Ela Me käytiin esikoisesta, kun rakenneultraa ei silloin tarjottu ollenkaan. Nyt oon miettiny, että riippuen mitä rakenneultrassa näkyy, niin vois käydä. Toisaalta, esikoisesta on sellanen (tosin huonolaatunen) videopätkä 4d -ultrasta, niin olis se kiva tällekin tulokkaalle oma saada
Saas nähdä! Hintahan siinä se isoin arvelluttava tekijä on, kun kuitenkin rakenneultra tällä kertaa tarjotaan.
Äitiypakkauksesta Oli puhetta jo viime pinossa. Me otetaan tälle toisellekin. Ei tarvitse edes miettiä. En tiedä miksi. Sitä tavaraa ei välttämättä niin paljon tarvita, mutta jotenkin sitä uutta ihan ihana hypistellä. Ja jotenkin on olo, että jos jotain ekalle, niin tokalle kanssa
Ehkä juontaa juurensa myös siitä, että oma äiti otti mulle ja veljelle aikanaan molemmille ja molemmilla on muutama muisto jäljellä omasta pakkauksesta..
Painosta Oon ite ollut normaalipainon rajoissa aina, mutta esikoisesta jäi pari kiloa (-3,5kg tiputin pois ennen tätä raskautta). Ajattelin, että tämän lapsen jälkeen sitten palaan taas normaalipainoon. En nytkään ole kuin himpun verran painoindeksin mukaan ylipainon puolella, mutta haluan mahdollisuuksien mukaan takaisin itselleni normaaleihin lukemiin. Voin itse silloin paljon paremmin - henkisesti ja fyysisesti. Esikoisesta kiloja tuli 18, joista reilu 9 jäi heti (turvotusta, lapsivettä ja vauvaa) sairaalaan. Yritän hillitä painonnousua nyt, vaikka esikoisen ristiäisiin mennessä mulla olikin jäljellä raskauskiloista enää 2! Sitten tuli syöpöteltyä pari kiloa lisää, jotka tosiaan tiputin pois. Tää pahoinvointi hankaloittaa terveellisesti syömistä, koska on pakko yrittää syödä sellaista, jota vaan tekee mieli. Toki oksentaessakaan ei kaikki ruoka pääse imeytymään, mutta kyllä huonolla syömisellä aina jotian ylimääräistä jää. Toivoisin jääväni tässä raskaudessa tuon 18kg:n alle ja tiputtavani sitten lasten kanssa liikkuessa painon taas omiin lukemiin. Samoihin kiloihin en enää edes yritä tai halua, kun mitä painoin joskus lukioaikana, mutta normaalipainon rajoissa haluaisin pysyä. Saisi taas vanhat vaatteet mahtumaan. Mm. häämatkalla teetetty kotelomekko ja työjakku olis kiva saada jälleen synnytyksen jälkeen kauniisti päälle
Alkoholista myös vähäsen. Tosi ikävä kuulla, että joidenkin miesten kanssa asiassa ei ole päästy yhteisymmärrykseen. Toivottavasti tilanne rauhoittuisi! Me juhlittiin aika paljon molemmat opiskeluaikana, kun yhdessä asuttiin. Keskiviikkoisin ei vaan voinut jättää lähtemättä, kun oli niin edullistakin
Nykyään mies ottaa usein saunaoluen tai joskus viskin viikonloppuisin. Hurjaa juomista meillä ei oikeestaan enää ole. Silloin tällöin toki käydään kavereiden kanssa ulkona, mutta kun aamulla tai aamupäivällä viimeistään on oltava skarppina lapsen kanssa, niin ei sitä mielellään kovia kännejä ota. Lisäksi esikoisen aikana kärsitystä 9kk pahoinvoinnista sain aikamoisen kammon krapulaa kohtaan ja mun juominen on jäänyt ihan minimiin. Tykätään hirveesti laittaa ruokaa ja mitään parempaa ei ole, kun lasillinen viiniä hyvän ruoan kanssa ja ehkä jälkkärin kanssa toinen lasillinen. Tykkään enemmän just sellasesta rauhallisesta seurustelujuomisesta, jolloin saattaa päästä ajoissa nukkumaan ja säästyy usein myös krapulalta. Tosin, kyllä sitä nollaamaankin on joskus päästävä
Raskaudenaikana mulla on ollut nollatoleranssa. Kuulema puolilasia viiniä tms. ei tee pahaa, mutta jotenkin mulle on itelleni selkeempi pitää ihan nollalinja. Mies on nyt molempien raskauksien aikana ottanut silloin tällöin (mun mielestä ottaa muutenkin tosi harvoin paria kaljaa enempää), mutta nyt on sovittu ekan raskauden kanssa sovitun mukaan, että lähempänä laskettua-aikaa saa mies olla ajokunnossa ja hälytysvalmiudessa. Liikaa ottaneena ei pääsis edes synnyttämään mukaan.
Synnytyksestä Mä en varsinaisesti jännitä tai pelkää synnytystä - vielä ainakaan. Edellinen synnytys oli aika epäonninen tapahtumaketju: norovirus+korkea kuume - tiputus - synnytys - vauva teholle. Itse synnytys meni periaatteessa oppikirjan mukaan. Voimia oli vienyt suurimmaksi osaksi lähes 2vrk kestänyt oksetaminen, ripuli ja kuume. Mä en vaan tykännyt kätilöstä ja heidän menostaan. Mulla jäi tosi paha mieli, kun kätilö ilmoitti jo heti, että täällä on sitten tosi kiire. Lisäks tuntu, kun olisin ollu joku spitaalinen eristyshuoneessa sen noroni kanssa. Tietysti ymmärrän senkin, ettei kukaan sitä halua saada. Kun soitin kelloa saadakseni jotain apua, niin kätilö huikkasi ovelta, että onko täällä nyt joku oikea hätä. Olisin toivonut kovasti henkistä tukea kätilöltä. En olis pärjännyt millään ilman miestä, joka piti kädestä ja tuki alusta loppuun. Lisäks syntymän jälkeen kätilöt ei saaneet vauvaa millään virkoamaan. Toinen kätilö käski toista lukemaan imulaitteen käyttöohjeita, kun se ei toiminut. Sitten lääkäri juoksikin jo sininen vauva sylissään pois. Lisäksi olin käynyt iltapäivällä tiputuksessa synnytysosastolla, jonne palasin siis synnyttämään 3-4h sairaalasta lähdön jälkeen. Kukaan ei ollut kirjannut mun tietoja mihinkään ja kuulema mun olis pitänyt olla kuumeen yms. takia antibioottitipassa. Kuitenkin kun kerroin mennessäni, että mun tiedot on varmaan täällä, kun kävin päivällä ja mulla on se noro, niin vastaus oli, että "ai sinä". En haluaisi millään samaan sairaalaan synnyttämään uudestaan. Pakkohan se on mennä. Olisin halunnut myös käydä synnytyksen jonkun kanssa lävitse, mutta kätilö jäi lomalle eikä kukaan sitten asiaa kerrannut. Sain vasta 3kk tarkastuksessa sairaalassa tietää, mikä todella oli esikoisen huonon tilan syynä. Kukaan ei sitä meille ollut aikaisemmin selvittänyt useista pyynnöistä huolimatta. Lisäksi laitoin synnytyksen jälkeen sairaalaan asiasta palautetta. Meillä ollut kätilö vastasi otsikolla: "vastine tapahtuneeseen". Hänen mielestään synnytys oli normaali eikä meillä pitäisi olla mitään hampaankolossa. En tiedä pitäisikö asiaa ottaa puheeksi neuvolassa vai ei. Tuntuu, että onko tämä nyt oikeasti niin iso asia vai paisuttelenko sitä jännitystä sairaalan henkilökuntaa kohtaan mielessäni.. Onko muilla aiemmin lapsen saaneilla mitään tapahtumia synnytyksestä, jotka on jääneet mietityttämään?
Huhhuh. Olipa taas tekstiä. Kerrankin ehdin istahtaa koneelle, kun mies jäi lomalle
Jemppi & pikkarainen 11+6