Täytän 27 vuotta. Mulla ei ole lapsia, en ole naimisissa, mulla ei ole omaa asuntoa tms. Epäonnistunut?

["toffo"]

[QUOTE="vieras";28970169]Minusta sinä olisit epäonnistunut jos sinulla olisi tuo kaikki!

Nuorena kuuluu elää nuoren elämää, ei mitään keski-ikäisten unelmaa.

Kun olin 27-v. en halunnut mitään noista, nyt kun olen 36-v. on minulla nuo kaikki ja enemmänkin, onneksi odotin .[/QUOTE]

Sama, tosin olen vasta vähän yli 30v, mutta tuossa iässä olin ollut sinkkuna lähes koko aikuisikäni ja murehdin että onko elämäni ihan perseestä.. Ei siinä montaa vuotta mennyt, kun yhtäkkiä tajusin että mulla on asunto, mies, yhteinen asunto, lapsi ja naimisiinkin mentiin. Nyt välillä muistelen haikeana noita vuosia, kun oli menevä, huoleton ja velaton, mutta ikävä ei ole yhtään. Aikansa kutakin

 

["toffo"]

Enkä mäkään tunne ketään tuon ikäistä, kun asuis ok-talossa. Yks kaveri asuu paritalossa, mutta tosiaan lähes kaikki omanikäiset 30+ asuu rivareissa, kuten mekin. Ei olla mitään pihaihmisiä ja ok-talossa lapsuuden viettäneenä moinen työleiri ei tosiaankaan kiinnosta. Mukavaa ku huoltoyhtiö tekee hommat, riittää että lakaisee omat raput ja pitää omasta pihastaan huolta, kun jaksaa.

 

[snessi]

Ei aina tarvitsekaan elää yhteiskunnan ja ympäristön painostuksen mukaan! Ennemminkin hienoa, etteivät kaikki ole samanlaisia! Ja jos itse olet onnellinen, niin millään muulla ei ole väliä.

 

[vierasfe]

[QUOTE="vieras";28970169]Minusta sinä olisit epäonnistunut jos sinulla olisi tuo kaikki!

Nuorena kuuluu elää nuoren elämää, ei mitään keski-ikäisten unelmaa.

Kun olin 27-v. en halunnut mitään noista, nyt kun olen 36-v. on minulla nuo kaikki ja enemmänkin, onneksi odotin .[/QUOTE]

Täyspeesi tälle! Ihana nyt lähes nelikymppisenä muistella tuota aikaa 20-30 vuoden välillä kun sai elää vain ja ainoastaan ITSELLEEN. Opiskelin kaksikin ammattia, vaihdoin työpaikkaa kunnes löytyi se oikea, vaihdoin myös miestä kunnes löytyi se oikea ja nyt 37-vuotiaana mulla on ihana mies, kaksi lasta, oma talo jnejnejne. Kaikki tapahtunut sen jälkeen kun 31-vuotiaana tapasin sen elämäni miehen. Että hyvin ehtii, nauttikaa elämästä, ei se ole mitään suorittamista.

 

[N.O]

Ei kannata kadehtia, sanonta moni kakku päältä kaunis päteen niin moneen elämään Vaikka kaikki näyttäisi kivalta niin kaikilla ne omat ongelmansa on.

Nautit nyt omasta elämän tilanteestasi..eihän sitä tiedä mitä uusi vuosi tuo tullessaan

Itse olin 21 vuotia ostaessani omakotitalon, 23 saadessani ensimmäisen lapsen, olen naimisissa edellee saman miehen kanssa ja elämä on kohdellut suht hyvin mutta ainahan sitä kuoppiakin tielle tulee.

 

[storm]

Minä olen 25-vuotias, kaksiossa asuva yksinhuoltaja. Auto on vm. -94 ja siitäkin vakuutukset maksaa vanhempani kun minulla ei ole rahaa . Olen toki valmistumassa ihan hyvään ammattiin mutta siihenkin menee vielä 2,5 vuotta.. En ymmärrä miksi ajattelet noin, minun ystäväpiiristäni taidan olla ainoa jolla on edes tuollainen auto eikä kukaan todellakaan ole ostamassa omakotitaloa, pari ystävää vasta on valmistunut ammattiin viime keväänä. Enkä usko että parissa vuodessa ainakaan minun tilanteeni muuttuu kovinkaan paljon. Minusta sinulla menee hyvin!
Omaa lasta en ikinä mihinkään vaihtaisi mutta tällä kokemuksella mitä minulla nyt on odottaisin ensin vaikka 40-vuotiaaksi sitä hyvää miestä ja hyvää isää, jonka kanssa on ihanaa perustaa perhe ja voi elää yhdessä loppuelämän .

 

[mammmmm]

ei sulla ole mitään hätää, ehdit hyvin saavuttaa nuo kaikki voit sanoo sitten vanhempana, että elit ensin nuoruutta ja sitten vakiinnuit. lohdutuksena myös että mä olen 28v ja pienten lasten yksinhuoltaja, korkeastikoulutettu kyllä, joten jotain se meni mullaki elämässä mönkään... mutta kukin tyylillään

 

["liibalaaba"]

Jos ap:tä yhtään lohduttaa niin voin sanoa että olen sinulle kateellinen! Elämäsi kuulostaa just siltä mitä olisin itsekin halunnut elää sinun iässäsi. Mutta toisin kävi. Ja olen vielä sinua nuorempikin. Kiitän tästä paskoja ehkäisypillereitä

 

["Veeras"]

Minä tunnen olevani ihan täysluuseri, olen jo 30v. 2 ala-asteikäisen lapsen äiti, on mies jonka kanssa naimisissa jo melkein 10v. mutta, minulta puuttuu ammatti eikä ole edes mitään ajatusta siitä mikä se voisi olla. Pari kaveriani on jo opiskelemassa toista tai jopa kolmatta ammattia ja minä epäonnistuja mietin vieläkin sitä ekaa.

 

[Veeras vielä]

Okt:tä ei ole, ei ole edes haaveissa moinen. Oma (tai no lainaa maksellaan vielä useampi vuosi) asunto on ja oma auto. Itselleni olisi tärkeä sekin ammatti että töitä saisi mutta monen mutkan takana sekin vielä on.