Tammimammat ja -vauvat 2009

^Hih, hauska

Mulle ei oo varsinaisesti sattunut mitään koomisia tilanteita, mutta mies kertoi perjantaina että pikkaisen meinasi hävettää kun se otti pojan kouluun mukaan aamupäiväksi. Poika nimittäin kompastui portaissa ja täräytti terävästi ärrävikaisena "pelkele"!! Ja mulla on kyl pari kertaa meinannut pokka pettää samanlaisessa tilanteessa, mutta ihan kotona. Mistä lie oppinut, ei kait äidiltä ainakaan oo ikinä yhtään ärräpäätä livahtanut....

 

haa..nää on parhaita!! Meillä kans poika kerran sitten päätti abc:n kassalla harjotella kiroilemista...tosiaan joo..oltiin abc:llä ja mun äiti oli meidän mukana...piti yhdessä maksella ruokaostoksia, mutta sitten mä tajusin kassalla että mun lompakko jäi autoon. No..siinä sitten tietty äidille, että "voi että!! mun lompakko jäi autoon" jne. voivottelin....meidän esikoinen siihen sitten suureen ääneen ja hertaasti, että "voi vi*********u." Kassaneiti oli ihan ihmeissään, että mistä se ääni tuli, ku ketään ei näy missään (poika oli siellä kassan alapuolella kivasti piilossa..) ...että mua hävetti...helotin ku mikäkin siinä, enkä keksiny mitään sanottavaa...äiti nieleskeli vieressä ja yritti pitää ittensä kasassa. Eihän siinä tosiaan kantsi alkaa torumaan, koska sittenhän se vasta alkaakin sitä huutelemaan...sit ku päästiin ulos kaupasta, niin kauhee repeeminen molemmilta!!!!! se tuli kyllä niin oikeessa paikassa...itellä sama sana pyöri mielessä ku tajusin että se lompakko unohtu...ahahhahahaah..poika vaan sitten kehtas sanoa sen ääneen!!! ei ole sen jälkeen onneksi sitä sanaa sanonut....

joo-o....tää on tätä aikaa, ku tarvii ihan tosi tarkkaan miettiä että mitä suustansa päästää...

 

aikas hiljasta...

No, enpä ole kyllä itekkään ihan kauheesti ehtinyt mitään kirjotella.

Mä oon nyt alkanu hinguta takas työelämään. Jokapäivä eksyn työnhakusivuille ja etsin sopivia paikkoja. Ihmeen paljon on nyt taas töitä tarjolla! Muutaman hakemuksenkin laitoin, ku pitäähän sitä nyt vähän testauttaa itteensä työmarkkinoilla, mut ei nyt ole mikään suurkiire vielä minnekään suuntaan. Mut, mut...en mä vastaankaan laittais jos vaikka sattuis joku paikka löytymään!! Pääsis edes haastatteluun... ))

Mitäs te muut olette touhuilleet?
Mitäs Enzianille kuuluu? Miten arki sujuu kahden pienen kanssa?
Bjuhuuu, Miloo? Jeannex?? Noa?? Ja kaikki!!!!!! Voi kun se Tyärikin tulis kertomaan kuulumisia...

 

Jooh, mäkin tarkistan työkkärin sivuja säännöllisesti ja pari hakemustakin oon tehny. Jossain vaiheessa hain ihan tosissaan mut nyt tuntuu et oon vielä kotona, pitkäääään.. Toisaalta kiva, nautin kyllä kotona olosta lapsen kanssa ja kodin pyörittämisestä.

Me oltiin viikonloppuna häissä. Jotenki ihmeellisesti pojalle mahtu loistavasti vuoden takaiset suorat housut, kaulusbody ja liivi. Ostin kyllä sillon reilut jotta menis mahdollisimmat monet juhlat, mut en kuvitellu et ne mahtuis näin pitkään! Tuntu vieläki olevan väljää joten varmaan menee viel ne helmikuiset häätkin. Siis pari kertaa poika oli keskellä pihaa housut kintuissa, ku vyö ei ollu tarpeeks kireellä.. huomaavaista hihittelyä aiheutti juhlakansassa moinen. Poika ite vaan kovalla äänellä et "hei mun housut tippu"! Ja "ei kävellä kovaa" ettei taas tippuis..

Eipä tässä ihmeempää, Enzianin kuulumiset kiinnostaa, sekä mihin Pupu on kadonnu? Koittakaa nyt jotain kuulumisia muutkin.

 

Niin, eipä tännekään mitään ihmeellistä kuulu, niin ei oo vaan tullut kirjoiteltua... Meillä on pieni flunssa-aalto kiertänyt läpi koko perheen, lapset olleet räkäisiä ja yskäisiä jo viikon. On nuo yöunetkin olleet aika katkonaisia, kun tyttö itkeskelee ja heräilee öisin. Välillä kun ehti jo tottua hyviin yöuniin. Kuhan tuo tervehtyy, niin pitäis jaksaa pitää "unikoulukin" eli jättää se yks yösyönti pois. Tähän asti oon ollu vaan liian laiska, kun sinällään se yks herääminen ei oo haitannut. Mut kai sekin ois tehtävä, onhan tuo jo 9 kk, ei kait se enää sitä tartteis...

Pakko lähtee nyt nukkumaan, että taas jaksaa! Kirjoitelkaahan!

 

Noa, meidänkin poika 1v 1kk syö vielä öisin kerran...välillä toki menee öitä ihan ilman tuttipulloakin, mutta harvemmin....kans mietin että jaksaiskohan sitä pitää unikoulua, että jäis se ykskin syöttö pois, mutta eipä se nyt mua kauheesti haittaa ja kun sillä ihan selkeesti on nälkä/jano tai jotain...kaippa se itellään joskus sit jää pois, kuten isoveljeltäkin..kai.. ??

Mulla on kyllä nyt ollut kotona aika rankkaa, ku miehellä on ollut tosi paljon nyt harrastustoimintaa ja sehän vie tosi paljon aikaa...oli tiedossa kyllä, että syyskuu ja vähän lokakuutakin oon aikalailla yksin, mutta nyt alkaa kyllä jo pikkasen väsyttään tää arki...no...ensviikko on sitten ihan mun viikko. Sillon on teatteria, konserttia, kahvakuulaa, kampaajaa, ripsihuoltoa..kaikkea ihanaa! ja viikko huipentuu vielä meidän kavereiden hääjuhlaan ja sit saadaan miehen kanssa kahdestaan juhlia ja viettää yö hotellissa...aika ihanaa!!! Tuli mieleen, että me ei olla käyty varmaan vuoteen edes leffassa kaksin...ei vaan olla mukamas ehditty. Pitäs taas enemmän alkaa panostaan kahdenkeskiseen aikaan.

Paranemista Noan nuhanenille! Meillä oli kans pientä nuhaa tos muutama viikko sitten, mutta ei pahempaa. Mä kyllä yritän meitä kaikkia vitaminoida (olipas hassusti väännetty) että päästäis tän pahimman flunssa-aallon yli...mut sit ku se lentsu iskee, ni on kuulemma aikas ärhäkkää laatua ja kestää pitkään..

Että tällästä tälläkertaa..

Morjeeeenz..

 

Me oltiin kans kipeenä toissa viikko. Poika selvis aika vähällä, pikkusen nenä valu ja tuntu iho lämpöseltä, mut mä sitte sain ihan totisen kuumeen ja voi sitä rään määrää.. Olin neljä päivää kipeenä ja toipuminen tuntu kans hitaalta. Mies makas sunnuntain ja that's it. Mä en muista koska oon viimeks ollu noin kipee, yleensä skippaan kaikki flunssat. Että omasta puolestani voin sanoa että oli joo oli ärhäkkä ja pitkä. Ei kuolemaks kummiskaan. Makoiluahan se pääasiassa oli. Onneks poika on jo omatoiminen ja käy esim. pissalla yksin (no riippuu kyllä housuista). Jätin mehukannun ja lasin pöydälle et se ois saanu ite juomistakin.

Mä oon täällä ihmetelly etten ennemmin oo tajunnu lainata kirjastosta äänisatuja. Ihan loistavaa ku mä en oo mikään kirjojen lukija, poika tykkää niistä ja kuuntelee mielellään. Itseasiassa, mäkin kuuntelen niitä mielelläni. Jostain syystä poika tykkää erityisesti hölmöläistarinoista. Tuntuu paremmalta viihteeltä pienelle ku vaikka telkkarin tuijotus. Jees

 

Moikka, täällä työelämä taas vie kaiken ajan ja hingun kotiin. Viimeksi tänään töissä mietin ääneen, että voi että olisi ihana olla vain kotona pojan kanssa ja puuhata kaikkea mukavaa.
Täällä oltiin taas enterossa pari viikkoa takaperin. Muutenkin koko ajan yskää ja nyt yski poika taas sillai kurkunpääntulehdsmaisesti. inhottavaa.
Työkuulumisia täällä taas vähän liiaksikin, tuli tosi hyvä tarjous toisesta paikasta ja kas vain se on taas työpaikanvaihto edessä. Kuvittelen, että vaihtamalla paranee (lue; saa olla enemmän kotona pojan kanssa), mutta saa nyt nähdä.

Viimeks tänään poika itki aamulla kauheasti, ettei tahdo mennä tarhaan ja että haluaa jäädä kotiin äidin kanssa. Selitä nyt siinä sitten, että äidin on pakko käydä töissä ja sitä rataa. Itsekin aloin sitten lopulta itkeä tarhassa tätien edessä, kun riipaa sydäntä pojan puheet itkuineen. :/ Kaikella on puolensa. Jos oltais rikkaita niin en kävisi töissä vaan omistaisin elon perheelle. <3

Poika kiljuu joka päivä kaikille et "jeee me mennään eteläääään kohta lentokoneella taaaaaas" , eli ollaan siis ens kuussa menossa matkoille, vielä saa siis kuukauden päivät jibittää ennen lähtöpäivää

No joo, palataan taas,

PS. Onko joulu tullut jo teidän(kin) mieleen? Mitäs lahjalistalla tänä vuonna on?

 

Moikka!

Eipä oo tosiaan tullut kirjoiteltua hirmu pitkään aikaan, nyt pitää ottaa itseään kyllä niskasta kiinni!

Paranemisia kaikille nuhanenille, täällä ollaan kanssa oltu syysflunssassa vai mikä lie tämä nyt onkaan...Mulla oli jo muutama viikko sitten kurkku kipeenä ja kipeä olo, yhtenä iltana kuumetta (en tiedä kyllä mistä se johtui) ja edelleen on sellainen yskä että aamulla pitää yskiä limaa pihalle ja nuhakin hieman vaivaa. Esikoisella oli yskä taas tosi pitkän aikaa ja nestettä korvissa mutta sovittiin lääkärin kanssa että ei ruveta vielä antamaan antibiootti-kuuria ja nyt tuntuu ainakin siltä että korvat olisivat paremmat...Ainakin pojalla menee paremmin ja yskäkin alkaa olemaan taltutettu, samoin nuha. Vauvallekin tuli sitten nuha ja räkä oli ihan vihreää, onneksi meni nopeesti hänellä ohi!

Täällä on ollut jo todella pitkään mahtavat syyssäät. Joka päivä 20 astetta lämmintä ja aurinkoa piisaa. Yhdessä välissä tuli 30cm lunta mutta ne suli parissa päivässä taas pois. Viikonlopuksi on luvattu sitten lunta taasen tänne, juuri kun meidän äiti ja mun kummi on tulossa meille! Harmi sinänsä, olisi ollut ihanaa jos olisi ollut tälläiset säät edelleen, mutta voi olla että ensi viikolla taas hieman lämpenee.

Lasten kanssa kotiarki sujuu kivasti. Kuopus on suht rauhallinen tapaus, mitä nyt välillä on mahavaivoja mitä vähän itkeskellään mutta todellakin tähän mennessä vain vähän. Yöt menee ihan kivasti, yleensä 2 syötöllä. Viime yönä vauva nukkui 23-03 (yleensä menee jo yhdeksältä nukkumaan mutta eilen meni myöhempään) ja sitten 03:30-6:00 ja aamupäivällä nukkuu sitten pidemmän pätkän, samoin iltapäivällä ja illalla on sitten yleensä aina tosi virkeä mikä on hyvä että sitten yöllä nukkuu. Esikoinen menee edelleen n. klo 20 nukkumaan mutta joskus menee pidempään ennenkuin rauhoittuu sänkyynsä. Päivällä ei halua enää nukkua ollenkaan mikä on mulle välillä rankkaa kun oisi ihana nukkua edes pienet päiväunet kun vauva nukkuu. Mutta toisaalta kun esikoinen ei nuku päiväunia niin nukahtaa paremmin illalla ja nukkuukin hyvin. Aamulla herätys saattaa vaan olla jo 05:30 mikä on tuskaa...Onneksi tänään nukkui melkein seitsemään, ihan luksusta!

Päivät menee siinä että teen kotitöitä, imetän ja hoidan vauvaa, leikin esikoisen kanssa, ulkoillaan, tehdään ruokaa...Pyykkiä on kyllä enempi vauvan kanssa, sen huomaa. Vaatteita tulee pestyä useaan kun vauva puklailee aika paljon ja kestovaippoja tietysti kanssa. Ulos ollaan päästy näitten säiden ansioista tosi hyvin, mutta pelottaa vähän mitä siitä tulee kun tulee pakkaset ja lumet. Nyt pojalla on seisomalauta vaunuissa ja niin pääsen likkumaan tosi hyvin. Kaupunkiin kun on kuitenkin matkaa n.4 km niin ei poika sitä jaksa koko matkaa kävellä. Ja kun en aja autoa niin yleensä tosiaan kävellään, vaikka onhan tuo bussikin tietty millä pääsee. Talvella luultavasti tuleekin sitten mentyä useemmin bussilla.

Osteopaatilla olen käynyt vauvan kanssa sen takia kun sillä on mahavaivoja ja ne voivat johtua siitä että hänellä on joitain "jumeja" hartioissa tai niskoissa tms. Päässä on edelleen sellainen patti joka vissiin johtuu nopeasta synnytyksestä ja sen pitäisi hävitä ajan myötä. Toivotaan että tuo osteopatia nyt auttaa niin ei aina tarviis kipristellä niin paljoa tuon mahan kanssa. 1 kk-lääkärintarkastuksessa oli kaikki hyvin, poika oli kasvanut hyvin ja oli 4,1 kg ja 55 cm. Täysimetyksellä mennään, ei ole ainakaan vielä tarvinnut antaa lisämaitoa.

Miehen kanssa ei olla tehty kaksin mitään kuukausiin. Kesä oli mahdottoman rankkaa aikaa sen makaamisen takia sekä siihen päälle se homma lääkärien kanssa. Oli helpottunut olo sitten kun vauva syntyi koska kaikki meni hyvin ja sai huokaista helpotuksesta. Ja nyt vauva-arki on tietysti vienyt mukanaan niin ettei mitään ole voinut kaksin tehdä, koska meillähän ei ole täällä lähellä ketään joka voisi lasten kanssa auttaa. Nyt kun äiti ja kummi tulee tänne niin ollaan suunniteltu että käydään ulkona syömässä ja jos vaeltamaankin vähän pääsisi, jos säät sallivat.

Niistä lääkäreistä tein muuten valituksen sairaalan johtokunnalle ja johtokunta aikoo puhutella lääkäreitä tapauksesta ja selvittää oliko heidän toimintansa edes sallittua. Saas nähdä...

Mitäs muuta...Miehellä on kolmen viikon päästä viikon loma ja sitten lähdetään 4 päiväksi minilomalla Itävaltaan sellaiseen perhehotelliin. Se on all-inclusive ja vauvallekaan ei tarvii ottaa mitään mukaan kun sieltä saa vaunut, sängyn, vaipanvaihtopisteen ja kaiken tarpeellisen. Lastenhoito kuuluu myös hintaan ja esikoisen voisi ainakin laittaa sinne "kerhoon" jos vaan haluaa mennä pariksi tunniksi päivässä. Vauvasta en vielä tiedä pystynkö sitä sinne jättämään-voishan sitä tunniksi tai pariksi kun nukkuu että päästäisiin miehen kanssa esim.saunomaan ja uimaan. Tammikuussa ollaan tulossa Suomeen, vietetään taas siellä pojan synttäreitä

Nyt pitää lähteä tekemään nuo hommat, siivooamaan keittiö ja pesemään pyykkiä. Iltapäivällä lähdetään yhden kaverin kanssa kävelemään. Meillä vauvat syntyivät 4 päivän ikäerolla Nautitaan nyt tästä lämmöstä ja auringosta kun sitä vielä on ja käydään terassilla jätskillä.

Mukavaa päivää kaikille

 

Moi taas!

Kiva oli kuulla milostakin! Toivottavasti saat työ- ja kotielämän tasapainoon! Liljallekin ja Jeannexille tsemppiä työnhakuun, toivottavasti löydätte jotkin kivat duunit Mua ei kyllä yhtään houkuttele töihinpaluu, mutta helmikuussa se kuitenkin on edessä... Onneks saan tehdä taas 3-päiväistä viikkoa, niin ei tuu niin raskas aloitus.

Ja jaksamista lilja yh-arkeen, mä tiedän että se on välillä tosi raskasta kahden kanssa. Pahimpina päivinä kyllä minäkin kaipaan töihin ja haluaisin et joku muu hoitais meijän penskat Onneks saat myös sitä omaakin aikaa. Mullakin on tällä hetkellä kerran viikossa pilates, joka on mun ikiomaa aikaa. Vaikka se on vaan kerta viikkoon, niin sekin tuntuu ihan luksukselta. Ja silloin tällöin painelen lenkkipolulle. Mut millonkohan meillä ois ollut miehen kaa ihan kahdenkeskistä aikaa? Jos ei iltoja lasten mentyä nukkumaan lasketa, niin varmaan joskus kesällä...

Ja tuosta yösyönnistä vielä, ei mullakaan sinällään ole mikään kiire siitä vierottaa kun ei se yks syönti munkaan mielestä erityisen raskas ole ja sen avulla tyttö nukkuu melkein 12 tunnin yöunet (20-08). Mut jotenkin vaan tuntuu et ton ikäsen pitäis jo pystyä olemaan ilman... Ehkä se on ulkoinen paine ja sit sekin, et esikoinen jätti yömaidon pois itestään pian 6 kk jälkeen.

Meilläkin on nyt suunnitteilla laskettelureissu Itävaltaan ensi kevääksi ystäväpariskunna kanssa! Lapset jäis mummin kaa kotiin. Aika ihanaa!

Ja joulu, niin tosiaan kyllähän se taas kohta tulee, mut en vielä ole ajatustakaan sille uhrannut!

Palaillaan taas paremmalla ajalla! Tytsy on päiväunilla ja poitsu hoidossa eli mulla on about kaksi tuntia omaa aikaa

 

Jippii.. poika sai keskiviikkona kuumekouristuskohtauksen. Mies jo luuli et poika on mennyttä ku vaikutti hetken aikaa siltä ettei hengitä. Oltiin pari tuntia päivystyksessä tarkkailtavana, mut koska labrat oli normaalit ni päästiin kotiin. Mut oli kyllä aika hurjaa. Mulle tosin tuli joku yliluonnollinen tunne ettei poika vielä lähde meidän luota joten en niin kovasti järkyttyny.

Nyt sit pojalla on rakkuloita suussa. Saattaa olla entero koska jaloissa ja käsissä näkyy myös pieniä haaleita punasia läikkiä. Kauhulla ootan mitä tapahtuu, poika ei syö muuta ku jäätelöä ja lasten rahkaa enää.. ja jos se tulee meille aikuisillekin. Tietty oon lukenu tota enteroketjua, ihan hirveetä.

Että sellasta äksöniä välillä.. :/

 

Voi Jeannex, kuulostaa tosi pelottavalta tuo kuumekouristuskohtaus! Toivottavasti poika paranee pian eikä tule enää noita kohtauksia!

 

Hui mikä kohtaus Jeannexin pojalla, varmasti säikäytti!! Paranemisia sinne!

Meidänkin perheessä vaan tauti jyllää, mutta onneksi vaan pienimmällä. Nyt sillä on jo kolmas kuumepäivä. Oireet on kuitenkin ihan perus virustaudin mukaiset eli ei onneksi sen vakavampaa ole. Rasittavaa vaan kun yöunet ja päiväunetkin on aika levottomia ja itkuisia, selvästi vaikea olo toisella Voi kun vois noilta lapsilta ottaa nuo taudit itelle sairastettavaksi, käy niin sääliksi kun ei voi mitenkään auttaa...

Täällä on aivan ihana ilma! Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta ja on sellainen ihanan kuulas syyspäivä Käytiin aamulla poitsun kaa tekemässä vähän pihahommia, haravointia ja sen sellasta.

 

Voiton puolella ollaan jo noista rakkuloista. Käytiin sunnuntaina lääkärissä, kun poika ei syöny mitään muumi-keksien lisäksi eikä suostunu juomaan edes lämmintä maitoa. Kuulemma herpangiina, joka on enteroviruksen aiheuttama mut rakkulat tulee vaan nielukaareen, suulakeen ja nielurisoihin. Voin kertoo et ne oli tosi kipeät, meiän kultainen herttainen poika jopa löi ja potki, sekä heitteli tavaroita sen kivun takia. Mut oli myös erittäin reipas, osas hyvin pitää bepanthenin imeskelytablettia kielellä ilman puremista, nielemistä, sylkemistä tai puhumista! Se oli oikee ihmelääke, paras kaikista mitä kokeiltiin. Myös geeli joka tekee suojakalvon autto kaikkein isoimpiin ja kipeimpiin rakkuloihin, mut yleisapua siitä ei ollu, kun rakkuloita oli niin paljon.

Eilen ja tänään se on syöny jo melko normaalisti, tosi harvoin enää sanoo et "taas sattuu taas sattuu". Huh. Melkonen koettelemus sekä pojalle että äitille. Huomasin myöhemmin etten itekää syöny mitään niinä ekoina päivinä, mietin niin paljon sitä mitä pojalle vois tarjota tai millä lievittää kipua. Joinain öinä heräsin silittämään ja laittamaan peittoa toistakymmentä kertaa, kun poika havahtu kipuun kun kieli kosketti rakkulaa. Mut en tuntenu väsymystä tai nälkää, huoli piti huolen siitä.

Nyt nauttii ulkoilusta iteki eri tavalla, kun ollaan viime viikot kykitty sisällä. Ekaks oli se pieni flunssa pojalla, ja kunnolla mulla itelläni, sit tuliki uus kierros kuumekouristuksen ja herpangiinan muodossa! Tuntuu menneen koko lämmin syksy ihan sivusuun, koska nyt on jo kylmä ja märkä. Mut onneks siis voiton puolella. Kun poika ei vielä uhmais niin kovasti, se jotenki räjähti käsiin tossa kivussa.. :/ Tehtiin aamutoimia ja lähtöä ulos tänään melkein tunnin! Siis syötiin aamupalaa niin kauan.. joskus vielä riitti vartti! Mutta mielummin vähän tappelua ku kipeä suu!!!

 

Kamalan kuulonen tauti teillä kyllä ollut, mutta hyvä että jo voiton puolella olette! Kaikenlaisia tauteja sitä pitää ollakin!

Meilläkin se tytön kuumetauti olikin korvatulehdus! Ärsyttää vaan se kun mies soitti terveyskeskukseen silloin su aamuna kun kuume ei enää laskenut edes lääkkeillä, niin ne vaan kehottivat odottamaan ja seuraamaan tilannetta kotona. Kuulemma ihan vaan virustaudin oireet. Vasta illalla kun kuumetta oli melkein 40, niin soitettiin uudestaan ja vaadittiin päästä näytille niin korvatulehdushan se oli ja molemmissa korvissa. Ois vaan pitänyt pysyä tiukkana jo silloin aamulla. Ja kun vielä nimenomaan sanottiin että vois sit sulkee jonkun tulehduksen pois, mutta ei. No, saatiin sit kuitenkin lääkkeet ja tyttö parantuu, mitä nyt vaan on koko viikon ollut tosi väsynyt ja viihtyy vaan sylissä.

Eipä tännekään muuta.

 

Tsemppiä kaikille sairauksiin, meilläkin on juuri toivuttu räkätaudista. Suomessa kun on se nenä-friida niin täällä meillä on sellainen samantyylinen, mutta se yhdistetään pölynimuriin Imuri pitää tietty laittaa pienelle teholle... Tyttö tykkää kun sillä putsaa nenää, kai se on jännää. Tiedän, kuulostaa oudolta, niin mustakin aluksi.

Mies on ollut jalkapotilas pari viikkoa ja mun on pitänyt tehdä aivan kaikki, hoitaa lapsi, työt ja koti. No, kaikkeen tottuu ja kyllä tämä sujuu, iltaisin vaan aika voimat pois. Onneksi on kivoja töitä tällä hetkellä ja tytön kanssa on viihdyttävää puuhata . Ostin hänelle sellaiset lasten sakset ja toinen leikkaa ihan innoissaan paperia, välillä huutaa "jee, mä osaan, mä olen jo iso tyttö! Isä taputa!".

Mä en kyllä yhtään odota talvea, tämä on ehkä ahdistavin vuoden aika kun koko talvi on edessä. Täällä oli aivan ihana syyskuu ja lokakuun alku, mutta nyt on jo täysi syksy. Ensi viikolla tulen Suomessa käymään ja otan samalla mukaan meidän talvivaatteet, toivottavasti ei tulisi kovin kylmää ennen sitä. Yleensä ollaan tehty joku pidempi matka talvella lämpimään, mutta tänä vuonna ei taideta. Vähän keväämmällä lähdetään ehkä johonkin kahdestaa miehen kanssa jos saadaan järjestettyä.

Kaikille rentouttavaa viikonloppua!

 

Hui kauhistus tuota Jeannexin pojan kuumekohtausta...mä en osaa edes kuvitella, kuinka pelottava tilanne se on ollut...huhhuh...

----

Meillä pojilla on kans ollut aika nuhanen meno tässä nyt muutaman viikon. Ei paljoo vitskut sitten auttanu, vaikka kuinka yritin..
Nyt alkaa tosin oleen jo molemmat parempaan päin, eikä oo tarvinnu niistellä kumpaakaan enää moneen päivään.

Mä luin taas äsken meidän alkupuolen viestejä...vitsi miten me oltiin aktiivisia!!!!

Jaa..joo..joulukin tulla jolkottaa...ei oo itellä vielä minkäänlaista fiilistä kyseiseen juhlaan. Lähinnä ahdistaa taas pakolla lähtee jouluostoksille jne.. Mutta..eiköhän se joulumieli sieltä vielä nosta päätään, ku siirrytään tuonne joulukuun alkuun.

Nyt on kyllä ainakin esikoiselle tavallaan helppo ostaa lahjoja: ollaan mietitty että luistimet tarvii hankkia ja legot ovat ihan ykkösjuttuja tällähetkellä. Ja sit ku hän osaa jo ite toivoa...jokapäivä leikkikännykällään lähettää viestin joulupukille, että muistaa tuoda sen salama mätviinin!! D

Meille kotiin ei tarvis ostaa muutaku tv, digiboxi ja dvd-soitin. huoh...miten ihmeessä kaikki noi voi sanoo ittensä irti samaan aikaan???? telkkarikin pitää niin pelottavaa surinaa, että siitä tulee pää kipeeks ja pelkään että se räjähtää..oikeesti..hah..ja sit siihen ruutuun ilmestyy sellasia kivoja väriläikkiä....voi tsiisus...

näinkin järkevää asiaa tälläkertaa...hahaha..

moro.

 

Moikka!

Niin, kyllähän täällä tulee usein käytyä, mutta sit aina tuntuu et ei oo oikein mitään asiaa, niinkun ei vissiin muillakaan

Me käytiin viime viikolla minilomalla tallinnassa perheen kesken ja ihan hauska reissu oli, vaikka aikamoista säätämistähän se on noiden lasten kanssa. Mutta esikoisen riemua mm. laivasta ja pallomerestä ei voita mikään <3 Käytiin myös eläintarhassa, kylpylässä ja shoppailtiin mitä pystyi. Ja ensi helmikuuksi varattiin lennot ja majoitus Itävaltaan, lähdetään ystävien kanssa laskettelemaan 5 päiväksi. Ja se on siis ihan aikuisten reissu, ihanaa!! Ei tarvii huolehtia kuin itestään! Isovanhemmat hoitaa lapset meillä kotona. Tarttee varmaan ostaa niille joku hermoloma kunhan tuosta hommasta selviytyvät

Ja meidänkin pikkuneiti sitten otti jo ensiaskeleet! Muutamaa päivää alle 10 kk vanhana se tapahtui. Ei vielä montaa askelta ota kerralla ja ihan harvoja kertoja vielä sen tehnyt, mutta kuitenkin. Nyt mulla ei oo enää vauvaa, niisk!

Mun pitäis keksiä joku kiva joulukortti-idea, siis valokuvataan lapsia. En halua mitään tonttulakki päässä pönötystä, vaan joku kiva ja erilainen idea...

Tulukeehan muutkin kertomaan kuulumisia!

 

Täällä on yks metrinen jolla on kaksmetrisen yskä. Ihmeellisen krohiseva, mut ei mitää muita oireita.

Jep, ollaan oltu välillä hirmu aktiivisia kirjottelemaan, mut toisaalta suurin osa meistä oli sillon kotosalla. Yhden pienen kanssa. Vaikka mä oon vieläki kotona yhden kanssa ni tuntuu et mulla on nyt paljon enemmän tekemistä lapsenhoidon lisäksi. Ja ainaki mä otan jo tosi rennosti enkä tartte samanlaista henkistä tukea ku pienemmän kanssa tarvitsin. Aika harva ketju enää kirjottelee vauva-ajan jälkeen. Oonki muuten ajatellu et pitäiskö meidänki siirtyä täältä vauvanhoidosta jonnekki muualle? Mitäs noita on, vanhempana ja kasvatus ainaki. Onko joku tietonen mikä toi yhteisöt on? Tehtäisiinkö meille oma yhteisö??

Mä oon ihan uudestisyntyny.. Oltiin viikonloppu flamingossa viettämässä ensimmäistä hääpäivää. Saatiin kylpylä-spa ja yksi hotelliyö häälahjaksi, ja nyt sit mentiin! Käytiin ekana iltana ennen kymmentä nukkumaan (ysiltä?), herättiin kolmelta yöllä, katottiin leffa, nukuttiin taas ja päivä oltiin spa:ssa. Päätettiin sit ottaa toinenki yö ja voi vitsit. Mä luulin nauttineeni siitä ekastaki yöstä mut huomasin et tokana vasta oikeesti rentouduin. Mies lähti kylpylään niskakarvat pystyssä, mut lopputulos oli et hän tykkäs siitä spa:sta jopa enemmän ku mä! Päätettiin jo alustavasti et mennään seuraavanaki hääpäivänä sinne. Katottiin yhteensä viis leffaa mikä tuntu ihanan luksukselta, tai, mä simahdin kesken vikaa leffaa (Harry Potterin uudessa jatko-osassa ei pysy mukana ku tulee baarikierrokselta, voin kertoo..). En oo pojan syntymän jälkeen vielä kertaakaan muistanu yhtä hyvin mitä se elämä oli kahdestaan. Pääsin jo siihen tilaan etten koko ajan miettiny mitä poika sanois mistäki, ja unohdin miltä tuntuu aatella joka käänteessä sitä et poika on mukana. Ollaanhan me ennenki oltu kahdestaan reissus, mut nyt vasta rentouduin ihan oikeesti. Huh. Jee. Aamulla sit mies oli se jolla oli kiirus pojan luo, en minä!

Muuten mä oon ihan yhtä kaheli ku ennenki. Vieläki mietin lakkaamatta toista vauvaa. Mun tarttis kai vähän käydä läpi tota ekaa kokemusta. Katottiin pojan kanssa tänään sen vauvavideoita (se tykkää kattoo niitä ja pyytää melkein joka päivä nykyään) ja yhessä se on jonku 1kk vanha ja on ilta ja se huutaa. Ku nään sen videon muistan elävästi miten paniikissa ja epätoivonen olin. Ja väsyny. Sitä videoo katellessa en silti voi ymmärtää miks sen itku niin paha muka oli. Pienen vauvan hiljasta kitinää, sanoisin nyt. Tietty oon tähän mennessä kuullu pikkusen kovempaaki itkua ku 1kk vauvan valitus. Tuntuu myös et nyt luen sitä vauvaa paremmin ihan vaan lyhyen videon perusteella. Ei voi päätellä muuta ku et olin todella uupunu, ja masentuneen sekasin. Ah, hyvä ku videot on keksitty! On hyvä jälkikäteen nähdä tilanne jonka muistaa. En silti edelleenkää aliarvioi hormonimyrskyä joka kestää monta kuukautta synnytyksestä plus imetys päälle. Myös vähempiki univaje, tai yksikin huonossa kohtaa keskeytyny uni saa ihmisen mm. kiukkuseks. Tai ainaki mut. Mutta, yks mun suurimmista toiveista ois saada hyvä raskauskokemus, hyvä synnytyskokemus ja ihana vauva-aika. Kuulostaa siltä et on pakko ottaa joskus uusiks jotta saisin ees mahdollisuuden mukaviin muistoihin noilta ajoilta.

Tohon joulukorttikuvaukseen. Olin haravoimassa lehtiä pojan kanssa ja se tottakai leikki siinä kasassa. Kävin hakemassa kameran ja tuli ihania kuvia. Ite aattelin siinä et hyviä kuvia on vaikee lavastaa ja että aina pitäis olla kamera mukana. Käveltiin myöhemmin kyntämättömällä ohrapellolla ja voi vitsit ku vieläki ois ollu kamera mukana, poika näytti siellä aavalla ihanan värisellä pellolla makeelta. Parhaita kuvia tulee kun poika leikkii omiaan jossain ulkona. Mut joulukorttiin pitäis kyl sataa ensin lunta.. talviset ulkoleikit on hyviä kohteita korttiinkin. Niissä on aitoa tunnelmaa. Tietty voi antaa lapsille punaisen omenan syötäväks ja kuvata sen lumihangessa. Se olis jouluista.

Noalle piti sanoa et oho kuinka aikasin teiän tyttö lähti kävelemään! Siinä onki nyt kattomista.. varmaan kolauttelee itteään sun muuta mukavaa. Muistan pojan serkun äidin tarinoita, niidenki kiireinen tyttö lähti ton ikäsenä. Oli kiukkunen ku mikä ainaku harjoitteli jotain.

Sellasta

 

Tutkin tota yhteisöt-juttua, olis just sopiva meille mut kaikkien pitäis rekisteröidä ittensä.. ja meitä valmiiks rekanneita taitaa olla vaan kaks/muutama. Hm?

 

Moi vaan kaikille! Tosiaan aika hiljaista on, mutta tosiaan tuntuu ettei ole niin kauheasti raportoitavaa enää, vaikka nythän nuo lapset vasta uutta oppivatkin. Yhteisö voisi olla iahn kiva, mutta onhan meillä toisaalta se mihin voi niitä kuvia laittaa ja voihan sinne kirjottaakin...

Flunssa on ollut täälläkin tytöllä ja silmätulehduskin oli ja kai menikin. Jatkan varmuuden vuoksi kuitenkin lääkitystä, koska tällä hetkellä meille ei kaivata sellaisia bakteereita. Mä kävin meinaan eilen silmien laserleikkauksessa vihdoin monien vuosien haaveilun jälkeen. Olen aina inhonnut käyttää silmälaseja (naama hikoaa ) ja nyt sitten pääsin piilareistakin. Aika karseaa se oli, mutta onneksi kesti vaan hetken ja jo nyt näen todella tarkasti. Jee!

Ihanan kuuloinen loma Jeannexilla, mäkin kaipaisin jotain tuollaista. Pitääkin keksiä jotain, meilläkin piakkoin hääpäivä onkin sopivasti. Se on kyllä musta tosi kiva se Flamingo.

Mä tänä vuonna fiilistelen ihmeen innolla joulua, varmaan siksi kun nyt tyttö ymmärtää kanssa sen päälle. Täällä joulupukki ei käy aattona, mutta aion kyllä meille kaivaa jostain pukin kyläilemään. Just selitin miehelle, miten voitaisiin koristella ja mitä sitten jouluna syötäisiin, mitenköhän se ei oikein innostunut keskustelemaan aiheesta...

 

Moro!

Oi miten ihanalta Jeannexin loma kuulosti! Miekin oisin niin jonkun tuollaisen tarpeessa ja itse asiassa meinasin jo ehdottaa miehellekin että eiköhän lähdetä ihan kahdestaan silloin syyslomalla, mutta se ehti jo ehdottaa tuota perhelomaa ja ymmärrän kyllä, kun hän aika vähän saa arkisin olla lasten kaa. Mutta seuraavalla kerralla sitten Itse asiassa todella vähän ollaan oltu nyt kakkosen syntymän jälkeen missään kaksin tai ees minä yksin, kun aina on vähintään pienempi messissä. Nyt kun se nukkuu yöt läpi, niin senkin voisin antaa jo mielelläni yökylään

Jeannex, voin rohkaista että toisen lapsen kohdalla se vauva-aika on paljon ihanampi! Vaikka toisaalta aika menee paljon nopeemmin ja aika paljon esikoisen tahdissa, niin ainakin mun mielestä nyt on poissa se kaikki stressi ja jännitys ja on osannut nauttia paljon enemmän Mä oon tällä hetkellä aika lailla 50/50 tilanteessa siitä haluaisinko vielä joskus kolmannen. Välillä oon sitä mieltä että ehdottomasti saa jäädä kahteen. Ihanaa kun elämä helpottuu ja ootan että tyttökin olisi siin'ä iässä että ei tartteis koko ajan suorittaa jotain, vaan vois vaan olla ja ottaa rennosti. Nyt kun aamulla herätään, niin heti vaipanvaihtoon, puuronkeittoon jne... ja koko päivä pitää tehdä jotain, vahtia että tyttö ei satuta itteään tai sotke veljensä leikkejä ja koko ajan on jollain ruoka-aika tms... Ootan sitä että viikonloppuisin voidaan kölliä koko perhe sängyssä ja katsoa lastenohjelmia kymmeneen ja siitä pikkuhiljaa hiippailla aamupalalle Mutta toisaalta taas ois ihanaa jos sais vielä kerran kokea raskauden, synnytyksen ja sen huuman vastasyntyneen kanssa <3 Se on jotain ihmeellisen ihanaa! Mutta saa nyt nähdä, muutama vuosi joka tapauksessa odotetaan

Ja onnea magpielle uudesta näöstä Munkin mielestä joulun odotu on nyt ihanaa kun poikakin alkaa ymmärtämään siitä paljon enemmän ja saa myötäelää sen kanssa sitä jännitystä Meillä poika on toivonut joulupukilta sellaista leikki parkkitaloa ja minähän oon etsinyt ja tehnyt vertailevaa tutkimusta netistä Äidin toiveita pojalle taas olisi sukset ja luistimet, kirjoja ja vaatteita.

Nyt pitää lähteä nukkumaan, palaillaan taas!

Ai niin, mulle on ihan sama missä kirjoitellaan, täällä vai jossain muualla, mutta jotenkin mulla on sellainen tunne että porukkaa ei enää tässä vaiheessa saa siirtymään mihinkään muualle, kun täälläkään ei enää kovinkaan moni säännöllisesti käy.

 

Moikka!

Vihdoin viimein kirjoittelen taas tänne! Pari viikkoa sitten kirjoitin oikein pitkän tekstin ja sitten meidän tietokone päätti sulkea itse itsensä ja sinne katosi tekstit. Enkä tietty jaksanut alkaa rustaamaan sitä uudestaan :/

Ihanaa Jeannex että teillä oli noin kiva viikonloppu Flamingossa! Kuulosti tosi rentouttavalta ja kiva että mieskin tykkäsi!

Tänne kuuluu ihan hyvää. Esikoinen on tänään tarhassa ja minä ja vauva kahdestaan kotona. Aion askarrella joulukortteja ja paketoida joululahjoja Jos kerkee niin siivoilen kanssa vähän täällä. Uloskin olisi ihan kiva lähteä, täällä on edelleen ihana syksy, 10 astetta lämmintä ja aurinkoa joka päivä. Eikä edelleenkään lunta, jipii!!! Todella epänormaalia mutta ihanaa! Ollaan päästy niin hyvin ulkoilemaan että voin olla vain iloinen. Joulukuussa se lumi saa sitten tulla mun puolesta ja sitten sitä saakin tulla kerralla kunnolla että saadaan oikein lumirikas joulu.

Viime kuussa meillä oli Suomesta vieraita, mun äiti ja kummi. Päästiin miehen kanssa pari kertaa ulos syömään ja käytiin vihdoin ja viimein Ikeasta hakemassa iso sänky esikoisella ja sellainen laatikkosysteemi lelujen säilytystä varten. Vauva söi meidän poissa ollessa pumpattua maitoa pullosta Sitten me oltiin siellä Itävallassa perhehotellissa ja sekin oli tosi kiva loma. Hirmu kätevää kun sinne ei tarvinnut ottaa paljoa mitään lasten tavaroita mukaan kun sieltä sai vaunutkin lainaan. Illalliset ja päivälliset ravintolassa onnistui hyvin kun vauva sai hotellilta sitterin jossa viihtyi hyvin. Ja lapsille oli tietty vaikka mitä leikkipaikkoja ja ulkona iso leikkikenttä ja uimaankin päästiin. Teki kyllä hyvää ihan vaan olla. Ei tarvinnut pariin päivään miettiä mitä tekis ruoaksi tai mitä pyykkiä pitäisi seuraavaksi pestä tai mitä siivota...

Lokakuun lopulla tultiin sitten kipeeksi melkein koko perhe. Esikoisella oli kova yskä ja nuha ja vauvalla sama. Mulle tuli vähän nuhaa mutta se jäi onneksi siihen. Käytettiin pojat lääkärissä mutta mitään ihmeempiä ei onneksi löytynyt, luultavasti virusinfektio. Vauvalta lääkäri kuuli sydämen kuuntelun yhteydessä sivuäänen ja mä tietty säikähdin sitä älyttömästi kun lääkäri sanoi että voi olla että meidän oma lastenlääkäri (se toinen oli sijainen) lähettää meidät isompaan sairaalaan sydämen ultraukseen. Nyt maanantaina vauvalla oli 2 kk kontrolli ja siellä meidän lääkäri ei onneksi enää sitä sivuääntä kuullut. Voi kuulemma johtua infektiostakin että se silloin viime viikolla kuului. Lonkat ultrattiin nyt vauvalta uudestaan kun 1kk ikäisenä toinen lonkka ei ollut vielä tarpeeksi "kypsynyt". Nyt kaikki oli onneksi ok. Vauva oli kasvanut ihan hyvin, pituus oli 60,5 cm ja paino 5080 grammaa. Pituus huitelee yläkäyrillä ja paino keskikäyrän alapuolella. Kun vauva oli kipeenä niin sille tuli aika niukasti painoa ja aloin jo stressaamaan (yllätys yllätys) siitä. Mut kyllä se vauva kasvaa, ehkä sitä painoa alkaa taas tulla paremmin nyt kun vauva on taas terve.

Kotiarki sujuu kivasti. Esikoisen kanssa on välillä rankkaa kun se kiukuttelee mutta yleensä se on kyllä tosi kiltti. Sen kanssa pitäis tietty leikkii koko ajan mutta sen täytyy vaan oppii se että mulla on muutakin tekemistä. Mutta se tykkää kyllä auttaa mua kotitöissä ja on jo silloin tyytyväinen kun saa touhuta jotain esim.pyyhkiä pölyjä. Energiaa sillä riittäis vaikka muille jakaa, aamusta iltaan on virtaa täynnä eikä päiväunia suostu enää nukkumaan. Silloin kun oli kipeenä saattoi nukahtaa jossain vaiheessa iltapäivällä esim.lattialle leikkiessä mutta nyt ei näy enää mitään väsymisen merkkejä.Illalla nukahtaakin sitten suht vaivattomasti. Vauvaan hän on suhtautunut edelleen hyvin, tietty välillä on ollut jotain mustasukkaisuuden merkkejä. Mutta yleensä on tosi kiltti vauvalle ja käykin usein silittämässä ja suukottamassa ja sanoo "ihana veli" ja edelleenkin joskus selittää veljen syntymästä. Muistaa kuinka yöllä ajettiin sairaalaan ja veli syntyi äidin mahasta. Uskomatonta muutenkin miten esikoinen on jo niin iso! Vastahan se oli pieni vauva ja nyt puhua pälpättää taukoamatta ja osaa tehdä vaikka mitä itse. Tuntuu välillä tosi haikealta että aika menee niin nopeasti, lasten kasvaessa sen huomaa niin hyvin.

Noahan se kirjoitteliki siitä ettei tiedä haluaako vielä kolmannen lapsen vai ei. Mulla on vähän sama...Välillä olen ihan varma että nämä kaksi lasta saa riittää ja välillä haaveilen salaa vielä yhdestä pikkuisesta. Järki sanoo kyllä että en luultavasti jaksaisi enää sitä makaamista raskausaikana (vielä kahden lapsen ollessa kotona) ja pelkäisin että kolmonen syntyisi ennenaikaisena. Ja mistä sitä tietää, kun mulla olisi se kolmas niin sitten haluisin neljännen...viidennen...kuudennen? Ehkä pitäisi vaan lopettaa nyt tähän kahteen ja olla näin tyytyväinen. Olo on vaan tosi haikea kun kuopukselta on jäänyt jo paljon vaatteita pieniksi ja sitten ajattelee ettei niille tule enää luultavasti meillä käyttöä. Samoin äitiysvaatteita en tule luultavasti enää tarvitsemaan ja myyn varmaan pian ainakin osan pois. On kummallista kun yksi elämänvaihe on ohi...Jotenkin sitä niin odotti kovasti että jossain vaiheessa saa lapsia ja sitten kun ne on tehty...on niin haikeeta. Ehkä mä oon vielä jossain hormoonihuuruissa kun en vieläkään osaa ajatella aihetta itkemättä...:/ Jotenkin kuopuksen kanssa kaikki on sujunut niin paljon vaivattomammin kuin esikoisen kanssa (ainakin tähän asti), että senkin takia ylipäätään ajattelen koko asiaa. Esikoisen jälkeenhän olin varma etten moneen vuoteen halua toista lasta...

No joo, nyt mun pitää kyllä alottaa tekemään noita hommia että saan tänään edes jotain aikaiseksi Tulkaahan kaikki kirjoittelemaan, mäkin yritän nyt oikeesti käydä täällä säännöllisemmin. Ja yritän muistaa laittaa lähipäivinä uusia kuvia privalle!

Mukavaa päivää kaikille!!

 

Mitäs tänne? Nostellaas ketjua niin ei ihan unohduta

Meillä odotetaan jo kovasti joulua! Poitsu puhuu joka päivä että ihanaa kun tulee joulu ja toivottavasti tulee paljon lunta ja ei voi tietää mitä se joulupukki tuo Kyllä tää joulunaika on ihan erilaista nyt kun on lapsia ja varsinkin kun isompikin jo alkaa ymmärtää sen päälle. Viikonloppuna meinattiin leipoa piparkakkutalo pojan kaa. Saa nähdä miten onnistuu kun mä en ole mikään leipojatyyppi enkä oo pipareitakaan tehnyt kun joskus lapsena äidin kaa. Mutta se tekeminenhän se pääasia on

Mitähän muuta meidän elämään. Tytöllä on jo hirmu vauhti päällä, se kävelee jo ihan sujuvasti ja nyt vaan kiipeilee joka paikkaan. Lapset on onneksi olleet nyt terveinä jo ihan jonkin aikaa, mitä nyt tytöllä oli toinen korvatulehdus, mutta se ei juurikaan oireillut vaan kävi ilmi korvakontrollissa. Toivottavasti ois nyt kokonaan parantunut. Ja neiti vetelee ihan unelmayöunia (12-13 h heräämättä) omassa huoneessaan ja äitikin saa kunnolla levättyä. Samoin esikoinen nukkuu läpi yöt omassa sängyssään. Ehkä sen takia vauvakuume välillä käy kylässä

Mie en voi käsittää että meidän pikkuinen vauva on jo 11 kk!! Kohta vuosi mennyt! Ihana vuosi onkin ollut, vaikka mahtuu sinne tietenkin vaikeita ja rankkojakin vaiheita. Mutta ainakin nyt ajateltuna tää vuosi kahden lapsen kanssa on ollut elämäni paras ja kaikesta huolimatta mennyt paremmin ja helpommin kuin mitä aiemmin osasin kuvitella <3

Mukavaa joulun odotusta ja tulkaahan kirjoittelemaan!

 

Moikka!

Mitä kaikille kuuluu? Joulukin jo lähestyy kovaa vauhtia, mitä aiotte tehdä jouluna?

Tänne kuuluu ihan hyvää. Esikoisella on kylläkin taasen yskä joka ei meinaa millään mennä pois, se on tosi inhottavaa..Joulua odotellaan jo kovasti ja minä yritän täällä suoritella jonkinnäköistä joulusiivousta. Lahjat on oikeestaan melkein kaikki jo hankittu ja tosiaan tuo siivoominen ja ruokien paisteleminen alkaa olemaan ainuita (no noissa onkin tarpeeksi tekemistä) mitä pitäis tehdä vielä. 23.-24.joulukuuta tulevat anoppi ja appiukko tänne meille ja aion tehdä suomalaisia jouluruokia. 22.12. saapuu lomalapsi Saksasta.

Lunta on täällä jo aika kivasti ja lisää ollaan luvattu melkeinpä joka päivä, nytkin satelee taasen. Esikoinen on ihan innoissaan lumesta ja ollaan laskettu mäkeä tuossa takapihan rinteessä mutta nyt ei päästä ulos kun yritetään parennellä hänen yskäänsä.

Kuopuksen kanssa menee hyvin, silläkin oli kyllä taas vähän nuhaa mutta ei sen pahempaa. Paino taas laahailee mikä saa mut huolehtimaan mutta kyllä hän kasvaa, tosin pituutta tulee paljon enemmän mitä painoa mutta on kyllä erittäin iloinen ja tyytyväinen lapsi joten luulen että saa tarpeeksi maitoa. Katsotaan sitten tammikuun puolivälissä lääkärissä miten on kasvanut ja mitä lääkäri tuumailee esim.kiinteiden aloittamisesta. Siihen asti saa nyt kasvaa ainakin ihan rauhassa pelkällä maidolla ja mielummin mun puolesta vähän pidempäänkin jos kaikki on ok. Pari viikkoa sitten nukkui monta yötä peräkkäin niin että nukkui 8-9 tunnin unet putkeen, nyt on taas ollut niin että kaksi kertaa yössä herätys tissiä syömään ja aamulla heräilee noin seitsemältä. Päivällä nukkuu sisällä pari kertaa 15 minuutin pätkän ja keskipäivällä 2-3 tuntia parvekkeella vaunuissa.

Eipä tänne sen kummempia, tulkaahan kaikki kirjoittelemaan kuulumisia!