***TAMMIVAUVAT***Tammikuussa (syntyneet päivitetty 31.1.10)
- Viestiketjun aloittaja Enie
- Ensimmäinen viesti
Juuri näiden ilkeiden ihmisten takia en itse aio palstailla ipanan syntymisen jälkeen - sen voin tulla kertomaan mitä meikäläisestä tuli pihalle.. jos ipana vaan sallii tulla pihalle.
olipa tosiaan törkeää tekstiä linkistä
Minusta nää palstat on juuri sitä varten että saa/voi valittaa sydämen kyllyydestä..parempi se täällä kuin omalle miehelle kokoajan
vauva-10 :hug: aivan samanlainen olotila täälläkin.. |O
Onnea kaikille vauvautuneille,nythän niitä tosiaan satelee! :flower: :heart:
Meitä yliajalla olevia tuntuu löytyvän tästä pinosta ensi keskiviikkona sat.ks:aan katselemaan mitä tekevät..jospa ennen sitä pääsis
alice in w 40+4
olipa tosiaan törkeää tekstiä linkistä
Minusta nää palstat on juuri sitä varten että saa/voi valittaa sydämen kyllyydestä..parempi se täällä kuin omalle miehelle kokoajan
vauva-10 :hug: aivan samanlainen olotila täälläkin.. |O
Onnea kaikille vauvautuneille,nythän niitä tosiaan satelee! :flower: :heart:
Meitä yliajalla olevia tuntuu löytyvän tästä pinosta
ensi keskiviikkona sat.ks:aan katselemaan mitä tekevät..jospa ennen sitä pääsis alice in w 40+4
Voi luoja mitä ääliöitä!! On se mukavaa kun toisilla helppo raskaus. Itsellä kolme aikaisempaa helppoja ja nyt ei. Kyllä saa valittaa jos siltä tuntuu. Tää on selvästi taas niin täydellisen palstalaisen alotus. Vois sanoo nyt paljonki mut pidän mölyt mahassa.Alkuperäinen kirjoittaja Tinzus:
Ja sit valitusta, jos tääki menis vaikka mitäs nyt osioon
Mä vihaan öitä, yhdestä vaivasta pääsee nii iskee toinen. Nyt viime yö valvottu selkäkipujen kanssa. Vessaan noustessa yöllä oli taas kestosupistus enkä meinannu päästä ylös sängystä, meni ohi sit jonku ajan päästä.
Maha vaan tyhjenee, eipähän ole ummetusta
Jos perustetaan kerho sit meille tammikuisille kun kaikki vauvautuneet? Ei pääse muut lukemaan. Kuka olis tällä kannalla?
mulish ja hippula ( tiitu ) 37+5
Mä vihaan öitä, yhdestä vaivasta pääsee nii iskee toinen. Nyt viime yö valvottu selkäkipujen kanssa. Vessaan noustessa yöllä oli taas kestosupistus enkä meinannu päästä ylös sängystä, meni ohi sit jonku ajan päästä.
Maha vaan tyhjenee, eipähän ole ummetusta
Jos perustetaan kerho sit meille tammikuisille kun kaikki vauvautuneet? Ei pääse muut lukemaan. Kuka olis tällä kannalla?
mulish ja hippula ( tiitu ) 37+5
Mä kans suosittelen, että perustatte kerhon niin sinne ei pääse ulkopuoliset urkkimaan. Itse kirjoitin tuon kohta 3v:n odotusajan alkuun täällä yleisellä odotuspuolella mutta me perustettiin jossain vaiheessa odotusta oma kerho johon ei ulkopuoliset pääse. Siellä kirjotellaan vieläkin ja aikaa on kulunut jo kohta 4 vuotta
Iiriskö se siellä kärvisteli? Toivottavasti pääset nyt tositoimiin
Muoks. Sen verran lisää, että meillä tuo neiti (2vkoa) oli eilen jopa kohtalaisen tyytyväinen. Sylissä sai kanniskella koko illan mutta selkä kaarella huutamista ei ollut, semmosta peruskitinää/itkua kylläkin. Nukahti puolen yön maissa, heräs klo 3.30, 5.30 ja 6.30. Tuon jälkeen nukku klo 9.30 asti. Harmi vaan, kun ite joudun heräämään toisten lasten kanssa, muutenhan tuossa ois saanu jo ihan tosi hyvät yöunet nukkua itekin kun ois saanu nukkua 9.30 asti
Ja me ei keksitä tälle nimeä ikinä :kieh:
Iiriskö se siellä kärvisteli? Toivottavasti pääset nyt tositoimiin
Muoks. Sen verran lisää, että meillä tuo neiti (2vkoa) oli eilen jopa kohtalaisen tyytyväinen. Sylissä sai kanniskella koko illan mutta selkä kaarella huutamista ei ollut, semmosta peruskitinää/itkua kylläkin. Nukahti puolen yön maissa, heräs klo 3.30, 5.30 ja 6.30. Tuon jälkeen nukku klo 9.30 asti. Harmi vaan, kun ite joudun heräämään toisten lasten kanssa, muutenhan tuossa ois saanu jo ihan tosi hyvät yöunet nukkua itekin kun ois saanu nukkua 9.30 asti
Ja me ei keksitä tälle nimeä ikinä :kieh:
Valpuri ja lili78 Onnittelut vauvoista :heart:
Kannatan myöskin kerhoa.
Aamulla sitten Naikkarille. Saapa nähä joko ne huomen suostuisi käynnistelee vai vieläkö joutuu tulla vlopuksi kotiin. Eipä tässä enää yhden parin päivän odottelu haittaa, kun on jo tämän verran mennyt ohitse.
millis ja liinu 41+3
Kannatan myöskin kerhoa.
Aamulla sitten Naikkarille. Saapa nähä joko ne huomen suostuisi käynnistelee vai vieläkö joutuu tulla vlopuksi kotiin. Eipä tässä enää yhden parin päivän odottelu haittaa, kun on jo tämän verran mennyt ohitse.
millis ja liinu 41+3
just olin ehdottamassa kerhoa mut olittekin ollut nopeampia
Ja mitä helkattia tulla tänne puolen lukemaan kirjoituksia jos ne ahdistaa??? pysykööt vain tuolla harmaiden puolella! eikö tuonkin aloittaja ollut harmaa?????
Täällä samaa valitusta ilmassa.. että vauva-10 et todellakaan ole ainut. Kirjoittelinkin eilen tuosta että alkaa masentaa jo kun kipee joutuu olee koko ajan. :/ mulla on ainakin olo jo nin tukala vaikka viikkoja onkin "vasta" 38+1. :headwall: :headwall:
Ja mitä helkattia tulla tänne puolen lukemaan kirjoituksia jos ne ahdistaa??? pysykööt vain tuolla harmaiden puolella! eikö tuonkin aloittaja ollut harmaa?????
Täällä samaa valitusta ilmassa.. että vauva-10 et todellakaan ole ainut. Kirjoittelinkin eilen tuosta että alkaa masentaa jo kun kipee joutuu olee koko ajan. :/ mulla on ainakin olo jo nin tukala vaikka viikkoja onkin "vasta" 38+1. :headwall: :headwall:
vauva-10, samanlainen olo täälläkin, paitsi etten kivuilta pysty enää mitää tekemään, kävely on vaikeaa, tai oikeestaa lähes mahdotonta ja nukkuminen tapahtuu vartin pätkissä.. :/ Koko ajan supistelee muttei tarpeeks... Ja huimaus on kamalaa!!
Tänään neuvola, pelottaa kun toi paino noussut jo 28 kiloa vaikken mitää roskaruokaa ees syö
Niinuska+Hipsu 38+6
Tänään neuvola, pelottaa kun toi paino noussut jo 28 kiloa vaikken mitää roskaruokaa ees syö
Niinuska+Hipsu 38+6
Mä olen ollut syyskuun alusta lähtien kotona, neljän seinän sisällä tekemättä mitään koska en ole pystynyt. Nyt ajattelin, että kun viikot jo pitkällä uskallan jotain alkaa yrittämään tekemään, jotta synnytys mahdollisesti käynnistyisi ja oloni helpottuisi. Olen luullut, että täällä saisi purkaa sydäntään mutta se ei näytä kaikille sopivan. ANTEEKSI SIIS JOS OLEN JONKUN MIELEN PAHOITTANUT KIRJOITUKSELLANI.
taas, mutta nyt tilanne muuttunut kohdunsuulla..
Mulla on hävinnyt kohdunkaula kokonaan ja kohdunsuu auki 2-3 sormelle Lääkäri olis sitä mieltä että on turha ruveta käynnistelemään kun on noin hyvä tilanne. Ja olen samaa mieltä..Luulin ettei mitään ole tapahtunut. Lääkäri myös pyöritteli ja käänteli sormiaan tuolla alhaalla jos se auttaisi rikkomaan pian kalvot. Ainakin nyt sattuu niin hemmetisti :kieh: Kävely on todella kipeetä.
Lähtö synnärille on kuulemma päivistä tai jopa tunneista kiinni. Sairaalassa käyrällä tuli kipeitä supistuksia ja kätilö nauroi että ei ollut ihan turhia suppareita.
Sain myös närästykseen reseptillä lääkettä,kun tuo närästys on jo todella häiritsevää ja jatkuvaa. Verenpaineet ja pissa kunnossa sairaalassa. Nyt mua jo rupesi jännittämään!!! Vauva voi tulla milloin vain :heart:
Sannis ja patu rv 41
Mulla on hävinnyt kohdunkaula kokonaan ja kohdunsuu auki 2-3 sormelle
Lääkäri olis sitä mieltä että on turha ruveta käynnistelemään kun on noin hyvä tilanne. Ja olen samaa mieltä..Luulin ettei mitään ole tapahtunut. Lääkäri myös pyöritteli ja käänteli sormiaan tuolla alhaalla jos se auttaisi rikkomaan pian kalvot. Ainakin nyt sattuu niin hemmetisti :kieh: Kävely on todella kipeetä. Lähtö synnärille on kuulemma päivistä tai jopa tunneista kiinni. Sairaalassa käyrällä tuli kipeitä supistuksia ja kätilö nauroi että ei ollut ihan turhia suppareita.
Sain myös närästykseen reseptillä lääkettä,kun tuo närästys on jo todella häiritsevää ja jatkuvaa. Verenpaineet ja pissa kunnossa sairaalassa. Nyt mua jo rupesi jännittämään!!! Vauva voi tulla milloin vain :heart:
Sannis ja patu rv 41
sannis, täällä sama tilanne ollu jo perjantaista asti ja lääkäri silloin sanoi mulle kans että päivistä kiinni enää ja täällä vieläkin kärvistellään :kieh:
toivotaan että sulla menee nopeemmin!
Nimeä ei oo vauvalle eikä tällä menolla tuukkaan kun miehelle ei kelpaa mikään nimi :S
vauva-10 :hug:
Tiedän täysin miltä susta tuntuu, ite oon ollu saikulla myös lokakuun alusta :/
toivotaan että sulla menee nopeemmin!
Nimeä ei oo vauvalle eikä tällä menolla tuukkaan kun miehelle ei kelpaa mikään nimi :S
vauva-10 :hug:
Tiedän täysin miltä susta tuntuu, ite oon ollu saikulla myös lokakuun alusta :/
Vauva-10: Et todellakaan ainakaan meidän mieliä ole pahoittanut. Minäkin haluaisin että tää ulostautuisi jo kun liitoskivut on mitä on... muutenkin tukala olo ja olisin ihan valmis synnyttämään. Tuommosia vamma-aivoja nyt on aina varsinkin tällä palstalla ja joka asiaan pitää jollain tavalla aina päästä puuttumaan, mutta mustana ei voi kirjoitella... :/
Onnea muuten taas kaikille vauvansa saaneille! :flower: Niitä näyttää nyt tulevan kun sieniä sateella... kuinkahan moni meistä on helmikuun (tai elokuun) puolella vielä paksuna???? Veikkaan että minä ainakin.
( . ) tosiaan liitoksen huutaa hoosiannaa ja närästää ihan vietävästi. Kuitenkin tänään menen lasten kanssa käymään ystävälläni kylässä josko se vähän auttaisi olotilaan vaikka käynnistämällä synnytyksen (ja kakat! )
Tänne ei siis muuta. Eilen oli neuvola ja siellä kaikki ok. Ei mitään uutta. Terkkakin oli sitä mieltä että saisin jo mennä synnyttämään.
Peikonpähkinä ja Pampula 38+4
ps. Kerhon kannalla täälläkin! :wave:
Onnea muuten taas kaikille vauvansa saaneille! :flower: Niitä näyttää nyt tulevan kun sieniä sateella... kuinkahan moni meistä on helmikuun (tai elokuun) puolella vielä paksuna???? Veikkaan että minä ainakin.
( . ) tosiaan liitoksen huutaa hoosiannaa ja närästää ihan vietävästi. Kuitenkin tänään menen lasten kanssa käymään ystävälläni kylässä josko se vähän auttaisi olotilaan vaikka käynnistämällä synnytyksen (ja kakat! )
Tänne ei siis muuta. Eilen oli neuvola ja siellä kaikki ok. Ei mitään uutta. Terkkakin oli sitä mieltä että saisin jo mennä synnyttämään.
Peikonpähkinä ja Pampula 38+4
ps. Kerhon kannalla täälläkin! :wave:
Sitä vartenhan tää "pino" on että tänne saa tuntojaan kirjotella. Mukavampi tänne on valittaa ku esim omalle ukolle
Meillä on nimi vauvalle, jos siis on tyttö mitä ovat luvanneet..jos tuleeki poika nii menee kaikki uusiks
Mulla piristy olo ihan yhtäkkiä..oon tässä pikkuhiljaa siivoillu koko ajan jostain päin. Supistelee jatkuvaan mutta ei kovinkaan kipeästi. Tänään olis kyllä hyvä päivä synnyttää, sais sit viikonlopun totutella vauva arkeen taas =) Mut tuskin se nyt haluaa tulla
Meillä on nimi vauvalle, jos siis on tyttö mitä ovat luvanneet..jos tuleeki poika nii menee kaikki uusiks
Mulla piristy olo ihan yhtäkkiä..oon tässä pikkuhiljaa siivoillu koko ajan jostain päin. Supistelee jatkuvaan mutta ei kovinkaan kipeästi. Tänään olis kyllä hyvä päivä synnyttää, sais sit viikonlopun totutella vauva arkeen taas =) Mut tuskin se nyt haluaa tulla
Onnea vauvautuneille :flower: Lilin kanssa ollaankin oltu tyksissä synnytyspöydillä tasan yhtä aikaa
Täällä nyt pieni hiljainen hetki, isyysvapaalainen metsässä, esikoinen koulussa ja vauva nukkuu.
Mä ehtisin olla pari päivää huolissani maidonnoususta, mutta eipä tarvi enää olla |O , sitä on nyt varmaan korvissa asti, sen verran nyt pakottaa - sais vauva herätä, en viitteis heti pumpata, vaan koitan vauvan mukaan mennä (ja pumppaan imetyksen jälkeen, jos semmoinen olo jää ) .
Synnytystarinaa: Tosiaan lauantaina alkoi housuihin tulla vaaleanpunertavaa vuotoa, jota lähdettiin illasta tykssin näyttämään. Muutama supistuskin oli tuntunut, mutta illalla ei mitään tunteita eikä valumisia, kun käyrällä istuin. Lääkäri kuitenkin halusi katsoa ja testata mahdollisen lapsivedentulon - ja kohdunsuultahan sitä sitten löytyi. Ei kun osastolle odottamaan spontaania jatkoa - evästyksenä, että voi alkaa koska tahansa 2vrk sisään. Mies lähti kotiin tukkumaan (matkaa reilu 50km). Söin iltapalan ja menin petiin, mutta sängyssä alkoi supistukset tihetä ja kipeytyä. 23.30 lähdin hakemaan kaurapussia ja mut laitettiin taas käyrille ja siinä maatessa alkoi supistelut tosissaan, oli se onni, etten ollut silloin kotona, sillä supistuksia tuli heti varmaan kahden minuutin välein ja ne teki kipeää!!! Pyysin päästä pois käyriltä ja puhuttiin, että istun hetken keinutuolissa ja sitten suihkuun ja katsotaan, miten tilanne etenee. Ja sehän eteni! Puolentunnin päästä ei voinut istua keinutuolissa, mutta ylöskään en päässyt, supisteli minuutin välein. Sanoin hoitajalla, että olisko jotain, mitä vois saada - hän halusi katsoa kohdunsuun ja sehän olikin jo 5cm auki. Soitin miehelle ja pääsin synnytyssaliin. Salissa sain heti kohdunkaulanpuudutteen ja se auttoi, istuin jumppapallon päällä tyytyväisenä, kun mies tuli. Tunnin kestin ja sitten uusi puudute kohdunkaulaan - sekin auttoi tunnin, siinä vaiheessa kivut alkoi olla sietämättömät ja pyysin epiduraalin, sainkin sen nopeasti, mutta sepä EI vienytkään kipuja, loivensi, mutta sattui edelleen ihan kamalasti. Aikansa sitä seurattuaan kätilö ehdotti spinaalipuudutusta ja se toikin parin tunnin rauhan ja sain torkuttua vähän (nyt oli su aamu klo 5 ja olin herännyt la aamusta klo 10). Kalvotkin oli puhkastu tätä ennen, kun se avautuminen jäi siihen 5cm:n - vissiin kipuja oli niin paljon, ettei voinut yhtään rentoutua ja ei siis voinut avautuakaan.
Spinaalin vaikutus alkoi kadota klo7 ja kk:kin oli auennut 9cm:n sen vaikutuksesta. Pyysin saada ennen popnnistusvaihetta vielä jonkun puudutteen, ja päätettiin yritää kohdunkaulanpuudutetta, koska spinaalin laittava anestesialääkäri oli leikkauksessa juuri silloin - mutta kohdunkaulaapa ei ollutkaan enää niin paljon jäljellä, että sen olisi saanut laitettua, lääkäri päätti laittaa sen jonkun häpyhermopuudutteen - se auttoi tasan hetken ja senkin vain vajaasti. Kivut oli käsittämättömät ja supistuksia tuli ihan tauotta. Tässä vaiheessa oma tajunta on ollut vähän hukassa, muistan oksentaneeni ja imeneeni ilokaasua kuin heikkopäinen, siitä tuli aljuun paha olo (tosin oksensin kivusta, en kaasusta), mutta paremman puutteessa sitäkin "imi" ja se seki semmoisen humalaisen olon, jossa sattui kyllä, mutta semmoisen humalaisen pumpulin läpi. Jännä tunne oli, kun tajusi olevansa ihan pöhnässä, mutta ymmärsi, mitä muut puhuvat, muttei voinut ottaa siihen kantaa, kun ei saanut sanaa suustaan. Onneksi oli osaava kätilö, johon pystyi luottamaan ja he miehen kanssa päättivät, että laitetaan vielä uusi spinaali "että saadaan tuo takaisin elävienkirjoihin" (tämän lauseen muistan ihan selvästi !) Sain ilmeisesti piipitettyä olevani samaa mieltä ja anestesialääkäri saapui. Tyksissä oli sunnuntaina kuulemma valtava ruuhka, joten tämä öinen anestesialääkäri oli jäänyt ylitöihin ja tuli muakin lääkitsemään noin klo 10. Ja taas, kun spinaalin sain, taivas aukeni - Sain itseni elävienkirjoihin ja supistuksiin tuli joku järki - ne tulivat jännästi 2 pareissa, mutta sitten oli aina tauko. Alamahassa tuntui kipa, mutta se ei ollut sillä hetkellä sietämätöntä. Sain taas levättyä ja mies haettua itselleen vähän evästä. klo 11 kivut TAAS palasivat, mutta vielä ei supistukset sentään tiheytyneet. Sain luvan alkaa ponnistaa supistuksen kohdalla, jos se helpottaa ja jos sillä saataisiin vauvaa alemmas, oli edelleen kuulemma melko ylhäällä. Ponnistelu auttoi hetken, sitten soitin, että enää ei auta. Kätilö ja lääkäri olivat huolissaan vauvan sydnäkäyrästä ja 11.30 päätettiin, että synnytystä autetaan imukupilla ja jos se ei auta, on pakko leikata. Eli pakko ponnistuksia niin, että tukija oli jaloissa, lääkäri alapäässä imukuppeineen ja vissiin pari painoi vatsasta ja minä huusin ja näin tähtiä! Mutta yhteistyöllä vauva lähti laskemaan, sain oksitosiinia ja olin ihan valmis jättämään leikin sikseen, mutta kätilö eikä mies antaneet siihen lupaa. 9 pisteen vauva syntyi n. 25min jälkeen ja vaikka oli imukuppiavusteinen, mulle ei jouduttu tekemään epparin leikkausta ja selvisin vain neljällä tikillä. Uppumus oli valtava siinä kohtaa ja vähän multa meni ohi lastenlääkärin katsominen, pituus, paino ja sukupuolikin aluksi, mutta ihmeesti siinä voimia alkoi kertyä ja parin tunnin päästä olin itseni ja kätilön yllätyksesksi jo suihkussa.
Synnytys oli KAUHEA ja tämä tukee päätöstä, että meidän lapset on tässä. Nähtävästi mun kroppa reagoi synnytykseen turhan voimakkailla/tiheillä supistuksilla, mikä alkuun avaa hyvin, sitten kroppa alkaa hangata vastaan ja synnytys pitkittyy, loppu tuloksena on kivuliaat, tieheät mutta tehottomat supistukset, kun voimia ei enää ole jäljellä. Tämä synnytys meni ihan samaa kaavaa, kuin esikoisen (lopun leikkausuhkaa myöten), joskin tämä oli kaikilta vaiheiltaan vähän lyhyempi ja tästä toivuin nopeammin. Kätilöni oli (molemmat) kovin ihania ja ammattitaitoisia ja ottivat hienosti ohjat käsiinsä, kun ne mun kädessä ei pysyneet. Olo olo turvallinen kaiken keskellä, vaikka toiveet synnytyksen kulusta olivatkin varsin erilaiset etukäteen, mutta jo alussa sovittiin, että ihan tilanteen mukaan mennään ja jos pystyy, haluan ponnitaa jakkaralta (ei pystynyt) ja ainoa kivun hoito, mihin en suostu, on aquarakkulat. Hyvä mieli siis jäi kaikesta (paitsi kivuista, kivun lievityksessä ei ole valittamista, kätilö kyllä yritti ja auttoi parhaansa mukaan).
Kotiin päästiin tosiaan 2vrk iässä ja mun olo on melko hyvä, pystyn jo istumaankin, mitä en esikoisesta tehnyt kahteen viikkoon. Yöt menee siten että vauva on vieressä ja imee usein (ensi yönä sittten varmaan jo vähemmän, kun rinnat nyt täyttyy). Omaan sankyyn on vauva tarkoitus saada, kunhan tämä tiheän imunkausi vähän laantuu.
Tässä tämä nopeasti kirjoitettu kirjoitusvirheinen ja sekava tarina. Nyt menen koittamaan, josko vauva heräisi imemään ennen, kun sorrun pumppaamaan.
Niin ja synnytys tapahtui rv 40+3, jos enie listaan laitat.
Palaillaan taas ja alan kommentoida, kun nyt sain oman tarinani kerrottua ja pääsen lukemaan teidän juttuja oikein kunnolla.
Täällä nyt pieni hiljainen hetki, isyysvapaalainen metsässä, esikoinen koulussa ja vauva nukkuu.
Mä ehtisin olla pari päivää huolissani maidonnoususta, mutta eipä tarvi enää olla |O , sitä on nyt varmaan korvissa asti, sen verran nyt pakottaa - sais vauva herätä, en viitteis heti pumpata, vaan koitan vauvan mukaan mennä (ja pumppaan imetyksen jälkeen, jos semmoinen olo jää ) .
Synnytystarinaa: Tosiaan lauantaina alkoi housuihin tulla vaaleanpunertavaa vuotoa, jota lähdettiin illasta tykssin näyttämään. Muutama supistuskin oli tuntunut, mutta illalla ei mitään tunteita eikä valumisia, kun käyrällä istuin. Lääkäri kuitenkin halusi katsoa ja testata mahdollisen lapsivedentulon - ja kohdunsuultahan sitä sitten löytyi. Ei kun osastolle odottamaan spontaania jatkoa - evästyksenä, että voi alkaa koska tahansa 2vrk sisään. Mies lähti kotiin tukkumaan (matkaa reilu 50km). Söin iltapalan ja menin petiin, mutta sängyssä alkoi supistukset tihetä ja kipeytyä. 23.30 lähdin hakemaan kaurapussia ja mut laitettiin taas käyrille ja siinä maatessa alkoi supistelut tosissaan, oli se onni, etten ollut silloin kotona, sillä supistuksia tuli heti varmaan kahden minuutin välein ja ne teki kipeää!!! Pyysin päästä pois käyriltä ja puhuttiin, että istun hetken keinutuolissa ja sitten suihkuun ja katsotaan, miten tilanne etenee. Ja sehän eteni! Puolentunnin päästä ei voinut istua keinutuolissa, mutta ylöskään en päässyt, supisteli minuutin välein. Sanoin hoitajalla, että olisko jotain, mitä vois saada - hän halusi katsoa kohdunsuun ja sehän olikin jo 5cm auki. Soitin miehelle ja pääsin synnytyssaliin. Salissa sain heti kohdunkaulanpuudutteen ja se auttoi, istuin jumppapallon päällä tyytyväisenä, kun mies tuli. Tunnin kestin ja sitten uusi puudute kohdunkaulaan - sekin auttoi tunnin, siinä vaiheessa kivut alkoi olla sietämättömät ja pyysin epiduraalin, sainkin sen nopeasti, mutta sepä EI vienytkään kipuja, loivensi, mutta sattui edelleen ihan kamalasti. Aikansa sitä seurattuaan kätilö ehdotti spinaalipuudutusta ja se toikin parin tunnin rauhan ja sain torkuttua vähän (nyt oli su aamu klo 5 ja olin herännyt la aamusta klo 10). Kalvotkin oli puhkastu tätä ennen, kun se avautuminen jäi siihen 5cm:n - vissiin kipuja oli niin paljon, ettei voinut yhtään rentoutua ja ei siis voinut avautuakaan.
Spinaalin vaikutus alkoi kadota klo7 ja kk:kin oli auennut 9cm:n sen vaikutuksesta. Pyysin saada ennen popnnistusvaihetta vielä jonkun puudutteen, ja päätettiin yritää kohdunkaulanpuudutetta, koska spinaalin laittava anestesialääkäri oli leikkauksessa juuri silloin - mutta kohdunkaulaapa ei ollutkaan enää niin paljon jäljellä, että sen olisi saanut laitettua, lääkäri päätti laittaa sen jonkun häpyhermopuudutteen - se auttoi tasan hetken ja senkin vain vajaasti. Kivut oli käsittämättömät ja supistuksia tuli ihan tauotta. Tässä vaiheessa oma tajunta on ollut vähän hukassa, muistan oksentaneeni ja imeneeni ilokaasua kuin heikkopäinen, siitä tuli aljuun paha olo (tosin oksensin kivusta, en kaasusta), mutta paremman puutteessa sitäkin "imi" ja se seki semmoisen humalaisen olon, jossa sattui kyllä, mutta semmoisen humalaisen pumpulin läpi. Jännä tunne oli, kun tajusi olevansa ihan pöhnässä, mutta ymmärsi, mitä muut puhuvat, muttei voinut ottaa siihen kantaa, kun ei saanut sanaa suustaan. Onneksi oli osaava kätilö, johon pystyi luottamaan ja he miehen kanssa päättivät, että laitetaan vielä uusi spinaali "että saadaan tuo takaisin elävienkirjoihin" (tämän lauseen muistan ihan selvästi
!) Sain ilmeisesti piipitettyä olevani samaa mieltä ja anestesialääkäri saapui. Tyksissä oli sunnuntaina kuulemma valtava ruuhka, joten tämä öinen anestesialääkäri oli jäänyt ylitöihin ja tuli muakin lääkitsemään noin klo 10. Ja taas, kun spinaalin sain, taivas aukeni - Sain itseni elävienkirjoihin ja supistuksiin tuli joku järki - ne tulivat jännästi 2 pareissa, mutta sitten oli aina tauko. Alamahassa tuntui kipa, mutta se ei ollut sillä hetkellä sietämätöntä. Sain taas levättyä ja mies haettua itselleen vähän evästä. klo 11 kivut TAAS palasivat, mutta vielä ei supistukset sentään tiheytyneet. Sain luvan alkaa ponnistaa supistuksen kohdalla, jos se helpottaa ja jos sillä saataisiin vauvaa alemmas, oli edelleen kuulemma melko ylhäällä. Ponnistelu auttoi hetken, sitten soitin, että enää ei auta. Kätilö ja lääkäri olivat huolissaan vauvan sydnäkäyrästä ja 11.30 päätettiin, että synnytystä autetaan imukupilla ja jos se ei auta, on pakko leikata. Eli pakko ponnistuksia niin, että tukija oli jaloissa, lääkäri alapäässä imukuppeineen ja vissiin pari painoi vatsasta ja minä huusin ja näin tähtiä! Mutta yhteistyöllä vauva lähti laskemaan, sain oksitosiinia ja olin ihan valmis jättämään leikin sikseen, mutta kätilö eikä mies antaneet siihen lupaa. 9 pisteen vauva syntyi n. 25min jälkeen ja vaikka oli imukuppiavusteinen, mulle ei jouduttu tekemään epparin leikkausta ja selvisin vain neljällä tikillä. Uppumus oli valtava siinä kohtaa ja vähän multa meni ohi lastenlääkärin katsominen, pituus, paino ja sukupuolikin aluksi, mutta ihmeesti siinä voimia alkoi kertyä ja parin tunnin päästä olin itseni ja kätilön yllätyksesksi jo suihkussa. Synnytys oli KAUHEA ja tämä tukee päätöstä, että meidän lapset on tässä. Nähtävästi mun kroppa reagoi synnytykseen turhan voimakkailla/tiheillä supistuksilla, mikä alkuun avaa hyvin, sitten kroppa alkaa hangata vastaan ja synnytys pitkittyy, loppu tuloksena on kivuliaat, tieheät mutta tehottomat supistukset, kun voimia ei enää ole jäljellä. Tämä synnytys meni ihan samaa kaavaa, kuin esikoisen (lopun leikkausuhkaa myöten), joskin tämä oli kaikilta vaiheiltaan vähän lyhyempi ja tästä toivuin nopeammin. Kätilöni oli (molemmat) kovin ihania ja ammattitaitoisia ja ottivat hienosti ohjat käsiinsä, kun ne mun kädessä ei pysyneet. Olo olo turvallinen kaiken keskellä, vaikka toiveet synnytyksen kulusta olivatkin varsin erilaiset etukäteen, mutta jo alussa sovittiin, että ihan tilanteen mukaan mennään ja jos pystyy, haluan ponnitaa jakkaralta (ei pystynyt) ja ainoa kivun hoito, mihin en suostu, on aquarakkulat. Hyvä mieli siis jäi kaikesta (paitsi kivuista, kivun lievityksessä ei ole valittamista, kätilö kyllä yritti ja auttoi parhaansa mukaan).
Kotiin päästiin tosiaan 2vrk iässä ja mun olo on melko hyvä, pystyn jo istumaankin, mitä en esikoisesta tehnyt kahteen viikkoon. Yöt menee siten että vauva on vieressä ja imee usein (ensi yönä sittten varmaan jo vähemmän, kun rinnat nyt täyttyy). Omaan sankyyn on vauva tarkoitus saada, kunhan tämä tiheän imunkausi vähän laantuu.
Tässä tämä nopeasti kirjoitettu kirjoitusvirheinen ja sekava tarina. Nyt menen koittamaan, josko vauva heräisi imemään ennen, kun sorrun pumppaamaan.
Niin ja synnytys tapahtui rv 40+3, jos enie listaan laitat.
Palaillaan taas ja alan kommentoida, kun nyt sain oman tarinani kerrottua ja pääsen lukemaan teidän juttuja oikein kunnolla.
Ja suljettu kerho kiinnostaa täälläkin (kunhan tarinat ja henkilöllisyydet pysyy kerholaisten kesken, vaikka toisemme tunnistettaisiin-/ tunnettaisiinkin) . Ja olen valmis myös nimettömässä pinossa jatkamaan - ihan miten vaan.
muoks: edelliseltä sibulta tuon linkin kurkattuani, huomaan myös, että ehkä salainen kerho olisi paikallaan - eihän täällä tosiaan uskalla "puhua", miltä tuntuu, kun sen voi joku väärä nähdä>/käsittää väärin.
Eli ääni kerholle, jossa kunnioitetaan toistemme "salaisuuksia", "valituksia" ja henkilöllisyyttä kaikissa tilanteissa.
muoks: edelliseltä sibulta tuon linkin kurkattuani, huomaan myös, että ehkä salainen kerho olisi paikallaan - eihän täällä tosiaan uskalla "puhua", miltä tuntuu, kun sen voi joku väärä nähdä>/käsittää väärin.
Eli ääni kerholle, jossa kunnioitetaan toistemme "salaisuuksia", "valituksia" ja henkilöllisyyttä kaikissa tilanteissa.
Vielä tuli yksi aika hauska asia mieleen, kun lähdimme synnytysosastolta pois, kävimme katsomassa "villasukkataulua", johon jokaisesta syntyneesta vauvasta kiinnitetään tauluun pieni sukka ja siitä näkee kaikki viikon aikana syntyneet. Tytöille punainen sukka ja pojille vihreä. Siihen mennessä (klo 15) sunnuntaina tyksissä oli syntynyt vain tyttöjä (punaisia sukkia oli kymmenkunta, vihreitä ei yhtään)