Taukoa avioliitosta/parisuhteesta, kellään kokemuksia?

Onko sun miehelläs uusi nainen?

 

Meillä parisuhde ajautui siihen pisteeseen, että vaimo ja lapset muuttivat eri osoitteeseen 8 vuoden yhdessä asumisen jälkeen.
Pidemmän aikaa ollut pientä kärhämää ja ongelmat ovat aina vain lakaistu maton alle. Kiireisen arjen keskellä asioita ei tule miettineeksi tarpeeksi, vaan elämä on vain päivästä seuraavan selviytymistä.
Vaimo kertoi tarvitsevansa aikaa miettiä asioita. Ja se ei kuulemma onnistu yhdessä. Ennen muuttoa yritin kaikkeni ettei heidän tarvitsisi lähteä, puhua, pussata, antaa aikaa. Mikään ei auttanut. Hänestä tuli entistä etäisempi.
Pahaolo oli aivan sietämätön, kokoajan mieltä korvensi ajatus erosta. Kun muutto päivä sitten koitti yritin kerätä itseäni ja ajatella vaimoni ja lasten parasta. Autoin muutossa vaikka silmät vuotivat ja henki tuntui salpaantuvan.
Ensimmäinen viikko tuntui todella pahalta, olin aivan rikki. En pystynyt nukkumaan saatika syömään. Töistäkin jouduin olemaan pois. Kävin parin ensimmäisen päivän aikana auttamassa huonekaluja järjestykseen ja leikkimässä lasteni kanssa.
Yksin ollessani rupesin miettimään mikä oli mennyt vikaan. Aikana mietittyäni ymmärsin omat virheeni. Tajusin myös mitä haluan oikeasti elämältä ja kuinka paljon vaimoani rakastan. Ymmärsin myös sen miksi tähän pisteesen oli tultu ja miksi toinen sitä aikaa tarvitsee. Kerroin tämän vaimolleni ja päätin olla ottamatta yhteyttä. Nyt vain odotan ja ikävävöin lapsia ja vaimoani koko ajan.
Toivon että vaimoni saa järjestettyä itselleen omaa aikaa jotta ajatukset kirkastuvat myös hänelle. En vain tiedä kauanko kestän olla ilman yhteydenottoa häneen.

 

Meillä parisuhde ajautui siihen pisteeseen, että vaimo ja lapset muuttivat eri osoitteeseen 8 vuoden yhdessä asumisen jälkeen.
Pidemmän aikaa ollut pientä kärhämää ja ongelmat ovat aina vain lakaistu maton alle. Kiireisen arjen keskellä asioita ei tule miettineeksi tarpeeksi, vaan elämä on vain päivästä seuraavan selviytymistä.
Vaimo kertoi tarvitsevansa aikaa miettiä asioita. Ja se ei kuulemma onnistu yhdessä. Ennen muuttoa yritin kaikkeni ettei heidän tarvitsisi lähteä, puhua, pussata, antaa aikaa. Mikään ei auttanut. Hänestä tuli entistä etäisempi.
Pahaolo oli aivan sietämätön, kokoajan mieltä korvensi ajatus erosta. Kun muutto päivä sitten koitti yritin kerätä itseäni ja ajatella vaimoni ja lasten parasta. Autoin muutossa vaikka silmät vuotivat ja henki tuntui salpaantuvan.
Ensimmäinen viikko tuntui todella pahalta, olin aivan rikki. En pystynyt nukkumaan saatika syömään. Töistäkin jouduin olemaan pois. Kävin parin ensimmäisen päivän aikana auttamassa huonekaluja järjestykseen ja leikkimässä lasteni kanssa.
Yksin ollessani rupesin miettimään mikä oli mennyt vikaan. Aikana mietittyäni ymmärsin omat virheeni. Tajusin myös mitä haluan oikeasti elämältä ja kuinka paljon vaimoani rakastan. Ymmärsin myös sen miksi tähän pisteesen oli tultu ja miksi toinen sitä aikaa tarvitsee. Kerroin tämän vaimolleni ja päätin olla ottamatta yhteyttä. Nyt vain odotan ja ikävävöin lapsia ja vaimoani koko ajan.
Toivon että vaimoni saa järjestettyä itselleen omaa aikaa jotta ajatukset kirkastuvat myös hänelle. En vain tiedä kauanko kestän olla ilman yhteydenottoa häneen.

Voimia sinulle paljon!! Itse olen tällä hetkellä aivan rikki ja voimaton, ja voin hyvin kuvitella millainen olo sinulla on. Minulla tilanne on sitten niin, että avioeropaperit ovat pöytälaatikkossa odottelemassa.

Miestä en ole nähnyt kolmeen viikkoon kuin vilaukselta. Tulee yöllä kotiin ja hiljaa hiipien menee sohvalle nukkumaan. Nyt ei ole näkynyt kolmeen vuorokauteen ollenkaan - Häipyi viikonloppuna jonnekin sillä välin, kun olin nuorimmaisen kanssa kaupassa. Ei ole soittanut, ei viestiä, puhelin menee vastaajaan jos hälle yrittää soittaa. Että ei ole helppoa tuota eroakaan laittaa vireille, kun ei miestä näy koskaan. Ja asioista pitäisi saada sovittua ym. käytännön järjestelyistä.

 

Kuulun siihen koulukuntaan, jonka mukaan tauko ei ratkaise ongelmia. Jos toinen ei halua satsata parisuhteeseen, ei kuuntele eikä puhu, ei halua hakea ulkopuolista apua jos kommunikaatio jäissä eikä ole valmis harkitsemaan käytäntöjensä muuttamista parisuhteen eduksi niin vetäisin omat johtopäätökset ja edessä olisi varmaan ihan kunnon asumusero.

Näimpä!

 

Voimia sinulle paljon!! Itse olen tällä hetkellä aivan rikki ja voimaton, ja voin hyvin kuvitella millainen olo sinulla on. Minulla tilanne on sitten niin, että avioeropaperit ovat pöytälaatikkossa odottelemassa.

Miestä en ole nähnyt kolmeen viikkoon kuin vilaukselta. Tulee yöllä kotiin ja hiljaa hiipien menee sohvalle nukkumaan. Nyt ei ole näkynyt kolmeen vuorokauteen ollenkaan - Häipyi viikonloppuna jonnekin sillä välin, kun olin nuorimmaisen kanssa kaupassa. Ei ole soittanut, ei viestiä, puhelin menee vastaajaan jos hälle yrittää soittaa. Että ei ole helppoa tuota eroakaan laittaa vireille, kun ei miestä näy koskaan. Ja asioista pitäisi saada sovittua ym. käytännön järjestelyistä.

Ohhoh. No mieshän on jo päätöksensä tehnyt.
Ompas harvinaisen kusipäiseltä kuulostava tapaus.

 

Onko sitten mahdollista potkaista mies pellolle meidän yhteisestä kodista noin vaan? Mitä jos mies ei suostu, kun kyseessä kuitenkin yhteinen asunto? Eihän tälläistä pelleilyä jaksa enää ketään. Lähisukukin aivan ihmeissään miehen käytöksestä. Ei halua puhua, ottaa kontaktia, tai selvittää asioita miehellä Ei ole edes sen vertaa kiinostusta, että kysyisi, mitä lapsille kuuluu.

 

Oletko töissä?montako lasta ja minkäikäisiä?kenen nimissä koti on?

 

En sitten lopulta kestänyt olla ottamasta yhteyttä. Hain lapset pariksi päiväksi luokseni ja menimme vanhempieni luo yöksi, sillä vaimollani on lähes kaikki talomme kalusteet. Ne kaksi päivää vierähtivät aivan liian nopeaa.
Olen myös ollut enemmän yhteydessä vaimooni ja jonkin verran olemme pystyneet puhumaan. Hän on kuitenkin todella etäinen eikä puhu tunteistaan juuri mitään. Eikä hän juuri reagoi kosketukseenkaan, kun kädestä otan kiinni on se aivan veltto. Niin ja vietimpä yhden yönkin hänen luonaan. Kuitenkin nyt kun yritän pyytää päästä käymään tai vain jutella puhelimessa hän vastaa ettei meidän kannattaisi jokapäivä nähdä tai olla yhteydessä. Tuntuu pahalle.

Illat yksin on pahimpia, uni ei tahdo tulla ja jotain tekemistä on aina pitänyt yrittää keksiä, mutta juuri mihinkään en liiemmin voi keskittyä. Muutaman kerran olen joutunut myös yömysyyn turvautumaan jotta saan itseni rauhoitettua. Lisäksi olen yrittänyt kuntoilla enemmän (fyysinen kipu auttaa hetkeksi unohtamaan henkisen kivun) ja autoonkin on tullut paljon ylimääräisiä kilometrejä turhista ilta ajeluista.
Tiedän kuitenkin sen etten missään tapauksessa halua vaimoani menettää ja odotan niinkauan kuin tarvista on, vaikka se ei varmasti helppoa tule olemaan. Toivon parasta, pelkään pahinta.

 

[QUOTE="tarja";28963074]Oletko töissä?montako lasta ja minkäikäisiä?kenen nimissä koti on?[/QUOTE]

Olen töissä, kolme lasta, kaksi vanhinta jo koulussa ja koti molempien nimissä. Kun meillä kerran on yhteinen koti miehen kanssa paperilla, niin enhän voi miestä tuosta vaan heittää pihalle. Ahdistava tämä tilanne kyllä on. Eikä ole miehestä vieläkään kuulunut mitään...

 

En sitten lopulta kestänyt olla ottamasta yhteyttä. Hain lapset pariksi päiväksi luokseni ja menimme vanhempieni luo yöksi, sillä vaimollani on lähes kaikki talomme kalusteet. Ne kaksi päivää vierähtivät aivan liian nopeaa.
Olen myös ollut enemmän yhteydessä vaimooni ja jonkin verran olemme pystyneet puhumaan. Hän on kuitenkin todella etäinen eikä puhu tunteistaan juuri mitään. Eikä hän juuri reagoi kosketukseenkaan, kun kädestä otan kiinni on se aivan veltto. Niin ja vietimpä yhden yönkin hänen luonaan. Kuitenkin nyt kun yritän pyytää päästä käymään tai vain jutella puhelimessa hän vastaa ettei meidän kannattaisi jokapäivä nähdä tai olla yhteydessä. Tuntuu pahalle.

Illat yksin on pahimpia, uni ei tahdo tulla ja jotain tekemistä on aina pitänyt yrittää keksiä, mutta juuri mihinkään en liiemmin voi keskittyä. Muutaman kerran olen joutunut myös yömysyyn turvautumaan jotta saan itseni rauhoitettua. Lisäksi olen yrittänyt kuntoilla enemmän (fyysinen kipu auttaa hetkeksi unohtamaan henkisen kivun) ja autoonkin on tullut paljon ylimääräisiä kilometrejä turhista ilta ajeluista.
Tiedän kuitenkin sen etten missään tapauksessa halua vaimoani menettää ja odotan niinkauan kuin tarvista on, vaikka se ei varmasti helppoa tule olemaan. Toivon parasta, pelkään pahinta.

Paljon voimia sinulle. Ole kuitenkin iloinen siitä, että te molemmat välitätte lapsistanne, ja onhan sinulla oikeus nähdä lapsiasi kuitenkin. Toivottavasti saatte vielä suhteenne kuntoon. Ehjä -ja tyytyväinen perhe on kuitenkin parasta mitä lapsi ansaitsee.

 

Ei rakkaudessa ole taukoja. Sitä joko on tai ei ole. Puhukaa asiat selviksi ja kerro rehellisesti että olet harkinnut eroa. Jos kipinä ei löydy uudestaan, lienee ero ainoa oikea vaihtoehto. Parisuhteen tauot on teinien keksintöä, kun ei uskalleta erota eikä yhdessäkään ole hyvä.

 

[QUOTE="vieras";28964034]Ei rakkaudessa ole taukoja. Sitä joko on tai ei ole. Puhukaa asiat selviksi ja kerro rehellisesti että olet harkinnut eroa. Jos kipinä ei löydy uudestaan, lienee ero ainoa oikea vaihtoehto. Parisuhteen tauot on teinien keksintöä, kun ei uskalleta erota eikä yhdessäkään ole hyvä.[/QUOTE]

Sillä tauolla alunperin ajattelin, että saadaan etäisyyttä miettiä asioita rauhassa, pohtia ja punnita miten tästä jatkaa. Tunteita minulla on miestä kohtaan kyllä, mutta vaakakupissa painaa hyvin paljon myös ikäviä asioita. Tilanne on siis kertakaikkiaan riistäytynyt käsistä, eikä alkuunkaan mennyt niinkuin piti. Nyt mies menee ja on poissa päiviäkin mitään ilmoittamatta, edes lasten asiat eivät kiinnosta. Yöllä hipsii hiljaa kotiin ja aamulla lähtee aikaisin, ennen kuin olen herännyt.

Hyvin vaikea on yrittää saada keskustelua aikaiseksi, kun toinen pakoilee ja viimeisen kerran yrittäessäni saada keskustelua aikaan, mies juoksi karkuun. Tuntuu tosi kurjalta, olisi hienoa saada tietää, vaikka ero tulisikin, miksi käyttäytyy noin ikävästi.

 

Pistä sille viesti että asuntoasiat pitää selvittää. Voihan olla että äijä haluaa hiilostaa sut pihalle, mutta kyllä teidän täytyy pankissa yhdessä käydä.

 

Sillä tauolla alunperin ajattelin, että saadaan etäisyyttä miettiä asioita rauhassa, pohtia ja punnita miten tästä jatkaa. Tunteita minulla on miestä kohtaan kyllä, mutta vaakakupissa painaa hyvin paljon myös ikäviä asioita. Tilanne on siis kertakaikkiaan riistäytynyt käsistä, eikä alkuunkaan mennyt niinkuin piti. Nyt mies menee ja on poissa päiviäkin mitään ilmoittamatta, edes lasten asiat eivät kiinnosta. Yöllä hipsii hiljaa kotiin ja aamulla lähtee aikaisin, ennen kuin olen herännyt.

Hyvin vaikea on yrittää saada keskustelua aikaiseksi, kun toinen pakoilee ja viimeisen kerran yrittäessäni saada keskustelua aikaan, mies juoksi karkuun. Tuntuu tosi kurjalta, olisi hienoa saada tietää, vaikka ero tulisikin, miksi käyttäytyy noin ikävästi.

Huhhuh, eihän tollasta voi enää mieheksi kutsua... Vastaavassa tilanteessa laittaisin viestiä (jos ei kerran kasvotusten ehdi näkemään), että jos kiinnostaa, missä jatkossa meinaa hampaansa pestä, olisi ilmaantua päiväsaikaan paikalle keskustelemaan omaisuudenjaosta. Uskomaton vellihousu! Ihan sama miten paljon toisessa on vikaa, ei asioita noin hoideta. Ja omat lapset ei kiinnosta tuon vertaa, kertoo sekin paljon ihmisestä. Itse olisin tuossa tilanteessa varma, että toinen nainen on kuvioissa.

 

kokemuksesta voin sanua että meillä on talo yhteisissä nimissä ja mies lemppas mut pihalle.MUTTA aikoo ottaa nyt talon ommiin nimmiin.eli onko sulla varaa maksaa sitä talua jos otat sen ommiin nimmiin?

 

Kerran miehellä on paikka olla koko päivät poissa kotoa niin saisi pysyä siellä yötkin. Lisäksi kyllä pistäisin hoitamaan lapsia oman osuutensa.

 

Sillä tauolla alunperin ajattelin, että saadaan etäisyyttä miettiä asioita rauhassa, pohtia ja punnita miten tästä jatkaa. Tunteita minulla on miestä kohtaan kyllä, mutta vaakakupissa painaa hyvin paljon myös ikäviä asioita. Tilanne on siis kertakaikkiaan riistäytynyt käsistä, eikä alkuunkaan mennyt niinkuin piti. Nyt mies menee ja on poissa päiviäkin mitään ilmoittamatta, edes lasten asiat eivät kiinnosta. Yöllä hipsii hiljaa kotiin ja aamulla lähtee aikaisin, ennen kuin olen herännyt.

Hyvin vaikea on yrittää saada keskustelua aikaiseksi, kun toinen pakoilee ja viimeisen kerran yrittäessäni saada keskustelua aikaan, mies juoksi karkuun. Tuntuu tosi kurjalta, olisi hienoa saada tietää, vaikka ero tulisikin, miksi käyttäytyy noin ikävästi.

Osittain voin samaistua tuohon mieheesi ja voin vain kuvitella mitä vaimoni on minusta ajatellut. Aiemmin meillä oli kaikki hyvin, tietenkin jotain riitoja tuli vastaan mutta ne mökötettiin ja keskusteltiin selviksi.
Oikeastaan kaikki ongelmat alkoivat siitä kun ostimme yhteisen omakotitalon joka osoittautui täysin pommiksi. Rakennusvirheitä siellä täällä, maksajaa ei missään ja pitkä oikeusprosessi menossa. Vaimo kotona hoitamassa lapsia ja minä töissä tienaamassa.

Jossain vaiheessa alkoivat taloudelliset ongelmat ja remontti keskeytyi. Stressi kasvoi molemmilla. Jouduin tekemään entistä enemmän töitä ja yritin tehdä kaiken mahdollisen itse jotta säästäisimme. Vaimoni tottakai yritti pitää perhettä kasassa ja hoitaa lapsia.
Yritin olla tartuttamasta huoliani vaimooni ja lapsiini, pidin kaikki huolet oman pääni sisällä. Sairastuin vuoden stressaamisen jälkeen masennukseen. Tiesin että jotain on pielessä kun pienistäkin riidoista alkoi kasvaa isoja. Lopulta tilanne meni siihen että riidan alkaessa hyppäsin autoon ja ajoin vain pois, tuntui vain siltä etten jaksa enää tapella. Palasin aina kotiin kun tilanne oli rauhoittunut.

Lopulta tuli kesäloma, päätin että en enää murehdi mistään ja koitan rentoutua kaikesta. Aloin ottamaan enemmän aikaa itselleni ja parin viikon jälkeen huomasin että viimeinkin olin kerennyt pysähtymään ajattelemaan omaa itseäni. Olin viikonlopun sovitussa reissussa mies porukalla ja kun uskalsin keskustella ongelmistani huomasin, että oikeastaan minulla on kaikki hyvin.
Reissusta kotiuduttuani odotin oikeaa tilaisuutta kertoa vaimolleni ongelmista jotka ovat lähteneet jo selviämään. Kuitenkin välimme olivat kerenneet kesäloman aikana tulehtua niin että tuntui siltä ettei sitä oikeaa hetkeä aivan heti tule.
Kun viikon olin jahkaillut ilmoitti vaimoni muuttavansa eri osoitteeseen. Tiesin että nyt on pakko kertoa mistä käytökseni on johtunut. Mutta liian myöhään. Yritin tehdä kaikkeni jottei heidän tarvitsisi lähteä, mikään ei toiminut.

Asumuserossa sain entistä enemmän aikaa tarkastella omia asioitani ja tuntui siltä että koko mieleni kirkastui. Tuntui kuin aiemmin olisin kulkenut sumussa vailla määränpäätä. Jälleenkerran minulle selvisi se mikä elämässä on tärkeintä ja mitä elämältäni oikeasti haluan. Ja se ei todellakaan ole sitä prameaa kotia mitä koitin stressillä perheelleni rakentaa.

Näin jälkeenpäin ajateltuna en olisi saanut haudata ongelmia itseeni, tai ainakin olisi aikaisemmin pitänyt myöntää että minulla on ongelma nimeltään masennus ja hankkia myös apua siihen. Toivon että myös vaimoni ymmärtää lopulta käytökseni ja voimme palata entistä ehompana yhteen.

 

Mä olen lamaantunut, täysin shokissa. Mies tuli kotiin illalla, ei puhua pukahtanut mitään. Menin sanomaan, että mitä tämä pelleily oikein on, kaikki ovat ihan ihmeissään. Ja että nyt on tasan kaksi vaihtoehtoa, puhua ja selvittää asiat, taikka sitten mies saa laittaa nimensä avioerohakemukseen ja hakea eroa, paperi mulla oli valmiina.

Menin laittamaan nuorimmaista iltapesulle, ja kun tultiin pesulta, mies oli häipynyt, pöydällä avioerohakemus miehen allekirjoittamana. Mitään ei ollut lähtiessään isommille lapsillekkaan sanonut Tää on kyllä järkytys, olisin halunnut selvittää asiat vaikka sitten ero olisikin tullut.

 

Mies ei sitten näköjään halua selvittää asioita kanssasi.
Järkyttävää ja raukkamaista toimintaa mieheltä.
Halaus ja voimia rankkaan prosessiin.

 

No tuossa tilanteessa ei kyllä tarvitse miettiä, mitä tuleman pitää. Mies on näköjään päätöksensä tehnyt jo paljon aiemmin. Noh, etpähän ainakaan hyvää menetä, joten ajattele niin, että sulla on vielä mahdollisuus hyvään ja toimivaan parisuhteeseen. Helppoa ei varmasti tule olemaan tuo avioeroprosessi, mutta selviät varmasti! Surettaa lastenne puolesta kyllä todella paljon isän kylmyys On kyllä sika mieheksi, ei tuota isän käytöstä kyllä enää mitenkään voi silotella tai selitellä. Paljon voimia!!!

 

Ajatukset on ihan sekaisin, päässä pyörii vain MIKSI. Voi miksi ei mies edes halua kertoa, mikä sillä on, edes se vähän helpottaisi oloa. Avioeropaperinkin jätti pöydälle minun vietäväksi käräjäoikeuteen. Soitin äsken eräälle ystävälle, ja hän sanoi miehen puhuvan asunnon hankkimista itselleen jo viime keväänä. Minulle ei ole asiasta maininnut sanaakaan eli on tainnut tehdä päätöksensä jo aikaa sitten. Turhaan olen tässä yrittänyt saada suhdetta toimimaan. Että on hylätty ja vihainen olo.

Minunko tässä oikeasti pitää eropaperikin kiikuttaa raastupaan, että on nöyryytetty ja kivenrakoon tallottu olo Unta en saa, ja töihin pitäisi huomenna mennä.Tekisi vain mieli käpertyä peiton alle ja jäädä sinne..

 

Moi,
Kun olette olleet tauolla, niin missä vaiheessa olette alkaneet lähestyä toista osapuolta? Itselläni on sellainen tilanne,että haluaisin niin kovasti tämän tauon nyt päättyvän. Toinen ei juuri nyt pysty tätä ajattelemaan. Itse näen tilanteen niin,että olisi hyvä ainakin jossain vaiheessa tavata ja jutella asioista...Miten teillä muilla on tämä tauko mennyt? Alkaa olemaan jo kyyneleet loppu tämän asian takia, ja kaikki valvominen haittaa jo työtänikin, en pysty keskittymään enää mihinkään...Tuntuu että tämä on nyt jotenkin jumissa koko tauko....Pitäisikö vain ehdottaa tapaamista, tai edes soittoa missä mennään..Itselleni suhteen jatkuminen on itsestäänselvyys....

 

Mä olen lamaantunut, täysin shokissa. Mies tuli kotiin illalla, ei puhua pukahtanut mitään. Menin sanomaan, että mitä tämä pelleily oikein on, kaikki ovat ihan ihmeissään. Ja että nyt on tasan kaksi vaihtoehtoa, puhua ja selvittää asiat, taikka sitten mies saa laittaa nimensä avioerohakemukseen ja hakea eroa, paperi mulla oli valmiina.

Menin laittamaan nuorimmaista iltapesulle, ja kun tultiin pesulta, mies oli häipynyt, pöydällä avioerohakemus miehen allekirjoittamana. Mitään ei ollut lähtiessään isommille lapsillekkaan sanonut Tää on kyllä järkytys, olisin halunnut selvittää asiat vaikka sitten ero olisikin tullut.

Idiootti ja raukkamainen mies, jos tuommoista voi edes mieheksi sanoa. Alku voi olla hankalaa, mutta ihan varmasti tulet selviämään !!

 

Taukoa?! Eli tuossa kohtaa suhde muuttuu on/off touhuks ja on aika kuluttavaa, kaikille.

Meillä jos mä menisin miehelleni sanomaan, että pidetään taukoa, niin mies sanois suoraan, että pakkaa kamas lopulisesti ja häivy. Eli, meillä mies ymmärrä tuota tauko höpinää alkuunkaan. Sama juttu itselläni, suotta sitä väistämätöntä enää tuollasilla leikeillä pitkittämään. Mulle myös kotona opetettiin, että kun ollaan toisen kanssa yhessä, niin sillon myös ollaan reilusti yhessä ja parisuhteet ei tunee sanaa tauko, eli tarkottaa eroa. Ei se toinen siitä muutu, ellei itse tahdoa muuttua/muuttaa asioita, sillon siihen ei mitkään tauot auta.

 

Riippuu niin ihmisistä ja tilanteesta, onko tauko järkevä vaihtoehto. Jos otetaan suhteessa "aikalisä", niin pitää sitten hyvin tarkkaan miettiä, mikä tarkoitus sillä on. Toki oleellista on selvittää omia ajatuksia ja tunteita, mutta ei varmaan ole hyvä, jos tauon aikana tapaillaan muita. Jollekulle tauko voi tarkoittaa, että etsitään vihreämpää ruohoa aidan takaa.