Te äidit jotka ette kerkeä edes vessassa käydä!

Mitä ihmettä? Kuinka vaikeaksi asiat voi enää tehdä, jos taaperon kanssa ei ehtiä syömään tai vessaan?

Ettekö syö samaan aikaan lapsen kanssa? Ja vaikka lapsi ei söisi vielä itse, niin ruokaa lapsen suuhun, sitten ruokaa omaan suuhun. Ja miksei sen lapsen kanssa voi mennä sinne vessaan kaksin, jos on kerran niin hankalaa?


Kertokaa, haluan oikeasti tietää miten jotkut eivät ehtiä mitään tekemään. Ja jos on monta lasta perheessä (olettaen että eivät ole kaksosia/kolmosia) niin eikö osa lapsista osaa jo itsekin tehdä jotain?

 

Pakko korostaa itseään ja päteä jotta miehet luulis että se kodinpito on niin helevatan vaativaa. ITsella ainakaan ollut koskaan niin paljon omaa aikaa kun kotiäitinä yhden, kahden ja nyt kolmen kanssa.

 

Tätä avuttomuutta ihmettelen minäkin. Tai ettei muka pääse suihkuun yksin.

 

Hyvin ehtii syödä ja käydä vessassa kolmenkin lapsen kanssa. Ja todellakin, isommat syövät ja osaavat osittain vessailla itsekin, pienin on eniten perässä ja siinäpähän kurkkii vessan ovelta, jos haluaa

 

Mitä ihmettä? Kuinka vaikeaksi asiat voi enää tehdä, jos taaperon kanssa ei ehtiä syömään tai vessaan?

Ettekö syö samaan aikaan lapsen kanssa? Ja vaikka lapsi ei söisi vielä itse, niin ruokaa lapsen suuhun, sitten ruokaa omaan suuhun. Ja miksei sen lapsen kanssa voi mennä sinne vessaan kaksin, jos on kerran niin hankalaa?


Kertokaa, haluan oikeasti tietää miten jotkut eivät ehtiä mitään tekemään. Ja jos on monta lasta perheessä (olettaen että eivät ole kaksosia/kolmosia) niin eikö osa lapsista osaa jo itsekin tehdä jotain?

Meinasin jo vastata, mutta sulla olikin nuo taikasanat...

Meillä siis vuoden vanhat kaksoset. Niiden kanssa syöminen on sitä että pidät molemmilla käsillä kiinni niiden lautasista ja kolmannella ja neljännellä kädelläsi avustat syömisessä. Viidettä kättä ei valitettavasti ole, joten syön vasta niiden päiväunien aikaan.

 

Kertokaa, haluan oikeasti tietää miten jotkut eivät ehtiä mitään tekemään. Ja jos on monta lasta perheessä (olettaen että eivät ole kaksosia/kolmosia) niin eikö osa lapsista osaa jo itsekin tehdä jotain?

Mulla on kaksoset, ja ehdin kyllä vessaan ja syömään, ja nyt ehdin koneellekin, ei ne tuplatkaa tekemistä estä. Pitää vaan olla organisoitunut, ja mähän olen .

 

Tätä avuttomuutta ihmettelen minäkin. Tai ettei muka pääse suihkuun yksin.

pääsee suihkuun yksin jos lapsi nukkuu tai mies on kotona.. yksin sitä ei uskalla siks aikaa jättää

 

No tätäkin enemmän mua ihmetyttää äidit jotka ei saa VAUVAN kanssa kotihommia hoidettua vaan sitä varten pitää pyytää joku avuks!

 

Mulla teki aika tiukkaa ehtiä mitään, kun pieniä olivat. Ei se esikoinenkaan vielä niin iso ollut kun kolmas syntyi.

 

no tuntuu, että sitä helpommaks muuttuu kun mitä vanhemmaks lapsi kasvaa.. mutta ihan pikkusena tän vauvan kaa ei oikeesti kerenny paljoo, kun toinen vaan söi ja söi ja hitaasti söikin! juu, ite söin ku tämäkin, mutta kyllä moni homma jäi miehelle..

 

Kertokaa, haluan oikeasti tietää miten jotkut eivät ehtiä mitään tekemään. Ja jos on monta lasta perheessä (olettaen että eivät ole kaksosia/kolmosia) niin eikö osa lapsista osaa jo itsekin tehdä jotain?

Mulla on kaksoset, ja ehdin kyllä vessaan ja syömään, ja nyt ehdin koneellekin, ei ne tuplatkaa tekemistä estä. Pitää vaan olla organisoitunut, ja mähän olen .

Juu, riippunee myös lasten iästä. Ja onko niillä sama rytmi.

 

Mitä ihmettä? Kuinka vaikeaksi asiat voi enää tehdä, jos taaperon kanssa ei ehtiä syömään tai vessaan?

Ettekö syö samaan aikaan lapsen kanssa? Ja vaikka lapsi ei söisi vielä itse, niin ruokaa lapsen suuhun, sitten ruokaa omaan suuhun. Ja miksei sen lapsen kanssa voi mennä sinne vessaan kaksin, jos on kerran niin hankalaa?


Kertokaa, haluan oikeasti tietää miten jotkut eivät ehtiä mitään tekemään. Ja jos on monta lasta perheessä (olettaen että eivät ole kaksosia/kolmosia) niin eikö osa lapsista osaa jo itsekin tehdä jotain?

Ihmettele vaan, jos ei ole muuta tekemistä

 

Mulla se on paremminkin tunne, että on oltava joka sekunti hälytysvalmiudessa ja koko ajan tuntosarvet pystyssä. Ja se on väsyttävää ja rasittavaa, sekä henkisesti että fyysisesti. Pystyn kyllä käymään vessassa, mutta saletisti sillä aikaa joku lapsista tekee jotakin sellaista mitä ei pitäisi tehdä, ja joudun ryntäämään ulos suunnilleen housut kintuissa. Jatkuva varuillaanolo rassaa.

 

Mulla teki aika tiukkaa ehtiä mitään, kun pieniä olivat. Ei se esikoinenkaan vielä niin iso ollut kun kolmas syntyi.

peesaan.
Samalla, kun hoitaa muksuja, väri päässä odottaa pesua, kastike uhkaa palaa pohjaan ja sämpylätaikina hyppää kulhosta pöydälle
Asioilla on tapana kasaantua. Joskus taas oli niin löysää vapaata....

 

Tätä avuttomuutta ihmettelen minäkin. Tai ettei muka pääse suihkuun yksin.

pääsee suihkuun yksin jos lapsi nukkuu tai mies on kotona.. yksin sitä ei uskalla siks aikaa jättää

Mulla on sisällä matkarattaat joihin laitan lapsen istumaan vessan ovelle suihkun ajaksi

 

Kertokaa, haluan oikeasti tietää miten jotkut eivät ehtiä mitään tekemään. Ja jos on monta lasta perheessä (olettaen että eivät ole kaksosia/kolmosia) niin eikö osa lapsista osaa jo itsekin tehdä jotain?

Mulla on kaksoset, ja ehdin kyllä vessaan ja syömään, ja nyt ehdin koneellekin, ei ne tuplatkaa tekemistä estä. Pitää vaan olla organisoitunut, ja mähän olen .

Juu, riippunee myös lasten iästä. Ja onko niillä sama rytmi.

Itse tein lapsille saman rytmin, ihan keskolasta saakka ollaan menty näin, ja hyvin toimii. Edelleen, organisointia.. Ja pieniä ovat edelleen, ja silti ehdin tehdä asioita.

 

Olen kans ihmetellyt että miten avuton täytyy olla ettei MITÄÄN voi tehdä :headwall:

 

No vauvan kanssa minulla oli noita ongelmia, ei niinkään taaperoiden kanssa. Ei vain pää ja sydän kestä sitä huutamista, että antaisin lapsen huutaa yksikseen minuuttitolkulla.

 

Mulla se on paremminkin tunne, että on oltava joka sekunti hälytysvalmiudessa ja koko ajan tuntosarvet pystyssä. Ja se on väsyttävää ja rasittavaa, sekä henkisesti että fyysisesti. Pystyn kyllä käymään vessassa, mutta saletisti sillä aikaa joku lapsista tekee jotakin sellaista mitä ei pitäisi tehdä, ja joudun ryntäämään ulos suunnilleen housut kintuissa. Jatkuva varuillaanolo rassaa.

Tämä on se raskain puoli. Siksi en uskalla käydä suihkussa jos ei ole toista aikuista talossa. En halua joutua sinkoamaan sieltä shampoot päässä pelastamaan lapsia kiipelistä.

 

Tiedän yhden tapauksen jossa äiti on tehnyt aina niin että ennen vessaan menoa aloittaa sellaisen kimitykset että VOIIII EIIII mitähän tästä nyt tulee kun äitin pitää mennä vessaaan, ei mitään hätää, ei mitään hätää,,Nyt ihmettelee että taapero selkeästi hätääntyy jos laskee edes kädestä irti. Täysin istutettu paniikki. Luojan kiitos että harvinaisia tapauksia mutta en olis uskonnu ellen olis omin silmin nähnyt vauvasta lähtien.

 

Mitä ihmettä? Kuinka vaikeaksi asiat voi enää tehdä, jos taaperon kanssa ei ehtiä syömään tai vessaan?

Ettekö syö samaan aikaan lapsen kanssa? Ja vaikka lapsi ei söisi vielä itse, niin ruokaa lapsen suuhun, sitten ruokaa omaan suuhun. Ja miksei sen lapsen kanssa voi mennä sinne vessaan kaksin, jos on kerran niin hankalaa?


Kertokaa, haluan oikeasti tietää miten jotkut eivät ehtiä mitään tekemään. Ja jos on monta lasta perheessä (olettaen että eivät ole kaksosia/kolmosia) niin eikö osa lapsista osaa jo itsekin tehdä jotain?

Ihmettele vaan, jos ei ole muuta tekemistä

On mulla, mutta lapsi nukkuu nyt

Hän on lahkeessani kiinni koko ajan, mutta jotenkin silti saan aikaiseksi käydä vessassa, saan syötyä, tehtyä kotitöitä (jos en muuten niin yhdellä kädellä) ja vaikka mitä. Ja tosiaan, kun tuo oli vauva, kantoliina oli hyvä juttu. Siinä kun pystyi imettämäänkin ja kädet olivat vapaat.

Mutta aina kai sitten löytyy niitä joiden lapset ei osaa mitään tehdä itse, joille ei kelpaa mikään jne. Ja jotkut kai kuvittelevat että heidän täytyy olla lastensa seuraneitejä päivät pitkät.

 

Pakko korostaa itseään ja päteä jotta miehet luulis että se kodinpito on niin helevatan vaativaa. ITsella ainakaan ollut koskaan niin paljon omaa aikaa kun kotiäitinä yhden, kahden ja nyt kolmen kanssa.

Tätä täytyy peesata

 

Mulla 9kk vauva ja olen yh ja ehdin kyllä tehdä muutakin kuin hoitaa lasta. Syötän ensin lapsen ja sitten laitan sen päiväunille, sillä aikaa sitten syön itse ja hoidan kotihommia. Vessaan pääsee kyllä, oven jätän auki niin vähän kuulee ja näkee mitä täälä puuhataan. Suihkuun mennessä laitan lapsen istumaan matkarattaisiin tai bumboon vessan ovelle (tai sitten käyn silloin kun lapsi nukkuu ) . Jos lapsi siivotessa hereillä, niin tuossa se ryömii imurin perässä tai sitten laitan myös silloin istumaan matkarattaisiin ja leluja syliin.

 

Kertokaa, haluan oikeasti tietää miten jotkut eivät ehtiä mitään tekemään. Ja jos on monta lasta perheessä (olettaen että eivät ole kaksosia/kolmosia) niin eikö osa lapsista osaa jo itsekin tehdä jotain?

Mulla on kaksoset, ja ehdin kyllä vessaan ja syömään, ja nyt ehdin koneellekin, ei ne tuplatkaa tekemistä estä. Pitää vaan olla organisoitunut, ja mähän olen .

Juu, riippunee myös lasten iästä. Ja onko niillä sama rytmi.

Itse tein lapsille saman rytmin, ihan keskolasta saakka ollaan menty näin, ja hyvin toimii. Edelleen, organisointia.. Ja pieniä ovat edelleen, ja silti ehdin tehdä asioita.

Meillä lapsilla tuli sama rytmi muutaman kuukauden iässä, sitä ennen olin ihan hajota kun koko ajan piti olla pulloa lämmittämässä tms. Nyt ei ongelmaa, kun ovat vuoden. Kauhea hulina on päällä koko ajan, eivät pysy paikoillaan hetkeäkään...

 

No tätäkin enemmän mua ihmetyttää äidit jotka ei saa VAUVAN kanssa kotihommia hoidettua vaan sitä varten pitää pyytää joku avuks!

No itse siskoa viime viikolla ristiäis-siivoissa auttaneena en mäkään ymmärtänyt ennenkuin näin. Mitenkäs teet kun toinen huutaa kurkku suorana, on kanniskeltava/imetettävä kokoajan?