Tammimammat 2008 (6)

Vierailija*:lle kiitos viestistäsi! Tuossa oli mulle jotain aivan uutta tietoa, kuten se, että vaikka olis viikolla 20 lopettanut, niin voi tulla vieroitusoireita. Mulla on käytössä Cipramil/Sepram. Suurimman osan raskausaikaa on tullut popsittua 20 mg, mutta viimeisen kuukauden 10 mg ja nyt lauantaista lähtien 5 mg. Tänään oli tarkoitus saada synnäriltä konsultaatiota ja lisäohjeistusta puhelimitse. Soitin sinne aamulla ja lupasivat, että soittavat uudestaan tänään kun lääkäri on ehtinyt tutustua lähetteeseen ja antaa toimintaohjeet. Päivystin sitten koko päivän kännykän ääressä, vaikka olinkin kirpparikierroksella yms, niin puhelin oli visusti farkuntaskussa, että tuntisin värinän jos en kuule. Eivät soittaneet.... täytyy varmaan soittaa taas aamulla kahdeksan jälkeen ja kysyä, että "otanko tänään lääkkeen"?

Tänään tuli bussipysäkin penkillä kaksi kivuliasta supistusta, mutta siinä ne olikin. Niitä kivuttomia, missä kohtu menee kovaksi on nyt ollutkin joka päivä.

Vierailija*: minkälainen tuo lääke on, jota sinulle on määrätty synnytyksen jälkeen /imettäessä? Meinaa mennä usko koko hoitohenkilökuntaan kun kaikki sanoo eri asioita.

 

Emmu: Meilläkin rähmii toinen silmä, ihan syntymästä asti ollut ja ohjeeksi sain puhdistaa sitä usein vedellä. Tytöltä pienenä putsasin silmät keitetyllä vedellä, kun nyt sanoivat että raanavesi käy ihan hyvin.

meillä nukuttiin yksi yö 6tuntia putkeen. Tais olla just se kun valvottiin kahteen asti. Nyt taas meni viimeyö nätisti, kerran kaksi herää syömänn yöllä. Kakkaa vääntää aika satsit ja vaatteita saakin pestä joka päivä...muistasin vain sappisaippuan ottaa käyttöön noihin tahroihin.

Nintsulla oli hyviä uutisia!! Hienoa! =)

Mulla on ketoilu jääny unholaan, kerran kokeilin vauvalla sitä ä-pakkauksen vaippaa, piti hyvin, mutta jotenkin on helpompi vaan nappasta kertakäyttönen käteen.Täytys alkaa kyl kestoja pitään, kun pojalle ne ä-pakkauksen kestot on jo pian pieniä.

Ajatelkaa!! Tänään en ole kuin muutaman kyneleen valuttanut! Olokin on ollut ihan erilainen...Vähän kyllä takaraivossa kolkutti kunnon itkukohtaus, mutta eipäs iskenytkään päälle.

meidän pihapiirissä on 13.12 synynyt poika. Meinasin jos siihen äitiin tutustuihin, heillä taitaa olla aika itkuinen vauva, ainakin naapuri oli avomiehelle jotain siitä sanonut. Se äiti näyttikin tosi väsyneeltä kun kerran tuossa ulkona näin...Jos siitä vaikka sais vaunuilukaverin. Tosin mun yksi äitikaveri saa tammikuun lopussa vauvan ja toinen sitten heinäkuussa...mutta heihinkin pitäs enemmän vain yhetyttä pitää.

Nyt meen tuijottaa tota Veljet-sarjaa

Jumbis ja poika 1vko 2pvä

 

Hei,

Täällä edelleen, alapäätä ja mahaa vihloo ja oon ihan puolikuollut väsymyksestä, närästyksestä, turvotuksesta jne. Tämä päivä meni jotenkuten, olisi vaan tehnyt mieli nukkua, mutta esikoisen takia oli pakko jaksaa vähän olla jaloillaan ja leikkiä.

Voi itku, jos tämä vauva ei pian synny. Yöllä olen enimmän ajasta valveilla ja mietin kaikkea huolestuttavaa (kuten sitä viime viikolla tehtyä ultrausta, jonka mukaan vauva olisi jo silloin ollut 4kg). Sit kun vauva joskus syntyy, niin kamalaa jos pitää olla sairaalassa useampi päivä, sillä siellä mä en nuku yhtään. Siitäpä se vauva-arki sitten jatkuisikin luontevasti masennuksen kourissa, jos on rättipuhkipoikki ja ei jaksa tehdä eikä edes tuntea mitään.

Imetyshuoliin: tsemppiä ja kärsivällisyyttä! Itellä oli kanssa aika tuskaa se alku, mikään asento ei ollut hyvä, rintoihin sattu ihan hulluna, vauva ei meinannut jaksaa imeä jne. Kuitenkin vauvan hieman kasvaessa makuuasento osoittautui parhaaksi ja ajan oloon opin imettämään yhdeltä kyljeltä molemmista rinnoista - ja usein nukuin itse samalla. Siinä vaiheessa viimeistään kiitos kovasta harjoittelusta seisoo! Puhumattakaan kaikki reissuihin lähdöt ym! Ei tarvi kantaa huolta siitä, että onkohan matkan varrella mahdollisuus pestä/lämmittää tuttipulloja jne, kun on omat pullot ns. mukana koko ajan Mutta siis koeta jaksaa, ja muista, että ei varmaan kenelläkään loppujenlopuksi se vauva-arki ole niin helppoa, mitä jossain vaiheessa ehkä ajatteli sen olevan... mutta ihaniakin hetkiä tulee päivittäin ja niiden ansioistahan sitä jaksaa taas.

Taidan lähteä sohvalle pötköttelemään...

Onnea kaikille synnytyksiin ja vauvanhoitoon!

Huima 38+5

 

Heips Nintsu! Et ole todellakaan yksin noiden imetysongelmien kanssa... En ole jaksanut käydä täällä tai ei ole oikeastaan ollut aikaa. Minä imetän just tuon 3h välein päivät ja yöt, välillä menee vaan 1-2h syöttöväleissä. Oon välillä ihan poikki ja kaiken lisäksi tuo pikkuinen keksi väärän imuotteen sen jälkeen kun oli jo viikon hyvällä otteella syönyt. Toisesta rinnasta ei suostu millään oikealla otteella syömään, sen kanssa on mennyt hermot pari kertaa ja kun ei väsyneenä oikein jaksaisi alkaa korjaamaankaan sitä ja jos samalla vielä vauvakin on väsynyt ja nälkäinen, niin huh huh...

Sain just sen toisen rinnan imuotteen toimimaan, niin sitten se keksi, että eipäs imetä oikein sitten siitä toisesta rinnasta... Ei paljon kyllä naurattanut ja kun jo toinen rinta oli niiin kipeä siitä huonosta imemisestä niin meinasi sitten toisenkin laittaa kipeäksi

Meillä paino ei ollut noussut ollenkaan välillä 5 pvä -> 11 pvä. Oli 45 g tippunut ja sen takia on vähän stressannutkin, että saako pikkuinen tarpeeksi ruokaa... ja meillä se lähtöpaino oli kuitenkin 3680 g, niin ei sen helpompaa kuitenkaan ole imetys ja painon nousu. Huomenna on sitten neuvola, jännittää... Onneksi ei kuitenkaan ollut tänään, kun olen ollut ihan kuollut, viime yönä itki yli kaksi tuntia ja mikään ei auttanut, ei olisi jaksanut kyllä lähteä mihinkään.

Mutta ei täällä siis koko aikaa väsyneinä olla. Välillä menee tosi hyvin ja yöllä nukkuu syöttövälit ja päivälläkin on rauhallinen. Oltiin viikonloppuna eka kertaa pitempään ulkonakin, käveltiin 2 x 40 min ja käytiin shoppailemassa ja syömässä ravintolassa. Vauveli nukkui koko reissun ajan ja ravintolassa nukkui sylissäni koko ajan Jospa tällä viikolla päästäisiin taas joku päivä kaupungille ja pitää aloittaa päivittäiset kävelylenkit vaunujen kanssa nyt pikaiseen, kun ilmatkin on nyt niin leutoja, että uskaltaa olla pitempään ulkona kerralla.

Nyt kattomaan filmiä ja kohta varmaan syöttämään ;-)

Tähti ja vauveli 2 vko 1 pvä

 

Choco! Katsoin Pharmaca Fennicasta noita sun lääkkeitä ja niissä näyttäisi olevan tuo sama vaikuttava aine kuin mulla eli sitalopraami. Jos nyt olet ottanut 5 mg niin se on kyllä jo niin pieni määrä, että voit varmaan tällä viikolla lopettaa. Mulle lääkäri sanoi, että voi lopettaa vaikka syömällä viimeiset pari viikkoa 20 mg joka toinen päivä ja sullahan on jo paljon pienempi määrä käytössä. Tärkeintä nyt kai on, että lopetat lääkkeen jos pystyt. Miksi tähän asiaan ei muuten ole puututtu aikaisemmin? Mä sovin lääkkeen lopettamisesta jo ekalla lääkärikäynnillä ja silloin keskiraskauden käynnillä lääkäri ohjeisti lopettamaan nyt alkuvuodesta kun vauva syntyy helmi-maaliskuussa. Ja silloin kirjoitti tuon uuden reseptin sertraliiniin, joka olisi sitten parempi kuin sitalopraami. Tuossa seuraavassa on kopioitu mitä Pharmacassa sanotaan sitalopraamista raskauden ja imetyksen aikana ja mitä sertraliinista sanotaan imetyksen aikana. Mutta soita heti aamulla sinne tietopalveluun, siellä opastavat kätilöt jotka ovat päivittäin tekemisissä näiden lääkeasioiden kanssa! Ja kun menet synnyttämään, niin muista sanoa kätilölle tuosta lääkkeestäsi, koska tieto ei välttämättä ole mennyt hänelle asti.

"Sitalopraamin käytöstä raskauden aikana ei ole saatavilla kontrolloitua kliinistä tutkimustietoa. Saatavilla oleva sitalopraamin käyttöä koskeva epidemiologinen tieto ei anna aihetta olettaa, että sitalopraamin käyttö raskauden aikana lisäisi epämuodostumien riskiä. Muiden SSRI-lääkkeiden käytöstä on kuitenkin saatu ristiriitaisia tuloksia sen suhteen, lisääntyykö epämuodostumien riski. Cipramilia ei tulisi käyttää raskauden aikana, mikäli käyttö ei ole selvästi välttämätöntä, ja silloinkin vasta, kun hyödyn ja haittojen suhde on huolellisesti punnittu.

Sitalopraamin lisääntymistoksisuutta koskevissa tutkimuksissa rotilla on havaittu alkioon ja sikiöön kohdistuvia toksisia vaikutuksia, mutta epämuodostumien ei ole havaittu lisääntyneen (ks. Prekliiniset tiedot turvallisuudesta).

SSRI-lääkkeiden käyttö viimeisen raskauskolmanneksen aikana saattaa aiheuttaa vastasyntyneelle vieroitusoireita, joihin kuuluvat myös hermostoperäiset käyttäytymishäiriöt. Synnytykseen saakka SSRI-lääkkeitä saaneiden äitien vastasyntyneillä lapsilla on raportoitu seuraavia vaikutuksia: ärtyvyys, vapina, kohonnut verenpaine, lisääntynyt lihasjänteys, jatkuva itku, imemis- ja nukkumisvaikeudet. Ne voivat olla merkkinä joko serotonergisistä vaikutuksista tai vieroitusoireista. Vastasyntyneen tilaa on seurattava, jos äiti on käyttänyt sitalopraamia raskauden loppuvaiheessa. Jos SSRI-lääkkeitä käytetään raskauden aikana, niiden käyttöä ei saa lopettaa äkillisesti. Sitalopraami erittyy äidinmaitoon. Näin ollen imetystä ei suositella hoidon aikana."

"Imetys
Sertraliinin tiedetään kulkeutuvan äidinmaitoon (maito/plasma-suhde noin 1,8). Imeväisillä mitatut plasman sertraliinipitoisuudet ovat olleen hyvin pieniä tai niitä ei ole voitu havaita. Sertraliinia voidaan käyttää imetyksen aikana ainoastaan, jos odotettavissa oleva hyöty on suurempi kuin lapseen mahdollisesti kohdistuva vaara.
Kun sertraliinia on käytetty raskauden loppuvaiheessa ja/tai imetyksen aikana, vastasyntyneellä on hoidon lopettamisen jälkeen ilmoitettu vieroitusoireita (kiihtyneisyyttä, agitaatiota, unettomuutta, imemisen heikkoutta)."

 

Äh, meillä meinas yö mennä hulinaksi. Tli eilen syötyä vähän tulisempaa ruokaa ja hetihän se vaikutti pojan massuun ja kauheet ilmavaivat tuli. Piereksi yön ja väänsi kauhet läjät vaippaansa. Kitisi muutaman tunnin ja välillä jopa päästi kunnon itkut. Tyttökin sitten tietnkin heräs, mutta mä lopulta lähdin pojan kans olkkariin nukkumaan, laitoin pojan vaan sitteriin ja sitten jatkettiin unia.

Kohta pitäs saada ittensä ulkoilemaan. On vähän jääny ulkoilut, kun ollaan pojan kans nukuttu aika pitkään aamulla ja sit aamupalakin venähtäny tosi pitkäkäsi. Nyt sitten aletaan ottaa itseään niskasta kiinni...

Imetyksestä vielä, et oon yöimetyksissä huomannut parhaaksi asennoksi ton samalla kyljellä imettämisen, siis jos ollaan jouduttu poika väliimme ottaa yöksi. Tytönkin aikaan toi asento oli alkuunsa hyvä, mutta kun alkoi rintaraivarit ja muut taistelut, oli asentona mikä tahansa...kerran jopa olin siltana hänen päällä, et sain imetettyä. Siinä olis ollut huvia kaikille jotka olis nähneet...

Nyt mentävä aamupalalle...palailen iltasella taas jos ehdin. =)

Jaksamisia kaikille mammoille!!! *HALITUS*

 

Heissulivei!

Jumbojätin tarinan perusteella pitää ilmeisesti vältellä mausteisia ruokia Hitsiläinen, taitaa olla aika paljon juttuja tuossa vauvan hoidossa mihin ei osaa vielä mitenkään varautua ja jotkut jutut tarttee sitte vaa oppia vaikeamman kautta.. Jotenkin on kaikesta niin naiivi kuva että kaikki menee itsestään, imetykset yms..

Hyvä että Nintsun imetys luonnistuu jo mutta harmi että Tähden nyytti imee toiselta rinnalta "väärin".. Luulis että ne on ihan samanlaiset kummallakin puolella eikä aiheuttais hämminkiä mutta tässä taas tää mun naiivi ajattelutapa ilmentyy ku niinhän sitä luulis

Täällä ei oloissa muutoksia... Selkää särkee ja välillä menkkamaisia kipuiluja ja alapäätä vihloo mutta ei mitään suuria muutoksia..

Olin muuten hierojalla äsken ja tuntui taivaalliselta!! Suosittelen lämpimästi! Varasin jo seuraavan ajan ens viikon torstaille ja toivon kyllä että en pääse sinne... Mutta kaipa tässä täytyy vaan asennoitua että neljä viikkoa vielä menee...

Nuppu+myllis 38

 

Heipparallaa!

Täällä tänään taas huomattavasti helpompi päivä kuin eilen. Eilinen meni kyllä niin kokonaan vaan lepäillessä ja nukkuessa. Nyt käytiin sentäs kävelemässä kaupassa miehen kanssa, ennen kuin lähti töihin ja muutenkin on virkeämpi olo. Varmaan vaikutti, kun viikonloppuna tein niin pitkät lenkit molempina päivinä, niin kostautui eilen kipuiluna ja väsymyksenä.

Mulla on myös ollut niin naiivi kuva kaikesta. Esim. tuosta paljon puheena olleesta imetyksestä. Sitä on niin ajatellut, että rinta suuhun ja siinä muuan minuutti ja muihin hommiin, mutta ei se taida ihan niin mennäkään... Kaverin vauvalla oli vasta tosi tiheän imun kausi, oli rinnalla melkeinpä koko vuorokauden. Kaveri jo pelkäsi, että saako vauva tarpeeksi maitoa. Saihan se, nyt taas menee imetyksen kanssa "paremmin".

Mulla sitten tuli eilen illalla nukkumaan mennessä se itkukohtaus... "Hehkutin" jo täällä, kuinka seesteinen olen ollut koko raskauden. En edes tiiä miksi aloin itkeä, mutta sitten siihen vaan tuli se, että selitin miehelle, että on niin sitä ikävä, kun se on paljon töissä ja vapaa-ajat raksalla ja sitten samaan hengen vetoon selitin, että ymmärrän sen kyllä täysin. Sitten itkin, kun alkoi hirvittää taas synnytys. Tuli silloin toissa iltana pari kipeetä supistusta ja eilen sitten tajusin, että nekin oli vaan alkusoittoa kaikelle...

Semmoista täällä... Taas ei siis ole lähestyvästä synnytyksestä tietoakaan! Huomenna on neuvola, viikko sitten terkka kyllä meinasi, etten enää tule, mutta näyttää kyllä vahvasti siltä, että kyllä sinne vielä mennään... 23 tuntia aikaa syntyä pikkuisella...

Rosa ja Piiperöinen rv 38+6

 

mulla on kans nuppu tota kuukautiskipua supistusten kans. mut selkä on ihan ok. ihana, kun kohta sen pääsee taas taivuttaan kaarelle eteenpäin taivutuksella..yks asia taas mitä kaipaa on toi selän kissamainen köyristys

meillä on tänään terveyskeskuksen valmennus. me päätettiin mennä sinne nyt kuitenkin, kun on siitä haikaranpesän valmennuksesta jo niin paljon aikaa, et eihän sitä muista enää etes mitään.

mua on alkanu tosi paljon jännittää. joudun varmaan pienoisen paniikin valtaan, jos mulla menee lapsivedet ennen supistuksia..tai no varmaan myös kipeistä supistuksista panikoidun. siis siks, et nytkö se tulee ja mitä sit tapahtuu, miten selvitään kaikesta..onko kaikki valmista kotona vauvaa varten yms.. siis se vauvan "omistaminen" pelottaa vaan niin pirusti, mihin sitä on ittensä sotkenu. mies yrittää lohduttaa omista peloistaan huolimatta, että kyllä kaikki sujuu ja se on ihan hiton hyvä juttu, et meille tulee lapsi. ja ettei se malttais enää odottaa, että se olis jo meidän kans. mut mua pelottaa vaan niin paljon.. vaikka kyllähän järjellä ajateltuna tietää, että on luonto hoitanu asiat niin, et ne luonnistuu.. huoh..

valvoin taas yöllä, kun en saanu unta. tuskailin ja vaihdoin niiden kahden mahdollisen asennon väliä koko ajan. tyyppi möykkäs mahassa niin paljon, että tuntu ihan inhottavalta. lisäks sit jännitin vessareissujen kans, kun piti ottaa aamulla pissinäyte neuvolaa varten..etten vaan käy liian usein ja enhän tienny paljon kello oli ja ja.. taisin nukahtaa sitten joskus kahden aikaan, ku tyyppi lopetti mesomisen. no aamulla en sitten saanu enää unta, kun heräsin miehen kellon soittoon. pyörin taas aikani, kunnes nousin keittään meille puuroa. menin sit takas nukkuun joskus kymmenen aikaan ja heräsinkin tossa jälkeen yhden..ihan pöllähtäneenä-taas. tosi usein muuten herään kuitenkin selältäni, vaikka siinä asennossa en kykene aloittaan nukkumista ja kun sitä ei suositeltais..mut ei kai siinä mitään, jos en kuitenkaan herää siihen asentoon siks, et se olis jotenkin huono. nyt menen kasaamaan meidän hoitopöytää.

olisko jo vauvan saaneilla ja jo lapsellisilla vinkkejä, et mitä kannattais muistaa hankkia kotiin ennen vauvan tuloa. siis tarkotan jotain elämää helpottavia juttuja ja yllättäviä tarvikkeita tai apteekkikamoja, joita ei nyt vielä tule mieleen?

37+0 (täysiaikainen hännänhuippu)

 

Hei,

Taas yksi tälläinen "kalsaripäivä". Viime yönä supisteli pariin kertaan tosi kipeästi + jatkuva menkkamainen kipu. Olin ihan varma illalla klo 23.00 että yöllä lähdettäis sairaalaan, mutta eipä sit kuitenkaan. Tänään sama juttu kuin eilen, että iltapäivää kohti olo rupee paranemaan ja on taas melkein tunne, kuin en olisi raskaana ollenkaan.

Mun olisi pitänyt soittaa itselleni uusi neuvola-aika sen viime torstain ä-poli käynnin jälkeen. Kun se n-täti sanoi, että ei anna mulle aikaa ennen sitä, sillä oletettavaa oli että olisin synnyttänyt siihen 10.1. mennessä... No, en siis ole synnyttänyt mutten ole tilannut itelleni uutta neuvola-aikaakaan. Siis mulla verenpaine nousee pelkästä ajatuksestakin, että pitäisi sinne asti lähteä taas lässyttämään diipadaapaa - siis ei mitään hyötyä. Varsinkaan kun en enää itse autolla aja, niin mies joutuis taas ottaa töistä vapaata sen takia, että neuvolassa katotaan pissanäyte ja punnitaan mut - jee!

Siis onko kellään muulla tätä hirvittävää hermojen kiristystä kuin mulla?

Ja nyt menen pinaattikeiton lämmitykseen ja yritän saada mieleni rauhoittumaan tuon neuvolan ajattelun jälkeen

Vointeja!

Huima 38+6

 

Kirjoittelen tässä lyhyesti
Näyttää nyt siltä että päästään synnyttään, jee!!

Suppareita, kipeitä semmosia on tullut 8 minuutin välein + valahtipa sitä lapsivettäkin jonkin verran pönttöön ja nyt tiputtaa koko ajan siteeseen. On vaan niin epärealistinen olo, että onko tuo nyt lapsivettä kun ei sitä kovasti tullut. Mutta semmosta vaaleanpunaista litkua. Synnärillä sanoivat että jos ei tihene 5 minuuttiin suppareiden välit, niin 10ltä viimeistään sairaalaan, sillä yö on tulossa. No, sinne nyt kuitenkin illalla vielä lähdetään ja toivottavasti takas tullaan vasta nyytti kainalossa! jee!

Niin.. ja mua ei kumma kyllä nää kivuliatkaan supistukset vielä liikaa haittaa.. ilmeisesti tuo pitkä kahden vuorokauden esivalmistelu on pehmentänyt paikkoja. Eli niitä todella todella kipeitä odotellessa, yikes.

No toivottavasti kuulette meitistä sit uuden kerran vasta nyytin kera. Mikäli synnytys menee huomiseen, niin sit ois 41 täynnä, joten jo aikakin!

Haleja kaikille tammimammoille,
Ulla & masu, toistaiseksi 40+6

 

Just nousin sohvalta, kun tuli mieleen "MUTTA MISSÄ ON ULLA...?" Ja kuulumisiahan olikin luettavissa!Tsemppiä ja onnea matkaan!

Rosa

 

Ihanaa Ulla kun jaksoit tulla kertomaan lapsiveden menosta! Täällä eletään nyt niin hengessä mukana että mulla ihan sydän pysähtyi kuin luin viestisi! Paljon voimia ja tsemppiä tulevaan. Kohta sulla on ihana nyytti sylissä

Mites Huima kun mainitsit että sulla menkkamainen jatkuva kipu ja sitten supistuksia niin onko ne supistukset myöskin saman tuntuisia kuin menkkakivut vai tuntuuko ne erilaisilta? Tässä höntti kyselee ja toivoo että omat menkkamaiset kivut olisi supistuksia....

 

Heippa kaikille =)
Mulla laskettuaika oli 13.1.2008 ja meille syntyi ihana tyttö 11.1.2008 klo.14.47 strategiset mitat 2880g ja 48cm ja mustatukka =) päänympärys 34cm.raskausviikkoja 39+5 ja tyttö sai pisteitä 9/9.

supistelut alko kotona n.klo.1.30 sairaalalla oltiin klo.5.00 olin 3cm auki,pääsin odottelemaan synnytyssaliin suoraan.Supisteluja tuli n.5-10min.välein.Kalvot puhkastiin n.klo.9.00 saman tein sain epiduraalin, jonka ansiosta lähes nukuin synnytyssängyllä kylkeä vaihdellen.sit yks kaks n.klo.11.30 olin 10cm auki ja jos tuntuu voin ruveta ponnistelemaan.no pientä tunnetta oli harvakseltaan ja makoilin kyljelläni ja vaihdoin aina kylkeä.sitten menin selälleni ponnistelemaan, mutta lapsen sydän äänet laskivat huomattavasti yks kaks sali oli täynnä jos jonkinlaista lääkäriä kattomassa sydänkäyriä, sanoivat että ei hätää.ja kehottivat supistuksen tullen ottamaan lisähappea.yritin tehdä työtä käskettyä.lopulta sain tipan kautta supisuksia lisäävää ainetta...huh,huh! loppujen lopuksi tekivät välilihan leikkauksen joka helpotti lapsen maailmaan tuloa ja auttoivat pehmyt imukupilla jotta lapsen hartiat kääntyivät jotenkin sopivasti tulolle.ponnistusvaihe kesti 1h 15min. tikkejä tuli alapäähän ja joku syvä pieni repeämä, mutta aika korjaa haavat.panadolilla+burana yhdistelmällä olen eläny, joita otan 2-3 kertaa päivässä.osastolle kuitenkin kävelin itse.osastolta kotiuduttiin 14.1.2008 tyttö vielä pieni ja tissillä olo meillä vielä aika opettelua,mutta onneks rintapumput keksitty joilla helpottaa maidonnousua ja tehdä pikkuselle tissille tulosta helpompaa.hemoglubiini mulla oli osastolta lähtiessä 130,että en kauheesti oo vuotanu kuten en nytkään.mutta muuten aika kivulias tuo alakerta, mut pientä lantionpohjan jumppaa ym.ni eiköhän se tästä.mukava olla kotona ja esitellä uudelle tulokkaalle mistä meidän keittiö ja makkari löytyy =) nii ja tossa synnytyksessä mulla ei ollu kivunlievityksenä muutä ku toi epiduraali ja sit hengittelin lisä happea.
vähän sekavaa tää mun kirjotus mut yrittäkää saada selvää =)

Hyviä odotuksia ja onnea kaikille muille äideille =)
Kyllä siitä synnytyksestä aina selviää =)

vm-74 ja "emppu" 4päivää

 

Ullalle tsemppiä! =)Alkaahan näitä tammimasujakin taas jakautumaan...

KÄytiin sitten aamupäivästä kävelyllä. Oli ihanaa päästä ulos taas...pitäis harjotella yksinään kahden lapsen lähtö, kun sitten miehen mentyä töihin mä kuitenkin alan enemmän käymään ulkona ja kaupungilla asti jopa...

Käytiin myös mun serkun luona kylässä. heillä on nyt hmm...5kk tyttö (en ole ihan varma ja en muistanu ikää kysyä). Hän oli syntyessää tosi pieni ja nyt sitten meidän pojan kokoinen (ehkä vähän isompi). =) Samalla siellä oli mun äidin miesystävän pojan lapsikin kylässä..naurettiin että kunnon mammakerho koossa ja mies vielä ainoona miehenä siellä. Ihme että jaksoi kuunnella meitä, enimmäkseen tais huomio sillä kiinnittyä vai tyttöön...

Tänään en ole itkeny ollenkaan!! Jee jee! vaikka saahan sitä itkeä jos siltä tuntuu...yritän kovasti saada puhuttua miehen kans, mutta jotenkin on vaikee aloittaa mitään, kun sitten meinaan heti alkaa myös itkemään. Mä haluisin hänen vaihtavan työpaikkaa ja et laitettas elämä uusiks..eli myydään tää asunto, ostetaan halvempi ja auton suhteen sama..ja et mies pääsis eroon 3vuorotyöstään, jota vihaan yli kaiken(mies kanssa)...saatas enemmä olla yhdessä ja tietäis aina milloin mies tulee kotiin ja ne viikonloputkin olis vapaita ja pyhät!!Mulla kun iskee aina kauhee yksinäisyys miehen ollessa iltavuoroissa ja joskus yövuoroissa, kun yövuorojen jälkeen pitäs aina keksiä jotain sellasta hommaa, et hän sais nukkua rauhassa.

Vaikka mä odotusaikana popsinkin jalapenoja, vaikuttaa silti tulinen ruoka maitoon. Syötiin meinaan kanaa Oriental Chili kastikkeessa ja vaikka mun mielestä ei edes tulista, poika oli toista mieltä...sama homma oli aina tytönkin kanssa imettäessä.
Meillä toi poika imee erilailla vasemmasta rinnasta, mutta ote on ainakin hyvä, koska ei satu ja rinnanpä pysynyt ehjänä, muutenkin mä olen huomannut, että oikeanpuoleisesta on helpompi imettää...

Voi olla että tänään keksittiin se lopullinen nimikin pojalle, kerron sen vasta ristiäisten jälkeen...eli saatte odottaa vielä monta viikkoa! =))

Jumbis + poika 1vko 3pvä

 

Oih! Onnea vm-74 perheelle pienestä tytöstä!!! Ihanaa!!

 

Vierailija*! Tohon kysymykseesi miksi tähän ei ole puututtu aiemmin, niin koko lääkitysasia loppuraskaudessa on ollut yhtä soutamista ja huopaamista. Mulla oli pari ensimmäistä nl-lääkärikäyntiä sama lekuri, jonka kanssa oltiin alustavasti puhuttu asiasta ja hän oli myös kiinnostunut mun voinnista yms. Sitten kävi niin, että viimeinen lekuri oli jo viikolla 34 ja siellä aivan eri tyyppi, joka oli nuori nainen. Ja hän vaan kertoi mulle miten tää lopettaminen teknisesti tapahtuu ja tuntu tosi tyhjältä olo käynnin jälkeen. En viittinyt kuitenkaan ihan silloin viikolla 34 lopetella vaan siitä pikkasen myöhemmin (ohjeet oli vähentää 10 mg:aan ja sitten sillä annokselle joka toinen päivä ja lopulta kokonaan ilman) sillä ajatus siitä, että joutuisi olemaan kaksi kuukautta ilman lääkkeitä pelotti kovasti. (Esikoinen meni 11 päivää yli lasketun) Sitten kun aloin vähentämään tuohon puolikkaaseen, niin oli yksi ikävä välikohtaus josta syystä mulle iski viikon unettomuus + ahdistus + masennus yms. Silloin soitin itselleni ajan yhdelle sairaanhoitajalle juttelua varten, jota neuvolasta oli suositeltu jo syksyllä ja lisäksi yritin varata aikaa omalle lääkärille, jonka kanssa olin jutellut lääkityksestä yms ennen raskautta ja hän toimi myös nl-lääkärinä toisessa neuvolassa ja hänellä oli kokemusta kyseisestä lääkityksestä ja odottavista äideistä, mutta kas kummaa ei ollut enää töissä meidän terveyskeskuksessa. Sieltä sain vain samat ohjeet lopettamisesta kuin jo tuolta aiemmalta lääkäriltä. Jatkoin kuitenkin vähennetyllä lääkkeellä, mutta seuraavan kerran neuvolassa terkkari oli taas sitä mieltä, ettei pitäisi missään nimessä lopettaa lääkitystä, että juuri synnytyksen jälkeen on pahimmat riskit yms ja hän soitti mulle ajan terv.keskuksen lääkärille, koska neuvolasta ei ollut lääkäriaikoja saatavilla ennen tammikuun loppua. ja hän soitti myös synnytyssairaalaan ja sai puhelimitse synnytyslääkäriltä ohjeen syödä tuota 10 mg annosta sinne lääkärillä käyntiin asti. Perjantaina olin sitten lekurissa ja hän oli sitä mieltä että pitäisi lopettaa ja neuvoi tuon 5 mg ja laittoi lähetteen synnytyssairaalaan, jonne mulla on aika lääkärille huomenna.

Nyt on kyllä tullut jo vieroitusoireita jo tuosta 5 mg:sta (ja tänään en ottanut lainkaan). Ihan kuin olisi ollut jossain aineissa/humalassa, huimausta ja pääkoppa ei toimi lainkaan...noh huomenna näkee mihin suuntaan tästä mennään.

 

Onnea vm74! Ja onnea Jumbojätille babybluesin hellittämisestä!

Nuppu80: Mun supistukset on pääosin kivuttomia, niinkuin niitä harjoitussuppareita. Koko maha menee kivikovaksi ja vähän on tukala olo, mutta kivuliaita suppareita ei oikein aamun jälkeen ole tullut. Mulla tämä menkkamainen kipu ja kivuttomat supistukset jatkuu siis edelleen. Nyt iltaa kohden etova olokin väistyi ja olen syönyt ihan hirveesti kaikkee mahdollista, koko ajan nälättää. Verensokereita en enää mittaa, kun se lääkäri sanoi viime viikolla, etten mä enää syömisilläni voi vaikuttaa vauvan kokoon mitään.

Onpa ihanaa, että Ulla on päässyt tositoimiin! Kun minä oon jo ihan hermoraunio, vaikka laskettuun aikaan on vielä viikko, niin täytyy ihan hattua nostaa Ullalle ja kaikille muillekin, joilla raskaus on mennyt lasketun ajan yli!

Hyviä öitä kaikille (ja pikaisia ja helppoja synnytyksiä!)

Huima

 

Laskeskelin jo tuossa elleistä pois ollessa (heh, väliajalla...), että viime viikolla ei ole syntynyt yhtään vauvaa, mutta olihan!!! Onnea Vm-74 pikkuisesta tytöstä Mukavaa vauva-arkea teille! Toivotaan, että kaikki sujuu mukavasti.

Kello on 22 ja Ulla on tainnut lähteä... Eikös tämä aika ollut takaraja. Huisia... Jänskättää täälläkin niin, että housun puntit tutisee...

Mulla oli myös alkuillasta runsaastikin harjoitussuppareita ja menkkamaista jomotusta välillä, mutta tuossa reilu tunti sitten kaikki taas tyssäsi kuin seinään. Kipeitä ei tullut yhtään. Toivottavasti vuo harkkarit nyt tekee siellä tehtäväänsä myös...

Jumbojätti: Meilläkin mies tekee vuorotyötä. Tosin vaan aamua ja iltaa, mutta onneksi ei viikkoa aina putkeen samaa vuoroa vaan kaksi päivää. Me ollaan tykätty tästä vuorosysteemistä tosi paljon. Tosin nyt mammalomalla, niinkö oon muutamia kertoja laitellu, et on tuntunu vähän ikävältä olla yksin iltoja kotona. Sen myös havaitsin, että mies oli paljon väsyneempi, kun teki ennen päivävuoroa ja meni töihin klo 6.30:ksi. Silloin oli 5 päivää putkeen tuota aikaista hukia, nyt vaan kaksi. Tämä on kyllä nyt ollut siis ihan hyvä systeemi, saa nähdä sitten vauvan kanssa... Varmaan yhdenkin kanssa vielä ihan ok, mutta jos myöhemmin tulee lisää lapsia, niin sitten asia on varmasti taas ihan eri. Ja kun teillä miehellä on vielä ne yötkin ja siinä nyt kaksi pientä lasta, niin uskon, että on sulle ja miehellesi haastavaa touhua. Tsemppiä!

Onkos Chocolla muuten mitään viitteitä tulevasta? Tai Nunnulla? Seuraavat lasketut ajat alkaa olla nimittäin teillä ja Huimalla ja mulla... Hupsista... :/ Tai ainakin noin niinkö aktiivisia kirjoittelijoita ajatellessa...

Hyvät yöt kaikille

Rosa ja Piiperöinen rv 38+6

 

SYNNYTTÄNEET:

23.12. Catriina (LA 02.01.08), rv 38+4, tyttö 51 cm, 3470 g, pää 35 cm
24.12. Simb@ (LA 12.01.08), rv 37+2, poika 49 cm, 3210 g
30.12. Nintsu-81 (LA 14.01.08), rv 37+6, poika 47 cm, 2420 g, pää 35 cm
30.12. Tähti-08 (LA 07.01.08), rv 38+6, poika 51 cm, 3680 g, pää 34 cm
01.01. Maagi08 (LA 06.01.08), rv 39+2 tyttö 50cm, 3110g
03.01. Laura 81 (LA 01.01.08), rv 40+2, tyttö
04.01. Heppe 80 (LA 01.01.08), rv 40+3, tyttö 52,5 cm, 3405 g
05.01. Jumbojätti (LA 02.01.08), rv 40+3, poika 55 cm, 4160 g, pää 35 cm
06.01. Emmu (LA 18.1.08), rv 38+2, tyttö 48 cm, 3060 g, pää 35 cm
11.01. vm-74 LA (13.1.2008), rv 39+5, tyttö 48 cm, 2880 g, pää 34 cm

LASKETUT AJAT:
01.1.2008 aamu76, ensimmäinen, Etelä-Karjala
02.1.2008 Muumi07, ensimmäinen,
02.1.2008 Into 77, ensimmäinen
04.1.2008 Narwhal, toinen,
06.1.2008 Möhkömamma, neljäs
07.1.2008 Anni 83, ensimmäinen , Länsi-Suomi
09.1.2008 Ulla79, ensimmäinen, Sipoo
13.1.2008 mamsu, toinen
16.1.2008 Lumi80, ensimmäinen
17.1.2008 Nasu86, ensimmäinen, Länsi-Suomi
17.1.2008 Lie, ensimmäinen, Helsinki
20.1.2008 Ansku 81, toinen, etelä-pohjanmaa
21.1.2008 Choco, toinen, Uusimaa
21.1.2008 Nunnu79, ensimmäinen, Uusimaa
21.1.2008 Talvikki08, toinen, Varsinais-Suomi
22.1.2008 Mamma?, ensimmäinen
23.1.2008 Rosa, ensimmäinen
23.1.2008 Huima, toinen
24.1.2008 Muska78, ensimmäinen, Helsinki
27.1.2008 Meitei, toinen
28.1.2008 Nuppu80, ensimmäinen
05.2.2008 Op, ensimmäinen

 

Höh, eipä täällä mitään uutta. Supistuksiakaan ei oo tullu enää niin paljon ku aikasemmin. Vauva kyllä myllertää tuolla masussa tämän tästä. =)

Eilen tosin oli aika hankala päivä. En pystynyt olemaan paikallaan vaan oli pakko liikkua koko ajan. Iltapäivällä iski kamala päänsärky. Ennen raskautta mulla oli pahoja migreenikohtauksia, mutta raskausaikana on ollu vaan kahdesti ennen eilistä. Pötköttelin iltapäivän ja illan ja sitten muistin, että neuvolassa kysytään joka kerta, että onko näköhäiriöitä tai päänsärkyjä. Soitin sairaalaan ja kysyin et voiko tuo eilinen olla esim. raskausmyrkytyksen oireita. Olivat sitä mieltä, että ei. Verenpaineet on ollu ihan hyvät koko ajan eikä pissanäytteissä oo ollu mitään. Ja tänään on aika neuvolaan muutenkin. Särky meni ohi panadolilla, onneks.

Yöllä sitten tajusin, et se särky tuli varmaan vaan siitä, etten edellisenä yönä pystyny nukkumaan paria tuntia kauempaa ja eilen jäi syömiset tosi vähiin kun ei tehny mitään mieli.

Kaikki siis kunnossa täällä, mutta eipä juuri merkkejä synnytyksen lähestymisestä. Nyt oon yrittäny asennoitua niin, että kyllä tähän vielä menee se reilut kaks viikkoa ennen ku mitään tapahtuu.

Nunnu 39+2

 

Onnea vm-74!

Kävin pitkästä aikaa meidän spacessa ja aivan IHANIA vauvakuvia. Hauskaa että kohta meillä kaikilla on oma ihana vauva, en malta odottaa.

Ullalle tosi paljon onnea synnytykseen!

Nintsu: Kiva kuulla että sulla sujuu paremmin. Musta toi tukiryhmä kuulostaa tosi hyvältä idealta. Kerro sitten auttoiko ja mitä tykkäsit.

OP: Munkin tekee mieli syödä koko ajan...ja kyllä syönkin! Mulla on lääkäri torstaina, jos vauva ei synny ennen sitä, ja en kyllä välitä vaikka paino ois noussu. Syön silloin kun on nälkä ja nyt tosiaan on nälkä jatkuvasti. Kai se on ihan normaalia tässä vaiheessa

Rosa: Vastauksia sun kysymyksiin: Mulla on käyny Suomesta käsin aika paljon vieraita viimeisen neljän vuoden aikana. Perhe kyllä haluis tulla käymään vauvan synnyttyä, mutta monista eri syistä johtuen mun on helpompi tulla vauvan kanssa Suomeen heti kun on turvallista lentää (vauvan ollessa pari kuukautta). Mulla on kyllä onneks täällä hyviä kavereita, jotka haluaa tulla käymään ja jotka voi tarvittaessa auttaa, koska ovat joko itse äitejä tai koska ovat muuten vaan innoissaan vauvoista. Mulla tulee varmaan olemaan päinvastainen ongelma, eli miten sanoa liian innokkaille vieraille ettei tarvitse tulla käymään parin ekan viikon aikana jotta me voidaan miehen kanssa rauhassa tutustua vauvaan... Viihdyn täällä hyvin mutta kyllä, kaipaan Suomeen. Varsinkin perhettä ja kavereita on ikävä, samoin ihanaa luontoa, mökkeilyä ja saunaa ja hyvää suomalaista ruokaa. Onneksi olen voinut käydä Suomessa 2-3 kertaa vuodessa, joten toivottavasti voin vauvan kanssa jatkaa samaa, eli jatkossakin pari kertaa vuodessa Suomeen ikävää taltuttamaan. Mun mies on amerikkalainen ja asunu aina Kaliforniassa, mutta tykkää matkustelusta ja rakastaa Suomea! Sähän olit muistaakseni vaihtarina Amerikassa. Oliko sulla hyvä kokemus ja voisitko kuvitella asuvasi Suomen ulkopuolella joskus?

Nyt vaan odottelen oman synnytyksen alkamista. Synnytys käynnistetään viikonloppuna jos ei ole alkanut ennen sitä. Harjoitussupistuksia on muutaman kerran päivässä ja vauva on laskeutunut aika alas, mutta muuten ei ole mitään merkkejä synnytyksen alkamisesta. Toivon kyllä että synnytys alkaisi luonnollisesti, ettei tarvisi käynnistää. Nyt mennään vielä miehen kanssa yökävelylle koiran kanssa, jos se vaikka auttaisi asiaa.

 

lumi: joo kyllä minäkin syön sillon kun on nälkä, tietty.. mun vaan tekis mieli mussuttaa jotain koko ajan! ja siinä joudun vähän yrittää hillitä itteeni..koska saattaisin muuten syödä koko ajan. ruoka vaan on niin hyvää. ja nyt ku mahaan taas mahtuu ihan ok:sti ruokaa, niin ei ole kauhea ähky, joka estäis syömästä.

eilen oli se synnytysvalmennus. siel oli ihan ok käydä, en kokenu sitä lainkaan turhaks..oli nimittäin ehkä päässy vähän unohtumaan kaikki synnytysjutut. ja mieskin tajus vasta nyt (!), et millasen homman sitä nainen joutuu todella käymään läpi synnytyksessä ja raskaudessa. eilen se ihanasti ylisti sit, kuinka se on niin ylpeä musta sekin on lisäks ruennu liikuttuun noista synnytyskohtauksista, joita esim. meille tuli vauva ohjelmassa näytetään, hellyttävää ja ihanaa

olen tosi yllättyny, et kuinka "vanhaa" porukkaa siellä valmennuksessa oli ensisynnyttäjinä. siis ite koen olevani myös aika vanha 28 v, mutta ne muut näytti vielä vanhemmilta, jotain vuosia päälle kolmenkymmenen ainakin olivat. ja musta se oli tosi yllättävää, että näin oli.. tai sitten he vaan näytti ikäistään vanhemmilta..hups.. mut ihan kiva, että eka vauva tulee ennen kolmeakymppiä.

jännitän nyt sitä lauantaita ihan kauheesti sen mun äitin enneunen takia..näin koko yön uniakin siitä, että parin pvän päästä alkaa tapahtua. mulla on tullu muuten nukkumaan mennessä muutamia kertoja paha olo..johtuukohan se taas tosta mun lauantai paniikista vai onko se loppuvaiheen pahaaoloa.. jälkiraskauden pahoinvointia, kuten mies tuumasi

ja hurjasti onnea vm74 nyytistä!

37+1

 

Rosa: Olisin kyllä ihan tyytyväinen jos mies tekisi vaikka vaan aamua ja iltaakin, mutta tällä hetkellä meidän talous ei anna sillekkään periksi, vaan tarvitaan kaikki raha mitä tulee. Mies teki silloin suhteen alussa tota vuorotyötä aina niin, että oli viikko jokaista vuoroa ja aina välissä 6vapaata tietenkin, vaihtoivat sitten lyhyempään kiertoon, eli tekee 2aamua, 2iltaa ja 2yötä ja on sitten 4pvää vapaalla.

Oon itseäni tsempannut tässä eilisestä asti vain olemaan kahden lapsen kanssa ja aika hyvin nyt sujunut. Mies on saanu pelata välillä ja mä oon sit tytön hoitanu ja pojan. Yö meni meillä hyvin, poika jopa nukkui omassa sängyssä ja tyttökin heräs vasta aamuyöstä, kun oli vahinko käynyt. Herättiin sit kuitenkin vasta 9.30 ylös. =)) Oli tosi ihanaa aamulla nousta kun oli saanu hyvin nukutuksi.

HUI! Mulle tuli tänään 26v mittariin ja sunnuntaina kakkukahvitan sukulaisia. Pitäs leipoa pullaa ja kakku. =) Eli herkkuja pitkästä aikaa. Mulla on toi makeen himo ihmeellisesti hävinny synnytyksen jälkeen, sipsipussikin vielä avaamattomana kaapissa vaikka välillä päätän sen sieltä ottaa..tosin dementiakin vaivaa nyt enemmän.

Ullan kuulumisia odotellen...

jumbis ja poika

 

Hei,

Uskomatonta, mutta totta, täällä edelleen ollaan ison mahan kanssa. Koko päivänä ei ole ollut mitään muita tuntemuksia, kuin törkeä nälkä koko ajan. Ja ruokaa ei tee mieli, vaan jugurttia, leipää, juustoa, keksejä, mehua... Aikaisempina päivinä on sentään tuntunut siltä, että "synnytys saattaa olla tänään", mutta tänään ei ole tuntunut siltä hetkeäkään.

Ihana tuo op:n juttu miehen ylistyksestä! Tämä on mun miehelle jo neljäs lapsi ja kaikissa synnytyksissä on ollut itekkin mukana, joten musta tuntuu, että hällä on enemmän asenne "näitähän on maailman sivu tehty". Ei se varmaan ihan pidä paikkaansa, mutta en mä mitään ylistystä ja ihailua kyllä ole hänen puoleltaan saanut osakseni. Mies ei myöskään ole lukenut noita neuvolan oppaita tai mitään muutakaan, joten se on ihan pihalla mun hormonimyrskyjen ym. kanssa - siis ymmärrys ei tule automaattisesti vaan mun pitää itte sille selittää, että "katos ny, kun mun elimistössä on nyt menossa..." Ilman muuta kaipaisin enemmän perehtyneisyyttä häneltäkin, sekä huomioimista , joten olen kyllä pikkuisen kade teille, joitten miehet on paremmin tässä hommassa mukana.

Nyt puuhailemaan esikoisen kanssa jotakin...

Hyvää päivänjatkoa ja onnea kaikkeen, mitä se sitten tullessaan tuokin

Huima (ja onko nyt tasan 39?)