**Tammikuun tuhisijat 2013** MEIDÄN KUU !!!!

Voi, kun mulla tulee ihan itku, kun luen täältä, miten esim. Pinsulin poika on tyytyväinen tissillä. Meillä kun ei imetys onnistunut. Mulla alkoi vasta kolmantena päivänä sektion jälkeen nousta maitoa, vaikka kuinka yritettiin poikaa tissille joka välissä ja vaikka yritettiin oksitosiini-nenäsumutteenkin kanssa saada maito nousemaan. Koko synnärin henkilökunta kävi vuorotellen räpläämässä mun tissejä ja yrittivät saada poikaa imemään, mutta poika ei oppinut imemään tissiä edes rintakumin kanssa, ja kun mulla ei sitä maitoa eka päivinä edes tullut, niin pakko oli aloittaa pullolla, ettei nälkään kuole, ja sille tielle sitten jäätiin, kun alkaa hirveä huuto, kun yrittääkään asettaa poikaa rinnalle. Edelleen yritän päivittäin tarjota tissiä, mutta ihan kuin vatsavaivat eivät jo saisi tarpeeksi huutoa aikaan, niin turha huudattaa enempää. On niin epäonnistunut olo tässäkin asiassa. Ihan kuin sektioon joutuminen sen helvetin pitkän avautumisvaiheen jälkeen ei olisi jo ollut kolahdus itsetunnolle. Pumppaan maitoa minkä kerkeän, mutta kerralla tulee vain ihan onneton liraus pullon pohjalle (max. 20ml). Rintatulehduksenkin kerkesin kärsiä 39 asteen kuumeella. Just loppui antibioottikuuri. Ja oon ihan varma, että pojan vatsaongelmien syynä on korvikkeet, joita siis nyt joudun antamaan. Pitänee soitella yksityiselle lääkärille, jos pääsisi vaikka allergiatesteihin...

Jälkivuodot on mulla kestäneet nyt 20pv. Kaksi ensimmäistä viikkoa vuoti runsaasti, ja varsinkin ensimmäisen viikon aikana meni kokonainen paketti yösiteitä päivässä. Nyt on alkanut reilusti vähenemään, ja riittää pienempikin side.

Niin, ja onnea kovasti kaikille vauvautuneille! :heart:

Piipu85 & Iisakki 20vrk

 

Piipu sinä olet kyllä joutunut kokemaan kaikki vaikeimman kautta. Se taitaa olla meidän kaikkien äitien suuri "vika", että syyllistämme itseämme todella helposti. Olet ihan varmasti kaikista paras äiti omalle lapsellesi, syntyipä hän sitten miten vaan ja sai hän maitonsa sitten rinnasta tai pullosta. :hug: Tuollaiset vastoinkäymiset ovat äidille rankkoja, tiedän sen, mutta poikasi on varmasti kuitenkin maailman onnellisin saadessaan olla sinun lapsesi. :heart:

 

Piipu munkin pitää tuohon imetysasiaan kommentoida, että älä vaan itseäsi siitä piiskaa. Onnistuu tai ei, niin ei sitä "hyvää äitiyttä" sillä jostain ruumiinosasta heruvalla eritteellä mitata. :hug: Korvike on ihan yhtä hyvää ruokaa vauvalle kun see rintamaitokin. Pääasiahan on se, että vauva on kylläinen ja kasvaa hyvin. Ja sitä paitsi siinä korvikkeessa on se hyvä puolikin, että sitä voi tarjoilla mutkin kuin sinä. Mulla on myös aina ollut imetys aluksi ainakin yhtä taistelua. Ja niin nytkin. Sairaalassakin jouduttiin olemaan ekstrapäivä kun mun maito ei noussut ja vauvan paino putosi 10% kun hoitajat ei halunneet, että antaisin vauvalle lisämaitoa kun "kyllä se maito nousee paremmin kun vaan imetät ja ei se vauva tarvitse kuin pisaroita aluksi".

Mulla ekan synnytyksen jälkeen maito nousi vasta viidentenä päivänä kun vauva oli aluksi teholla ja mä jo siinä vaiheessa vakavasti sairas ja sitten kun oma tauti puhkesi kunnolla päälle, loppui maidon tulo lähes kokonaan. Syöttöpunnituksessa sairaalassa ei vauvan paino ollut noussut yhtään, eli ei saanut rinnasta juuri mitään. Mä olin kolme viikkoa letkun jatkeena ja kotiin päästessä vielä imetysohjaaja kehotti muistamaan, että korvike on ihan yhtä hyvää ruokaa ja pitää keskittyä olennaiseen, eli paranemiseen ja jaksamiseen. Mä kuitenkin yritin parantaa maidontuotantoa pumppaamalla ja se oli ihan hirveetä. Pumppasin ja itkin kun maitoa tuli vaan se 20-30ml parhaimmillaan. Vauva huusi vatsavaivoja ja syyllistin siitä itseäni ja just korviketta, vaikka syy oli todennäköisesti siinä antibiootissa jota olin saanut suoneen viikkotolkulla ja jota vauva sai sen rintamaidon kautta. Jospa se sun antibiootti olisi syynä sielläkin? Ja eihän siihen tartte edes olla "syyllistä", toiset vauvat vaan saa vatsavaivoja.

Tokan synnytyksen jälkeen taas jouduin antamaan korviketta aluksi kun vauvan paino lähti niin paljon laskuun. Pumppasin ja yritin sillä tavoin saada selville kuinka paljon sitä maitoa tulee ja taas sitä tuli vaan se 20-30ml. Ajattelin, että ei tää taaskaan onnistu, mutta sitten yhtenä aamuna kun taas pumppasin ja luin lehteä, huomasinkin yhtäkkiä, että maitoa oli tullut melkein pari desiä! Olin niiiin onnellinen! Olinhan lukenut, että kaikki ei vaan heru pumpulle, mutta en uskonut vaan pidin sitä 20 milliä ainoana oikeana totuutena kunnes näin, että kun rentouduin, niin sitä maitoa oikeasti heruikin. Ei sitä sen jälkeen suinkaan joka kerta yhtä hyvin tullut, mutta se ei haitannut, koska olin saanut uskoa imetykseen ja pääsinkin vielä täysimetykselle jota jatkoin siihen kuuteen kuukauteen saakka. Sekään ei ehkä ollut ihan optimaalista, koska lapsi oli iso ja olisi varmaan kannattanut ruveta antamaan niitä kiinteitä jo aiemmin, mutta koska mulla oli niin traumaattinen suhtautuminen imetykseen, niin oli pakko todistella itselle, että kyllä mä siihen pystyn. Ikinä en ole saanut kuulla niin loukkaavia kommentteja ja pahoittanut mieltäni niin paljon kuin esikoisen kanssa imetys/pullorumban aikaan. Eri ihmisillä on omat syynsä olla imettämättä tai osittaisimettää eikä siihen pitäisi kenenkään puuttua.

Ja nyt en kerro tuota miten pääsin tokan kanssa täysimetykselle mitenkään sillä, että kyllä kuule säkin onnistut kun vaan imetetät ja imetät (niin kuin mulle niin moni sanoi), vaan että ei se pumpattu maidon määrä ole se ainoa totuus. Onnistuu tai ei, niin olet Piipu varmasti maailman paras äiti lapsellesi. :hug:

 

Jälkivuotoa oli kauan, jälkisupistuksista en tiennyt mitään. Jotku sano ettei ekakertalainen niistä tiedä, mut kyllä mulla jotku kaverit kertoi niillä olleen ne tosi tiukkoja. Saa nähä miten nyt käy.

Neuvolassa kaikki oli ok, sf mitta ei enää kahteen kertaan ollut noussut, mut huomenna se painoarvio niin saa kuulla tilannetta. Vauva ei ole laskeutunut, mutta esikoinenkin laskeutu synnytyksen edetessä, ehkä tämäkin

Epiduraalia tms selkäytimeen laitettavaa en TODELLA halua ihan pikku kummassa, vaikeutti viimeks synnytyksen kulkua reilusti ja ei se tehonnut ja laitto oli jotain karua Mulla oli huono tuuri toki, mutta jospa toinen etenis nyt joutuummin ja katson toki tilanteen mukaan mitä haluan Vaikeahko eka synnytys ei jättänyt kammoa, mut selkäydinpuudutus kyllä

38+0 poks

 

Filuuri vei sanat suustani, juuri noin itsekin ajattelen! Mulla ei sairaalassa alkanut tulemaan kunnolla vaikka rinnat oli täynnä, mutta kotona alkoi tulla hyvin. Tyttömme oppi vastikkeelle/pullolle samalla ja koin sen vain suureksi eduksi hiukan myöhemmin. Pääsin yksin käymään kaupassa, mies saattoi sillä välin tarjota pulloa vauvalle. Kun maitoa alkoi tulla, sain aina pumpattua 60-150ml pakkaseenkin Tsemppiä imetyspuuhiin Piipu ja takuulla se ei äitiyttäsi huononna etkä ole epäonnistunut :heart:

 

Jälkivuoto kesti mulla ekalla kerralla yli 10 viikkoa, suurimman osan aikaa vaan vähän tiputellen, mutta kyllä riitti aika sitäkin. Tokalla kerralla sitä kesti muistaakseni viitisen viikkoa tms. Nyt 2 vkoa synnytyksestä olen just siirtynyt pikkuhousunsuojiin ja toivon ettei tätä kestäis enää kauhean montaa viikkoa. Kävin ennen synnytystä aleista hamstraamassa mummomallisia alushousuja jotka istuu napakasti niiden jättipitkien yösiteiden kanssa aluksi.

Jälkisupistukset on mulla mielestäni olleet hirveimmät ekan synnytyksen jälkeen. Silloin ne oli todella tuntuvia. Tällä kertaa tuntui sen verran, että pari päivää mielellään otti särkylääkettä, mutta sen läppi ei tuntunut kuin lievää menkkamaista jomotusta.

 

Jokainen äiti on varmasti juuri se paras äiti omalle pienelleen, oli synnytys mennyt miten oli ja mistä se maidon saa. Siittä ei kyllä kannate itseään syylistää, kun niille asioille harvemmin itse mitään voi.

Minä olen tosi huono herumaan pumpulle, vaikka muuten molemmat lapset ovat maitonsa tissistä saaneet puolivuotiaaksi asti. Joten jos pumpulle ei irtoa niin se ei tosiaan kerro koko totuutta
Mulla kans maito alko esikon kanssa herumaan vasta kotona ja kun esikoinen oli laitoksella ensimmäiset kaksi viikkoa niin tissi hommat aloiteltiin vasta silloin parin viikon ikäisenä ja yhteen vuoteen asti imetin. Joten jos haluaa imettää niin kovin vähällä ei kannate luovuttaa, mutta niinkuin sanottu niin se mistä maito tulee ei kerro äitiydestä mitään. Tärkeintä on että äiti sekä vauva voi hyvin!

Jälkisupistuksista: minä en esikoisen kohdalla tiennyt mitään, mutta toisesta sitten jo saikin tuntumaa niistä. Monet tuttavat joilla useampi lapsi niin ovat sanoneet että kerta kerralta ovat aina pahentuneet.

 

Saako avautua?
Täällä meinas usko loppua! Huolestuin vauvan voinnista tänään oikein huolella ja sain ihme itkukohtauksen. Tyttö ollu tosi vaisu koko päivän ja kerkesin jo luulla/pelätä pahinta. Olin päivällä liikkeellä kävelyn merkeissä ja siitä kaupan kautta kotiin. Kotiin tultua aloin sitte väsätä piirakkaa (ihan tein ite jopa pohjan) ja koitin samalla saada masuasukkiin vauhtia, siinä kuitenkaan onnistumatta. Epätoivo iski mutta menin sohvalle makaan ja koitin vähä tönästä toista. Jonkun ajan kuluttua tunsin yhden liikkeen, mikä toi hieman helpotusta. Soitin kuitenki kättärille ja selitin tilanteen ja ne anto luvan mennä käymää jos siltä tuntuu. Jäin sohvalle makoilee ja hetki meni, mutta neiti päätti alkaa venyttelee. Ai että! Makoilin vielä vaja tunnin sohvalla ja tyttö linkki ihan kiitettävästi koko aikana (ei mitää tanssireenejä vetänyt, mut silti), soitin sit taas kättärille että ei varmaa tartte tulla. Se kätilö neuvo vaa seuraamaan tilannetta ja soittamaan jos huoli palaa.
Nyt pitää vaa olla rauhallinen ja pysyä positiivisena.
Aivan hirveä tunne!
Anteeks omanapaisuus.

Imetyksestä oli puhetta.. Mulla on pelko että se ei onnistu, mutta koitan ajatella että onnistuu jos mä OIKEESTI niin haluan. Mulle on hoettu että vain minä olen paras äiti lapselleni, aivan kuten täälläkin sanotaan..ja noin se asia on :heart:

J-Love ja Sintti 38+2

 

Piipulle isot tsempit! Komppaan muita siinä, ettei se imetys ole hyvän äitiyden merkki.:hug:
Ootko muuten varma, ettei ne pikkuisen masuvaivat tuu siitä sun antibioottikuurista? Vai onko poika enää saanu rintamaitoa lainkaan? Toivotaan, että ei ois korvikkeelle allerginen...: /

Imettäville yks vinkki, jos vauvalla on masuvaivoja / ihan koliikkioireita. Kannattaa vaihtaa tavallinen maito homogenoimattomaan (eli luomumaitoon tai lidlin milbonaan esim). Homogenoitu maito voi aiheuttaa ns. maitotautia, joka ilmenee pikkuvauvalla jopa koliikkimaisina oireina! Meidän esikoinen sai masuoireita, kun käytin homogenoitua maitoa, mutta ne helpotti, kun vaihdoin maitoa ja käytin muita maitotuotteita kohtuudella. Ja siskontytöllä oli varsin kuin koliikki, joka loppui kuin seinään, kun äiti vaihtoi käyttämänsä maidon luomuun.

 

Heips!

Odotuksen suhteen ei mitään uutta. Ehkä muutama minimaalinen harjoitussupistus, mutta tuskin riittänee kohdunkaulan lyhentämiseen.

Erikoismaidoista: Meillä oli tytöllä maitoallergia kolme vuotiaaksi asti. Huutoa vähäteltiin neuvolassa ja diagnoosi pitkittyi, kun eivät laittaneet neuvolasta lähetettä ajoissa. Vähän yli puoli vuotiaana todettiin suolistolla reagoiva maitoallergia. Saatiin kelakorvaukset erikoismaitoon. Silloin asialla ei tosin ollut enää merkitystä, kun imetin ja olin lopettanut maidon käytön siis kaiken. Maitoproteiinia tuppaa olemaan lähes kaikissa elintarvikkeissa. Jos vauva huutaa paljon ja tuntuu, ettei mikään auta, niin kannattaa kaupastakin kokeilla erilaisia korvikkeita. Nykyään kaupasta löytyy myös "erityiskorvikkeita", joissa maidonproteeinit on käsittäkseni pilkottu pienemmiksi. Myös Diflatyliä tai Cuplatonia kannattaa kokeilla, jos ilman pilkkoituminen auttaisi. Maitohappobakteereistakaan ei ole haittaa ja osalla voivat auttaa vatsavaivoihin.

Imetyksestä: En imettänyt sektion jälkeen oikeastaan ollenkaan tyttöä sairaalassa. Ihan höylisti antoivat tai isä haki Naistenklinikalla korviketta. En kyllä käsitä korvikkeiden pihtaamista. Itse varmaan haen korvikkeet tai laitan lapsen isän hakemaan kaupasta, jos ongelmia ilmenee. Äidin on kuitenkin tärkeintä toipua synnytyksestä ja lapsen painon nousta. Imetyksen ehtii kyllä opetella kotona ja neuvolasta saa neuvoja ja monilta foorumeilta netistä. Yksi kätilö minulle imetystä näytti sairaalassa ja siitä oli hyötyä. Jos useampi olisi rintoihini koskenut, varmaan olisi loppunut maidon tulo pidemmäksi aikaa, ihan jo stressin takia. Mulla imetys lähti käytiin vain rintakumilla. Riippuu varmaan paljon nänneistä ja vauvasta miten onnistuu ilman. Mä en olisi selvinny ilman kumia, joita osa neuvolantäteistä saattaa parjata. Sitten maitoa alkoi lopulta tulla reilummin ja vauva itsestää saikin otteen ilman kumia, ilman mitää asennon vaihtamisia tai treenejä. On myös mielestäni tuskaista, jos täysimettää ja vauva ei huoli pulloa. Tytön isä sai semmoisen ihottuman ja rokon, ettei saanut antaa tytölle maitoapullosta. Hän ei siis saanut tartuntavaaran takia mennä tytön lähelle. Tyttö unohti pullon viikossa. Tyttö oli sen verran huono nukkumaan ja ei syönyt tuttia, että jouduin todella koville, kun isän pullomaito ei enää kelvannut. En saanut nukuttua kuin parin tunnin pätkissä. Muuten olin pelkkänä tissituttina toimiva ruoka-automaatti. Allergiatestitkään eivät meinanneet onnistua, kun tyttö ei syönyt pulloa. Tämä romaani vain sillä, että asioilla on aina puolensa, vaikka imetys hyvä juttu onkin onnistuessaan.

Tämän maha-asukin toivon pitävän tutista, pullosta ja tissimaidosta. Ennen kaikkea toivon, että vauva ei olisi maitoallerginen.

 

Huomenta!

Piipu, mie niin tiedän mitä tarkoitat, että itku tulee kun toiset kertoo omista kokemuksistaan. Mutta lippu korkeelle! Ajan myötä helpottaa sen verran, että ei tarvi ihan joka kerta itkuun purskahtaa. Tiedän kokemuksesta. Itselläni aika ei ole kullannut muistoja, mutta on helpottanut niin, että olen osallistunut paikallisiin imetystukiryhmän kokouksiin ja etsiytynyt sellaisten ihmisten puheille, jotka on imettäneet pitkään tai ainakin muutaman kuukauden. Tsemppiä!

Oih, kohta menen hoitamaan 4kk ikäistä vauvaa tuohon naapuriin! Saapa nähdä, saako se mitään aikaan, vieläkö on vauvan tuoksussa sitä jotain, joka saisi itselläkin suppareita aikaan . Meillä -22 astetta pakkasta, niin hurjahan se olis toista lähteä hammaslääkäriin raahaamaan. Eilenkin käytiin 120km päässä mutka perheen kanssa, eikä mitään!! Ennen kyllä on aiheuttanut autossa istuminen vaikka minkälaisia kipuja, nyt vain lähinnä pidätysongelmia loppumatkasta.

Vilipi ja Tyyne 38+5

 

Huomenta,

Hyvä että imetyksestä on keskustelua. Se vaan on niin äärettömän arka paikka ja käsittämättömästi äitejä siitä syyllistetään. Minä olen ollut onnekas, että maitoa on tullut ja paljon, synnärillä enintään on annettu lisämaitoa kun oma ei ole vielä noussut. Esikoisen kanssa on läpikäyty vaikea maitoallergia ja imetysdietit, kuopuksen kanssa taas vilja-allergiat yms. Esikoisen allergioiden takia oli pakko 6 kk:n kohdalla siirtyä täyssynteettiseen korvikeeseen ja kuopuksen kanssa taas pullo ei kelvannut, mutta tiukalla imetysdietillä pystyin jatkamaan osaimetystä 1.5 v. Niin ja imetyksestä ja allergioista huolimatta kaksi vanhinta lastani ovat olleet koliikkilapsia, kuopus taas ei eli välttämättä huudolle ei löydy mitään järkisyytä. Voimia piippu, ei äitiyttä imetyksellä mitata! Muutenkin äitiydessä helpottaa kun hyväksyy itsensä riittävän hyvänä äitinä omalle lapselleen ja unohtaa täydelliseen äitiyteen pyrkimisen.

(.) Oma olo on heikottava. Eilen oli pakko lähteä ostamaan kuopukselle toppahousut ja viimeiseksi raskausajan kaupparetkeksi jääköön, niin kamala reissu oli. Heikotus oli ihan järjetöntä ja sitä myöten alkoi puskea myös paniikkioireita ("luhistun tänne millä sekunnilla tahansa..."), joita olen aikanani (yli 5 v viimeisistä oireista) tupannut saamaan just kaupoilla käydessä. Äsken yritin vähän tehdä lumitöitä, mutta tämä sängynpohja lienee oikea osoite tämän heikotuksen kourissa. Yön kyllä nukuin hyvin, jes =)

riskilä ja vaavi 38+1

 

Onnea vauvautuneille! :heart:

Piipu ootteko kokeillu muita korvikemerkkejä? Mulla esikoinen oli korvikevauva ja muistan että semper ei ainakaan hälle sopinu. Puklas paljon ja oli itkusempi.

Oma vointi, entisellään. Kohta lähen akupunktioon käynnistelemään synnytystä. Toivottavasti auttaa. Mulla huomenna ä-poliaika ja mahd. käynnistys rd:n vuoksi ja toivoisin niin ettei nollapisteestä tarttis lähtee niihin puuhiin.

Aniit 39+2

 

Poikamme näki päivänvalon 10.1.2013 pyöreät posket ja hirmuinen ruokahalu, potralla pojalla mittoja 4595g ( joka the päivän aamulla ultrassa arvioitiin 4070g ) ja pituutta 51 cm.

Kaikki tapahtui hyvin nopeasti. Aamulla olin kokoultrassa,silloin jo 4cm venytettynä auki, lääkäri oli sitä mieltä että syytä käynnistukseen ei ole,että taitaa pian tulla muutenkin ja kun se vauvan kokokaan ei ollut ultran mukaan suuri kotiin lähdettiin ja iltapäivällä alkoi verinen vuoto,soitin synnärille josta pyydettiin seuraamaan ja tulla sairaalaan jos vuoto yltyy kuukautismaiseksi...

no se vuoto sitten jatkui,soitin uudestaan ja valistauduimme sairaalaan lähtöön tsekattavaksi. Supistuksia alkoi satelee vauhdilla jo kotona ( tätä ennen päivällä muutamia hassuja) ja irvistääkkin sai. Appiukko pisti poikaansa vauhtia,raukka luuli et synnytän eteiseen...tosin ei sekään kaukana ollu, onneks kuitenkin sairaalaan päästiin. Autossa supistusten väli oli jo 3min. Sairaalassa oltiin 20.30 illalla ja olo oli jo sietämätön...kätilö tsekkas ja auki 5-6cm, siitä samantein saliin ja anestesialääkäriä soittelee...

tämä tulikin tosi nopeesti,mutta ei saanut puolen tunnin hakkaamisenkaan jälkeen laitettuu epiduraalia,sain jälleen spinaalin.voi taivas mikä helpotus. Siinä välissä yritin paniikin sekaisessa mielentilassa ottaa ilokaasua jostauli vain pahaolo tällä kertaa. Paniikki siiä että kaikki rupes tapahtuu niin nopeasti,pelotti suorastaan. Spinaali laitettu ja olo kuin taivaissa,kätilö kattoo alakerran tilanteen, auki 10cm sitten voidaan rupee ponnistaa,Kello 21.45. Siinä sitten yritin tunnistaa supistuksia ja ponnistella, usko meinas loppuu mut sieltä se vain tuli,ponnistusvaihe kesti 45min huh huh...

tässä vaiheessa poika näytti mielestäni viel 4kiloselta kunnes vaaka ilmoitti toisin loppu hyvin kaikki hyvin. Pojalla oli pari sokeriarvo heittoo ja bili arvot nousussa,sairaalasta kotiuduttiin kuitenkin sunnuntaina ja kontrolliin luvattiin mennä maanantaina. No biliarvot sitten oli noussu yli hoitorajan joten jäätiin pojan kanssa yöksi valohoitoon,nyt taas kotona ja perjantaina uudestaan kontrolliin. Hirmu syöppö ja tissit hellänä, ihanaa! <3

Onnittelut ja tsemppiä kaikille,jakautuneille ja yhdessä koossa oleville!

Terkuin Ranskis ja poika 5vrk

 

Onnea ranskis!

Hitsit, kun kahvi tuoksui niiiiin hyvälle! uskaltaisinkohan maistaa...edellisestä on se öpaut kahdeksan kuukautta, jokohan pysyisi sisällä. Viimeksi kyllä elokuussa kokeilin, mutta oksensin sen sitten sopivan matkan päässä kyläpaikasta, tuli niin paineella, että ei ole muuten uskaltanut kokeilla. Mutta nyt, kun mies tuolla sitä ryystää...käviskö tekeen maitoa kahvilla....uuuh! elämän pieniä valintoja.

 

Onnea taas kaikille vauvan saaneille, kylläpä Ranskis sai potran pojan, hienoa kun ison vauvan synnytys meni noin nopeasti ja hyvin!

MITEN KONTROLLOIDA MILLOIN OMA SYNNYTYS KÄYNNISTYY? Jos oletusarvona on, että useimmat synnytykset käynnistyvät yöllä (Synnytys, totta ja tarua - Artikkelit - Vauva.fi), kannattaa valvoa kaikki yöt. Näin täällä Mutta eipä se loppupeleissä paljoa auta...

Täälläpäin vääriä hälytyksiä(eri päivinä):
- Luulin että lapsivettä tihkui: väärin (testattiin kohdunsuulta).
- Viime yön supistukset ja synnytyksen käynnistyminen: väärin. Mutta olin sormelle auki (mitä tarkoittaa?).

HYVÄN ÄIDIN kriteerit ei mielestäni ole riippuvaisia
1) synnytystavasta (alatiesynnytys, sektio)
2) imettämisestä (äidinmaito, korvike)
-> kummatkin ovat asioita, mihin ei aina voi itse edes vaikuttaa.

Pelkään itse pahoin ettei imettäminen tule onnistumaan, sillä rinnat eivät ole kasvaneet juuri ollenkaan koko raskausaikana (samat rintsikat käy). Toivottavasti olen väärässä! Missä vaiheessa -viimeistään- muilla on tapahtunut rintojen kasvu?


Vauvan aktiivisuus ennen synnytystä on vastauksista päätellen melko vaihteleva asia (ehkä riippuu myös siitä onko vauva laskeutunut ja kiinnittynyt, tarjonta, kohdun koko eli liikkumatila eli onko ensi-vai uudelleensynnyttäjä, äidin ruokavalio: makea saa kyllä vauvan liikkeelle jne. 8) Onko muilla vauvoja mitkä eivät olisi vielä laskeutuneet (ja kiinnittyneet)? Jos vedet menee on se sitten sairaalaan lähtö ambulanssilla (Lähtö synnytyssairaalaan? - TerveSuomi).

Tammikuunpoika rv 39+2

 

Tammikuunpoika Se rintojen kasvu ei liity millään tavalla siihen riittääkö maito/pystyykö imettämään. Voi olla, et sinulla vasta synnytyksen jälkeen kasvaa maidon noustessa tai sit jopa voi käydä niin että vaikka maito nousee niin rintojen koko vain käy vähän isompana mut palaa äkkiä normaaliin. Eikä rintojen koko sano mitään maidontuotannosta. Serkkuni täysimetti 6kk ja rintojen koko A eikä kasvanut ollenkaan paitsi maidonnousu aiheutti parin päivän turpoamisen.

 

Yks huolenaihe mulla tosin on.. Mä vissiin selitin siitä kun on tota kipua tässä ylhäällä, vähä niiku oikealla puolella kylkiluun kohdalla, rinnan alapuolella. Mitä se vois olla? Sattuu oikeesti! Koskiessa sattuu ja jos en nojaa istuessa taaksepäin, sattuu sillonki. Nytki tässä keittiönpöydän ääressä istun kannettavalla tietokoneella ja pakko oikee keskittyy siihen että istun OIKEESTI suorassa, jotta ei sattuis. Mikä avuks. Help! Itkua ei tule vaikka sattuukin, mutta hermot alkaa aineki menee tähän ku mikää asento ei oo oikee hyvä.

Samanlaista kipua täälläkin! Ensmmäinen 'vihlaisukipu' tuli raskauden puolessa välissä ja nyt loppusuoralla samanlaisia tulee melkein aina silloin, kun istun tietokoneen äärellä. Olen tästä päätellyt että kyse on huonosta työergonomista eli väärästä istuma-asennosta mikä jotenkin painaa hermotusta tms. Onneksi vihlaisut (kestoltaan 10-20 sek.) tuntuvat selvästi kohdun ulkopuolella eli kylkiluiden alla/sivussa jne. niin voi olla huoletta sen suhteen, onko vauvalla kaikki ok. Mutta sen huomaa että itsellä ei ole silloin todellakaan kaikki ok (osaan kuvitella että sydäninfarkti tuntuisi yhtä hallitsemattomalta ja kivuliaalta). Nyt olen kiinnittänyt enemmän huomioita istuma-asentoon (eli olen useimmiten vaakatasossa

 

Moi pitkästä aikaa! =) tulin fb:n puolelta kertomaan että meille syntyi 8.1. klo 16.56 ihana tummatukkainen tyttö, 3350g ja 50cm. Synnytys käynnistettiin raskaushepatoosin takia. Voin vaikka kopsata synnytyskertomuksen tännekin, kun ehdin. Ollaan päivät tytön kaa kahdestaan kotona ja pitää äidin aika kiireisenä :heart:
Onnittelut kaikille vauvautuneille :heart:

Korpi-keiju ja tyttönen 8vrk

 

Onnea ranskis!!!:heart:

Tammikuunpoika Ei tarvi huolestua siitä rintojen kasvusta (tai kasvamattomuudesta). Mulla esikoista odottaessa kasvo rinnat nihkeesti vajaan kuppikoon (oon tällänen pienirintainen muutenkin) ja maidon noustuakaan eivät kasvaneet käytännössä yhtään. Mutta silti imetin yli 8kk. Nyt ei oo raskausaikana tissit kasvaneet mielestäni mihinkään, mutta esimaitoa tulee kun rintoja hieroo ja lypsää. Rintojen koko ei kerro imetyksestä tai sen onnistumisesta mitään! Maitoa voi tulla riittävästi pienistäkin rinnoista, tiehyiden määrä on käsittääkseni aika samoissa on sitten isot tai pienet tissit.=) Rasvaahan se loput rinnoista vaan on.

Mulla oli tänään 39+0 neuvola (POKS!) ja kaikki ok.

Pisang ja Nuppu 39+0

 

Tyttö jatkaa unia, joten ehdinpäs. Kopsasin nyt saman tekstin tänne jonka jo faceen olen kirjottanut.


7.1. alotettiin käynnistys hepatoosin takia rv 40+3. Eka cytotec meni 8.30 eikä vaikuttanut käytännössä mitenkään. Pieniä supistuksia taisi tulla, mutta ei edes särkylääkettä tarvinnut. Toka meni sit 12.30 ja kolmas 16.30. Ne teki jo hetkeksi säännölliset supistukset ja olin (olevinaan) vähän kipeäkin jo. Neljättä tablettia ei enää annettu, koska supistukset piirty säännöllisinä käyrälle. Ne kuitenkin vielä hiipui ja nukahdin pariksi tunniksi.
Yöllä heräsin klo 1. kun tuli astetta kipeämpiä supistuksia. Sain panadolin ja jonkun toisen lääkkeen ja menin tunniksi suihkuun. Suihku oli aivan huippu hyvä apu tuossa vaiheessa!
Neljän maissa tehtiin sisätutkimus, joka sattui aivan sairaasti, koska kohdunkaula oli jossain tosi takana ja kaukana enkä tiedä millä konstilla toinen yrittäjä sinne sitten ylsi. Totesi kuitenkin että 3-4cm auki ja kalvorakko pullottaa siinä ja saliin vois siirtyä.
Salin puolella olin puoli viisi ja pyysin ilokaasua sillon. Toimi muuten tosi hyvin! Sillä kivunlievityksellä sit mentiinkin pitkään. (ja kaurapussi+suihku+keinutuoli) Supistukset tuli 4-7min välein eivätkä sit käyneet tihenemään millään. Jossain vaiheessa aamulla laitettiin oksitosiini tippumaan ja kyllä tuntui siinä vaiheessa, et miten olen edes kehdannut sanoa aiemmin että koskee, kun meni kipu niin uusiin sfääreihin. Supistukset tiheni 2 min välein ja aloin jo ilokaasupäissäni vääntää itkua kun koski niin. Olin aiemmin kertonut et pelkään synnytystä ja haluaisin epiduraalin ettei se kauhu menis ihan mahdottomaksi. Kohdunsuun tilanne ei edistynyt mihinkään kivuista huolimatta ja kätilö tuli kertomaan että ovat päättäneet että puuduttavat silti. Se oli tosi hyvä ratkaisu, koska ekan annoksen jälkeen aukesin 8cm ja tokasta puolisen tuntia sanottiin että saa käydä ponnistaa.
Puudutuksen laitto oli sen verran helvetillistä että olin jo tosissani sanomassa et antaapa olla, eiköhän mee ihan hyvin ilmankin, kun lääkäri tais kolme,neljä kertaa kaivella neulalla, ennen kun onnistui. Sitten kun puudutus onnistui, se olikin kyllä tosi hyvä. Pystyin liikkumaan ja tunsin kyllä erittäin hyvin sitten ponnistustarpeenkin.
Ponnistusvaihe kesti 40min ja se tuntui aika helpolta siihen asti kunnes tajusin ettei pää ole vielä edes syntynyt (ai mitkä ilokaasu överit?) ja kyllä tuli dramaattisesti huudettua niin paljon, että jo komennettiin työntämään eikä huutamaan. Tytöllä oli syntyessään napanuora kahdesti kaulan ympärillä ja sydänäänet oli ollut lopussa aika karmeat, mutten ollut ite siitä sillon tietonen.
Kaikki onneksi meni lopulta hyvin ja 9 pisteen tyttö saapui maailmaan 16.56 ja nappasi kovaa tissin suuhun jo melkein ensitöikseen.
Mulle tuli 2 tikkiä, niittenkin laittamista arvottiin, kun oli kuulema niin lievät vauriot.
Kokonaisuudessaan hyvä kokemus eikä pajoja ongelmia tullut. Ja voi hyvänen aika sitä hetkeä, kun ensimmäisen kerran sen oman lapsensa näkee... <3 Ei tällasesta rakkaudesta ole tiennytkään

 

Komppaan Tineä tuossa rinta-asiassa tammikuunpoika eli minulla ainakin on ollut käytössä ihan samat A-kupin rintsikat kuin raskauden alusta lähtien (ja sitä ennenkin) ja hyvin mahtuvat edelleen eikä yhtään ole herunut maitoa etukäteen. Hankkimiini imetysliiveihin varasin pikkasen lisää tilaa, lähinnä maidon nousua ajatellen ja että liivinsuojat mahtuvat nekin. Maidon nousun jälkeen tuo rintojen pinkeys sekin helpottaa eli suht samalla A-kuppikoolla tässä mennään joka tapauksessa. Eikä ole koskaan ollut minulla ongelmia maidon tulossa/riittävyydessä eli hyvin on riittänyt 6 kk:n täysimetykselle ja kuopuksella sen jälkeenkin vielä vuoden verran osaimetykselle. Eli tässä tulee ainakin minun kohdallani kumottua sekin myytti, että suuret rinnat tarjoaisivat enemmän maitoa

 

Limatulppa bongattu ! Eilen yliaikaisuus kontrollissa olin sormelle auki , illalla supisteli 3h 10min välein loppui yöks , mut koko ajan jomotti . Äskön kaupassa tuntui kun jotain alkoi 'valua' kotona vessassa housuissa nökötti semmonen puolikkaan kananmunan kokoinen , räältä näyttävä köntti :s Ei ollut kyllä yhtään verinen...Hihii jos tästä vaikka pikkuhiljaa pääsis tosi toimiin !

Tintti.&poju 41+1 ja käynnistys aika perjantaina.

 

MITEN KONTROLLOIDA MILLOIN OMA SYNNYTYS KÄYNNISTYY? Jos oletusarvona on, että useimmat synnytykset käynnistyvät yöllä (Synnytys, totta ja tarua - Artikkelit - Vauva.fi), kannattaa valvoa kaikki yöt. Näin täällä Mutta eipä se loppupeleissä paljoa auta...

Juu EI kannata valvoa öitä. Olen kaks yötä valvonu jo niin, että vain aamusta oon saanu torkuttua tunnin (en siis vapaasta tahdostani, mutta kun en oo saanu unta, joten oon seuraillu supistuksia). Ja siinä menee voimat hukkaan. Jos synnytys käynnistyy yöllä niin se käynnistyy kyllä vaikka nukkuiskin. Kyllä siihen sitten herää kun tekee tarpeeksi kipeää. Kannattaa vaan nukkua ja levätä muutenkin niin paljon kuin voi!!
En muutenkaan usko noihin synnytyksen käynnistyskonsteihin, vauva tulee kun on valmis.=) Kuten joku aiemmin totesikin, niin seksi (siemennesteen prostaglandiini) ja nännien hierominen (oksitosiini) SAATTAA jouduttaa synnytyksen alkua mikäli lähtökohdat on jo siinä vaiheessa hyvät, mutta ei niilläkään saa synnytystä kyllä sysättyä käyntiin.
Jotkut kans liputtaa omakätisen sisätutkimuksen puolesta, mutta en usko, että sekään niin perin hyvää tekee.
Kannattaa vaan ottaa mahollisimman lungisti ja olla ressaamatta, sillai kehoaan valmistaa parhaiten tulevaan. Muuten on kaikki paikat lukossa ja jännityksessä kun alkaa tapahtua ja se vaan hidastaa synnytyksen etenemistä.

 

Voi Piipu... Mulle tuli niin paha olla :/ Ei mun ollut tarkoitus saada ketään itkemään tai tuntemaan oloansa pahaksi. Olisi pitänyt tajuta, että imetys voi olla tosi herkkä kohta joillekin... Mutta niinku muutkin sanoo, se, ettei voi imettää, ei tee huonoa äitiä. Eikä todellakaan myöskään se jos on joutunut synnyttämään sektiolla. Vaikka ymmärrän kyllä tunteen, koska mun synnytyksessä oli kans "vaarana", että joudun kiireelliseen sektioon.
Mun mieheni ei myöskään osannut syödä rinnasta vauvana, jotkut vaan ei yksinkertaisesti osaa tai halua. Yksilöllistähän se on. Oon tosi pahoillani että tuotin mielipahaa... :hug: Itsekin aloin itkemään sun tekstiä lukiessani.

Mulle tuo imettäminen on ainut keino millä saan vauvan rauhoittumaan. En osaa hyssytellä, raukka vaan parkuu. Tuntuu, että ainut asia minkä osaan tehdä oikein, on imettää. Ei sekään kiva tunne ole...

Mulla on ollut muuten nyt synnytyksen jälkeen lähes jatkuva päänsärky. Välillä se pahenee ja välillä helpottaa. Onko muilla ollut samaa? Voiskohan olla niskan jäykkyydestä... Toivottavasti.

Mutta onnea taas vauvoista! :heart:

Pinsuli ja pikkunen 5 vrk <3