viihtyi max 2 min kerrallaan sitterissä tai lattialla. Päiväunetkin oli noin 30 min kerrallaan. Laitoin lattialle tai sitteriin aina kun oli tyytyväinen ja siinä viihtyi, enkä juossut joka kitinästä hakemaan syliin. Mutta niin se vain oli että esim. suihkussa käyminen tai syöminen oli selviytymistaistelu. Mutta nyt kun vauva on jo yli 6 kk niin tuo aika on muisto vain. Kaikki helpottui kun vauva lähti liikkumaan ja osaa jo itse tutkia maailmaa.

 

Tuskin nyt kukaan äiti joutuu kiireeltään housuihinsa pissimään, mutta kyllä kahdenkin pienen kanssa tulee päivän aikan niitä hektisiä hetkiä, jolloin äiti laittaa omat tarpeensa hetkeksi hyllylle säästyäkseen isommilta vahingoilta. Tästä uskon, että monella kiirettä valittavalla on kysymys.

Havainnollistava esimerkki meiltä muutama iltapäivä sitten: Esikoinen (1,5 v.) ja kuopus (3 kk) heräävät samaan aikaan päikkäreiltä. Isompi huutaa jalat ristissä "äiti, pissa tulee!" (käy potalla, mutta ei ihan itsenäisesti vielä) ja pienempi parkuu selkä kaarella äidin meijeritoimituksen perään. >> ratkaisu; pienempi kainaloon, isompi potalle ja äiti istumaan viereen pöntön päälle pienempää syöttämään. Pidetään isompi potalla (kirjojen ja äiti-nimisen jukeboxin avulla) siihen saakka, että pienempi on syönyt toisen tissin tyhjäksi. Sitten lasketaan pienempi hetkeksi pesukoneen päällä olevalle hoitoalustalle (ja toinen käsi koko ajan valmiina ottamaan vastaan, jos joka suuntaan pyörivällä vauvalla loppuu reuna kesken) ja pyyhitään isomman peppu. Sitten isommalle ruokaa naaman eteen ja pienemmän syöttö jatkuu vieressä, toisellä kädellä spagettihuteja pyyhkien. Kun molemmat ovat annoksensa saaneet, pienempi sitteriin ja isommalle fröbelin palikat pyörimään. Ja sitten on äidin vuoro!

Juuri näin. Ja kun siihen lisätään vielä muutama isompi taapero kehiin lisää, niin tulee päivässä aika paljon niitä hetkiä kun äiti hyllyttää omat tarpeensa tms. Ja tosiaan kun ne vauvat ja myös taaperot on ERILAISIA!

 

Nopeasti se myös unohtuu... mulla nyt 3,5 v ja 1,5, vuotiaat lapset. Muistan kyllä, että olin molempien ensimmäiset vuodet ihan väsyksissä koko ajan ja muistan myös, että esikoisen kanssa tuntui välillä siltä, ettei ennätä itse syödä mitään (kotitöiden tekemisestä puhumattakaan), kun piti tehdä itse kaikki vihannessoseet ja muut ruuat sekä kestovaippoja ommella ja muuta puuhastella vauvaa varten. Nyt kun tuota aikaa muistelee, ihmettelee että miksi olin väsynyt? Eikä tässä välissä tapahtuneita kahta muuttorumbaakaan enää muista juuri ollenkaan. Onneksi molemmat ovat sentään vauva-aikana tykänneet olla kärryissä/vaunuissa, että on päässyt liikkeelle esimerkiksi kauppaan ja kerhoon eikä ole tarvinnut jämähtää neljän seinän sisälle. Eikä kummallakaan ole ollut allergioita/koliikkia tai muita vaivoja.

 

mulla on kolme lasta ( iät 3v, 1v10kk ja 5kk) ja olen päivät yksin heidän kanssaan. monesti on kyllä sellainen olo että en kerkeä mitään, ja omaa vessassa käyntiäkin saa odottaa että milloinkahan kerkeäisi. ei tietenkään kaikki päivät ole sellaisia, mutta joskus.
mutta kyllä se tästä helpottaa kun vauva kasvaa, nyt menee paljon aikaa siihen että kanniskelen tuota pientä sylissä viihtyjää huoneesta toiseen

Siis voisitko ihan rautalangasta vääntää, että miten niin et kerkeä vessaan?

Etkö osaa lukea? Tuossahan luki, että pienintä pitää kantaa koko ajan.

 

Usein on hetkiä että en ehdi vessaan vaikka hätä jo olisi. Tämä ei johdu avuttomasta luonteestani vaan siitä että priorisoin asiat niin että laitanpa nyt nämä pyykit vielä kuivamaan tai syötän kuopuksen ja puen muut ennen kuin menen vessaan. Tai kirjoitanpa vielä tämän viestin plussalle ennen kuin menen vessaan
Mutta kyllä se on ihan mahdollista, ettei tunne ehtivänsä vessaan ilman, että kyse on jostain organisoinnin puutteesta, lasten tarpeet kun saattavat tulla kaikki kerralla, ei tiputtelemalla.

 

mulla on kolme lasta ( iät 3v, 1v10kk ja 5kk) ja olen päivät yksin heidän kanssaan. monesti on kyllä sellainen olo että en kerkeä mitään, ja omaa vessassa käyntiäkin saa odottaa että milloinkahan kerkeäisi. ei tietenkään kaikki päivät ole sellaisia, mutta joskus.
mutta kyllä se tästä helpottaa kun vauva kasvaa, nyt menee paljon aikaa siihen että kanniskelen tuota pientä sylissä viihtyjää huoneesta toiseen

Siis voisitko ihan rautalangasta vääntää, että miten niin et kerkeä vessaan?

Etkö osaa lukea? Tuossahan luki, että pienintä pitää kantaa koko ajan.

Eikö voi istua pöntölle lapsi sylissä?