Katja, ihan turhaan tunnet huonoa oloa. Ei äidin tarvitse olla joku superihminen, jonka täytyy kestää kaiken. Kyllä sulla hyvin on hermot pitäneet, et kuitenkaan ole ravistellut tai lyönyt tms. vauvaa kuten jotkut yliväsyneet äidit ovat. Hienostihan sinä Allua hoivaat, voimia :hug:
Mun nuorin veli huusi ensimmäiset 2 vuotta, öisin heräsi 15-30 min. välein. Maksimissaan nukkui kaksi tuntia putkeen. Päivisinkin huusi ja kitisi jatkuvasti. Päikkäreille saaminen oli kova homma ja nekään eivät kovin montaa tovia kestäneet. Meen äiti oli tosi väsynyt, silmät ihan seisoivat päässä. Muutenkin kun kaikki kotihommat joutui yksin tekemään jne. Lääkärit eivät viitsineet vaivautua tutkimaan huudon syytä vaan pistivät vaan koliikin piikkiin. Sitten vasta sitä ruvettiin tutkimaan, kun koliikki-ikä meni ohitse. Mitään syytä ei löydetty. Napatyrä leikattiin n.2 vuoden iässä ja sitten oli ulosteessa verta ym. Nyt vuosien päästä on selvinnyt, et se onkin allerginen vähän kaikelle ja siitä se ympärivuorokautinen huuto johtui. On siis allerginen suklaalle, paprikalle, raa'alle tomaatille, sitrushedelmille ja ruokavalion täytyy olla kokonaan laktoositon, muuten on heti ripulilla.
Saaru. Meillä on pinnis sillä toiseksi ylemmällä tasolla.
Viikonloppusuunnitelmista: Tää viikonloppu rupee jo olemaan loppusuoralla, mutta kuitenkin.. Eilen oltiin Tampereelle, meillä siis piti olla treffit muutaman tammimamman kanssa, mut se peruuntui. Olin jo kerinnyt jo soittamaan kyläpaikat läpi niin mentiin sitten kuitenkin. Sampon kummitustäti asuu siellä ja oltiin ensin yhdessä shoppailemassa Swampissa (ylläri.. ). Mentiin sen jälkeen Radiokirppikselle tekemään löytöjä. Sieltä sitten matkattiin hänen luokseen kyläilemään. Aika meni niin nopsaa taas, meillä on niin samallaiset jutut ja huumorintaju, ettei huomaa ajan kulua lainkaan. Kello oli jo puoli yhdeksän ja piti mennä vielä mun veljen työ Nokialle
Siellä mun veljen tykönä tarvi heti ensimmäiseksi alkaa selvitteleen meen äitin tunteenpurkauksia. Se oli meinaan käynyt meillä edellispäivänä ja saanut taas jonkun ylireagointikohtauksen. Olin ollut ukkoon kyrpiintynyt ja tottakai se näkyi naamasta. Äiti sitten jankutti siinä, et täällä ollan kuin perseeseen ammuttu karhu ja ollaan kuin myrskynmerkki yms. Sanoin sille sitten et saisinko olla mun omassa kodissa semmoinen, kun mä oon? Mun äiti on semmonen, et se ottaa aina itseensä jos joku mököttää tai on kyrsiintynyt. Se aina kuvittelee sen johtuvan hänestä. Sitten se alkoi paasaamaan, et ei se jaksa olla kenekään kaatopaikka jne. ja pitäiskö hänen pysyä vaan poissa. Sanoin sille väsyneenä sen ainaiseen säälin kerjäämiseen, et senkun pysyt poissa, ei tänne ole pakko tulla. Sitten se alkoi vaan itkeen ja lähti menemään. Voi kettu, et mä oon väsynyt tohon sen itsesääliin ja siihen, et se ymmärtää asiat niinkuin se haluaa ymmärtää |O Tästä siis tarvi puhua mun veljen kanssa. Ääh, tarvis muka vielä pyytää anteeksi. Sitäkö tässä pitäisi vielä pahoitella, että äitini hourailee kuvitteellisia asioita mielessään ja pyörii itsesäälissä? :headwall: Eipä äitini ole soittanut nyt torstain jälkeen vaikka yleensä joka päivä rimputtelee mulle. Toisaalta ihan hyvä, saa olla ihan rauhassa. Varmaan odottelee multa jotain anteeksipuhelua, mut siinäpä sitten odottelee. Ei ole mun tehtävä korjailla sen vääriä päätelmiä. Tämä nyt meni
vähän aiheen vierestä
Tänään sitten oltiin ukkelin kanssa shoppailemassa. Mentiin hakemaan ukolle takki, tultiin kotiin kassien kanssa viiden tunnin päästä ja ilman takkia
Kaikkea muuta kyllä löytyi. Lastenkirppiksiltä Sampolle t-paitoja ja hihattomia bodeja, itselle kengät ja levyjä sekä ruokaostokset. Miehet ne vaikeita shoppailijoita on, ei ne osaa päättää mitä haluaa
Ohhoh, olipas mulla taas asiaa