Voimia sinulle paljon!! Itse olen tällä hetkellä aivan rikki ja voimaton, ja voin hyvin kuvitella millainen olo sinulla on. Minulla tilanne on sitten niin, että avioeropaperit ovat pöytälaatikkossa odottelemassa.Meillä parisuhde ajautui siihen pisteeseen, että vaimo ja lapset muuttivat eri osoitteeseen 8 vuoden yhdessä asumisen jälkeen.
Pidemmän aikaa ollut pientä kärhämää ja ongelmat ovat aina vain lakaistu maton alle. Kiireisen arjen keskellä asioita ei tule miettineeksi tarpeeksi, vaan elämä on vain päivästä seuraavan selviytymistä.
Vaimo kertoi tarvitsevansa aikaa miettiä asioita. Ja se ei kuulemma onnistu yhdessä. Ennen muuttoa yritin kaikkeni ettei heidän tarvitsisi lähteä, puhua, pussata, antaa aikaa. Mikään ei auttanut. Hänestä tuli entistä etäisempi.
Pahaolo oli aivan sietämätön, kokoajan mieltä korvensi ajatus erosta. Kun muutto päivä sitten koitti yritin kerätä itseäni ja ajatella vaimoni ja lasten parasta. Autoin muutossa vaikka silmät vuotivat ja henki tuntui salpaantuvan.
Ensimmäinen viikko tuntui todella pahalta, olin aivan rikki. En pystynyt nukkumaan saatika syömään. Töistäkin jouduin olemaan pois. Kävin parin ensimmäisen päivän aikana auttamassa huonekaluja järjestykseen ja leikkimässä lasteni kanssa.
Yksin ollessani rupesin miettimään mikä oli mennyt vikaan. Aikana mietittyäni ymmärsin omat virheeni. Tajusin myös mitä haluan oikeasti elämältä ja kuinka paljon vaimoani rakastan. Ymmärsin myös sen miksi tähän pisteesen oli tultu ja miksi toinen sitä aikaa tarvitsee. Kerroin tämän vaimolleni ja päätin olla ottamatta yhteyttä. Nyt vain odotan ja ikävävöin lapsia ja vaimoani koko ajan.
Toivon että vaimoni saa järjestettyä itselleen omaa aikaa jotta ajatukset kirkastuvat myös hänelle. En vain tiedä kauanko kestän olla ilman yhteydenottoa häneen.
Näimpä!Kuulun siihen koulukuntaan, jonka mukaan tauko ei ratkaise ongelmia. Jos toinen ei halua satsata parisuhteeseen, ei kuuntele eikä puhu, ei halua hakea ulkopuolista apua jos kommunikaatio jäissä eikä ole valmis harkitsemaan käytäntöjensä muuttamista parisuhteen eduksi niin vetäisin omat johtopäätökset ja edessä olisi varmaan ihan kunnon asumusero.
Ohhoh. No mieshän on jo päätöksensä tehnyt.Voimia sinulle paljon!! Itse olen tällä hetkellä aivan rikki ja voimaton, ja voin hyvin kuvitella millainen olo sinulla on. Minulla tilanne on sitten niin, että avioeropaperit ovat pöytälaatikkossa odottelemassa.
Miestä en ole nähnyt kolmeen viikkoon kuin vilaukselta. Tulee yöllä kotiin ja hiljaa hiipien menee sohvalle nukkumaan. Nyt ei ole näkynyt kolmeen vuorokauteen ollenkaan - Häipyi viikonloppuna jonnekin sillä välin, kun olin nuorimmaisen kanssa kaupassa. Ei ole soittanut, ei viestiä, puhelin menee vastaajaan jos hälle yrittää soittaa. Että ei ole helppoa tuota eroakaan laittaa vireille, kun ei miestä näy koskaan. Ja asioista pitäisi saada sovittua ym. käytännön järjestelyistä.
Paljon voimia sinulle. Ole kuitenkin iloinen siitä, että te molemmat välitätte lapsistanne, ja onhan sinulla oikeus nähdä lapsiasi kuitenkin. Toivottavasti saatte vielä suhteenne kuntoon. Ehjä -ja tyytyväinen perhe on kuitenkin parasta mitä lapsi ansaitsee.En sitten lopulta kestänyt olla ottamasta yhteyttä. Hain lapset pariksi päiväksi luokseni ja menimme vanhempieni luo yöksi, sillä vaimollani on lähes kaikki talomme kalusteet. Ne kaksi päivää vierähtivät aivan liian nopeaa.
Olen myös ollut enemmän yhteydessä vaimooni ja jonkin verran olemme pystyneet puhumaan. Hän on kuitenkin todella etäinen eikä puhu tunteistaan juuri mitään. Eikä hän juuri reagoi kosketukseenkaan, kun kädestä otan kiinni on se aivan veltto. Niin ja vietimpä yhden yönkin hänen luonaan. Kuitenkin nyt kun yritän pyytää päästä käymään tai vain jutella puhelimessa hän vastaa ettei meidän kannattaisi jokapäivä nähdä tai olla yhteydessä. Tuntuu pahalle.
Illat yksin on pahimpia, uni ei tahdo tulla ja jotain tekemistä on aina pitänyt yrittää keksiä, mutta juuri mihinkään en liiemmin voi keskittyä. Muutaman kerran olen joutunut myös yömysyyn turvautumaan jotta saan itseni rauhoitettua. Lisäksi olen yrittänyt kuntoilla enemmän (fyysinen kipu auttaa hetkeksi unohtamaan henkisen kivun) ja autoonkin on tullut paljon ylimääräisiä kilometrejä turhista ilta ajeluista.
Tiedän kuitenkin sen etten missään tapauksessa halua vaimoani menettää ja odotan niinkauan kuin tarvista on, vaikka se ei varmasti helppoa tule olemaan. Toivon parasta, pelkään pahinta.
Huhhuh, eihän tollasta voi enää mieheksi kutsua... Vastaavassa tilanteessa laittaisin viestiä (jos ei kerran kasvotusten ehdi näkemään), että jos kiinnostaa, missä jatkossa meinaa hampaansa pestä, olisi ilmaantua päiväsaikaan paikalle keskustelemaan omaisuudenjaosta. Uskomaton vellihousu! Ihan sama miten paljon toisessa on vikaa, ei asioita noin hoideta. Ja omat lapset ei kiinnosta tuon vertaa, kertoo sekin paljon ihmisestä. Itse olisin tuossa tilanteessa varma, että toinen nainen on kuvioissa.Sillä tauolla alunperin ajattelin, että saadaan etäisyyttä miettiä asioita rauhassa, pohtia ja punnita miten tästä jatkaa. Tunteita minulla on miestä kohtaan kyllä, mutta vaakakupissa painaa hyvin paljon myös ikäviä asioita. Tilanne on siis kertakaikkiaan riistäytynyt käsistä, eikä alkuunkaan mennyt niinkuin piti. Nyt mies menee ja on poissa päiviäkin mitään ilmoittamatta, edes lasten asiat eivät kiinnosta. Yöllä hipsii hiljaa kotiin ja aamulla lähtee aikaisin, ennen kuin olen herännyt.
Hyvin vaikea on yrittää saada keskustelua aikaiseksi, kun toinen pakoilee ja viimeisen kerran yrittäessäni saada keskustelua aikaan, mies juoksi karkuun. Tuntuu tosi kurjalta, olisi hienoa saada tietää, vaikka ero tulisikin, miksi käyttäytyy noin ikävästi.
Osittain voin samaistua tuohon mieheesi ja voin vain kuvitella mitä vaimoni on minusta ajatellut. Aiemmin meillä oli kaikki hyvin, tietenkin jotain riitoja tuli vastaan mutta ne mökötettiin ja keskusteltiin selviksi.Sillä tauolla alunperin ajattelin, että saadaan etäisyyttä miettiä asioita rauhassa, pohtia ja punnita miten tästä jatkaa. Tunteita minulla on miestä kohtaan kyllä, mutta vaakakupissa painaa hyvin paljon myös ikäviä asioita. Tilanne on siis kertakaikkiaan riistäytynyt käsistä, eikä alkuunkaan mennyt niinkuin piti. Nyt mies menee ja on poissa päiviäkin mitään ilmoittamatta, edes lasten asiat eivät kiinnosta. Yöllä hipsii hiljaa kotiin ja aamulla lähtee aikaisin, ennen kuin olen herännyt.
Hyvin vaikea on yrittää saada keskustelua aikaiseksi, kun toinen pakoilee ja viimeisen kerran yrittäessäni saada keskustelua aikaan, mies juoksi karkuun. Tuntuu tosi kurjalta, olisi hienoa saada tietää, vaikka ero tulisikin, miksi käyttäytyy noin ikävästi.
Idiootti ja raukkamainen mies, jos tuommoista voi edes mieheksi sanoa. Alku voi olla hankalaa, mutta ihan varmasti tulet selviämään !!Mä olen lamaantunut, täysin shokissa. Mies tuli kotiin illalla, ei puhua pukahtanut mitään. Menin sanomaan, että mitä tämä pelleily oikein on, kaikki ovat ihan ihmeissään. Ja että nyt on tasan kaksi vaihtoehtoa, puhua ja selvittää asiat, taikka sitten mies saa laittaa nimensä avioerohakemukseen ja hakea eroa, paperi mulla oli valmiina.
Menin laittamaan nuorimmaista iltapesulle, ja kun tultiin pesulta, mies oli häipynyt, pöydällä avioerohakemus miehen allekirjoittamana. Mitään ei ollut lähtiessään isommille lapsillekkaan sanonut Tää on kyllä järkytys, olisin halunnut selvittää asiat vaikka sitten ero olisikin tullut.