Taukoa avioliitosta/parisuhteesta, kellään kokemuksia?

Olen tässä jo pitkään pohtinut, että ehdotan miehelle viikon/kahden mietintätaukoa suhteemme jatkoon. Ongelmana tässä on se, että mies menee miten itse lystää, ja tulee kotiin milloin haluaa, ei hoida lapsia saati kotia ja on paljon muitakin ongelmia...

Eli jos nyt sanon miehelle, että haluan pitää viikon/kaksi taukoa, ja miettiä miten jatkaa suhdettamme, mieshän saa silloin "vapautensa" riekkua miten vain. Oletuksena siis on, että jompi kumpi muuttaa muualle tuoksi ajaksi.

Miten hoitaisitte tällaisen käytännössä? Kaksi viikkoa "mietintäaikaa". Lapset viikon isällä ( meillä tosin mahdoton ajatus ) ja viikon minulla.

Vai pitäisikö antaa miehen olla tuo pari viikkoa yksinään, ilman lapsia, jolloin saa maistaa vapauttaan ihan niin paljon kuin sielu sietää?

 

On kokemusta, mutta ilman lapsia. Palasimme kyllä sitten yhteen parin viikon erossaolon jälkeen. Suurimmat ongelmat lähtivät ratkeamaan tosin vasta kuukausia myöhemmin terapioiden ja asenteenmuutoksien jälkeen. Siinä pitää kummankin olla täysillä mukana ja valmiina tekemään kompromisseja.

 

Jos otat riskin, että miehesi makaa muiden naisten kanssa ja olet valmis sen asian kanssa elämään, niin siitä vaan.

 

Jos otat riskin, että miehesi makaa muiden naisten kanssa ja olet valmis sen asian kanssa elämään, niin siitä vaan.

Olettaisin, että voi tehdä sitä ihan ilman tätä ajattelemaani taukoakin. Vaikkapa niillä "työreissuillaan" missä nykyisin viihtyy niin hyvin.

Pointtina mulla tässä olisikin se, että mies joutuisi yksin selviytymään arjesta lasten kanssa yksin tuon viikon. Ja käymään töissä, ihan niin kuin minäkin teen.

Mutta mutta. Ongelmaksi tuleekin juuri se, että lapsen hoitoajat ei täsmää miehen työaikoihin. Joten jos mies muuttaa muualla pariksi viikoksi, saa elää ihan "poikamieselämää", mahtaisiko pahin villitys mennä sitten miehellä ohi? Alkaisi kaivata perhettä? (Tosin, sitähä ei kyllä ole tähän päivään mennessä vielä tapahtunut )

 

Pari viikkoa on aika lyhyt aika, pari kuukautta nyt ens alkuun

 

Mä en usko, että viikon/parin erolla on mitään merkitystä ts. että mikään muuttuisi. Pitää olla pidempi aika erillään. Siinö on tietysti aina se riski, ettei toinen tai kumpikaan halua palata yhteen.

 

Erikoista on jos haluat elää tuommoisen kanssa. Lapsillahan on toki hyvä olla isä mutta paljon parempi olla ilman isää kuin sellaisen isän kanssa josta on vain haittaa. en tiedä miten paljon miehestäsi välität, sain itse ainakin sellaisen vaikutelman että hirveesti et välittäis. Voithan vielä ehdottaa miehellesi että valitsee joko sinut tai muut naiset. Suosittelen kuitenki että heität sen äijän pellolle!

 

Voi hitsi, en ajatellut, että parin viikon tauko olisi liian lyhyt mutta näin järjellä ajateltuna ihan totta. Kuukausi taitaisi olla realistisempi aika tauolle.

Haluaisin niin kovasti, että mieskin joutuisi kokemaan sen arjen, jota itse pyöritän yksinäni päivittäin. Josko sitten hänen silmänsä aukeaisivat, mitä yksin kaikesta vastuussa oleminen on.

Harmillisen vaikeaksi kyllä menee... Käytännössä asia pitäisi ratkaista siten, että lapset ovat sitten minulla sen koko ajan, sinä aikana mies saa elää "poikamieselämää", (kuten tähänkin saakka, ilman meitä vaan riessanaan).

-> käykö niin, että mies kokee sinkkuelämän paremmaksi ja haluaa eron, vai
-> niin, että kaipaakin perhe-elämää ja lapsia, ja ryhdistäytyy kotielämän saralla?

 

Pidimme mieheni kanssa pientä taukoa ja hän löysi heti uuden. On kuulemma nyt vihdoin löytänyt naisen joka häntä ymmärtää,eikä yhteinen lapsemmekaan häntä juuri enää kiinnosta. Tosin uskon että tämä olisi tapahtunut ilman tuota taukoakin,hän kun ei ollut alun pitäenkään kovin innostunut perhe elämästä kun lapsemme syntyi. Hilluu mielummin kavereidensa kanssa v.loput baarissa, kuin olisi kotona perheensä kanssa. Noh, päivä kerrallaan täs mennään ja koitetaan jaksaa. Toivottavasti sinulle ei käy samoin. Tsemppiä!

 

Kuulun siihen koulukuntaan, jonka mukaan tauko ei ratkaise ongelmia. Jos toinen ei halua satsata parisuhteeseen, ei kuuntele eikä puhu, ei halua hakea ulkopuolista apua jos kommunikaatio jäissä eikä ole valmis harkitsemaan käytäntöjensä muuttamista parisuhteen eduksi niin vetäisin omat johtopäätökset ja edessä olisi varmaan ihan kunnon asumusero.

 

Pidimme mieheni kanssa pientä taukoa ja hän löysi heti uuden. On kuulemma nyt vihdoin löytänyt naisen joka häntä ymmärtää,eikä yhteinen lapsemmekaan häntä juuri enää kiinnosta. Tosin uskon että tämä olisi tapahtunut ilman tuota taukoakin,hän kun ei ollut alun pitäenkään kovin innostunut perhe elämästä kun lapsemme syntyi. Hilluu mielummin kavereidensa kanssa v.loput baarissa, kuin olisi kotona perheensä kanssa. Noh, päivä kerrallaan täs mennään ja koitetaan jaksaa. Toivottavasti sinulle ei käy samoin. Tsemppiä!

Toisaalta tuohan ei ole välttämättä yhtään huono lopputulos. Ainakin miehesi näytti todellisen puolensa, ja taisi ilmeisesti nainen olla jo kuvioissa aikaisemminkin?

Sun ex kuulostaa ihan mun mieheltäni:O Kaikki muu menee perheen ja yhteisen olemisen ohitse. Kotona ei viihdy jne... Joskus on minulla käynyt mielessä, että mahtaako miehellä olla sittenkin toinen nainen kuvioissa.

Tuollainen tauko varmaan sitten toisi senkin puolen ehkä esille? Jos se toinen nainen on kuvioissa, niin varmasti kuukauden aikana luulisi jotenkin tulevan ilmi?

Eli tauolta toivoisin jonkinlaista lopullista päätöstä pjaskalle suhteelle. Uuden alkua joko yksin tai yhdessä.

 

Kokemusta on, mutta ilman lapsia. Suhteemme oli ajautunut tosi pahaan kriisiin, ei oikein mahduttu enää saman katon alle kun kaikki meni riitelyksi. Päätimme pitää viikon tauon ja katsoa alkaako toista kaipaamaan, sillai ihan oikeasti. Minä menin ystäväni luo.
Ikävä tuli, oikeasti, mutta päätimme silti muuttaa erilleen ja taantua ns. deittailuun. Eli lopullisesti emme eronneet. Vuoden jälkeen muutimme takaisin yhteen. Tauko siis kannatti. Mies kasvoi aikuiseksi tona aikana ja minäki opin aika paljon itsestäni Nyt kaikki on erinomaisesti; naimisissa ja pienen pojan vanhempia.
Ilman tuota "eroa" ei oltaisi enää yhdessä, sillä olisimme tehneet toisemme hulluiksi. Niin paljon pahaa ehdittiin jo sanoa kun vaan kärvisteltiin.

Minusta tauko kuulostaa teilläkin hyvältä. Mies saisi rauhassa miettiä tuleeko se oikea ikävä, samaten kuin sinäkin. Ja pienelle mietintä tauolle riittää lyhytkin aika. Sen jälkeen voitte uudestaan miettiä mitä haluatte!
Kovasti tsemppiä!

 

ehdottasin taukoa silläkin uhalla että miehellä ois toinen nainen.sillä sen näkee alkaako oikeesti kaipaan perhe-elämää.jos on kypsä mies niin tulee kyllä takaisin perheen luo sitä ei kauaa kiinnosta rilluttelu jos on jo kasvanu aikuiseksi.

 

Kiitos kaikille vastauksista Tämän viikonlopun aikana aion miehelle ehdottaa tuota taukoa. Meni syteen tai saveen sitten loppupelissä. Eihän ketään väkisin voi pitää, jos ei kerran halua. Ja jos tauko saa miehen kaipaamaan lisää vapautta, niin menköön. Eihän hän muutenkaan ole ollut läsnä enää pitkään aikaan, vaikka kotona olisi ollutkin.

Kyllä oikeasti hirvittää, miten tässä käy. Muttei tällaistakaan elämää enää pysty elämään

 

Vaimoni ilmoitti puoli vuotta sitten, että muuttaa omaan asuntoon. Tuntui pahalta, kun oli melkein 20 vuotta oltu jo yhdessä ja kaksi lasta oli hankittu. En ollut kuulemma sitä mitä hän olisi halunnut.

Puoli vuotta kului eri asunnoissa, niin nyt sitten vaimo haluaa palata takaisin minun naiseksi. On nyt sitä mieltä, että uudelleen aloittaminen ei kiinnosta ja alkuinnostus joka tapauksessa loppuu kahden vuoden sisään. Lisäksi eronneista ihmisistä ei saa kuin särkyneitä versioita uusiin suhteisiin.

Tässä mietin, että lähtisinkö uudelleen samaan suhteeseen. En lähtisi, monen asian pitää muuttua. Toista pitää arvostaa omana itsenään, tämä on tärkein asia. Toinen asia on, että käytännön asiat pitää luistaa, mm. raha-asiat (en suosittele kenellekään yhteisiä rahoja).

Ehdin jo miettiä, että en ota enää elämääni naista vaivoiksi, mutta kun tilanne on tällainen ja saisin ehkä rakkauteni takaisin ns. korjautuneena. Hän itse sanoi, että läheltä ei näe kauas, että piti ottaa etäisyyttä, jotta voi ymmärtää, että asiat oli aika hyvin. Niin tässä mietin, että ehkä voisin jatkaakin elämääni taas kumppanini kanssa.

Melkein 20 vuotta yhdessä, kaikki eivät voi edes ymmärtää kuinka hyvin tunnemme toisemme. Se täytyy tunnustaa, että ei tässä enää ole kyseessä rakastumisen intohimo. Tämä on kumppanuutta, joka on syvemmällä. Ja jos toinen haluaa tunteiden paloa, niin sitten on siirryttävä uusiin kumppaneihin.

Jaa'a taidan jatkaa kumppanini kanssa, en lasten takia, vaan ihan siksi koska haluan.

 

Kauniisti kirjoitit Arska Minusta on hienoa, jos pystytte vielä palaamaan yhteen, että sinäkin näet tilanteen kokonaisuutena, eikä vain eroa. Olen samaa mieltä vaimosi kanssa; usein lähelle näkee vasta kun ottaa etäisyyttä.

Toivottavasti teillä aloittaja asiat selviävät ja tauko toisi hyvää. Totta on minun mielestäni, ettei teillä tavallaan ole mitään hävittävää, joten miksi ette kokeilisi Mietin vielä omaa kokemustani ja nykyistä elämää. Millaista se tauko olisi nyt kun on lapsi.
Meillä oli kriisin poikasta myös pikkuvauva-aikana. Tällöin vietin parhaillaan kaksi viikkoa vanhempieni luona, toisella paikkakunnalla. Vaikkei kyse ollut tauosta suhteessa, oli se ihana mahdollisuus saada etäisyyttä mieheen ja koko kamalaan suhdetilanteeseen. Joista on jälleen ponnistettu ylös.

Minusta aikalisän ottaminen suhteen missä vaan vaiheessa ei ole huono asia, jos sille on aihetta. Mielestäni ihmiset luovuttavat tätä nykyä liian helposti. Yhdessä oleminen on pitkälti tahdon asia.

 

Viikonlopun keskustelusta selvisi, että mies omien sanojen mukaan kunnioittaa minua päivä päivältä vähemmän, kehui toista naista samassa lauseessa, jota kuulemma arvostaa erityisen paljon. Sanoi myös paljon muuta tosi loukkaavaa. Kylmäkiskoisesti suoraan sanottuna käveli pois, ja juoksi karkuun -kirjaimellisesti, kun yritin vielä yrittää jutella. Sohvalla nukkui koko viikonlopun.

Tunnen itseni kyllä niin kynnysmatoksi ei tässä ole muuta vaihtoehtoa kuin ero. Olen itkenyt silmät päästäni koko päivän, töihinkään en pystynyt menemään. Olen ihan hajalla. Miten voikaan olla näin surullinen, vaikka mies on kohdellut minua ja lapsia jo pitkään kuin mitäkin riesoja.

 

HUhhu mikä mies. Ehkä todella on hyvin pitkän tauon paikka, et ehkä menetä mitään jos äijä lähtee lätkimään. Ansaitset parempaa. Älä suostu kynnysmatoksi.

 

Viikonlopun keskustelusta selvisi, että mies omien sanojen mukaan kunnioittaa minua päivä päivältä vähemmän, kehui toista naista samassa lauseessa, jota kuulemma arvostaa erityisen paljon. Sanoi myös paljon muuta tosi loukkaavaa. Kylmäkiskoisesti suoraan sanottuna käveli pois, ja juoksi karkuun -kirjaimellisesti, kun yritin vielä yrittää jutella. Sohvalla nukkui koko viikonlopun.

Tunnen itseni kyllä niin kynnysmatoksi ei tässä ole muuta vaihtoehtoa kuin ero. Olen itkenyt silmät päästäni koko päivän, töihinkään en pystynyt menemään. Olen ihan hajalla. Miten voikaan olla näin surullinen, vaikka mies on kohdellut minua ja lapsia jo pitkään kuin mitäkin riesoja.

Ja kuten palstalla on pitkiä perinteitä kunnioittaen tapana, aloittajassa itsessäänhän ei ole mitään vikaa. Ei, ei ikinä vaan hänen päänsä päällä kimaltelee marttyyrin kruunu kun taas mies on aina se syyllinen, itsekäs sika.

 

Jäätkö lasten kanssa nykyiseen asuntoon? Yritä saada asuntoasiat selväksi mahdollisimman pian niin pääset toipumaan. Sen perusteella mitä aikaisemmassa ketjussa kirjoitit, ero on helpotus sinulle ja lapsille.

 

AP tuskin on täydellinen. Mutta elettävä sitä on silti. Jos ukko kohtelee noin niin parempi yksin lasten kanssa kuin mulkvistin kanssa. Eipä kukaan ainakaan lyö henkisesti lyttyn ja luulen että AP toipuu ajan kanssa entistä ehommaksi.

 

[QUOTE="vieras";28908174]Jäätkö lasten kanssa nykyiseen asuntoon? Yritä saada asuntoasiat selväksi mahdollisimman pian niin pääset toipumaan. Sen perusteella mitä aikaisemmassa ketjussa kirjoitit, ero on helpotus sinulle ja lapsille.[/QUOTE]

Pyrkimys olisi, että voisin tähän jäädä lasten kanssa, mutta pankkireissun jälkeenhän se sitten selviää, mihin rahat riittää.

Kyllä tällä hetkellä on niin pettynyt, hajonnut olo ettei tosikaan. Koitan saada itseni kokoon, ja pakkokin se on, ihan jo lasten ja asioiden hoitamisen kannalta. Kyllä se helpotuskin sieltä varmasti vielä tulee. Nyt vaan hirvittää, miten tulevaisuuden kanssa käy, ja miten sitä jaksaa..

 

Pärjäät ihan varmasti. Sinuna olisin iloinen kun pääsee eroon tuollaisesta miehestä. Olet tähän mennessäkin joutunut vastaamaan asioista pitkälti yksin, miehen lähtö ei varmaankaan tee suurta muutosta asiaan.

 

Pärjäät ihan varmasti paremmin.

Huono parisuhde on energiasyöppö. Ilman sitä virtaa riittää muihin asioihin.

 

[QUOTE="hohhoijaa";28908105]Ja kuten palstalla on pitkiä perinteitä kunnioittaen tapana, aloittajassa itsessäänhän ei ole mitään vikaa. Ei, ei ikinä vaan hänen päänsä päällä kimaltelee marttyyrin kruunu kun taas mies on aina se syyllinen, itsekäs sika.[/QUOTE]

Kaipa se on ihan sama, kumpi on ollut vai onko molemmat syyllisiä ja sikoja, jos tilanne on se, ettei parisuhde toimi. Siinä vaiheessa sillä on väliä, onko molemmilla osapuolilla halua ja motivaatiota tehdä töitä parisuhteen pelastamiseksi.

Miehellä voi olla syynsä siihen, miksi ei viihdy tai jaksa olla kotona ja käyttäytyy suunnilleen niin kuin hänellä ei mitään perhettä olisikaan, mutta ratkaisu siihen on kertoa ne syyt jotta vaimo voi yrittää tehdä oman osuutensa tilanteen parantamiseksi, pakanemalla kavereiden luokse ja harrastuksiin ei ainakaan synny mitään positiivista tulosta.