**Tammikuun tuhisijat 2013** MEIDÄN KUU !!!!

Onnea Mequ, Elovena ja Zarix! :flower:

Pinsulilla varsin järisyttävä synnytyskokemus. Mutta onneksi kaikki lopulta hyvin Kun pystyt, niin käy tuota synnytystä ainakin neuvolassa terkkarin kanssa läpi. Helpottaa mitä nopeammin ja mitä enemmän siitä puhut, mutta pikku hiljaa hyvä tulee Zarixillekin tsemppiä, ilmeisesti synnytys "jättänyt jälkensä"

Riskilä, Vilipi, kolmaspoju, tammikuunpoika, J-love, SofianSohva ja ketäs muita loppukuisia olikaan ? Täällä ollaan myös mukana peräpään-porukassa - eiköhän tämä lapsonen odottele jopa helmikuulle asti syntymäänsä! Ja Riskilä, juuri siksi olen myös helmikuisten pinoa etenkin nyt viime aikoina lukenut.

Oon koittanut buukata kalenteriin vähän joka päivälle jotain näin parille viimeiselle viikolle, ettei vauvan syntymää niin odottelisi. Pysyy mieli virkeänä myös, koska jos ei olisi sunnitelmia, varmaan makaisin vaan sohvalla kaiket päivät Päällimmäisenä ajatuksena ettei tosiaankaan kiinnosta lähteä enää minnekkään, mutta sitten kun lähtee niin aina se on mieltä virkistänyt kuitenkin

Huomenna menen laitattamaan työkaverin luokse ripsipidennykset, edelliset ollut keväällä. Saa sitten olla freesinä ilman suurempia meikkauksia pikku-vauvankin kanssa Hiusten värjäystä myös suunnittelen tälle viikolle, en vain ole päässyt päätökseen väristä.

Adora ja Marakatti 38+4

 

J-Love Mä hoin ties kuin monta kertaa viimeisen kahden tunnin aikana kätilölle että mä EN PYSTY TÄHÄN. Yhtäkkiä tunne oli vaan niin ylitsepääsemättömän kamala, että tuntui ettei pysty. Ponnistusvaiheessa varsinkin. Mutta ne kätilöt, ne on oikeesti siellä auttamassa ja mulle sattu ainakin sen verran topakka kätilö, ettei se antanu mun luovuttaa ollenkaan vaikka oisin kuin halunnu. Ja vaikka toi olikin ihan hirmusen rankka kokemus, niin en kyllä vaihtais sitä mihinkään kun toi palkinto mikä siitä tuli on niin ihana! Kyllä sä siihen pystyt, ja jaksat. Pitää vaan luottaa itteensä ja niihin kätilöihin !

adora Oonkin kuullut et synnytystä kannattaa käydä läpi neuvolassa, varsinkin jos se on ollut epämukava. Niin mahdolliset traumat ynnä muut pysyisivät sitten poissa Ja ehkä siinä palaa sitten samalla mieleen tarkemmin yksityiskohtia synnytyksestä.

Onnea pojasta Zarix!! :heart: Ei pysy enää perässä ketkä kaikki on synnyttäny

Päivittelinkin tuossa päivemmällä, ja päivitän tietty nyt uudestaan. Käyn kuitenkin päivittäin täällä nyt katselemassa ja lueskelemassa ja päivittelemässä, vaikken ehkä kirjoittamaan ehdi

 

Heips pitkästä aikaa!


Oikein suuret onnittelut vauvautuneille ja todella paljon tsemppiä kärvisteleville!

Aika tuntuu juokevan tuon pikku murusen kanssa niin nopeaan, että kerrankin on netti jäänyt vähemmälle. Ja aina kun aloittaa tänne kirjoittamisen, niin tulee jotain muuta.

J-Love taisi kysellä niistä loppuajan liikkeistä, kyllä minulle jäi semmoinen olo, et masussa liikuttiin aikas normaalisti loppuun asti..

Vielä joudun pihtaamaan synnytyskertomusta, kun tuo tyttö heräilee. =)


MY ja RistoAnneli 10 päivää <3

 

VOI että..kaikki synnyttää! Onnea tuhannesti kaikille ja hienosti ootte selviytyneet jokainen!

Mä täällä vuorotellen parun ja nauran, kivut jalassa on järkyttävät ja tänää viimetteeks taas soitin aamulla synnärille, että "MITÄ MÄ TEEN"...viime yö oli meinaan taas järkyttävä..ensinnäki supisteli koko yön ja lisäks siis oli se kipu jalassa..olin aamulla ku kuolleen rukous ja sitte anoppiki vielä suuttus mulle..huoh...

Noh, mulla ei VOI olla kauaa enää kärvisteltävää, joten mun pitäis varmaan olla suht hissukseen täällä.. Ylihuomenna siis meen klo 12 sairaalaan ja sitten tehään lääkärin ohjeistuksen mukaan käynnistys..ainakin nyt olen näin itse päättänyt, katsotaan..jos tosi ärsyttävä lääkäri tulee vastaan, ni voi kai ne kotiinkin vielä pistää, mutta sen verran ymmärtäväisiä ovat olleet ainakin puhelimessa, että jotenkin jaksan uskoa, että saan kamppeineni sinne jäädä!

Täytyy toivoa, että supparit on saaneet aikaiseksikin jotain, niin kalvojenpuhkaisu onnistuisi suoraan..

Oikein paljon tsemppiä kaikille tähän loppuun..itse tiedän, että aina se ei todellakaan mukavaa ole......esikoisen kanssa muistaakseni olin suht ok olojeni kanssa lopussa, vaikka toki kärsimätön..nyt kun oikeasti on kipua, niin ei tosiaan naurata..
Nyt samalla toki pitää myös toivoa, että pahimmat säryt jää siinä synnytyksen yhteydessä, ettei esim pullistumat ole pahentuneet muusta syystä kuin raskaudesta..kirurgin juttusille meen sitten, kun synnytyksestä on toivuttu jne..toiveissa elää, että leikkausta ei enää tarvittaisi, mutta.....saapa nähdä..

Kaikki selviää, aikanaan

Tuun TOIV. seuraavaks kertomaan vauva-uutisia ja kokemuksia käynnistyksestä..

Kolmaspoju ja rv 38

 

Ihana näitä on lukea, joka päivä joku on saanut pienokaisen syliin. Onnea! :flower:

Minäkin olen tosiaan loppukuun odottaja, viimeksi olin alkukuun (kuopus syntyi 3.1.07, rv 39+4). Mutta en ole vielä käynyt helmikuisia edes aukaisemassa, joulukuisten puolelta olen lukenut synnytyskertomuksia. Ei ole sillä tavalla mikään hoppu synnyttämään, olen miehellekin leikilläni sanonut, että katoppa vaan tää syntyy 2.2. tai mun siskon syntymäpäivänä 3.2. Mutta tykkään lukea synnytyskertomuksia, ne vaan on jotenkin rauhoittavia. Vaikka aina sanotaan, että tieto lisää tuskaa, ja niin se on varmasti myös minun kohdallani osittain. Jotenkin niistä kuitenkin jää aina päälimmäisenä mieleen ne, kun synnyttäjä lopuksi toteaa sen olleen paras kokemus ikinä, tai jos ei kokemuksena, niin ainakin palkinto on sen arvoinen. :heart: Eli iso kiitos myös teille tammikuisille, jotka olette jakaneet kokemuksenne.

Mikähän kumma minun suuhun on nyt hyökännyt?!? :O Mietin jo tuossa viikonloppuna, että todella hellänä on ikenet, kun pelkästään jo tomaatin syöminen ottaa joka puolelle. Hyvä ettei vedet valuneet silmistä! Niin kovaa kirvelee. No tänään sitten aamupesun jälkeen oli pakko ottaa kunnon lamppu käteen ja katsastaa, että näenkö itse mitään. Kauheasti rakkoja! Ikenissä poskien puolella ja kitalaessa. Alhaalla varsinkin ja voi pojat että kirvelevät! Auts! Ei kait se auta kuin kärsiä, sanoivat hammaslääkäristä, että kun en kerran pysty olemaan selälläni, kuvia ei oteta ja loppukin on niin lähellä tässä odotuksessa, että koita pärjäillä. Eipä ne paljon siellä voi rakoille tehdäkään. Sitten kävi mielessä, että voisko tää olla enterorokkoa...?? Meillä on tuttavapiirissä lapsilla ollut, ja mua kyllä väsyttää ihan sairaan paljon. Omassa perheessä ei kokemusta tästä taudista muuten ole.

Pitkästä aikaa kävin kiertelemässä kaupungilla kuopuksen kanssa, mutta eipä tuolta jäänyt käteen juuri mitään. Löysin kirpparilta avaamattoman paketin äidinmaidonsäilytyspusseja, 3€ maksoin. Ei mitään hajua, paljonko maksavat kaupassa, mutta Medela oli merkkinä ja ajattelin olla kiva ja viedä pois toiselta ne pyörimästä. Sanoinkin miehelle, että tällä kertaa onnistun niin hyvin tuossa imettämisessä, että saan pumpattua myös pakkaseen maitoa! Jep, optimisti minussa nostaa jälleen päätään! Ja mies oli fiksu eikä puhunut mitään, sanoi vain, että hyvä se on varautua

Nyt pitää jo alkaa kampeamaan kenkiä jalkaan, pakkasesta ja leipälaatikosta kerätyt vanhat (viime vuotiset) leivät lähtee ilahduttamaan kaverin hevosta, ponia ja vuohta. Muuten kyllä syödään myös eilisen päivän leipiä ym. mutta rajansa kaikella

Vilipi ja Tyyne 38+3

 

Onnea vauvansa saaneille!! :heart:

Kiitos pinsuli synnytyskertomuksesta! Kovin voivat olla rankkoja varsinkin nuo ensimmäiset synnytykset. Omani muistutti hyvin paljon sinun kokemustasi, vaikka olikin lyhyempi. Niin hirveät muistot, että en moneen viikkoon pystynyt edes ajattelemaan itse kokemusta kun se tuntui pahimmalta painajaiselta, saati että olisin ajatellut siitä positiivisesti saatuani vauvan syliini. Ei edes se "palkinto" sitä kuitannut :/ Minulla varmaan tilannetta pahensi se, etten koskaan saanut tilaisuutta läpikäydä sitä keskustelemalla ja olin muutenkin ihan pihalla kielen takia kun ulkomailla synnytin. Pelot toista synnytystä odottaessa olivatkin sitten tosi hurjat, mutta se taas jäi erittäin helppona, nopeana ja positiivisena mieleeni.

J-love: Ensimmäistä odottaessani synnytyksen käynnistyttyä en edes tunnistanut kipuja supistuksiksi kun olivat niin erilaisia kuin mitä kipeätkin harkkasupistukset olivat olleet. Päättelin sitten vain, että näitä ne varmaan ovat kun tulivat säännöllisesti. Yhtään ei ollut niitä varsinaisia supistuksia tullut ennen sitä päivää kun tyttö syntyi. Synnytyssupistukset olivat siis juuri menkkamaisia ja sellaisia selässä tuntuvia kipuja enemmänkin kuin mitään vatsan puolella tuntuvia.

Adoran tavoin olen minäkin yrittänyt nyt keksiä erilaisia pikkujuttuja päiviä piristämään (tosin tällä hetkellä ne ovat tyyliin lasten hammasröntgeniin vientiä ja muuta yhtä ei-niin-hehkeää kuin sinulla Adora), ettei alkaisi vain kyttäämään ja odottamaan tunti toisensa perään koska vauva mahtaa syntyä.

(.) Tänään on ensimmäistä kertaa ollut ilmassa sellaista oloa, että synnytys alkaa lähestyä. Lantio jotenkin paineen alla ja kipeänä, supistukset tuntuvat selvästi ilkeämmiltä, levossa menkkamaisilta ja jotenkin on sellainen "olo" että nyt alkaa kroppa valmistautua koitokseen.

Tsemppiä kaikille tasapuolisesti!!

riskilä ja vaavi 37+6

 

Olipas kiva lukea synnytyskertomuksia. Kiitos niistä! Olipas sulla Pinsuli pitkä ja vaikea synnytys. Onneks kaikki nyt hyvin sulla ja pikkuisella :heart: Isosti onnea myös Zarix, Mequ ja Elovena :flower:

TÄNÄÄN ON LASKETTU AIKA. Ei oo kyllä supistellu kuin taas muutamia kertoja. Kärsimättömästi täälläkin odotellaan.

Mua ei itse synnytys pelota eikä jännitä, vaan se et olispa pikkusel kaikki hyvin ku syntyny. Ettei kato kieroon tai joku iso luomi tai jotaki ikävää. Kätkykuolema on myös pyöriny mielessä. Onneks ei tarvii olla yksin näiden asioiden kanssa

Pikkunen liikkuu yhtä aktiivisesti kuin aina. Ei siis merkkejä et loppuraskaudessa olis hillitympää menoa mahassa.

Nään ihme unia. Yleensä en muista aamulla yhtään mitään unia. Nyt ihan huvittaa herätessä, mitä kaikkea sitä on päässä liikkunu.

Summergirl92 ja poitsu rv 40:heart:

 

Vilipi Mulla on ollut enterokko edellis talvena . Suu ja kurkku täynnä rakkoja sellasia pieniä valkosia pisteitä . Mitään en pystynyt viikkoon syömään ja pelkkä veden juontikin oli yhtä tuskaa :s Kuumettakin oli päälle 40'c . Kun suu oli parantunut tuli sormiin ja varpaisiin samanlaisia valkoisia pisteitä kun suussa oli ollut , eivät ainakaan muistaakseni kipeitä olleet . Lääkäri sanoi että jollain voi enterorokon aikana kynnetkin irtoilla .

Poju on tänään pungertanut itteään alaspäin , paineen tunne on kovempi kun aikasemmin . Aamulla tuntu kolme kertaa suht kipeesti siltä kun joku ois painanu peräsuolta lyttyyn , piti oikeen nousta varpaille et jos helpottais mut ei auttanu Sit se meni ohi ja hetken päästä alko uudestaan ...

Täällä vaan ootellaan vauvelia , joka päivälle oon yrittänyt buukata jotain ettei kävis aika tylsäks . Pitää huomenna kysysästä siellä äitipolilla josko vois vaikka alkaa käynnisteleen , mun äiti kun on tulossa synnytykseen mukaan ja hällä alkaa työt juur käynnistyspäivänä (Ollut nyt lomalla että pääsis synnytykseen mukaan) :< Kauheeta aatella jos joudun yksikseni synnyttämään :<

 

Kiitos pinsuli. Mä todella toivon että jaksan ja pystyn.Toisaalta, olen niin kauan odottanu tätä vauvaa ja teen kaikkeni jotta hänet syliini saan! Pitää ajatella positiivisesti!

riskilä : luin kans jostain että supistuksia (tai niitten kuvailua) on yhtä paljon kun naisia, jotka niitä kokee, että on paha mennä selittää miltä se oikeesti tuntuu. Mä nyt kuitenki ton mun menkkajomotuksen" olevan aineki harkkari suppari. Tiedä sitten mitä ne tulee olemaan itse synnytyksessä.
Vielä vauvan liikkeistä sen verran että kyllä tää neiti on aika hyvin taas ollu hiljaa tän päivän. Aina sillo tällö ilmottaa itsestään, mutta tanssireenit on jääny nyt melkein kokonaan pois.

Yks huolenaihe mulla tosin on.. Mä vissiin selitin siitä kun on tota kipua tässä ylhäällä, vähä niiku oikealla puolella kylkiluun kohdalla, rinnan alapuolella. Mitä se vois olla? Sattuu oikeesti! Koskiessa sattuu ja jos en nojaa istuessa taaksepäin, sattuu sillonki. Nytki tässä keittiönpöydän ääressä istun kannettavalla tietokoneella ja pakko oikee keskittyy siihen että istun OIKEESTI suorassa, jotta ei sattuis. Mikä avuks. Help! Itkua ei tule vaikka sattuukin, mutta hermot alkaa aineki menee tähän ku mikää asento ei oo oikee hyvä.

 

Onnittelut taasen kaikille vauvansa saaneille! :flower:

J-Love Minulla ainakin on tuntunut samalta silloin, ku vauva on ylhäällä ja puskee ylöspäin. Ei kyllä ehkä ihan noin kovasti oo sattunu mut tuntunut ilkeeltä.

Mulla on vatsalihas revähtäny ja voin kertoa, et on kipeä. Mulla ei ollu ennen tätä mitään kiirusta saada vauvaa ulos mut nyt kyllä kieltämättä tuntuu siltä ettei haittais yhtään vaikka vauva päättäis syntyä. Se siitä esikoisen kanssa nauttimisesta, ku ei olemaan pysty. :'(

Masentaa joten tässä kaikki.

Tine ja Masukki 39+0 POKS kuittaa.

 

Suuri kiitos kaikille onnitteluista!!!! Jos nyt näin kaks viikkoa synnytyksen jälkeen onnistuisi raapustamaan jonkinlaisen kertomuksen.

Sunnuntai 30.12. oli ihan tavallinen päivä. Oltiin lasten kanssa ulkona ja puuhailtiin normijuttuja. Mikään ei ennustanut käynnistyvää synnytystä. Joitain täysin kivuttomia supistuksia huomasin päivän ja illan aikana, mutta kun sellaisia oli tullut silloin tällöin joitakin viikkoja, niin en kiinnittänyt niihin sen suuremmin huomiota.

Illalla kuitenkin tuli mieleen tyhjentää kameran muisti ja ladata sekä sen että kännykän akku. Jostain syystä tavanomaisen jätskilastin sijaan mieli tekikin ruisleipää. Käytiin nukkumaan ja ehdin nukkua sellaisen puolitoista tuntia kun heräsin johonkin ja päätin käydä vessassa kun kerran hereillä olin. Takaisin sänkyyn päästyä tunsin yhtäkkiä kun jotain holahtaa. Hyppäsin ylös sängystä ja kipitin vessaan. Alushousut oli ihan märät hajuttomasta ja värittömästä nesteestä. Ihmettelin siinä sitten oliko tämä nyt tavallista vetisempää valkkaria vai ne kuuluisat vedet. Mulla on aiemmissa synnytyksissä mennyt vedet vasta salissa ja siinä vaiheessa, että ei ole tullut niihin enää mitään huomiota kiinnitettyä.

Päätin mennä suihkuhuoneeseen, jos sitä vettä vaikka valuisi lisää. Mitään kipuja tai supistuksia en tuossa vaiheessa tuntenut. Kylppärissä sitten vähän ajan kuluttua lattialle holahti pieni määrä lisää nestettä. Samalla huomasin kun supisti kivuttomasti. Päättelin sen olevan siis lapsivettä ja huikkasin miehelle joka oli myös hereillä, että taitaa olla vedet menneet. Hän tuli siihen kylppärin ovensuuhun myös ihmettelemään tilannetta ja mietittiin, että mitäs nyt tehdään. Olin lukenut täältä, että useimmissa sairaaloissa kutsutaan näytille 12 tuntia vesien menon jälkeen, jos ei mitään muuta tapahdu. Päätin soittaa sairaalaan ja kysyä vielä varmuudeksi. Ystävällinen kätilö vastasi ja sanoi, että kyllähän nuo vesiltä kuullostaa, mutta ei tartte tulla ennen kuin sen 12h kuluttua, jos ei ala kovasti supistamaan. Se olisi ollut sitten maanantaina 31.12. klo 13 kun mulla oli muutenkin aika synnytystapa-arvioon. Kätilö kysyi vielä kuinka kauan edelliset synnytykset on kestäneet ja kun kerroin, että edellinen oli 3 tuntia ekasta supistuksesta syntymään, sanoi hän, että tavataan varmaan vielä yön aikana, mutta soittele kun lähdette tulemaan.

Siinä me sitten möllötettiin miehen kanssa suihkuhuoneessa ja arvuuteltiin tuleeko tästä 2012 vai 2013 vauva. Mietittiin pitäisikö soittaa lapsenvahti varmuudeksi paikalle, vaikka kivuttomia supistuksia tuli vasta kovin harvakseltaan, vai käytäiskö vaan nukkumaan takaisin. Päätettiin sitten soittaa varmuudeksi lapsenvahti paikalle ja tämä sanoi ottavansa taksin kun mies ehdotti, että menisi hakemaan. Siinä vaiheessa alkoi supistuksiin tulla pienesti voimaa ja ne alkoivat tuntua vähäsen. Laitoin suihkun päälle ja rupesin suihkuttelemaan. Lastenvahti ilmestyi noin puolen tunnin kuluttua. Siinä vaiheessa supistukset olivat jo saaneet enemmän voimaa ja ruvettiin puhumaan sairaalaan lähdöstä. Vesien menosta ei kuitenkaan ollut kuin tunti, niin tuntui siltä, että hätiköidäänkö me. Mies meni kuitenkin raapimaan autoa ja minä valmistauduin lähtöön kokoilemalla tavaroita ja pukemalla päälle. Sitten soitin sairaalaan, että nyt me tultais, supistaa 2 minuutin välein ja aika kivuliaasti.

Keli oli ihan kamala ja matkassa kesti kun mies ajoi niin varovasti. Tai siltä se tuntui kun supistuksia tuli ja tuli. Sairaalassa meidät ohjattiin suoraan synnytyssaliin ja kätilö käski vaihtaa vaatteita. Sanoin, että mua nolottaa kauheasti, jos synnytys ei olekaan kunnolla käynnissä, että eikö pitäis tutkia ensin. Kätilö vaan totesi, että on se kuule käynnissä, vaihda vaan vaatteet. Olin 4 cm auki kun kätilö sitten tutki. Siinä vaiheessa vesien menosta oli noin tunti ja 45 minuuttia. Puhuttiin kivunlievityksestä ja kätilö suositteli vahvasti epiduraalia. En ollut siitä niin innostunut kun edellisellä kerralla se ei toiminut, mutta kätilö sai vakuuttuneeksi ja kivut olivat sen verran kovat, varsinkin vauvan liikkuessa supistuksen aikana, että olisin supistuksen aikana sanonut kyllä varmaan ihan mihin vaan.

Lääkäri ilmestyi aika pian pistämään epiduraalia ja kun sitten odoteltiin sen vaikutusta, rupesi minusta tuntumaan, että alapäässä painaa. Kätilö tutki taas ja olin 9 cm auki. Mies meni vielä hakemaan minulle lisää juotavaa kun samassa aloin tuntemaan pakonomaista työntämisen tarvetta. Kiljaisin vaan, että apua mua työnnättää ja samaan aikaan kroppa jo työnsi vauvaa ulos. Mies tuli mehua hakemasta sisään samaan aikaan kun pää jo tuli näkyviin. Ponnistusvaihe kesti 3 minuuttia. Se oli jotenkin tosi merkillinen tunne kun kroppa vaan työnsi ilman että minulla oli siihen varsinaisesti mitään osaa tai arpaa. Aikaisemmissa synnytyksissä, vaikka ponnistusvaihe on ollut lyhyt, niin tarvetta ei ole samalla tavoin tuntunut vaan se on enemmän lähtenyt siitä, että kätilö on sanonut, että ponnistas nyt. Kaikkiaan vesien menosta syntymään meni aikaa kaksi tuntia ja 30 minuuttia ja sairaalassa ehdittiin olla noin 45 minuuttia ennen syntymää.

Pieni nirhauma tuli ja yhdellä tikillä se paikattiin, mutta muuten ei tullut sen kummempia vammoja. Viidentenä päivänä syntymästä kun kävin kampaajalla (jo aikoja sitten varattu aika) ja jouduin kävelemään parisen kilometriä, tuntui häpyluussa ja nivusissa kipua ja sellaista löysyyttä jotka muistutti siitä, että samalla viikolla on synnytetty, mutta muuten ei tuntuvia ongelmia. Kaikki meni siis synnytyksessä tosi hyvin ja jäi siitä oikein hyvä mieli.

Vauva on aivan ihana, mutta nukkuu tosi huonosti yöllä ja univelkaa on kertynyt reilusti. Vanhemmat sisarukset ovat ottaneet vauvan niin nätisti vastaan, että en olisi parempaa voinut toivoa. Tietysti mitä vaan voi olla vielä odotettavissa, mutta toistaiseksi valtakunnassa kaikki hyvin.

Onnea myös kaikille muille synnyttäneille ja tsemppiä niille joilla vielä viime metrejä vedetään! Mä olen ihan tipahtanut kelkasta kun tuntuu kaikki koneella istumisaika hävinneen, mutta olen yrittänyt lukea synnytystarinat ja muut läpi, ihanaa kun jaatte.

Filuuri ja tasan kaksi viikkoa vanha aarre

 

Filuuri Onnea! Sulla ei oo kauaa menny Kiitos tarinasta!

 

Pisang tuo oli kun suoraan mun kirjoitusta. Olo on just tuota, väärät hälytykset väsyttää kroppaa ja mieltä

 

Pieni rakas poikamme syntyi keskiviikkona 9.1.2013 mitoin 3450g 51cm rv:llä 39+2

Pienten alkuhankaluuksien jälkeen päästiin kotiin lauantaina, mutta jaksoin vasta nyt tulla ilmoittelemaan asiasta. Edelleen väsyneenä, mutta onnellisena tulen kirjoittelemaan sitten tarkemmin synnytyskertomusta kun jaksan

persikka-78 ja poika 5vrk

 

Hei pitkästä aikaa ja hirrrrrmuisen suuret onnittelut jo teille vauvansa saaneille! :heart:
Taisin syksyllä kirjoittaa muuttamisesta, no saatiin rempattua talo ja muutettua. Esikoinen alkoi nukkua omassa huoneessaan mallikelpoisesti, mikä on suuri helpotus, vaippaakaan ei ole kuin yöllä, huh. Se on suuri säästö!
Huomenna poksahtas 38+0...mä oon niiiiiiiiiiiiiiiin tavattoman kypsä tähän raskauteen Ekassa olin super onnellinen, en lainkaan väsynyt ja ei mun lopussakaan tarvinnut sentäs 6 kertaa yössä käydä vessassa, mutta nyt on ihan toista maata tilanne. Toivon et saan pian kroppani takas, vauva-arkea pyörittää, touhuumaan esikkoni kans jota takuulla ihmetyttää kun äiti ei jaksa juuri mitään (juuri noiden pirun huonosti nukuttujen öiden takia) ja en voi painia ja laskee mäkeä yms yms mitä hän toivoo. Mietin et jos mieheni ei ois ollut nyt pitkällä saikulla, niin mitä tästä ois tullut...

Hemoglobiini teki saman ku viimeks, se ei nouse, laski 107:mään ja siellä jököttää täydestä rauta-annoksesta huolimatta. Painoa tullut vaan 9kg kun viimeks 17,6kg mut mulla oli viimeks paljon turvotusta ja onneks raskauskiloja ei ollut enää esikoisen 2kk:n neuvolassa. Verenpaineet nyt ollut hyvät vaikka erilailla stressiä ollut tässä raskaudessa. Huomenna neuvola. Yhdesti jouduin sykkeen seurantaan kun neuvolassa sykkeet vauvalla oli matalat ja terv.hoitajan mielestä monotoniset, mut onneks kaikki oli hyvin!

Esikoinen syntyi 39+4 ja näin ne numerot ennakkoon ja arvasin että tuolloin hän syntyy, nyt mielessä ei yhtä varmasti pyöri mikään luku, 38+3 välillä ja välillä oli äitini synt.päivä 24.1. että hohhoij vaan. Niin ja pienen painoarvio oli jossain tuossa 34 viikolla pieni, oli tippunut keskikäyrältä alas vaikka kahdesti mittas, mut lääkäri totesi etten varmaan kauheen suurta teekään kun ekakin oli siro, mut saapa nähä... ylihuomenna äitipolille arvioon. Kumpa se käynnistäs synnytyksen, se ronkliminen

Supisteluja tuli jotain viikko sitten puolen yön maissa n.tunnin ajan tiuhaan, 4-6min välillä ja ne teki lantion alueelle inhottavan jomotuksen, mut sit ne meni pois. Joka yö supistelee aina kun käyn vessassa. Lenkillä oon käynyt, mut ei ihan samat tehot ole kuin ekassa raskaudessa...no ei tietty voikkaan, silloin ei ollut 2v uhmaikäistä lasta vaatimassa osaansa huomiosta lenkkeilyn olen toivonut auttavan paikkojen muokkautumiseen, samoin autoilu, se laittaa supistelee mut kans

Limatulppa ja ylipäänsä synnytyksen käynnistyminen alkoi viimeks spontaanisti ja niin kovasti toivon samaa tällekin kertaa! Limatulppa hölskähti 02.30 kun pusersin nostaa itteni yöllö vessaan, kävin vessassa ja mietin mitä tekis, sit ei tullut uni ja menin suihkuun, siellä alkoi hölähdellä vettä ja sitten lanssilla sairaalaan ja 03.40 alkoi supparit tehostua jne. Mut mut, synnytys oli viimeks työläs ja kesti 14h ja 23min, oksensin joka 3.supistus ynnä muuta. Kävin synnytystä puhumalla läpi, vaikken tarvetta kokenut, mut kait se oli alitajuntainen tapa korjata jos mieltä joku muka siinnä askarrutti. Nyt olenkin havainnut lääkärikäynneillä, et ne kysyy että onko tarvetta puhua siitä jonku kans?! Mua ihan ihmetytti ja huvittikin ja naurahtanut aina ettei oo tarvis Sitä kait tarpeeks tuttavilleni jakanut niin on piisannut, ei mua ainakaan pelota. Enempi jännittää miten tää käynnistyy ja toivoo toki et se sujuis nopeammin ja helpommin

Omaa selostustapa tässä tuli, mutta koetan alkaa nukkumaan, tiedostaen että taas ravaan yön vessassa pissalla...hitto kun raivostuttaa valmiiks! Aamulla olen jo isäntää varoittanut, että ei tuu hyvä päivä ihmettelen kuinka hän on jaksava...mut on ollut paljon hyviä päiviä vaikka yö ois ollut muuta, en oo antanut periksi pirulle Kaikki tavarat yms ollut jo kauan valmiina, huomenna käydään ostamassa joululahja lahjakortilla uusi kamera mulle sairaalaan, kun järkkäriä viiti ryöhätä mukana.

Kaikille muillekin kärvistelijöille tsemppiä ja jaksamista näillä loppumetreillä! Kohta kaikki on ohi ja alkaa uudet haasteet :heart: Omalla fb sivulla olenkin sanonut niille jotka hokee että nauti nyt kun voit....että nauti mistä??? Unet on nyt jo huonommalla tolalla kuin mitä vauvan kans, ainakin esikoinen herätti 3 tunnin välein, nyt kusirakko jatkuaan ja sit voin taas tehä kaikkee ja ei närästä eikä oo peräpukamia kyllä mä ottasin jo uudet "valituksenaiheet" ja oisin valmis jättää taakse tän raskauden.

Tuli mieleen, että oon saattanut käydä tänne jotain kirjoittaakin, että jos jotku tulee tuplana, niin raskaushoureen piikkiin nyt kaikki

 

Tuli tässä mieleen kysyä et ootteko nyt synnyttäneet ollu perhehuoneessa vai ihan normi? Ja toinen kysymys vähän hassu,et miten tullu vuotoa synnytyksen jälkeen? Et pitääkö mennä ostoksille ostamaan perus pikkareita,ku stringit ja siteet ei sovi oikein yhteen

 

Adora hyvä ajatus tuo tekemisen keksiminen näille vikoille päiville oon ripsien kestovärjäystä itse miettinyt kun syntymän jälkeen voi olla et meikkaamiseen ei vaan jää aikaa tai oo muuten kovin helppoa. olis sit edes silmät kondiksessa niin ei näyttäis ihan rättiväsyneeltä
Ite oon yrittäny joka päivä tavata kavereita ja se on ollu ihan parasta touhuamista, siitä saa niin paljon energiaa vaihtaa kuulumisia ja jutella tyttöjen juttuja

Ihana lukea teidän synnytystarinoita! Kiitos niistä Joka päivä tulee näitä uutisia tänne, itse varmaan oon kyl ihan vikojen joukossa mutta ei tässä onneks kuitenkaan enää montaa viikkoa voi mennä.

Muutin reilu viikko sitten vihdoin tähän ihanaan uuteen/vanhaan kotiin ja sitä sisustellessa aika menee mammalomalla todella nopeasti. Pinnasänkyä en kyllä ole täysin tajunnut kun sitä kokosin. Miksi ihmeessä se on maan tasolla niin että äidin selkä pilataan totaalisesti? Tätä kun ei ainakaan voi säätää. Ja onhan koko sänky ihan tolkuttoman kokoinen, tuntuu että taidan pitää pikkuisen aluksi omassa sängyssä vieressä nukkumassa. Sellainen kehto olis ehkä ollut parempi alkuun. Mutta saas nähdä miten se arki sitten oikeasti lhtee rullaamaan, aikaisempaa kokemusta nukkumisista ja pinniksistä kun ei ole.

Mutsi ja sen poika 37 + 6

 

Ja mistä johtuu tämä aaltoileva paha olo? Oisko syy siinä että olen syönyt tosi huonosti ja epäterveellisesti jo muutaman päivän? Yök!

 

Onnea persikka :heart:

summergirl Mulla synnytyksestä 2vko 4pvää ja side käytössä edelleen. Tosi vähän enää tulee, mutta jälkivuotohan voi kestää jopa 5vko. Ja ekat pari vrk tulee enemmän.
Niin ja ihan normi huoneesa olin. 5hlö huoneessa olin yksin kaksi ekaa päivää. Esikoisen kanssa oltiin perhehuoneessa, tuolla harvemmin uudellensynnyttäjä sitä saakaan.

S ja P 2vk4pv

 

Kiitos synnäristä Filuuri ja onnea vauvasta ainakin persikka-78!! :heart:

SofianSohva: Jos pinnasänky tuntuu isolta niin ja sinulla on äitiyspakkaus niin siitä saa mainion sängyn ihan pienelle. Lykkäät laatikon vaan pinnasänkyyn tai vaikka pöydälle ergonomisempaan paikkaan. Patjakin siinä taitaa olla valmiina jos oikein muistan.

Jälkivuotoa on aina piisannut viikkotolkulla (ainakin kuukauden?), tosin ekan viikon jälkeen on yleensä riittänyt ihan pikkarisuojat. Jälkisupistuksia muistelen myös vähemmän innoissani, kun ovat olleet aika kovia ja tuppaavat pahentumaan joka synnytyksen jälkeen. No, särkylääkettä vaan kehiin niin eiköhän niistäkin selvitä..

(.) Eiliset iltapäivän - alkuillan kipeänoloiset supistelut loppuivat illaksi. Hyvä yö takana, yksi herätys vessaan ja vaikka taas lonkkakipujen takia joutui nousemaan heti kuuden jälkeen niin ehti siinä hyvät 7 h:n yöunet vetäistä. Mikäs tässä taas odotellessa

riskilä ja vaabuska 38+0 *poks*

 

Pitkästä aikaa minäkin täällä, lukemassa olen kyllä ahkeraan käynyt mutta oma raskaus on mennyt niin hyvin ja tasasesti että eipä siinä paljoa kirjoteltavaa ole

Oikein paljon onnea kaikille vauvautuneille! <3 Teitä alkaa olla jo aika paljon.

Täällä siis yhtenä kappaleena vielä ja olo on mitä mainio, jopa ehkä liiankin hyvä!?! Vielä voisi varmaan töissäkin olla (päiväkodissa olin pienten puolella loppuunasti)
Fyysisesti olo hyvä, jaksaa kävellä ja touhuta. Yöt nukutaan ilman mitään herätyksiä. Ainoastaan henkisesti olisi jo aika valmis saamaan nyytiin syliin, ei kiinnosta oikein mitään tehdä tai mennä mihinkään, tämä on nyt vain tämmöstä odottelua. Vaikka pitäisi yrittää nyt nauttia näistä päivistä varsinkin kun kroppakin sen sallii.

Isommat lapset odottelevat myös kovasti vauvaa ja joka päivä juttelevat vauvalle josko tänään olisi hyvä päivä tulla <3

Jälkivuodosta: mulla ainakin oli edellisistä vuotoa ihan rutkaasti ja sai ihan kunnon siteitä käyttää useamman viikon :/
Jälkisupistuksia muistelen kans kauhulla.

Synnytys ei jännitä vielä, enemmänkin se että saa lapsille hoitajan ja miehen mukaan synnärille.

Mullakin on välillä semmosta aaltoilevaa pahaaoloa, varsinkin aamulla.

Kaikille isot tsempit loppuodotukseen! Kyllä me kaikki vielä se oma käärö kainaloon saadaan tuhiseen <3

Nöpsykkä 38+2

 

Tuli tässä mieleen kysyä et ootteko nyt synnyttäneet ollu perhehuoneessa vai ihan normi? Ja toinen kysymys vähän hassu,et miten tullu vuotoa synnytyksen jälkeen? Et pitääkö mennä ostoksille ostamaan perus pikkareita,ku stringit ja siteet ei sovi oikein yhteen

Ihan salissa oon synnyttäny (aiemmin). Käsittääkseni perhehuoneissa ei ees synnytetä? Tai ainakin meillä on niin, että niitä perhehuoneita on pari siinä salien lähellä, siellä voi oleskella avautumisvaiheen alussa (saa olla enemmän rauhassa ja on paremmat mahdollisuudet esim. nukkua, jos siltä tuntuu). Mutta siirretään saliin sitten kun tilanne edistyy. Perhehuoneessa ei ole mitään valmiuksia synnytystä ajatellen. =)

Jälkivuotoa mulla kesti noin 7-8vk, mutta se oli sellasta olematonta tuhruttelua. Suurimman osan ajasta pärjäsin pikkuhousunsuojalla ihan keposesti. Ekat kaks päivää tais tulla pikkusen enempi. Mutta tämä on yksilöllistä, sen näkee sitten synnytyksen jälkeen kuinka itelleen käy.

Eevin äiti Ai sullakin on vääriä hälytyksiä... Ne on niin stressaavia!! Toissayönä mä jo laitoin turvakaukalot ja kaikki eteiseen valmiiksi odottamaan lähtöä, kun kaikki näytti niin selvältä jo. Mutta EI... Tää on ihan erilaista kuin esikoista odottaessa, rasittavaa...: /

Onnea paljon Zarixille ja Persikalle!!!!:flower: Olikohan muita, joita en oo onnitellu...

Joutsen puhuit tuosta ennakkoaavistuksesta tms. milloin vauva syntyis. Mä en henkkoht ite varsinaisesti usko enteisiin tms, mutta esikoista odottaessa en osannu ajatella, että poika viihtyis masussa yli kuukauden 15. päivän. Kun katsoin kalenteriakin ja koitin arvailla mikä päivä hän syntyis niin mun mieli "piirsi rajan" siihen 15. päivän perään. Nyt on sama juttu 16. ja 17. päivän hollilla, joten oon ollu toiveikas, että malttaiskohan tää tyttö syntyä torstaihin mennessä. Ja pitkään pitkään mulla on jostain syystä ollu muutenkin sellainen olo, että tätä ei kanneta laskettuun aikaan asti. Äidinvaistoa? Vaikea sanoa vielä, kun ei tiedä, että syntyykö tää ees ns.ennen aikojaan vai ei...

( . ) Ihanaa, kun sain viime yön nukuttua TODELLA HYVIN!! Kun se edellinen yö meni siis valvoen koko yö. Nyt ois virtaa, joten ajattelinkin vähän siivoilla. Tänään oliskin hyvä päivä lähteä synnyttämään, kun olen niin hyvin levännyt. Heh.

Isot tsempit kaikille palloilijoille! Kestetään vielä vähän aikaa!

 

Mulla tulee jälkivuotoa vähän vaihtelevasti. Eilen säikähdin, kun tuli sellainen isohkon kananmunan kokoinen hyytymä! Sairaalassa ne kun kyseli että onko tullut hyytymiä, eikä ollut tullut. Pelottais vähän että jotain jälkeisiä on jäänyt tuonne kohtuun, kun sitä mun istukkaa oli niin laajalla alueella. Viimenen asia mitä nyt haluan, on joutua kaavintaan! Alakerta on sen verran kipeä sen episiotomian takia, etten kyllä halua kenenkään sorkkivan sitä pitkään aikaan Yöllä verta tiputteli tosi paljon, eikä meinannut siteet millään riittää... Mutta muuten muistuttavat kyllä ihan normaaleja kuukautisia

Onnea vauvvasta Persikka!!

Mulla on alkanut vihdoin nousta maito kunnolla rintoihin. Tekee kipeää, varsinkin kun imettää! Herranjestas Mutta poitsu on niin tyytyväinen tuossa tissillä, että siinä jää kyllä kipu kakkoseksi... Hih <3

Ainiin ja tänään tulee terkka kotikäynnille! Ihanaa

Tsemppiä hirmusti vielä kärvistelijöille ja myös niille, jotka eivät niin kärvistele! :heart: Ollaan jo puolivälissä tammikuuta! :O

Ja kiitos teille synnytyskertomustani kommentoineille. Vauvalla on tosiaan kaikki hyvin, ja mullakin on mieli paaaaljon parempi kun väsymys on saatu taka-alalle. Vähän väliä täytyy kuitenkin tarkastaa että vauva hengittää nukkuessaan, mutta sitähän kaikki nyt melkein tekee...

Pinsuli ja pikkunen 4 vrk <3

 

Neuvola kuulumisia vk 39+4.
Kaikki on hyvin kuulemma ja pitää vaan koittaa levätä.
Tulee kuulemma sitten kun on tullakseen <------------sen kyllä tiedänkin jo =)
Käynnistystä aletaan kuulemma miettiä vasta, kun on 10 päivää la,sta yli.

 

Heippa kaikille ja onnea tuhannesti jo nyytin saaneille. Filuurin synnytyskertomus oli kiva lukea, toivon vähän samanlaista synnytystä itselleni tämän kakkosen kanssa. Ekaa kun sai synnyttää sen 2 vuorokautta, niin nyt toivoisi edes vähän nopeampaa toimintaa. Kyllähän sitä sanotaan, että useimmiten synnytysaika puolittuu toisella kerralla, mutta meillä on tässä välissä 4 vuotta ja aika kovaa fyysistä treeniäkin, että saas nähdä mitä kroppa tällä kertaa sanoo.

Mulla meni ekan kanssa vedet vasta sisätutkimuksessa synnytyssalissa. Ja laskeutuminen ja avautuminen tosiaan kestivät ja kestivät, vaikka synnytys oli päällä. Suosittelen itsekin ekaa synnyttäville epiduraalia, ainakin jos synnytys kestää niinkuin minulla eikä ollut kahteen yöhön nukkunut vaan kärvistellyt todella kipeissä suppareissa ilman mitään särkylääkkeitä/puudutteita. Tämän tokan kanssa ajattelin mennä joko ilman mitään tai kohdunkaulan puudutteilla...katsotaan nyt. Jos tulee taas maratoonisynnytys, niin en pelkää turvautua epiduraaliinkaan! Eka meni myös yliaikaiseksi 10 päivää, jos tämä tulisi vähä aikaisemmin? Toivossa on hyvä elää.

Mutta tsemppiä kaikille!

Toivotonko + Toivo(tar?) 38+4