Täydellinen elämä = omakotitalo?

[Kowalski]

Keskustelinpa tässä taannoin erään tuttavan kanssa. Hän kertoi aikoinaan, että mies petti kun hän oli raskaana. Nyt kuulin miehen pettäneen toisenkin raskauden aikana (suhde), kun vaimo oli synnärillä (yhden yön juttu), ja kun he rakensivat omakotitaloa (taas suhde). Oli onneton.

Kysyin, että miksi hän sietää sitä. Vastaus: koska ei todellakaan aio luopua täydellisyydestä. Oli tosissaan. Ja tarkoitti omakotitaloa, autoa, rahaa, kun kysyin että mitä tarkoitat.

Onhan se talo hulppea. Erittäin taidolla ja tyylillä sisustettu. Onhan hänellä kiva auto. On rahaa käydä kampaajalla, kuntosalilla, manikyyrissä, jne. On rahaa ostaa vaatteita. On rahaa matkustaa - matkustavat erikseen, mies ei halua lomalle vaimon/perheen kanssa kuulemma.

Mutta itse olen todella tyytyväinen siihen, ettei oma elämäni ole noin täydellistä. Sillä jos tuo on täydellisyys, en todellakaan sitä halua :flower:

 

[OnniKeiju]

mä ainaki haluisin materiaalin sijasta rakkautta.

 

[v]

No, jos mun mies pettäis noin törkeästi, luopuisin kyllä omakotitalosta. Kyllä sitä onnea voi elää vuokra-asunnossakin!

 

[weballergy]

Totta.
Monilla se suhde on vaan sitä kulissien kunnossa pitämistä, ei väliä miten suhde voi mutta kunhan on pelit ja pensselit niin kelpaa.
Itse en todellakaan tyytyis sellaiseen, raha ei merkkaa mitään rakkauden rinnalla :heart:

 

[Bad Virgin-]

En mä vaan olisi vastaavassa tilanteessa onnellinen :|
Kyllä se rakkaus siihen toiseen ihmiseen tekee onnelliseksi,oli sitä rahaa tai ei =)

 

[Vierasmä]

Minä vaihdoin omakotitaloelämän elämäni mieheen.

 

[mä]

Ei se ystäväsi elämä ole täydellistä ei takuulla edes hänen omasta mielestään. Kulissit vaan pitää elämän edes jotenki koossa, jos ne hajoaa/romahtaa niin ihminen pelkää itsekin romahtavansa. Sitä vaan sulkee silmät ja uskoo ettei sellaista ole mitä ei halua nähdä olevan.

 

[hanna08]

Joillekin kullissien ylläpitäminen on se tärkein. Mun mielestä tossa ei ole mitään täydellistä, itse en ikinä suostuisi tuollaiseen

 

[**]

Kaiken paskan kaupunkihelvetin ja rälläävien miesten jälkeen okt elämä on maanpäällinen paratiisi. Se joka sanoo jotain muuta niin huhhei.
Mä sain tarpeeksi kerrostaloelämästä ja naapureiden tappeluista sekä paskakasoista rappukäytävässä.

 

[Turkilmas]

Mä taas en ole koskaan ymmärtänyt millä tavalla omakotitalo olis jotenkin se paras vaihtoehto ja joku must have-juttu joka on vaan "paremmilla ihmisillä" mahdollisena.

 

[shakkiruutu]

 

[Syysilta]

:ashamed: joskus kun toi ukko ottaa oikein päähän ja kun rahat on vähissä, niin tuo ei kuulostais ollenkaan huonolta vaihtoehdolta.
Matkusteltais lasten kanssa ympäri maailmaa ( olis sitä rahaa) ja välillä vois sitten itsekseen viettää aikaa jonkun komistuksen kanssa ( vapaa suhdehan se olis).

Mutta tosissaan, ei ne seinät vaan se mitä siellä seinien sisällä tapahtuu

 

[vieras]

Ei vastaa omaa ajatusmaailmaa täydellisestä mutta tiedän itsekkin tapauksen jossa näin on että talosta ja totutusta elämäntyylistä vaimo ei halua luopua vaikka mies pettää jatkuvasti.

 

[hulipumpsis]

surullista tuollainen sen ehkä ymmärrän jos joku antaa pettämisen kerran anteeksi mutta jos toisen kerran... :/
itse en antaisi edes sitä yhtä kertaa anteeksi.

 

[Kowalski]

Kaiken paskan kaupunkihelvetin ja rälläävien miesten jälkeen okt elämä on maanpäällinen paratiisi. Se joka sanoo jotain muuta niin huhhei.
Mä sain tarpeeksi kerrostaloelämästä ja naapureiden tappeluista sekä paskakasoista rappukäytävässä.

Minä taas olisin mielummin onnellinen kerrostalossa, kuin onneton omakotitalossa.

Kerrostaloissa olen asunut, useammassakin, eikä koskaan ole ollut paskakasoja rappiksessa eikä tappelevia naapureitakaan. Nyt eletään rivarielämää, ei tässäkään valittamista ole . Unelmani olisi kyllä iiiiso kerrostaloasunto arvokkaassa vanhassa kivitalossa kaupungin keskustassa, korkeat huoneet, leveät ikkunalaudat, näköalat merelle/joelle ja puistoon :heart: . Mutta en mä sielläkään suostuisi elämään onnettomana, kulissiliitossa :/

 

[vieras]

monilla se on myös uuden pelko / totutusta luopuminen syynä että pysytään yhdessä, ei niinkään se omakotitalo

 

[Ultramariini]

Tuskin kukaan voi pitää tuollaista elämää täydellisenä, ellei sitten jatkuvasti sulje silmiään itseltäänkin. Mutta ehkä kyse onkin siitä, ettei halua luopua niistä hyvistä asioista -elintasosta, mitä liitto on tuonut tullessaan, niistä tulee pahanolon keskellä hyvinvoinnin (näennäisen) symboli ja niistä ehkä haluaa pitääkin kiinni.
Itse en moiseen pystyisi.. mutta jääväthän ihmiset parisuhteisiin, joissa petetään ja hakataan vuokramurjuissakin, eikä niistä lähteminen olisi elintason laskua.

 

[Rinsessa-Ryysynen]

Ehkä se nainenkaan ei enää välitä - ja sillä on omat kuviot.

 

[Kowalski]

Ehkä se nainenkaan ei enää välitä - ja sillä on omat kuviot.

No, se välittää. Itkee, suree...Omista kuvioista en tiedä, mutta lastensa kanssa on lähes aina.

 

[noon]

Joskus on helppo sanoa mitä itse tekisi toisen asemassa. Aina asiat ei vaan ole niin helppoja että "ota lapset ja lähde". Joku voisi sanoa että heikko nainen jää ja kärsii, toinen sanoisi että kärsivällisyys palkitaan ja materia auttaa.

Tällä hetkellä minulle itselle lähtö olisi isompi tuska kuin jääminen. Mutta onneksi minulla on ystäviä jotka ovat minulle läsnä niinkuin minäkin olen heille läsnä heidän ongelmissaan.

 

[jensku]

Mä luulen, että tuo nainen ei todellakaan enää välitä mitä mies tekee...tai sitten elää jossain harhakuvitelmissa että heidän yhteiselämänsä muuttuu paremmaksi.
Ja saattaapa olla, että nainen ajattelee laittavansa lasten ns onnen oman onnellisuutensa edelle..eli haluaa tarjota lapsille materian puolesta sellaisen elämän jota ei olisi äidin kanssa kaksisteen mahdollista elää. Jossain kohden tilanne varmastikin valkenee lapsille, mutta silloin ollaan jo pitkällä tästä päivästä.

Itsestäni ei olisi tuohon...ei se onni tule hienosta talosta ja muusta materiasta...itselleni onni tulee siitä tunteesta kun tiedän toisen välittävän minusta ja lapsistamme aidosti ilman kenenkään muun syliä.

 

[NeitiNasu]

Niin... Mä epäilen, että jos mä en olisi tavannut mun miestä, mä olisin varmaankin jäänyt elämään velattoman asunnon, uuden auton ja rahakkaamman miehen luokse, vaikka asiat olikin vähän persiillään itse parisuhteessa. Mutta tunnustan olevani ehkä hivenen mukavuudenhaluinen. Mutta menihän se rakkaus sitt kuitenkin kaiken sen edelle, kun vastaan käveli. Mutta en mä sitä hakemalla hakenut kyllä, sellaista muutosta.

 

[Niin, no]

Aika moni pariskunta elää vuosien päästä kuin kämppikset. Kyllä mieluummin pitäisin kaiken tuon, jos mies ei kuitenkaan hakkaa tai ole muuten hankala ja vaarallinen, kuin lähtisin ihan tyhjän päälle yksin. Siis jos on tottunut, että mies elättää. Itse en kyllä hyväksyisi pettämistä, mutta aika yleistähän se on, että elämä jatkuu syrjähypyn jälkeen.

 

[mustikkatassu]

Surullista, ja itse asiassa niin totta monessakin perheessä, he eivät vaan tällaisilla palstoilla elämäänsä pui...

 

[vieras]

No, onneksi ei tarvitse valita. Valitsin jo aikoinaan miehen huolellisesti. Meillä on rakkautta ja rahaa. Kyllä tämä voittaa nuoruuden pers'aukisten poikaystävin kanssa styylailun. Onneksi raha ei automaattisesti sulje pois rakkautta.