Komppaan "härski silliä". Itse elin 1,5 vuotta mustasukkaisen miehen kanssa. En tajunnut, miten hirveällä tavalla mies murensi itsetuntoani, ennen kuin pääsin verkosta irti ja sain etäisyyttä.
Kaikki alkoi hienovaraisista epäilyistä, mitä en alkuun ottanut tosissani. Minusta oli "söpöä", kun toinen oli niin hassun mustasukkainen (voi kunpa olisin jo silloin tajunnut kuvion ja lähtenyt!). Muiden miesten katseista tuli kommenttia, mikä lopulta käännettiin minua vastaan - olin ne käyttäytymiselläni itse muka aiheuttanut.
Tämän jälkeen katsettani alettiin seurata, en uskaltanut katsoa edes kadulle bussista ilman, että jokin vino kommentti sieltä tuli. Mies alkoi hakea minua töistä, vaikka nimenomaan olin sanonut, että haluan yksin kaupungille hetkeksi. Sen jälkeen alkoivat keskustelut tyyliin: "ystäviesi pitää olla sellaisia, että he sopivat _meidän_ elämäntapaamme" ja minut pakotettiin luopumaan parista ystävästä. Tässäkään vaiheessa en vielä lähtenyt vaan suostuin heistä luopumaan!
Sitten mies alkoi kieltää minulta kaupungilla käyntiä ja ystävättären luona yöpymisiä. Kuvaan tuli mukaan yövalvottaminen ja haukkuminen. Yöllä minua pidettiin valveilla kyselemällä, miksi tein exäni kanssa jollain tietyllä tavalla ja miehen kanssa en. Aloin pelätä yötä. Kuvaan tuli mukaan tavaroiden (kaukosäätimen, lasien ym.) heittely. Minä halusin nukkua ja mies halusi seksiä ja peloissani tarjosin sitä hänelle, minkä jälkeen hän kutsui minua huoraksi. Annoinhan niin helpolla. Ja yhä vielä jatkoin.
Yllätys yllätys, yhtenä yönä homma kärjistyi väkivaltaan: mies repi vaatteeni, työnsi sängylle, kuristi kurkusta, piti pulloa pääni päällä lyömäasennossa, esti liikkumasta, repi hiuksista ja päänahasta, töni, huitoi, nipisteli ja pakotti seksiin. Yritin paeta rappukäytävään, missä hän repi paitani ja olin pikkuhousuissani siellä, kun hän repi minut uudestaan sisään. Ja töni uudelleen. Aamulla koko kehoni oli mustelmien peitossa.
Se sitten vasta riitti. Lähdin poliisin avulla turvakotiin - kyllä: minä, akateeminen, nuori, kaunis, itsenäinen ja älykäs nainen. Kävin läpi pitkällisen terapian ja itsetutkiskelun, kuvio avautui minulle enkä sen jälkeen suostunut minkäänlaiseen yhteydenpitoon miehen kanssa. Työ ja ystävät pitivät minut koossa, sain oman kodin ja sinnittelin jaloilleni.
Tuosta kaikesta on kulunut aikaa, minulla on nykyään ihana ja ymmärtäväinen mies ja elän elämäni onnellisinta aikaa. Joskus - kuten näitä juttuja lukiessani - vanhat asiat palaavat mieleeni ja ahdistus tuntuu fyysisenä pahoinvointina. Ymmärtänet, ap., mikä neuvoni sinulle on. Huoraksi kutsuminen ja uhkailu ovat väkivaltaa, elät väkivaltaisessa suhteessa. Kukaan muu ei voi auttaa sinua kuin sinä itse. Tee se. Jos tarvitset vertaistukea lähteäksesi, voin jakaa ajatuksia kanssasi tällä palstalla. Jos päätät jäädä, teet sen vaarantaen pahimmassa tapauksessa sekä psyykkisen että fyysisen hyvinvointisi. Et voi hyvin ja päätöksiä on aika tehdä.
