No sepä se. On ihan sama (no ei nyt ihan sama, mutta melkein) miten paljon muut yrittää sua lykkiä eteenpäin, kun itse se polku on raivattava.Pystyiskin laihduttaan.. ois 15 kiloo lähössä raskaus ja takaisin tulleita raskauskiloja. Kun vaan sais jotenkin inspattua itteensä! Onneks ehkä pääsen pia töihi, siä kuluu niin paljon kaloreita ettei sitä ihan normi ruualla saada..
Kun mulla ei ole inspistä, niin sitä ei ole. Ja piste. Ei se ilmaannu vaikka kuinka joku hokisi miten hienoa on olla hoikka. Sitten vaan joku kaunis päivä kuuluu naks ja inspis on tullut. Ja sitten sitä mennään
Alku on mulla aina todella vaikeaa...silloin on megasuuri vaara sille, että kaikki leviää käsiin. Mutta kun muutaman päivän on pärjännyt, saa siitä onnistumisesta lisää tsemppiä. Ja mitä useamman päivän on jaksanut painaa, sitä paremmalla fiiliksellä homma etenee.
En ihan vielä alkuvuodesta saanut itseäni niskasta kiinni, mutta nyt olen ja myös pysyn ruodussa. Enää ei tee mieli heittää hanskoja tiskiin. Kevääseen on enää kovin vähän aikaa ja silloin mä olen normaalipainoinen. Enpä ole sitä sitten ihan hetkeen kokenut