ONNEA Pinsulille ja kaikille muille vauvan saaneille!!!
Minuakin kiinnostaisi tietää vauvan liikkeistä ennen synnytystä
**Tammikuun tuhisijat 2013** MEIDÄN KUU !!!!
- Viestiketjun aloittaja Pinsuli
- Ensimmäinen viesti
Minuakin kiinnostaisi tietää vauvan liikkeistä ennen synnytystä
Mulle sanottiin naistenklinikalla et liikkeet pitäisi tuntua samalta loppuun saakka,ite kun oon niiden takia stressannu paljonkin...Mutta oon erimieltä heidän kanssaan,koska mun masu muru on hiljentyny kyl aikalailla.
Kaksi päivää oon shoppaillu ympäri itistä,jumboa ja ikeaa ja saunonu,miten vaikuttanu no tänään vihlonu alapää ja vatsan saanu sekasin,toivottavasti meinaa jotain
Kärsimätön Mami ja Rusina 40+3
Kaksi päivää oon shoppaillu ympäri itistä,jumboa ja ikeaa ja saunonu,miten vaikuttanu no tänään vihlonu alapää ja vatsan saanu sekasin,toivottavasti meinaa jotain
Kärsimätön Mami ja Rusina 40+3
Kyllä mie tykkään, että on normaalia, että vauva "rauhoittuu" viimeisinä päivinä ennen synnytystä. Ei ehkä aina ja kaikilla, mutta muistelisin, että esikoisen tapauksessa oli näin ja koen, että nytkin olisi. Kyllä vauva liikkuu sen vaaditut 10 liikettä vähintään tunnissa et ei oo sillai mitään huolenaihetta, mutta että "ylimääräistä" jumppaamista ei ole niin paljon. Ja muutenkin liikkeet saattaa olla jokseenkin maltillisempia. Ehkä on enemminkin sellaista ojentelua ja venyttelyä pääosin, ei potkunyrkkeilyharjoituksia tuntitolkulla.
Saa väittää vastaankin, jos on eri mieltä...
Saa väittää vastaankin, jos on eri mieltä...
Hui kun on moni saanut vauvelin syliin viime kirjoitteluni jälkeen! Onnea kaikille !:flower:
Kiinnitin huomion siihen että parikin olisi synnyttänyt 12.1 ,mikä sattuu olemaan oma syntymä päiväni myös ! Täällä siis vanhennuttiin eilen vuodella .
Mä olen vielä yhessä kasassa , eikä merkin merkkiä että poju päättäisi syntyä . Oon siivonnu ja saunonu eikä mitään .Yli huomenna ois yliaikaiskontrolli jos se sisätutkimus sais vaikka jotain aikaseks
Tänään on saanu kuulostella enempi pojun liikkeitä kun on ollut kovin vaisu . Mutta kyllä se 10 liikettä tunnissa tulee , muttei mittään suurempia jumppatuokioita .
Tintti. & poju 40+5 ... Ite oon syntynyt vk 40+5
Kiinnitin huomion siihen että parikin olisi synnyttänyt 12.1 ,mikä sattuu olemaan oma syntymä päiväni myös ! Täällä siis vanhennuttiin eilen vuodella .
Mä olen vielä yhessä kasassa , eikä merkin merkkiä että poju päättäisi syntyä . Oon siivonnu ja saunonu eikä mitään .Yli huomenna ois yliaikaiskontrolli jos se sisätutkimus sais vaikka jotain aikaseks
Tänään on saanu kuulostella enempi pojun liikkeitä kun on ollut kovin vaisu . Mutta kyllä se 10 liikettä tunnissa tulee , muttei mittään suurempia jumppatuokioita .
Tintti. & poju 40+5 ... Ite oon syntynyt vk 40+5
pisang tuota samaa täällä on havaittavissa. Vauva liikkuu ja enemmänkin venyttelee ku nyrkkeilee. Vielä viikko sitten yöllä tytöllä oli parin tunnin tanssireenit masussa, mut eipä enää pahemmin.
Tuli mieleen..muistin äskö et mähän heräsin yöllä siihe et mahaan sattu ihan sikana. Se oli niiku sellast kipristelyä ja ihan ku koko mahaa kiristi. Mut ei se mitää vakavaa kyl ollu varmaa ku käänsin vaa puolunessa kylkee ja jatkoin uneja.
Mä alan olee vähä malttamaton! Odotan synnytyksen alkamista niin innoissani että en mahda housuissa pysyä!
Tuli mieleen..muistin äskö et mähän heräsin yöllä siihe et mahaan sattu ihan sikana. Se oli niiku sellast kipristelyä ja ihan ku koko mahaa kiristi. Mut ei se mitää vakavaa kyl ollu varmaa ku käänsin vaa puolunessa kylkee ja jatkoin uneja.
Mä alan olee vähä malttamaton! Odotan synnytyksen alkamista niin innoissani että en mahda housuissa pysyä!
Liikkeiden vähenemisestä muistelen, että aiemmissa odotuksissa liikkeet on vähentyneet selvästi n. viikkoa ennen synnytystä. Nyt ei ole kyllä mitään sellaista vielä havaittavissa, enemmänkin vaan ollut poika tosi aktiivinen viime päivät. Toinen selvä "merkki" mulla on ollut n. viikkoa ennen synnytystä alkaneet öiset suht säännölliset muutaman tunnin supistelujaksot, jotka on yö toisensa perään muuttuneet kipeemmiksi. Eipä ole niitäkään vielä ole näkynyt ja enemmänkin supistelut on nyt rauhoittuneet eli rauhassa tässä voi vielä odotella useamman viikon =)
Teille "huhkijoille" tiedoksi, että kokeilin toisessa raskaudessa kaiken mahdollisen millä perinteisesti synnytystä voipi yrittää itse käynnistää ja lopputulos oli että itse vaan väsyin ja kypsyin, eikä synnytys siitä mihinkään lähtenyt käyntiin. Eli kannattaisi säästää voimat kävelyn ja kuuraamisen sijaan itse synnytykseen, siinä niitä tulee tarvitsemaan
Ainoa, millä voisi oikeasti olla jotain vaikutusta on nännien hierominen, siinä kun elimistö alkaa tuottaa oksitosiinia, joka aikaansaa supistuksia. Mutta tästäkin muistan varoituksia, että "saattaa homma riistäytyä käsistä" ja supistukset olla todella rajuja, eli muistaakseni en uskaltanut kokeilla, enkä aio nytkään kokeilla ellen täysin epätoivoiseksi käy LA:n jälkeen
Kävi tässä kyllä mielessä, että pitäisikö lukea enemmän noita helmikuun odottajien keskusteluita, loppukuun odottajana kun tässä tulee turhankin aikaisin kärsimättömäksi kun yksi toisensa perään täältä lähtee synnyttämään. Järkevästi ajateltuna vauva kun hyvin saisi puolestani pysyä mahassa LA:aan asti niin tulisi valmiimpana maailmaan =)
riskilä ja vaavi 37+5
Teille "huhkijoille" tiedoksi, että kokeilin toisessa raskaudessa kaiken mahdollisen millä perinteisesti synnytystä voipi yrittää itse käynnistää ja lopputulos oli että itse vaan väsyin ja kypsyin, eikä synnytys siitä mihinkään lähtenyt käyntiin. Eli kannattaisi säästää voimat kävelyn ja kuuraamisen sijaan itse synnytykseen, siinä niitä tulee tarvitsemaan
Ainoa, millä voisi oikeasti olla jotain vaikutusta on nännien hierominen, siinä kun elimistö alkaa tuottaa oksitosiinia, joka aikaansaa supistuksia. Mutta tästäkin muistan varoituksia, että "saattaa homma riistäytyä käsistä" ja supistukset olla todella rajuja, eli muistaakseni en uskaltanut kokeilla, enkä aio nytkään kokeilla ellen täysin epätoivoiseksi käy LA:n jälkeen
Kävi tässä kyllä mielessä, että pitäisikö lukea enemmän noita helmikuun odottajien keskusteluita, loppukuun odottajana kun tässä tulee turhankin aikaisin kärsimättömäksi kun yksi toisensa perään täältä lähtee synnyttämään. Järkevästi ajateltuna vauva kun hyvin saisi puolestani pysyä mahassa LA:aan asti niin tulisi valmiimpana maailmaan =)
riskilä ja vaavi 37+5
Tälläinen välipäivitys:
Murmeli poika näki päivänvalon 11.1.2013 klo 23.15
pituutta pojalla 53cm ja painoa 3814g
paremmalla ajalla sitte kun kunnolla kotiuduttu niin synnytyskertomusta..
Elovena77
Murmeli poika näki päivänvalon 11.1.2013 klo 23.15
pituutta pojalla 53cm ja painoa 3814g
paremmalla ajalla sitte kun kunnolla kotiuduttu niin synnytyskertomusta..
Elovena77
Haluisin viel kysellä niiltä joilla jo lapsia on ennestään, tai jotka nyt ovat vauvansa saanu, niin että liikkuuko vauva supistusten aikana? Tai ku supistukset on alkanu lisääntyy, niin tunteeko sitä vielä vauvan liikkeet vai rauhottuuko/loppuuko liikkeet?
(Kauheesti mä nyt oon tässä "äänessä")
(Kauheesti mä nyt oon tässä "äänessä")
Onnittelut jo syntyneille! :flower:
Onnea myös supisteluiden kanssa kamppaileville! Pian ne helpottavat ja palkinto on sylissä.
Kävin pitkästä aikaa vanhempien luona yökyläilemässä, ja voi pojat, että oli ihana taas vain olla. Toki teen sen mitä pystyn ja ehdin, autan äitiäni, mutta eipähän häirinnyt imuroimaton nurkka eikä omat pyykit kahteen päivään. Niin ihanaa lepoa. Sain vain kutoa vauvalle sukkia ja vain olla. Tänään tosin käytin isän koiraa lenkillä, pitkästä aikaa kävin ulkona kunnolla. Hieman meinasi mennä liitokset kippeiksi, mutta onneksi ei mitään sen pahempaa. Eikä mitään sellaista, mitä ei levolla saanut jo paranneltua.
Tätäkin rouvaa väsyttää ihan mieletön koko ajan. Kunnon yöunet ei riitä, monesti pitää ottaa tunnin tirsat keskellä päivää, jos siihen vain mahdollisuus löytyy.
Rintojen rassaaminen, tai nimenomaan juuri nännien härnääminen kuului edellisen raskauden loppuaikana iltapuhteisiin, tunnustan! Jos oli vähänkään tunnetta, että tulee supistus tai niitä oli, mutta loppuivat kesken, niin saatoin ehkä hieman hieroskella. Ja kyllä se auttoikin, supistukset jatkuivat ihan kiitettävästi, kipeinäkin. Lopulta synnytykseen johtaneet kivut kuitenkin alkoivat ilman tätä rassaamista, heräsin keskellä yötä odottamaan jotain. Eikä siinä käynyt mielessäkään, että pitääpä alkaa rassailemaan, kyllä ne supistukset sitten ihan itsestäänkin voimistuivat
Mutta nyt pitää lähteä katselemaan, josko mies on vielä hereillä ja tarpeeksi virkeä tässä on jo tarpeeksi monta yötä nähty vain unta sellaisesta romanttisesta kanssakäymisestä, jotain olis asialle tehtävä...
Vilipi ja Tyyne 38+2
Onnea myös supisteluiden kanssa kamppaileville! Pian ne helpottavat ja palkinto on sylissä.
Kävin pitkästä aikaa vanhempien luona yökyläilemässä, ja voi pojat, että oli ihana taas vain olla. Toki teen sen mitä pystyn ja ehdin, autan äitiäni, mutta eipähän häirinnyt imuroimaton nurkka eikä omat pyykit kahteen päivään. Niin ihanaa lepoa. Sain vain kutoa vauvalle sukkia ja vain olla. Tänään tosin käytin isän koiraa lenkillä, pitkästä aikaa kävin ulkona kunnolla. Hieman meinasi mennä liitokset kippeiksi, mutta onneksi ei mitään sen pahempaa. Eikä mitään sellaista, mitä ei levolla saanut jo paranneltua.
Tätäkin rouvaa väsyttää ihan mieletön koko ajan. Kunnon yöunet ei riitä, monesti pitää ottaa tunnin tirsat keskellä päivää, jos siihen vain mahdollisuus löytyy.
Rintojen rassaaminen, tai nimenomaan juuri nännien härnääminen kuului edellisen raskauden loppuaikana iltapuhteisiin, tunnustan!
Jos oli vähänkään tunnetta, että tulee supistus tai niitä oli, mutta loppuivat kesken, niin saatoin ehkä hieman hieroskella. Ja kyllä se auttoikin, supistukset jatkuivat ihan kiitettävästi, kipeinäkin. Lopulta synnytykseen johtaneet kivut kuitenkin alkoivat ilman tätä rassaamista, heräsin keskellä yötä odottamaan jotain. Eikä siinä käynyt mielessäkään, että pitääpä alkaa rassailemaan, kyllä ne supistukset sitten ihan itsestäänkin voimistuivat Mutta nyt pitää lähteä katselemaan, josko mies on vielä hereillä ja tarpeeksi virkeä
tässä on jo tarpeeksi monta yötä nähty vain unta sellaisesta romanttisesta kanssakäymisestä, jotain olis asialle tehtävä...Vilipi ja Tyyne 38+2
Oon niin samaa mieltä! Esikoista odottaessa kävin läpi kaikki ulossavustusmetodit järestäen, ja ainut tulos minkä sain aikaiseksi oli stressiä ja kroppa meni jännitystilaan, joka sitten ilmeisesti näkyi siten, että synnytyksen avautumisvaihe venyi kakskyttuntiseksi. En tunnusta jännittäneeni synnytystä lainkaan, mutta ilmeisesti olin saanut aikaiseksi hyvät lihasjännitykset eikä avautuminen siis edennyt kunnolla. Jotenka kannattaa suosiolla jättää ne käynnistysyritykset. Vauva syntyy sitten kun on valmis ja on sen aika.=) Kaikki lepo on tarpeen näin loppusuoralla ennen synnytystä, kuten riskilä totesikin!Alkuperäinen kirjoittaja riskilä;27869758:Teille "huhkijoille" tiedoksi, että kokeilin toisessa raskaudessa kaiken mahdollisen millä perinteisesti synnytystä voipi yrittää itse käynnistää ja lopputulos oli että itse vaan väsyin ja kypsyin, eikä synnytys siitä mihinkään lähtenyt käyntiin. Eli kannattaisi säästää voimat kävelyn ja kuuraamisen sijaan itse synnytykseen, siinä niitä tulee tarvitsemaan
Täällä ainakin toisinaan liikutaan myös supistellessa. Ja usein kun supistus loppuu niin vauvaa oikoo itseään. Sen muistan viime kerrasta, että synnytyksen ollessa käynnissä vauva riehui aina kovin supistellessa mikä ei tuntunu yhtään kivalta.: / Tietty ne tiukat supistukset häiritsi myös vauvaa. Mutta silloin synnytyksen aikana jossain vaiheessa tuntui, että ne vauvan liikkeet teki melkein kipeämpää kuin se itse supistus. Jumppapallon päällä koitin pyöriä, että helpottais oloa...
Ainiin, ja ONNEA Elovenalle!!!!
Onnea vaan kaikille jotka jo päässeet maaliviivan yli :flower:
Täällä myös la vasta ihan loppukuusta joten tuntuu myös ettei noita ensioireitakaan vielä kauheasti ole. Pikkuinen potkii ja liikkuu tosi paljon iltaisin ja ihan yötä myöten jonnekin 03-04 asti vatsassa on sellainen taukoamaton jumputus että uni on aika katkonaista. Joten tuota muiden mainitsemaa rauhoittumista täälläkin saa siis vielä odotella
Olen käyny päivittäin 2-3 kertaa koiran kansa lenkillä ja muutenkin puuhaillut aika paljon ettei liikkuminen jää. Uskon kans että ihan se normi arkirutiini ja fyysinen touhuaminen on parasta ajanvietettä tässä loppumetreillä, pysyy oma pääkin paremmin kasassa ja kroppa varmaan myös. Joku sanoikin siitä että kantsii vaan kerätä voimia synnytyksen eikä sen käynnistymistä liikaa odotella etukäteen. Tällä ajatuksella yritän itekin kulkea, veikkaan et kun synnytys sitten lähtee käyntiin niin siinä on vahvemmalla pohjalla jos on oma vointi mahdollisimman hyvä ja levännyt. Niin paljon kun siihen vaan voi itse vaikuttaa.
Toisilla on täällä ruokahalut lähteny ja paino tippunut. Mulla ruokahalu taas on ollut koko raskauden ajan tosi hyvä ja edelleenkin vedän aika isoja annoksia safkaa Painoa ei onneks ole tullut kuin 9 kg kokonaisuudessaan eikä turvotusta ollenkaan. Sf-mitta oli viikolla 37+1 jo 36,4 joten se on aika huikea Pikkuinen puskee sitä peppuaan ihan mahan etuosaan pystyyn niin et luut vaan tuntuu
Kovasti odottelen niitä synnytyskertomuksia. Ja olis kiva tietää ne joilla on käynnistetty niin jos voisitte kertoa miksi on startattu. Täällä niin monet kun tuntuu olevan tarkkailuissa ja käynnistyksissä ja itselle se on kaikki niin uutta ja aika vierastakin niin on kiva jos saa samalla vähän selvennystä miten hommat oikein toimii
Tsemppiä kaikille uuteen viikkoon!
Täällä myös la vasta ihan loppukuusta joten tuntuu myös ettei noita ensioireitakaan vielä kauheasti ole. Pikkuinen potkii ja liikkuu tosi paljon iltaisin ja ihan yötä myöten jonnekin 03-04 asti vatsassa on sellainen taukoamaton jumputus että uni on aika katkonaista. Joten tuota muiden mainitsemaa rauhoittumista täälläkin saa siis vielä odotella
Olen käyny päivittäin 2-3 kertaa koiran kansa lenkillä ja muutenkin puuhaillut aika paljon ettei liikkuminen jää. Uskon kans että ihan se normi arkirutiini ja fyysinen touhuaminen on parasta ajanvietettä tässä loppumetreillä, pysyy oma pääkin paremmin kasassa ja kroppa varmaan myös. Joku sanoikin siitä että kantsii vaan kerätä voimia synnytyksen eikä sen käynnistymistä liikaa odotella etukäteen. Tällä ajatuksella yritän itekin kulkea, veikkaan et kun synnytys sitten lähtee käyntiin niin siinä on vahvemmalla pohjalla jos on oma vointi mahdollisimman hyvä ja levännyt. Niin paljon kun siihen vaan voi itse vaikuttaa.
Toisilla on täällä ruokahalut lähteny ja paino tippunut. Mulla ruokahalu taas on ollut koko raskauden ajan tosi hyvä ja edelleenkin vedän aika isoja annoksia safkaa
Painoa ei onneks ole tullut kuin 9 kg kokonaisuudessaan eikä turvotusta ollenkaan. Sf-mitta oli viikolla 37+1 jo 36,4 joten se on aika huikea Pikkuinen puskee sitä peppuaan ihan mahan etuosaan pystyyn niin et luut vaan tuntuu Kovasti odottelen niitä synnytyskertomuksia. Ja olis kiva tietää ne joilla on käynnistetty niin jos voisitte kertoa miksi on startattu. Täällä niin monet kun tuntuu olevan tarkkailuissa ja käynnistyksissä ja itselle se on kaikki niin uutta ja aika vierastakin niin on kiva jos saa samalla vähän selvennystä miten hommat oikein toimii
Tsemppiä kaikille uuteen viikkoon!
Tällä tais yöllä olla ekat "oikeat" supparit! Tai näin mä luulen (toivon!)! Tunsin ekan joskus 1 aikaa ja vähä ihmettelin että mitä tämä tunne nyt on.. Ei tullut kun kolme-neljä noin puolentoista tunnin sisällä. Täysin kivuttomasti tulivat ja menivät, mutta tuntui ihan menkkajomotukselta. Samanlaista lievää kipua/ikävää tunnetta on aina ollut menkkojen alkaessa, tosin sillo se on ollut jatkuvaa kipua, eikä katkonaista, niiku nyt yöllä. oisko ne jo siis oikeesti ollu supistuksia?! Ihan niitä oikeita/aitoja
Malttamaton J-Love ja rauhoittunut Sintti rv 38+1
Malttamaton J-Love ja rauhoittunut Sintti rv 38+1
Huhhuh, täällä vatsa aivan sekaisin. Olo on välillä, että onks tää nyt jotain mahatautia, mutta menee jotenkin paha olo aalloittain, ja ei ole tarvinnut oksentaa. Anteeks tällainen ällöttävä purkaus. Jos tää nyt olis sitä "kehon omaa tyhjennystä" ennen synnytystä. Suppareita tulee välillä, mutta ei säännöllisiä. Ja sitä menkkajomottelua on myös ollut jo viikon verran.
Mutta se limatulppa. Ei mitään kyllä siihen viittaavaakaan ole mulla ollut. Aivan on normit jutut alakerrassa.
Taas oli vauvoja syntynyt, täällä on tosi jännittävä nyt käydä kun aina on joku saanut pikkuisen syliin.
Mimmilii ja rv 39+3
Mutta se limatulppa. Ei mitään kyllä siihen viittaavaakaan ole mulla ollut. Aivan on normit jutut alakerrassa.
Taas oli vauvoja syntynyt, täällä on tosi jännittävä nyt käydä kun aina on joku saanut pikkuisen syliin.
Mimmilii ja rv 39+3
Täältä tulisi synnytyskertomusta.
Eli mulla oli neuvola-aika pe, josta suoraan käskivät sairaalalle. Paino oli noussut 2 viikossa 6 kiloa, kovat turvotukset ja verenpaineen nousut sekä proteiinia pissassa ekaa kertaa.
Sairaalassa totesivat lievän raskausmyrkytyksen, ja päättivät käynnistää kun olin niin hyvillä viikoilla jo.
La-aamuna sain ekan käynnistyspillerin ja myöhemmin vielä toisen. La-su yönä meni vedet puol 1 aikaan, josta melkein heti säännölliset supistukset, Supistukset voimistuivat koko ajan ja olivat todella kipeitä. Synnytyssaliin päästiin n, klo 10 aikaan.
Mulle laitettiin oksitosiinia ja pian supistuskivut oli niin kovat että sain epiduraalin. Epiduraali oli taivaallinen ja sain vähän torkahdeltua. Avauduin epin jälkeen nopeasti ja kohdunkaulan puudutetta en kerennyt enää saamaan. Ponnistusvaihe kesti 55 min ja omin voimin tytön ponnistin maailmaan klo 18.10. välilihaa leikattiin pienesti, kun ei meinannut tyttö mahtua ulos, ja sain myös pienen luonnollisen repeämän. Tikkien lukumäärää en edes tiedä/muista, mutta muutama niitä on.
Tyttö syntyi siis raskausviikolla 37+5. Sairaalasa oltiin 3 päivää ja nyt olemme olleet kotona siitä asti. Bilirubiinia seurattiin vielä kotiin päästyämmekin mutta sekin on nyt ohi. Valohoidossa tyttö ei kuitenkaan joutunut olemaan.
Lissu& neiti 8 pvää
Eli mulla oli neuvola-aika pe, josta suoraan käskivät sairaalalle. Paino oli noussut 2 viikossa 6 kiloa, kovat turvotukset ja verenpaineen nousut sekä proteiinia pissassa ekaa kertaa.
Sairaalassa totesivat lievän raskausmyrkytyksen, ja päättivät käynnistää kun olin niin hyvillä viikoilla jo.
La-aamuna sain ekan käynnistyspillerin ja myöhemmin vielä toisen. La-su yönä meni vedet puol 1 aikaan, josta melkein heti säännölliset supistukset, Supistukset voimistuivat koko ajan ja olivat todella kipeitä. Synnytyssaliin päästiin n, klo 10 aikaan.
Mulle laitettiin oksitosiinia ja pian supistuskivut oli niin kovat että sain epiduraalin. Epiduraali oli taivaallinen ja sain vähän torkahdeltua. Avauduin epin jälkeen nopeasti ja kohdunkaulan puudutetta en kerennyt enää saamaan. Ponnistusvaihe kesti 55 min ja omin voimin tytön ponnistin maailmaan klo 18.10. välilihaa leikattiin pienesti, kun ei meinannut tyttö mahtua ulos, ja sain myös pienen luonnollisen repeämän. Tikkien lukumäärää en edes tiedä/muista, mutta muutama niitä on.
Tyttö syntyi siis raskausviikolla 37+5. Sairaalasa oltiin 3 päivää ja nyt olemme olleet kotona siitä asti. Bilirubiinia seurattiin vielä kotiin päästyämmekin mutta sekin on nyt ohi. Valohoidossa tyttö ei kuitenkaan joutunut olemaan.
Lissu& neiti 8 pvää
meidän poika syntyi eilen 13.01.13 klo 15:07. paino 4275g <3<3<3<3<3
Kiitos Lissu synnytyskertomuksesta!=)
Ja paljon onnea Mequlle poitsusta!:heart:
( . ) Mä olin jo yöllä lähdössä laitokselle kun koko yön supisteli jo kipeästi. Valvoin koko yön ja laittauduin jo valmiiksi lähtemään, mutta sitten supistukset loppu. Nyt on ihan hakattu ja piestu olo, maha on kipeä ja tuntuu kuin olis meloni perseessä... Mutta jos tämä nyt enteilis hyvää ja kohta pääsis tositoimiin. Tää oli jo kolmas väärä hälytys. Mun oma veikkaus on ollu että tää syntyis torstaihin mennessä, toivotaan että mun vaisto olis oikeassa. kelpais mulle... Mä olen tällä hetkellä tosi turhautunu...!
Pisang ja Nuppu 38+5
Ja paljon onnea Mequlle poitsusta!:heart:
( . ) Mä olin jo yöllä lähdössä laitokselle kun koko yön supisteli jo kipeästi. Valvoin koko yön ja laittauduin jo valmiiksi lähtemään, mutta sitten supistukset loppu.
Nyt on ihan hakattu ja piestu olo, maha on kipeä ja tuntuu kuin olis meloni perseessä... Mutta jos tämä nyt enteilis hyvää ja kohta pääsis tositoimiin. Tää oli jo kolmas väärä hälytys. Mun oma veikkaus on ollu että tää syntyis torstaihin mennessä, toivotaan että mun vaisto olis oikeassa. kelpais mulle... Mä olen tällä hetkellä tosi turhautunu...!Pisang ja Nuppu 38+5
Onnittelut kaikille vauvansa saaneille !! :heart:
Vauvan liikkeissä ennen synnytystä en huomannut merkittäviä eroja. Edellisenä torstaina tein ensimmäisen kerran liikelaskentaa, kun pikkuinen oli perinteiseen tapaansa ollut keskiviikkona hyvin rauhallinen, mutta jatkui myös pitkälle torstaihin. Viikonloppu meni ihan normisetillä, mutta sunnuntai-iltana myllättiin klo 20-02, mikä oli täysin epänormaalia. Yleensä iltaisin jumpat kesti noin klo 22-23 asti. Muistan vielä miettineeni, että näinkö vauvalla on joku hätä ja olin kiitollinen, kun seuraavana aamuna oli tiedossa neuvolakäynti. No, maanantai-iltana lähdettiin sitten synnyttämään.
Tsemppiä kaikille loppurutistukseen !! =)
Hennu & Möhkö (saa nimen 10.2.) 27 pv
Vauvan liikkeissä ennen synnytystä en huomannut merkittäviä eroja. Edellisenä torstaina tein ensimmäisen kerran liikelaskentaa, kun pikkuinen oli perinteiseen tapaansa ollut keskiviikkona hyvin rauhallinen, mutta jatkui myös pitkälle torstaihin. Viikonloppu meni ihan normisetillä, mutta sunnuntai-iltana myllättiin klo 20-02, mikä oli täysin epänormaalia. Yleensä iltaisin jumpat kesti noin klo 22-23 asti. Muistan vielä miettineeni, että näinkö vauvalla on joku hätä ja olin kiitollinen, kun seuraavana aamuna oli tiedossa neuvolakäynti. No, maanantai-iltana lähdettiin sitten synnyttämään.
Tsemppiä kaikille loppurutistukseen !! =)
Hennu & Möhkö (saa nimen 10.2.) 27 pv
Kaaaauhia ku paljon tekstiä! Eihän näitä ehdi millään lukea ainakaan tarkasti! Onnittelut nyt kuitenkin synnyttäneille ja lopputsempit synnyttämässä oleville! :heart:
Me kotiuduttiin jo eilen. Mä olin ihan rättiväsynyt sairaalassa olon jälkeen kun en ollut saanut nukuttua synnytyksen aikana tai jälkeen ollenkaan. Viime yönä sain vihdoin "kunnon yöunet", mitä nyt heräilin neljän tunnin välein pientä imettämään.
Kirjottelen nyt jonkunmoisen synnytyskertomuksen, se voi olla vähän hankalasti ymmärrettävä, kun muistikuvat on välillä jokseenkin hatarat...
Eli siis torstaina 10.1. bongasin kahden maissa päivällä limatulpan alushousuista. Olin innoissani, koska tajusin että synnytys on sentään lähestymässä, eikä välttämättä tarvita käynnistystä. Siinä sitten parisen tuntia meni, ja muistan kellottaneeni ensimmäisen kipeähkön supistuksen noin kello 17. Supistuksia tuli 3-6 minuutin välein. Olin erittäin epäluuloinen, olin varma ettei synnytys voi olla vielä käynnissä. Olin kuitenki joutunut pettymään niin moneen kertaan aiemmin.
Noh, kello 19 päätettiin sit kuitenkin lähteä Taysiin, matkaa oli kuitenkin se puoltoista tuntia, ja supistuksia tuli edelleen jokseenkin epäsäännöllisesti. Mutta usein ja kipeästi. Saavuttiin sairaalaan about 20.30 ja pääsin siitä suoraan sitten tutkittavaksi. Olin sormenpäälle auki. Voitte kuvitella mikä fiilis, sormenpäälle Hoitopöydällä makoillessani musta valahti kuitenkin lapsivettä aika paljon, ja sain muutenkin jäädä sairaalaan koska asutaan kauempana. Eihän sitä tiennyt kuin nopeesti synnytys ois voinut edetä.
Siinä sitten otettiin käyrää ja annettiin peräruiske ja sairaalavaatteet. Hengailin käytävillä ja kärvistelin kipujeni kanssa lepotilassa jumppapallon päällä. Puoli yhdeltätoista tehtiin uus käyrä ja tutkimus. Edelleen olin sormenpäälle auki, mutta käyrästä piti olla yhteydessä lääkäriin, kun pojan sydänäänet heikkenivät joidenkien supistusten jälkeen. Siinä sitten lääkäri sanoi että pitää mennä tarkempaan seurantaan synnytyssaliin, joten siirryttiin sinne siinä puolenyön aikaan.
Makoilin siellä sitten käyrillä ja olin tosi kipeä. 02:38 pyysin ilokaasua ja hengittelinkin sitä ihan hyvään tahtiin. En saanut juoda vettäkään, enkä syödä, koska oli mahdollisuus että joudun leikkaukseen. Olin kuitenkin tipassa ihan alusta asti. 04:24 ja 10:15 sain kankkuun pistettävän kipupiikin, auttoivat ihan hyvin. Tässä vaiheessa olin auennut sentin. Tuska oli aika kamala.
14:28 sain epiduraalin, ja se oli ehdottomasti parasta synnytyksessä. Se vei multa kaiken kivun pois eikä sen laittaminen sattunut sitten yhtään. Makoilin tyytyväisenä siinä käyrillä. Jossain vaiheessa selvisi, että lapsen sydänäänien laskut olivatkin mun sydänääniä, kun anturi oli ERITTÄIN herkkä ja sekotti mun ja vauvan sydänäänet pienestäkin liikkeestä. Vauvalla oli kuitenkin ainakin kerran laskenut sydämen sykkeet oikeasti, koska kätilö piti silloin anturia paikallaan.
Sain sitten hengailla välillä ilman antureita ja se helpotti mun oloa ihan uskomattoman paljon. Kun aukesin enemmän, anturi pistettiin vauvan päähän, eikä mun tarvinnut olla enää vöissä. Tää oli joskus myöhemmin illalla.
Kun olin auennut neljään senttiin, multa puhkaistiin kalvot. Epiduraalia lisäiltiin aina kun vaan voitiin ja sain samalla tipasta oksitosiinia, koska avautuminen oli uskomattoman hidasta.
Jossain vaiheessa illasta olin sitten yhtäkkiä 8cm auki ja mun olo oli niin helpottunut. Tässä vaiheessa supistukset oli muuttuneet sellasiksi, että mun teki mieli ponnistaa. Yritin vaan kuvitella että aina kun supistaa, vauva laskeutuu ja mä avaudun. Se helpotti tosi paljon! Aika nopeesti se paine takapuolessa oli liian kamala, ja sain kaksi piikkiä tuonne emättimen perään, jotka vaikuttivat siihen paineeseen. Pundendiaalipuudutus nimeltänsä Sen laittaminen oli erittäin epämukavaa, enkä osaa sanoa auttoiko se. Mun virtsarakko myös tyhjennettiin. Verikokeet otettiin ja mun tulehdusarvot oli koholla joten sain tipasta sitten kahta eri antibioottia suojaamaan vauvaa.
Lopulta olin niin tuskissa, että pakotin kätilön tarkistamaan taas tilanteen tosi lyhyen ajan jälkeen tuolta kohdunsuulta, olin 9,5cm auki. Se ei kuulemma riittänyt ponnistamiseen, mutta kätilön onnistui painaa reunat pois kohdunsuulta supistuksen aikana. SITTEN mä sain ponnistaa. Tähän asti synnytyksen kestoksi on merkitty 16h 34min.
Ponnistaminen oli mulle kamalaa. En osannut kohdistaa ponnistamista oikein enkä tuntenut vauvaa ollenkaan, vaikka muuten kaikkialta tunnot oli paikallaan, kun ei epiduraalikaan enää auttanut. Tuntui ettei mitään tapahdu vaikka kuinka työnnän ja työnnän, ja se oli tosi turhauttavaa. Kahden ensimmäisen ponnistamisen jälkeen vauvan sydänäänet laski, ja yhtäkkiä huoneessa oli viisi kätilöä ja lastenlääkäri imukupin kanssa. Aloin itkemään ja olo oli tosi epätoivoinen. Kuitenkin ihme kyllä sydänäänet nousivat ja tasottuivat ennen ku mitään ehdittiin tekemään ja yhtäkkiä oltiin taas kahden kätilön kanssa ponnistamassa. Mulle tehtiin välilihan leikkaus siinä vaiheessa. Kätilö auttoi mua löytämään oikean ponnistuskohdan, eikä siitä sitten mennyt kauaakaan kun tunsin jo pikkusen pään ja ponnistaminen oli jo helpompaa. Sieltä se sitten luiskahti pihalle perjantaina kello 23:33 kahden kätilön avustamana. Toinen paineli mun mahaa (joka on nyt ihan mustelmilla, kiitosta vaan) ja toinen veti vauvaa pihalle. Tunne oli uskomaton kun näin pojan ensi kerran. Kaikki varmasti tietää tunteen, jotka ovat synnyttäneet. Ponnistusvaihe kesti 29 minuuttia, se aika ei tuntunu miltään tuon avautumisvaiheen jälkeen!
Ja siis aika lapsiveden menosta syntymään oli 26h 3min. Huhhuh...
Siinä sitten selvis istukasta että vauva oli kakannut lapsiveteen, se oli vihreetä. Sen takia pikkusesta otettiin seuraavana päivänä ylimääräset verikokeet, mutta kaikki oli ihan kunnossa. Pohdittiin, että se yksi sykkeiden lasku avautumisen aikana saattoi olla ahdinko, jolloin vauva sitten kakkasi veteen.
No mutta joo eiköhän tuossa ollut mahdollisimman epäselvästi koko tarina Tuosta selostuksesta varmasti huomaa, etten oo itsekään ihan täysin varma mitä synnytyksessä oikeen tapahtui ja milloin. Mulla ei jäänyt tuosta kokemuksesta hirveen hyvä maku suuhun, mut kaikki sanoo että aika kultaa muistot... Saas nähdä ;D
Pinsuli ja pikkunen 3vrk <3
Me kotiuduttiin jo eilen. Mä olin ihan rättiväsynyt sairaalassa olon jälkeen kun en ollut saanut nukuttua synnytyksen aikana tai jälkeen ollenkaan. Viime yönä sain vihdoin "kunnon yöunet", mitä nyt heräilin neljän tunnin välein pientä imettämään.
Kirjottelen nyt jonkunmoisen synnytyskertomuksen, se voi olla vähän hankalasti ymmärrettävä, kun muistikuvat on välillä jokseenkin hatarat...
Eli siis torstaina 10.1. bongasin kahden maissa päivällä limatulpan alushousuista. Olin innoissani, koska tajusin että synnytys on sentään lähestymässä, eikä välttämättä tarvita käynnistystä. Siinä sitten parisen tuntia meni, ja muistan kellottaneeni ensimmäisen kipeähkön supistuksen noin kello 17. Supistuksia tuli 3-6 minuutin välein. Olin erittäin epäluuloinen, olin varma ettei synnytys voi olla vielä käynnissä. Olin kuitenki joutunut pettymään niin moneen kertaan aiemmin.
Noh, kello 19 päätettiin sit kuitenkin lähteä Taysiin, matkaa oli kuitenkin se puoltoista tuntia, ja supistuksia tuli edelleen jokseenkin epäsäännöllisesti. Mutta usein ja kipeästi. Saavuttiin sairaalaan about 20.30 ja pääsin siitä suoraan sitten tutkittavaksi. Olin sormenpäälle auki. Voitte kuvitella mikä fiilis, sormenpäälle
Hoitopöydällä makoillessani musta valahti kuitenkin lapsivettä aika paljon, ja sain muutenkin jäädä sairaalaan koska asutaan kauempana. Eihän sitä tiennyt kuin nopeesti synnytys ois voinut edetä. Siinä sitten otettiin käyrää ja annettiin peräruiske ja sairaalavaatteet. Hengailin käytävillä ja kärvistelin kipujeni kanssa lepotilassa jumppapallon päällä. Puoli yhdeltätoista tehtiin uus käyrä ja tutkimus. Edelleen olin sormenpäälle auki, mutta käyrästä piti olla yhteydessä lääkäriin, kun pojan sydänäänet heikkenivät joidenkien supistusten jälkeen. Siinä sitten lääkäri sanoi että pitää mennä tarkempaan seurantaan synnytyssaliin, joten siirryttiin sinne siinä puolenyön aikaan.
Makoilin siellä sitten käyrillä ja olin tosi kipeä. 02:38 pyysin ilokaasua ja hengittelinkin sitä ihan hyvään tahtiin. En saanut juoda vettäkään, enkä syödä, koska oli mahdollisuus että joudun leikkaukseen. Olin kuitenkin tipassa ihan alusta asti. 04:24 ja 10:15 sain kankkuun pistettävän kipupiikin, auttoivat ihan hyvin. Tässä vaiheessa olin auennut sentin. Tuska oli aika kamala.
14:28 sain epiduraalin, ja se oli ehdottomasti parasta synnytyksessä. Se vei multa kaiken kivun pois eikä sen laittaminen sattunut sitten yhtään. Makoilin tyytyväisenä siinä käyrillä. Jossain vaiheessa selvisi, että lapsen sydänäänien laskut olivatkin mun sydänääniä, kun anturi oli ERITTÄIN herkkä ja sekotti mun ja vauvan sydänäänet pienestäkin liikkeestä. Vauvalla oli kuitenkin ainakin kerran laskenut sydämen sykkeet oikeasti, koska kätilö piti silloin anturia paikallaan.
Sain sitten hengailla välillä ilman antureita ja se helpotti mun oloa ihan uskomattoman paljon. Kun aukesin enemmän, anturi pistettiin vauvan päähän, eikä mun tarvinnut olla enää vöissä. Tää oli joskus myöhemmin illalla.
Kun olin auennut neljään senttiin, multa puhkaistiin kalvot. Epiduraalia lisäiltiin aina kun vaan voitiin ja sain samalla tipasta oksitosiinia, koska avautuminen oli uskomattoman hidasta.
Jossain vaiheessa illasta olin sitten yhtäkkiä 8cm auki ja mun olo oli niin helpottunut. Tässä vaiheessa supistukset oli muuttuneet sellasiksi, että mun teki mieli ponnistaa. Yritin vaan kuvitella että aina kun supistaa, vauva laskeutuu ja mä avaudun. Se helpotti tosi paljon! Aika nopeesti se paine takapuolessa oli liian kamala, ja sain kaksi piikkiä tuonne emättimen perään, jotka vaikuttivat siihen paineeseen. Pundendiaalipuudutus nimeltänsä
Sen laittaminen oli erittäin epämukavaa, enkä osaa sanoa auttoiko se. Mun virtsarakko myös tyhjennettiin. Verikokeet otettiin ja mun tulehdusarvot oli koholla joten sain tipasta sitten kahta eri antibioottia suojaamaan vauvaa.Lopulta olin niin tuskissa, että pakotin kätilön tarkistamaan taas tilanteen tosi lyhyen ajan jälkeen tuolta kohdunsuulta, olin 9,5cm auki. Se ei kuulemma riittänyt ponnistamiseen, mutta kätilön onnistui painaa reunat pois kohdunsuulta supistuksen aikana. SITTEN mä sain ponnistaa. Tähän asti synnytyksen kestoksi on merkitty 16h 34min.
Ponnistaminen oli mulle kamalaa. En osannut kohdistaa ponnistamista oikein enkä tuntenut vauvaa ollenkaan, vaikka muuten kaikkialta tunnot oli paikallaan, kun ei epiduraalikaan enää auttanut. Tuntui ettei mitään tapahdu vaikka kuinka työnnän ja työnnän, ja se oli tosi turhauttavaa. Kahden ensimmäisen ponnistamisen jälkeen vauvan sydänäänet laski, ja yhtäkkiä huoneessa oli viisi kätilöä ja lastenlääkäri imukupin kanssa. Aloin itkemään ja olo oli tosi epätoivoinen. Kuitenkin ihme kyllä sydänäänet nousivat ja tasottuivat ennen ku mitään ehdittiin tekemään ja yhtäkkiä oltiin taas kahden kätilön kanssa ponnistamassa. Mulle tehtiin välilihan leikkaus siinä vaiheessa. Kätilö auttoi mua löytämään oikean ponnistuskohdan, eikä siitä sitten mennyt kauaakaan kun tunsin jo pikkusen pään ja ponnistaminen oli jo helpompaa. Sieltä se sitten luiskahti pihalle perjantaina kello 23:33 kahden kätilön avustamana. Toinen paineli mun mahaa (joka on nyt ihan mustelmilla, kiitosta vaan
) ja toinen veti vauvaa pihalle. Tunne oli uskomaton kun näin pojan ensi kerran. Kaikki varmasti tietää tunteen, jotka ovat synnyttäneet. Ponnistusvaihe kesti 29 minuuttia, se aika ei tuntunu miltään tuon avautumisvaiheen jälkeen!Ja siis aika lapsiveden menosta syntymään oli 26h 3min. Huhhuh...
Siinä sitten selvis istukasta että vauva oli kakannut lapsiveteen, se oli vihreetä. Sen takia pikkusesta otettiin seuraavana päivänä ylimääräset verikokeet, mutta kaikki oli ihan kunnossa. Pohdittiin, että se yksi sykkeiden lasku avautumisen aikana saattoi olla ahdinko, jolloin vauva sitten kakkasi veteen.
No mutta joo eiköhän tuossa ollut mahdollisimman epäselvästi koko tarina
Tuosta selostuksesta varmasti huomaa, etten oo itsekään ihan täysin varma mitä synnytyksessä oikeen tapahtui ja milloin. Mulla ei jäänyt tuosta kokemuksesta hirveen hyvä maku suuhun, mut kaikki sanoo että aika kultaa muistot... Saas nähdä ;D Pinsuli ja pikkunen 3vrk <3
Viimeksi muokattu:
Voi pinsuli! Tässähän tulee ihan itku! Onnea paljon sulle! Onneks kaikki meni kuitenki loppujen lopuks hyvin. Itse odotan kauhulla ja erittäin innoissani omaa synnytystä, mutta olen alkanu miettii että mitä jos en pystykään siihen. Jos kipu onki liian kova?
Täällä tänään pari onnetonta supistusta tullut (jos ne nyt sitä menkkajomotusta muistuttavaa on). Tosin on koko päivän ollu ikävä kipu tossa vähä enemmän oikealla puolella just missä kylkiluut menee tissin alla. Tytön jalat on ainaki oikealla puolella, että onkohan se potkassu luuhun tai jotain? En tiedä. Alkaa vähä jännittämään mitä tuleman pitää.. Mut kai tää tästä pikkuhiljaa..
J-Love ja Sintti 38+1
Täällä tänään pari onnetonta supistusta tullut (jos ne nyt sitä menkkajomotusta muistuttavaa on). Tosin on koko päivän ollu ikävä kipu tossa vähä enemmän oikealla puolella just missä kylkiluut menee tissin alla. Tytön jalat on ainaki oikealla puolella, että onkohan se potkassu luuhun tai jotain? En tiedä. Alkaa vähä jännittämään mitä tuleman pitää.. Mut kai tää tästä pikkuhiljaa..
J-Love ja Sintti 38+1
heissan kaikille.
ajattelin ilmottaa että meijän poitsu syntyi eilen klo:20.54 ,3470g paino ja pituus 51cm.
Vaikka synnytys olikin aivan jumalattoman hirveä niin tää äiskä on tyytyväinen Ja tosiaan käynnistämään jouduttiin kun ei paikat suostunu ite aukee...lisää infoo myöhemmin
ajattelin ilmottaa että meijän poitsu syntyi eilen klo:20.54 ,3470g paino ja pituus 51cm.
Vaikka synnytys olikin aivan jumalattoman hirveä niin tää äiskä on tyytyväinen
Ja tosiaan käynnistämään jouduttiin kun ei paikat suostunu ite aukee...lisää infoo myöhemmin