Tammimammat 2008 (6)

Kiitos kannustuksesta Ulla ja Op. Kyllähän sitä kieltämättä toivoo kuulevansa lääkäriltä jotain sellaista mistä tulee varmempi olo ja fiilis että tietää esim vauvan tulevan alakautta ja normaalisti, mutta sellaista ei taida voida ennustaa ja se turhauttaa.

Ihana tuo Huiman karkinsyömispuolustelu Itse oon sitä mieltä että karkinsyöntiä kannattaa aina harrastaa kun se tekee onnellisemmaksi!

Emmulla tuntui synnytys menneen ihan mukavasti. Tai mun mielestä kaikkien synnytyskertomukset on ollu aika ihania eikä oo alkanut pelottaa tms. Tuo napanuoran pituus on aika hurja jos se on yli metrin... Mutta taitaa se olla aika liukasta matskua ettei kai hirveen tiukasti kierrykkään vauvan kaulan ympärille. Tai niin meille haikaranpesän valmennuksessa sanottiin että aika monella vauvalla on napanuora syntyessään vähän kiertynyt kaulan ympärille mutta ei se yhtään niin usein oo hengenvaarallista kun ei silleen pääse kiristymään.. Mutta en tiiä ymmärsinkö väärin

Mun "supistukset" ei kestä yhtään noin kauaa kuin Nintsu kuvaili Tänään tullut muutama kivuton puristus kun hetken kävelin hieman reippaammin. Tuntuu hetkelliseltä vatsalihasprässiltä... Mutta kivuliaista ei edelleenkään tietoakaan - ehkä mä tunnen tosiaan sen ekan kivuliaan vasta kun oon menos synnyttää tai sit jos synnytys käynnistetään

Nyt jäätelöä -nam

 

... ja vielä parempi tuo Nupun karkinsyömispuolustelu...!!! Siispä avaan karkkipussin hetimiten! Vaikken kyllä mitenkään masentunut nyt olekaan...

Kahden maissa mulle iski hirvee väsy ja heikko olo. Siitä asti oon vaan makoillu. Uni ei kuitenkaan ole tullut. Vähän on nipistellytkin vatsaa ja silloin kun oikein heikotti, niin tuntui, että oksennus tulee justiinsa, tai vetelät housuun... Puolilta päivin sain käytyä taas sen saman 30min lenkin.

Munkin mielestä täällä tuntuu, että kaikilla on kuitenkin aika positiiviset kuvat jääneet synnytyksestä, eikä mitään karmaisevia kokemuksia ole tullut oikeestaan vissin kellekään...??? Vai muistanko väärin...??? No, kai niistä karmeista kokemuksistakin jokin prosentti joutuu kärsimään, että kiva kiva... :/No ei, toivotaan, että kaikilla menee hienosti ja jää hyvä kuva synnytyksestä.

Vasta sanoi radiossa uutisissa, että loppukuuksi ennusteissa kova influenssa-aalto... Mulla tuli mieleen, että oiskohan viisasta hankkia kotiinkin vessaan pumppupullo käsien desinfiointiainetta? Meneeköhän jo hätävarjelun liioitteluksi? Ei kai... jotenkin tuntuu, että ei kai se ihan huono ajatus olisi... Ja jos vaikka ostaisikin jo nyt heti sen ja käyttäisi jo itse, ettei ennen synnytystä mitään kovempia tauteja sais.

Nuppu: Tuo on kyllä jotekin ihan hullua, että tuohon kokoarvioon ja lantion koon arviointiin suhtaudutaan noin! Tuntuu hassulta, että mitä hel***ttiä koko arvioita tehdään, jos niihin ei kuitenkaan edes voi juurikaan luottaa??? Eikö se ole sitten sama, että mennään vaan suinpäin synnyttämään ja katotaan mitä tulee... Vai tuleeko mitään. Tai siis ei tollaset kommentit nyt ainakaan yhtään varmemmaksi saa synnyttävää äitiä!!!

Mutta, illanjatkoja... Jännittyneenä jään odottamaan, kuka synnyttää seuraavaksi... Jotenkin tuntuu, että katse kääntyy kohti Huimaa... By the way, minkä ikäinen sulla Huima on esikoinen?

Nyt takaisin pötköttelemään...

Rosa ja Piiperöinen rv 38+2

 

kylläpäs rupes tekeen mieli makeisia, kun niistä kaikki niin kovasti kirjoittaa

minä tykkään, et desinfioivat käsihuuhteluaineet suomi- ja kotioloissa on liikaa. ne on musta ok sairaalassa yms. käytettynä ja jos menee jonnekkin hasardi alueelle matkalle. mut muuten minä en tykkää käyttää. olen vähän streriiliys vastustaja, ku koen ettei liika puhtaus ole hyvästä. olen myös koulussa ollessani testannu, et kuin hyvin joku bakteeri kasvaa käsiendesinfiointihuuhteessa..ja hyvinpähän näytti kasvavan :/

huisin kivalta tosiaan kuulosti nintsu se nivuset tulessa kuvailu..aaargh. mulla supistukset saattaa olla hyvinkin pitkiä ja tulla tiheästi, mutta ei vielä satu. nyt on kyllä ruennu pelottaan vähän, et kohta se oikeesti saattaa tulla pois sieltä. sitä on vaan kulkenu sellasessa sumussa, et eihän se nyt mun kohdalle tule.. eilisen ja tän päivän aikana on tullu kolmea ässää harjoitettua..ja kyllä hirvitti aamulla kun tajusin ton. kukas se olikaan muuten, joka ajatteli, et se synnytys käynnistyy yöllä. mulla on nimittääin ihan samat fiilikset jotenki. siis, et tuskin se nyt päivällä alkaa.. parempihan toi olis, jos alkais sillai, et on saanu nukuttua yön.. nooh, kohtahan tuokin selviää, et millon se alkaa. ja, et joutuuko sitä nukkumatta kärvisteleen ennakoivissa supistuksissa monta päivää, vai selviääkö helpommalla. toivottavasti jälkimmäistä. nyt on muuten by the way taas ihan hikimärkänä kaikki paikat, ku käytin koiran ihan vaan tossa nurkalla pissillä.. ei sitten laske millään tää kuumuus.

 

Joo, mä oon kanssa desinfiointi- ja steriiliysvastainen, ehkä johtuen siitä, että töissä joutuu niin kamalasti niiden kanssa läträämään. Oon sitä mieltä, että kotioloissa niistä on enemmän haittaa kuin hyötyä, ainakin pidemmän päälle. Mullahan on ollut nyt kohta 4 viikkoa flunssa, miehellä 2 viikkoa ja nyt meidän pieni mieskin sen sai. On silti tosi virkeä ja jaksaa syödä hyvin, ehkä ruokailuvälit on pidentyneet vähän siitä mitä ne on olleet. Kyllä mä veikkaan että tuo ois saanut sen flunssan vaikka mitä myrkkyjä oltais käytetty. Jaaha ja nyt tissi esiin ja ruokailemaan!! =)

 

Ja vielä kokonaisena Ilta seittemään asti oli aika jännä olo, mutta sitten menin saunaan ja otin oikein kovat löylyt ja nyt on sellainen olo, että en varmaan koskaan synnytä, heh. Huomenna on mun äidin syntymäpäivä, sattuiskin hauskasti jos samana päivänä syntyisi.

Esikoinen on nyt 2vuotta ja vajaa 1kk päälle. Hän ei vielä ymmärrä tuosta vauvan tulosta, tai siis joka kerta kun kysyn, että "onko kiva kun vauva tulee" tmv. niin hän vastaa ihan neutraalilla äänellä, että "ei". Musta kaikkein haasteellisinta tässä uudessa vauvassa onkin se, että miten jatkaa esikoisen kanssa niin, että hän ei koe vauvan tuovan negatiivisia asioita elämäänsä... ja sama tietty koirien kanssa. Ei ole reilua, jos "porukka" vaan lisii talossa ja jo olemassa olevat jäävät sitten vähälle huomiolle - tai jopa huomiotta.

Menen takaisin katsomaan men in blackia ja sit nukkumaan. Mulla on kyllä tunne, että tähän ketjuun ehtii syntyä muutamat vauvat ennen minun jakautumistani.

Tsemppiä kaikille!

 

Oon Huima niin samoilla linjoilla sun kanssa, siis tuntemusten Lenkki ei auttanut ainakaan käynnistymiseen, tosin toi paremman olon. Mulla on ollut ihan samanlaisia tunteita jo pari päivää kun sulla muutenkin että oikein ihmetyttää. Just noita vatsan kovettumisia, joista tulee lähinnä oksettava olo. Ja sitten viiltoja aina välillä siellä täällä, varsinkin jossain tuolla kohdun suun kohdalla ja rusehtava vuoto. Ja tällä hetkellä olo on se, että nyyttejä tulee muille vielä pilvin pimein ennen kun tämä tyttö pääsee synnärille On kiva seurata miten käy ja kerrohan toki lisää sun "oireista", kun on niin samanlaiset.

Täällä tosiaan kanssa olo yhtäkkiä tosi normaali, ja tuntuu siltä että synnytys menee ikuisuuksien päähän

Täytyypi mennä pissattaan koira kun on taas jakseluja, hyvät yöt kaikille mammoilla ja katsellaan jos tänä yönä saataisiin syntyneiden listaa pidennettyä. Johan tässä onkin ollut taukoa!

 

Ai niin.. piti mainita. Meillä on kyllä kotosalla semmoset käsidesi purnukat, joita käytetään aina tarpeen vaatiessa. Voi olla turha juttu, mutta sillon tällöin tuntuu kivalta puhistaa kädet. Jos vaikka vieraita tulossa ja itellään flunssa ja tekee ruokaa tms. tms. Ja välillä muutekin jos kädet tuntuu kauhen likaiselta. En tiedä, sen verran tiukkaa mielipidettä täällä on tullut vastaan. Mutta meille se tuntuu luontevalta. Ja meillä ei muuten kyllä olla yhtään hysteerisiä tuon siisteyden tai hygienian kanssa. Koirankarvat pöllyää ja siivoustarvikkeisiin kosketaan sillai sopivasti, siis ihan normimeinikiä. Mutta jotenkin tuo käsien putsaus on tuntunut tärkeältä. Eihän sitä purnukkaa tartte koko ajan käyttää, eikä sen puolin kannatakaan ettei tapa sitten kaikki hyviä bakteerita siinä samassa syssyssä..

 

Tervehdys kaikki tammimammat!
Ajattelin ilmoittautua keskusteluun taas mukaan. Ei ole tullut kirjoiteltua listan aloittamisen jälkeen.
Meille syntyi suloinen pieni tyttö 1.1.08 klo 5.20, paino 3110g ja pituus 50cm (LA 6.1.). Synnytys eteni nopeasti ja sairaalassa ei lopulta ehditty olla kuin n.40min.ennenkuin tyttö oli maailmassa. Vauvelia on jaksettu ihastella ja esikoinenkin (1v9kk) on suhtautunut yllättävän hyvin tulokkaaseen, vaikka pieniä mustasukkaisuuden merkkejäkin on ollut havaittavissa..
Päivitin tuota listaa meidän osalta. huomasin, että väärä laskettu aikakin (12.1.) oli jäänyt roikkumaan listalle.
Kirjoittelen myöhemmin tarkemmin synnytyksestä. Nyt täytyy rientää vauvaa syöttämään.

Tsemppiä loppuodotukseen ja ihania vauvantuoksuisia hetkiä nyytin jo saaneille!

Maagi ja Hippunen 10pv

 

SYNNYTTÄNEET:

23.12. Catriina (LA 02.01.08), rv 38+4, tyttö 51 cm, 3470 g, pää 35 cm
24.12. Simb@ (LA 12.01.08), rv 37+2, poika 49 cm, 3210 g
30.12. Nintsu-81 (LA 14.01.08), rv 37+6, poika 47 cm, 2420 g, pää 35 cm
30.12. Tähti-08 (LA 07.01.08), rv 38+6, poika 51 cm, 3680 g, pää 34 cm
01.01. Maagi08 (LA 06.01.08), rv 39+2 tyttö 50cm, 3110g
03.01. Laura 81 (LA 01.01.08), rv 40+2, tyttö
04.01. Heppe 80 (LA 01.01.08), rv 40+3, tyttö 52,5 cm, 3405 g
05.01. Jumbojätti (LA 02.01.08), rv 40+3, poika 55 cm, 4160 g, pää 35 cm
06.01. Emmu (LA 18.1.08), rv 38+2, tyttö 48 cm, 3060 g, pää 35 cm

LASKETUT AJAT:
01.1.2008 aamu76, ensimmäinen, Etelä-Karjala
02.1.2008 Muumi07, ensimmäinen,
02.1.2008 Into 77, ensimmäinen
04.1.2008 Narwhal, toinen,
06.1.2008 Möhkömamma, neljäs
06.1.2008 Maagi08, toinen
07.1.2008 Anni 83, ensimmäinen , Länsi-Suomi
09.1.2008 Ulla79, ensimmäinen, Sipoo
13.1.2008 vm-74, ensimmäinen
13.1.2008 mamsu, toinen
16.1.2008 Lumi80, ensimmäinen
17.1.2008 Nasu86, ensimmäinen, Länsi-Suomi
17.1.2008 Lie, ensimmäinen, Helsinki
20.1.2008 Ansku 81, toinen, etelä-pohjanmaa
21.1.2008 Choco, toinen, Uusimaa
21.1.2008 Nunnu79, ensimmäinen, Uusimaa
21.1.2008 Talvikki08, toinen, Varsinais-Suomi
22.1.2008 Mamma?, ensimmäinen
23.1.2008 Rosa, ensimmäinen
23.1.2008 Huima, toinen
24.1.2008 Muska78, ensimmäinen, Helsinki
27.1.2008 Meitei, toinen
28.1.2008 Nuppu80, ensimmäinen
05.2.2008 Op, ensimmäinen

 

Moi pitkästä aikaa ja suuret onnittelut kaikille jo vauvan saaneille!

Oon lukenu ahkerasti teidän kaikkien kuulumisia mutta koska olen edelleen töissa, oon jaksanu tosi vähän tehdä mitään ylimääräistä... Suomen äitiysloma tuntuu todella luxukselta tänne verrattuna, joten tosi hienoa että teillä on mahdollisuus olla kotona kuukausi ennen vauvan tuloa ja ottaa rauhallisesti ja valmistautua synnytykseen. Oikeesti, mua ei yhtään motivois olla töissä enää tässä vaiheessa, keskittyminen on vaikeaa ja siksi tuntuu että teen kaiken tosi hitaasti. Mun aivot on varmaan hidastunu...

Mulla ei oo noista teidän mainitsemista oireista oo ollu vielä turvotusta, mutta (vihdoin!) mulla ilmeisesti oli harjoitussupistus, nimittäin eilen maha muutui kovaksi. Luulin ensin, että se on vauvan selkä tai muu osa kun vauva vaihtoi asentoa, mutta mun mies sanoi että ehkä se oli supistus. Jee!

Mullakin on verenpaine ollu koholla viime aikoina (normaalisti noin 100/60, nyt 120/70-80) joten hyvä tietää että se voi enteillä synnytyksen lähestymistä. Oon jo valmis tutustumaan mun vauvaan ja ois kiva jos hän olisi valmis tulemaan pian.

Mun laskettu aika on muuten vaihdettu, ja se on tammikuun 13. eli sama kuin vm-74 ja mamsulla. Lääkäri sanoi että synnytys käynnistetään viimeistään ensi viikonloppuna, jos vauva ei ole syntynyt ennen sitä. Sairaala nimittäin ei anna mennä yli viikon lasketun ajan yli.

Vapaa-aika on menny suunnilleen samalla lailla kuin teidän, eli oon lenkkeilly koiran kanssa ja pessy vauvanvaatteita ja laittanu kotia valmiiks. En normaalisti oo mikään kotitalousihme, mutta nyt oon nauttinu kodin järjestelemisestä ym.

On kyllä ollu tosi kiva lukea sekä synnytyskertomuksia että vielä odottavien kuulumisia. Käyn palstalla päivittäin ja on ollu hyvä kuulla samassa tilanteessa olevien ajatuksia.

Hyvää viikonloppua kaikille!

P.S. Jo vauvan saaneet: Mikä on ollut suurin yllätys pienen vauvan kanssa? Unenpuutteesta ja parisuhteen muuttumisesta aina kuulee, mutta sitä ei varmaan kunnolla tajua ennen kuin saa oman vauvan ja kokee sen itse... Onko jotain mitä olisitte toivoneet että joku olisi kertonut etukäteen?

 

Heippa taas ja onnea taas kerran vauvansa saaneille!! =))

Mulla noi synnytyssupistukset tuntuivat vain mahalla ja silleen kuin olisi maha täys ilmaa ja en saa pierastua niitä ulos...sellasta tosi inhottavaa vihlovaa tuntua. Maha ei edes mennyt kovaksi. Kävin silloin neuvolassa rv 40+1 ja siellä mun maha oli jännän kipee kun täti vauvan asentoa tunnusteli, sellanen arka. Siitäkin osasin vähän jo arvuutella, että synnytys on lähiaikoina ja se, ettei painoa ollut tullut ollenkaan ja sf-mitta oli pienempi. ulla vauva ei ollut synnytyksessä laskeutunut kunnolla edes alas ja sekin vaikuti varmaan tuohon synnytyksen kestoon...

Lumi80: Mulle ei ole yllätyksenä tullut muuta kuin se, että vauvanhoito voi olla näinkin helppoa ja imetys. Esikoisen kanssa oli kaikki mahdolliset ongelmat, mahaitkut, imetys ei sujunut jne...

Huima ja muut joilla jo yksi lapsi! Onko teidän esikoisille uhmaa?? Miten ootte pärjännyt sen kanssa nyt, kun on toinen vauva?? meillä tytöllä on kauhee uhma menossa ja joskus saadaan ihan urakalla rauhoitella..tyttö on nyt 1v7kk.Jännittääkö teitä ollenkaan elämä kahden lapsen kanssa, tai oikeastaan se kun jäätte kotiin yksin heidän kanssaan? Mua pikkasen ja varsinkin se, että miten saan rytmin tähän arkielämään.

Ajateltiin tänään mennä ekaa kertaa ulos, sen 15minuuttia saa olla.

Jumbis ja poika 1vko

 

Laitoin pojasta kuvan Spaceen. =))

 

No voi! Tuo Jumbiksen pojan kuva Ihana! Näkee muuten jo yhdennäköisyyden esikoisen kanssa, jännä miten noin vastasyntyneelläkin piirteet jo selkeät! Onnea vielä poitsusta teille.

Täällä taas pitkä kävelylenkki takana. Ja hyvin meni, ei tuntunut ollenkaan pahalta. Yökin meni ilman supistuksia. Nyt jos joskus on olo, että tää raskaus vielä käynnistetään. Eihän mulla ees oo olo (paitsi siis väsy ym) ollenkaan että olisin edes raskaana. Outoa.

Huiman kuulumisia odotellaan, (taitaa meillä kaikilla olla katseet häneen päin), joskos lähtö tulikin. Niin ja hei,

ONNEA MAAGI08! Lisää nyyttejä listalle! Olipa muuten vauhdikas synnytys, jos jaksat kerro lisää jossain vaiheessa. Kiva kuulla miten kaveri niin nopsaan päätti tulla.. kyllä on nää synnytykset niin erilaisia.

Samoin Lumi, tosi kiva kuulla susta. Aika jännä ettei siellä anneta vauvan mennä enempää yli?! Tai siis meillähän kun yliaikainen on vasta se plus kaksi viikkoa! Mulle sanottiin että synnärille mennään n.10-12 päivää lasketun yli tutkittavaks jos ei vielä oo synnytys käynnistynyt ja sittenkin vasta harkitaan sitä. Kylläpä on eroja. Siis tietty jos jotain olisi epäilyjä vaavin hyvinvoinnista niin sitten aikaisemmin, mutta muuten.

Taidan olla nyt listoilla aika kärjessä tässä odotusajassa, nyt 40+3. Pitäisi tänään syntyä että pysyisi samoissa muiden kanssa, siis ainakin jo syntyneiden, mutta enpä usko. Katotaan kuinka pitkälle päästään

Leppoisaa lauantaita,
onneksi tuli ulkoiltua jo kun tuolla ulkona on nyt kaamea sadekeli..

 

hermot on ihan tosi kireällä ollu eilen ja tänään miehelle. siis v*ttaa vaan kaikki niin älyttömästi. on tänäänkin pitäny rähähtää monta kertaa..ja eilen illalla piti sit kans vetää suuttumusta ja itkeäkin..ei ole helppoo ei. nyt oon KOKO päivän kattonu vaan töllöä, kohta 6 tuntia putkeen. tukka on rasvanen ja yövaatteet päällä. kunnon angsti menossa..mur.

mulla on muutes hivenen kuukautis polttamisen tunnetta supistusten yhteydessä. aiemmin olen kyl tuntenu, et vähän kk kipuilun tunnetta, mut en ole tajunnu kokeilla samaan aikaan mahaa..ja ainakin tänään se on ollu sillon supistuneena, kun se tunne on ollu päällä.

 

Ihanaa tämä raskauden ajan hormoonitoiminta eikö.. Itekin oon raivonnu välilä ja eilen tirautin kunnon itkut, vaikka mikään ei ollut syynä. Kunhan itketti..

 

Terve vaan! Ja onnittelut Maagi08lle!

Täällä ihan kammottava hedari ollut päivän Otin panadolin. Toivottavasti jeesaa.. Tuntuu siltä ku ois kipeeksi tulossa ja hikee pukkaa hulluna.. Supistellut lyhyesti kävellessä muttei edelleenkään kipeenä.

Hermot täälläkin välillä kireenä, mies parka mitä joutuu kärsii..

Huomenna häämessut, jee!

Nuppu + myllis 37+4

 

Lumi, mulle tuli yllätyksenä se, että imetys voi olla näinkin vaikeeta.. Oletin, että vauva nappaa tissistä kiinni ja se on sitten siinä. Ja sekin tuli yllätyksenä, että pieni mies oli niin pieni. Koko ajan oon täällä paasannut, että olis niin paljon helpompaa jos vauva ois "hyvän" kokoinen syntyessään, ja sitten me saatiin pieni vauva.. Ois helpompaa, jos se ois painanut sen kilon enemmän, ois suu isompi ja jaksais imeä aivan eri tavalla. Enkä mä stressais sen syömisistä näin paljoa. Nyt on kauhee paine siitä, että saatais pienen paino nousemaan. No, maanantaina taas punnitukseen ja muutenkin eka lastenneuvola-käynti!

Hei, raskaus-ajan tunnemyllerrys ei oo mitään verrattuna siihen, mitä tulee pari päivää synnytyksen jälkeen!! Mä kävin sairaalassa itkemässä liinavaatevarastossa, vessassa, ja melkein missä vaan missä kukaan ei huomannut. Itketti ja nauratti aivan hysteerisesti. Sama jatku vielä hetken kotona, mutta nyt on pahin hellittänyt. Vieläkin tulee niitä "oon huono äiti"-kohtauksia (ja varmaan tulee vielä tosi pitkään, elämän loppuun asti=)) muttei sellasta hysteeristä enää. Ja sitten se fyysinen ja henkinen ahdistus mikä tuli kun maito nousi!! Huh! Ei ollu kukaan varottanut mua, että maidon noususta voi tulla kuumeinen olo.. Heräsin sairaalassa keskellä yötä siihen, että olin aivan umpijäässä, tärisin holtittomasti peiton alla. Kaikki kosketus tuntu inhottavalta iholla, eikä mikään ollut hyvin. Onneks sekin meni ohi!!

Nyt ruokaa tekemään!

Nintsu + pieni mies 13 pvä

 

Niin ja pieni mies on maailman rakkain ja ihanin vauva vaikka onkin pieni!! =) <3

 

Tuo Nintsun kirjoitus kuullostaa ihan siltä, miltä musta tuntui silloin kun esikoinen syntyi. Toisaalta rakastaa tietty sitä ihanaa vauvaa yli kaiken, mutta sitten niitä yllätyksiä on niin paljon, että on välillä ihan totaalisen eksyksissä. Päätin silloin esikoisen aikaan etten sano kenellekään, joka saa ensimmäisen vauvansa, että "nauti nyt kun vauva on pieni"... mä en vaan tajunnut koko lausetta, kun ekan vauvan kanssa kaikki on niin uutta.

Nyt toisen kanssa on paljon helpompaa. Tästä osaan jo nauttia erilailla. Tai siis henkilökohtaisesti ekan vauvan kanssa alku meni vähän sumussa ja sitten oli vielä kolmen kuukauden koliikki siihen päälle Se opetti kyllä äidille sitkeyttä ja pitkää pinnaa... ja ehkä mä tarvitsin sitä oppiakseni.

Meillä muuten esikoinen on ottanut tytön hyvin vastaan, vaikkakin ekoina päivinä piti käsiä korvilla joka kerta kun toinen vähänkin äännähti. Esikoinen on vähän herkkä äänille yleensäkin. Ikää on nyt 2v 2kk uhmaa ei ole, mutta ihan älytön kyselyvaihe meneillään. Vauva ei paljon kiinnosta, mutta kun tulee esim. ulkona niin kysyy heti että missä vauva on, jos vauva nukkuu. Mulle sanoo aina välillä "äiti pois", mutta sitten kun vaan menen ja otan syliin niin tykkää kovasti. Ehkä siis jonkinlaista uhmaa mua kohtaan.

Nyt menen katsomaan töllöä. Meille tuli tänään anoppi 1½-viikoksi. Kirjoittelen sitten miten pärjätään

 

Mulla tuli sairaalassa aina tosi inhottava olo, kun mies ja tyttö lähtivät. Tyttö itki mun perään ja mun oli vaikea sanoa, että äiti jää tänne ja tulee sitten huomenna tai kun pääsee. Siinä sitten itkin ennen unia ikävääni...
Itseasiassa mä itken täällä taas...Tää on todellakin jotain raskausajan tunnemyllerrystä pahempaa. Mulla jatkui tätä itkemistä esikoisesta 3kk ainkain kunnes aloin rauhoittumaan. Nyt taitaa käydä taas niin ja kaiken lisäksi mua on alkanut ahdistamaan pääkopassa nyt pelko yksin jäämisestä näiden lasten kanssa...siis se että kun mies lähtee taas töihin. Onneksi tässä on vielä tuohon aikaa ja tilanne toivonmukaan rauhoittuu mun mielessä.

Mä kanssa palelin tuhottomasti kun maitoa nous rintoihin. Ei mullekkaan kukaan ole koskaan sanonut, että maidonnousi nostaa lämpöä...kuulin vain sattumalta kun hoitaja sanoi vierustoverille asiasta.

Nyt alan rauhoittumaan, kun mies parkakaan ei tajua näitä mun itkuja.

 

Täällä ollaan edelleen! Tänään en joutanut aiemmin koneelle, kun kävimme äitini synttäreiden kunniaksi syömässä ravintolassa ja sitten piti nukkua päälle päiväunet ja nyt iltasella kävimme miehen vanhempia moikkaamassa. Koko päivän jännitti, että jos synnytys käynnistyy, mutta eipä käynnistynyt.

Yököttävä olo edelleen, oikeastaan samantapainen kuin ekoilla raskauskuukausilla: kaikki etoo, mut välillä tulee sellaisia "syömiskohtauksia" - niinkuin krapulassa Eli oikeestaan ei tee mitään mieli, mutta kuitenkin tekee ja sitten sitä syö yllättäviä määriä esim. jugurttia. Mutta siis tälläkin hetkellä on ns. menkkakivut ja yököttää.

Olipa jännä lukea noista Jumbiksen supistuksista, nimittäin tuollainen ilmavaivainen olo on mullakin välillä! Ja aika kova väsymys ja tunne kuin olisi jotenkin sumussa koko ajan. Jotenkin sen lähestyvän synnytyksen tajuaa, ja toisaalta taas on sellanen olo, että "mikä maa mikä valuutta", ei siis hajuakaan, mitä pitää tehdä sitten kun supistukset oikeasti alkaa.

On tämä olo kyllä kummallinen. Siis ihan selkeästi tässä synnytys lähestyy, mutta kun ei tule niitä ns. normaaleja supistuksia, niin en yhtään tiedä missä mennään - mutta sama se on varmaan meillä kaikilla. On tässä luettu sen verran monenlaisia synnytyskertomuksia, että oikeastaan mikään muu kai ei ole varmaa kuin epävarmuus?

Olin "helpottunut" kun luin Jumbojätin pelosta jäädä yksin hoitamaan kahta pientä lasta. Siis ehdottomasti tunnen myötätuntoa Jumbista kohtaan, mutta helpottunut olen siksi, että en ole yksin näiden tunteiden kanssa. Kun minulla on ihan sama huoli myös ja siksi tunteet tätä uutta vauvaa kohtaan on välillä niin kamalan ristiriitaiset! Kun en millään haluaisi, että käy niin, että olen arjen koittaessa väsynyt, kiukkuinen ja pahalla päällä, jolloin ennenkaikkea esikoinen joutuisi kärsimään, eikä se tietenkään edesauttaisi mitenkään vauvankaan kehitystä. Puhumattakaan, mitä "huono äiti" - fiiliksiä itselleni nousee, jos en kykene tarjoamaan molemmille lapsilleni 100% panosta - ja hemmetti, sehän on täysin mahdotonta! Lapsentahtinen imetys tarkoittaa helposti noin 12h/vrk tissittelyä, ja samaan aikaan esikoinen haluaa, että leikkisin hänen kanssaan kauppaa, ruoanlaittoleikkiä, lukisin kirjaa jne jne! Jossain vaiheessa pitää tehdä ruokaa, vaihtaa vaatteita, nukuttaa päiväunille... entä oma lepo? Huh! Tiedän, että siitä selvitään, mutta vaatii aikamoista ajattelutavan muutosta multa.

Esikoisella on nyt tosiaan uhmaikä, alkoi ehkä pari-kolme kuukautta sitten eikä ainakaan ole paranemaan päin. Tähän samaan syssyyn sattuva kyselykausi on ihan kiva, tosin vaatii että olen koko ajan skarppina kuuntelemassa ja vastailemassa kysymyksiin, ettei lapselle tule olo, että hän on vain ilmaa mulle. Mutta siis uhma on aika kova ja ulottuu lähes joka asiaan, joten sikäli myös tämä pian koittava vauva-aika pelottaa. Siinä kun on vielä kolme koiraa, jotka täytyy myös osata huomioida oikein ja samalla olla äärimmäisen herkkänä huomaamaan, mikäli niiden taholta tulee mustasukkaisia eleitä vauvaa (tai vaikka esikoista) kohtaan.

Jotenkin tuntuu itsestäkin, että problematisoinko mä nyt kaikkea mahdollista. Toisaalta en halua olla sellainen tuuttana, joka ei älyä ottaa mitään etukäteen huomioon ja sitten käy vahinkoja tyyliin "esikoinen leikkasi saksilla pikkusisaruksen pään poikki ja koirat raatelivat esikoisen. - Äiti ihmeissään: " ei kyllä käynyt mielen vieressäkään että mustasukkaisuutta voisi olla meidän perheessä...""

Ai niin, voitteko kuvitella, että mulla ei ole vieläkään närästys helpottanut? Vaikka näillä viikoilla sen pitäisi jo olla ohi, kun lapsi on painunut jo alaspäin! Toivottavasti tästä ei tule pysyvää vaivaa, vaan häviää heti kun lapsi on syntynyt.

"Hyviä vointeja" kaikille - ja edelleen pikaisia ja helppoja synnytyksiä!

Huima 37+3

 

Oho, meni äsken nuo raskausviikot väärin, siis 38+3

 

Mulla on nyt taas huolena tuo mielialalääkitys. Eilen olin lääkärin juttusilla asiasta ja kuulin ensimmäistä kertaa millaisia vieroitusoireita vastasyntyneelle voi tulla. (Kukaan ei ole aiemmin kertonut) Pahimmillaan kaikkia neurologisia oireita kuten vapinaa, säpsähtelyä, epileptisiä kohtauksia ja ihan kaikkein pahimmassa tapauksessa jopa hengitysvaikeuksia ja saattaisi joutua teholle Nyt ohjeet on ottaa ihan pieni annos viikonloppuna (vaikka puolikkaalla olen tässä muutenkin niin siitä vielä puolet) ja maanantaina soittaa synnärille jonne faksattiin lähete, että he kertoisivat jatkosta. Viikko menee siihen, että lääke poistuu kokonaan verenkierrosta ja kuulemma "vieroituis" on turvallisempaa kohdussa, jolloin äidin elintoiminnot suojelevat ja pitävät huolta vauvasta. Eilen illalla tuli luettua netistä tietoa ja jotain ulkomaisia tutkimuksia, joiden mukaan lääke saattaisi vaikuttaa jopa vauvan aivoihin ja noiden jo mainittujen oireiden lisäksi synnytyksen jälkeen ilmenisi myös selittämätöntä itkua. Tuli sitten itkettyä illalla ja olin aamullakin ihan down ja iski kauhea "huono äiti syyllisyys-morkkis" ja ajatukset olivat jopa niin fiksuja, että meille tulee tyhmä lapsi yms ja se on kaikki mun syytä.

Kiva kun kaikki lääkärit ja terveydenhoitajat/neuvolatädit ja kaikki sanovat vähän eri asioita, niin tiedä mitä pitäisi tehdä. Mutta toivottavasti saan synnytyssairaalasta vastauksia asiaan, ja ehkä mä vähän ylireagoin ja ehkä noita ei tuu kaikille vauvoille ja en tiiä, mut joskos tässä sitten menisi laskettuun ja vähän ylikin niin ehtisi lopettaa lääkityksen ja se poistua meidän molempien verenkierrosta. Onneksi sen voi kuitenkin aloittaa heti synnytyksen jälkeen ja lääkäreiden mukaan myös imettäessä voi käyttää.

38+5

 

Täälläkin kokonaisena Tuli taas nukuttua viime yö niin pirun huonosti. Heräsin jo kahdeltatoista ja kukuin n. tunnin, ja siis olin nukkunu vaan n. tunnin sitä ennen. Kolmelta taas heräsin ja valvoin yli viiteen. Sitten tulikin nukuttua yli kymmeneen ja venyttyä sängyssä puoli kahteentoista. Vaikka samapa se sille, nukkuu ja venyy sängyssä, kun siltä tuntuu. Mies oli aamuvuorossa ja koko aamupäivä ja päivä meni mulla ainakin väsymyksen kourissa. En jaksanu edes elleissä käydä! Se kertoo jo jotain, muuten kun roikun täällä koko ajan...! Mun vanhemmat sitten kävi (isä oli tehnyt sen hoitotason) ja äiti oli heti sitä mieltä, että kun olin niin väsy, niin synnytys on lähellä... :/ Se oli myös jännä, et mun vanhemmilla on koira, joka oli niillä meillä mukana, niin se oli koko ajan tunkemassa mun alapäähän nokkaansa...??? Eikä se ennen ole niin tehnyt... Kai sekin sitten haisto ja vaistos, että jotain tuolla tapahtuu...

Vanhempieni vierailun jälkeen sain onneksi itteä vähän niskasta kiinni ja käytiin miehen kanssa taapertamassa ulkona aika pitkäkin lenkki. Oli tosi mahtava ilma. meillä on ainakin tullut aika reippaasti nyt lunta ja oli tosi ihana, pikku pakkanen. Sitten tossa saunottiin ja nyt tuntuu, että oon pirteä kuin peipponen...! Eka kertaa tälle päivää... Kävellessä muuten supisteli aika tiuhaan tahtiin, välillä aika napakastikin, mutta en sanoisi, että kovinkaan kipeästi.

Maagille onnittelut! Oliko teidän perän uuden vuoden vauva? Ja Jumbiksen pojasta oli kyllä super-suloinen kuva spacessa Laittakaahan muutkin mussukoittenne kuvia spaceen, että saadaan ihastella

Niin joo ja Op:lle piti kommentoida siitä pahantuulisuudesta, että kuulin juuri torstaina, että jotkut äidit ovat olleet juuri vähän ennen synnytystä tosi huonolla tuulella Joku ihme hormonipiikki vissin??? Mulla on kyllä mennyt ihmeen tyynesti melkeinpä koko raskausaika. Lähinnä itkukohtauksia on saanu aikaan, jos tv:ssä on ollut jotain lapsiin liittyvää, vauvan syntymää tai jotain traagista lapsiin liittyvää. Sitten oon huomannut, että kaipaan tosi paljon miehen kainalossa vietettyjä hetkiä. Välillä on raastavaa, kun mies on töissä tai raksalla, mutta ymmärrän täysin, että niin vaan nyt täytyy tehdä. Ja ne hetket, kun ollaan yhdessä on kultaakin kalliimpia ja ihanampia. Välillä vaivaa vaan huono omatunto, kun seksiä en kaipaa ollenkaan, en ole kaivannut koko raskauden aikana... Ja tosiaan, mies on aikonut jäädä heti isyyslomalle, kun tulen vauvan kanssa kotiin ja se on sitten isyysloma, ei raksaloma.

Mutta, nyt sinne miehen kainaloon...

Rosa ja Piiperöinen rv 38+3

 

Onnea kaikille vauvan saaneille!!! Ihanan suloinen vauveli Jumbojätillä. Lisäsin eilen kuvia Ruusunnupusta spaceen.

Täällä kaikki ok. Vauva syö hyvin ja maitoa riittää (koputan puuta). Yllättävintä tässä vauva-ajassa on ollut vauvan "helppohoitoisuus". Ruusunnuppu on todella tyytyväinen neiti eikä itke juuri ollenkaan, yhä se 5 minuuttia/päivä pätee hyvin. Rintaruokintakin on onnistunut yli odotusten.

Huomenna pitää käydä asioilla. Avaamassa Ruusunnupulle tili ja hammaslääkärissä, jotta voi vapaammin suukotella vauvaa. Rosa, sinä muistaakseni avasit jo tilin vauvallesi... Eikä siihen tarvittu vauvan nimeä vai miten asia hoituu? Meillä on ristiäiset helmikuun alussa ja kastejuhlan tarjoilujutut on mietinnän alla.

Nyt vauva heräilee...

Vauvauutisia odotellen,

Catriina ja Ruusunnuppu 3 viikkoa