Tammikuun tuhisijat 2013 *KESÄKUU*

adora onneksi oli hyviä uutisia :)


ihmetyttää miten hyvin itsellä tää raskaus mennyt. Ei oo vuodon vuotoa ollut eikä oksu oo lentänyt kertaakaan. Paha olo on kyllä ajoittain ja siihenkin menee välillä hermo, sympatiat kaikille oksentajille. Olin henkisesti varautunut vuotoihin, oksentamiseen ja keskenmenoon, mutta (ainakin tähän mennessä) oon säästynyt kaikelta. Vähän jännittää viikon päästä oleva ultra, mutta kun kaikki tähän mennessä mennyt niin hyvin, uskon vahvasti että kaikki on kunnossa.


Oonko ainoa jolla ei ole mielialatavaihteluita. Välillä (hyvin harvoin) saatan olla pahalla päällä ilman syytä, mutta muuten olo on henkisesti samanlainen kuin normaalistikin. Mies kehtaa vielä valittaa mun ajottaisesta huonosta tuulesta, tietäispä vaan millaseksi hormonihirviöksi oisin voinu muuttua.

Meillä on tosta nimi asiasta keskusteltu jo kauan ennen raskautta. Mies on ilmottanut pojan nimen jo aikaa sitten, itsellä taas on ollut ajatus tytön nimestä jo kauan (miestä pitää vielä lämmitellä kun ei hyväksy nimeä). Saa nähdä onko mies vielä parin kk:n päästä samaa mieltä valitsemastaan nimestä.
 
  • Tykkää
Reactions: Pokusaj
Pitkästä aikaa täällä pyörähtämässä. En ole edes jaksanut käydä lukemassa mitä teille kuuluu. :ashamed:
Lomaa vietetään, nyt kun sain suoritettua yhden osion tutkinnosta. Syksyllä sit loput.
Juhannus tuli vietettyä rauhallisissa merkeissä.
Jospa tästä eteenpäin kävisin lukemassa hiukan ahkerammin täällä. Kun nyt aikaakin on.

On: Pahoinvointi hävinnyt. Väsymys jäi. Useamman kerran päivässä pitää syödä, että jaksaa.
Eilen käytiin ekan kerran neuvolassa. Lippu lappusia luettavaksi. Vielä ei sydänääniä kuunneltu. Eka ultra on rv 12, 18.7. Verikokeissa käyn ens maanantaina. Hiukan on epätodellinen olo. Ja pieni pelko takaraivossa kasvaako kohdussa mitään. Mutta ei auta kuin odottaa. Tekemistä keksiä itselleen.

Uusi laskettu aika on 30.1.13

Emma & pippuri 8+6
 
  • Tykkää
Reactions: Pokusaj
Mie vähän toivon et tulis nyt isompi masu ku viime raskaudessa.. Ei mikään äippävaate sopinut, kun kaikissa se masu respri oli liian iso ja lörpötti, vaikka muuten housut olikin sopivat.

Tänään varmaan istun loppuillan doppleri masulla etsimässä ääniä, sen ihanuuden kun tänään haen.

Masullaan pystyy nukkumaan ihan huoletta, tosiaan olotilat o just sellaset et iha kuin pientä matkalaista ei olisi ollenkaan mukana. Mitään paikkaa ei särje, ei ole huono olo, vähän vain nukuttaa, mut se o aika pientä..

Eilen kävin labrassa antamassa verta niille, joten nyt sit vaan odotellaan pari viikkoa et pääsee ultraan. Oli jopa yllättävän kivuton verenotto tuokio, yleensä meinaan pyörtyä, mut nyt ei ollu mitään ongelmia..

Devilii ja Tiiti 10+5
 
  • Tykkää
Reactions: Pokusaj
Adora: Ihanaa, että kaikki oli hyvin!

(.) Neuvolassa käyty ja sykkeet löyty! *voi onnellisuus* Oman sykkeen takaa kuulu hiljaa nopeampi jumputus kolme kertaa ja samalla näytössä näkyi korkeat vauvan sykkeet, ku muulloin näkyi oma matala syke. Vuotoakaan ei enää ole ollut joten odottelen ens pe Np- ultraa.
LA vaihtu, kuten oletinkin vaikka tiiän et pari päivää voi vähentää. Mut sen mukaan tänään "jo" 10+0, niin mennään tästä eteenpäin sillä. :)

Diiselikissa ja sissi 10+0 "POKS POKS"

P.s: oon toistaiseksi ihan puhelinpäivitysten varassa, joten myöh. enemmän kommentointia.
 
Nt-ultrakuulumisia eiliseltä (kommentoin muut tekstit, kunhan saan taas luettua kaiken...):

Kyllä meitä jännitti. Ultraus tehtiin alakautta ja tästä olin isäntää infonnut edellisenä päivänä, mutta ei tuota näyttänyt häiritsevän :) Molemmat tuijotettiin lumoutuneina katon rajassa olevaa näyttöä, josta näkyi meidän pieni Möhkö :heart: Hän lepäili enimmäkseen (olihan ultra niinki aikasin ku klo 8.15), mutta välillä vähän venytteli ja vaihtoi asentoa. Yksi kunnon potkukin nähtiin :)

Kaikki oli hyvin. Löytyi kaksi kättä ja kaksi jalkaa. Muutenkin oli kehittynyt hyvin. Pituutta pikkuisella oli 4,9 cm, joten rv olisi sen mukaan tänään 11+6. Tosin kätilö sanoi, että mun laskut sekä varhaisultra voi pitää hyvinkin paikkansa, koska pikkuinen oli niiiiin pitkällään, että vastasi vähän isompaa kuin oikeasti olikaan :) Laskettu aika kuitenkin muutettiin nyt neuvolan antamasta 4.1. -> 9.1. Kätilö sanoi, että missään tapauksessa ei mennä vielä rv 12, koska ruskuaispussi oli niin iso. Se alkaa sieltä pikkuhiljaa nyt surkastumaan.

Sydänäänet kuunneltiin ja taas mulla tuli tippa linssiin. Isäntäkin oli ihan sanaton ja tuijotti vaan näyttöä :D Saatiin neljä kuvaa mukaan, joita on nyt ihasteltu :heart: Kätilö oli noin muuten oikein ihana :)

Rakenneultra on 28.8. :)

Nyt voidaan siis huokaista helpotuksesta ja alkaa nauttimaan raskaudesta ja odotuksesta :)

Hennu & Möhkö 11+2 (menen nyt sitten kuitenkin näillä alkuperäisillä viikoilla :))
 
Sainpas luettua tyyliin 10 sivua :LOL: Paljon tein muistiinpanoja, mitä pitää kommentoida.

Mie sain eilen ystävältäni kotidoppelerin. Siinäkin on kuulokkeet eikä ole sykenäyttöä. Yritin illalla varmaan puoli tuntia ettiä sydänääniä, mutta löysin vain omat valtimot :D Harjoitus jatkuu tänään.

Grilliruuat muuten ällötti juhannuksena! Hyi. Ei maistunut makkara, liha tai kana. Enimmäkseen menin leipä- ja vihanneslinjalla. Myös karkit maistuivat. Olisiko siinä ollut syy ruokahaluttomuuteen... :snotty:
Nyt kun pahoinvointi on helpottanut, niin ei tarvi olla niin usein syömässä. Jos aikasin joutuu heräämään, niin sitten on syötävä aamulla tunnin välein. Mut jos saa nukkua ysiinkin asti, niin no problem. Nyt kun oon lomalla ja mies töissä, niin mun täytyy olla tosi skarppina, että muistan syödä. Muuten saattaa mennä tosi monta tuntia, etten syö mitään. Nyt on kuitenkin herkullinen lihakastike valmistumassa :)

Fossiili Mieki oon meinannu pyytää yksilöohjauksen salille ja samalla sit tekisivät raskaana olevalle sopiva ohjelman :) Toivottavasti sun vuoto on nyt harmitonta!!!!!!

Kerrottu ollaan nyt pikkuhiljaa :) Tärkeimmät mulle oli meitin molempien vanhemmat, joten nyt sitten kerrotaan muille läheisille pikkuhiljaa ja muut saavat sitten huomata aikanaan :D

Korpi-Keiju Täälläkin yksi KOKSilainen! :wave:

Mulla tuntuu välillä vihlaisuja alavatsalla, välillä koviakin, mutta pistän ne kohdun kasvun piikkiin :)

Hienoa, että adoralla on kaikki hyvin ja anu84, ihanaa, että sullaki sykkeet löyty! :)

Mie olen tuntevinani kohdun, kun makaa selällään ja tunnustelee alavatsaa, mutta en tiiä, onko se se :D

Mielialanvaihteluita ei juurikaan ole, paitsi todella väsyneenä. Silloin tuntuu, että maailma kaatuu päälle ja kaikki asiat saa suuret mittakaavat. Nuorempana olin muutenkin aika ailahteleva persoona, mutta oon niistä ajoista kasvanut ja ihan oikeesti tehnyt töitä itteni kanssa, että musta on tullu tällain suht tasapaksu :D Mutta jos oikein hermostun tms., niin en sitä kyllä peittele.

Oon muutenkin nyt huomannu, että jos alkaa esim. vituttamaan tai jännittämään, niin sitten tulee paha olo. Eli mun kroppa reagoi myös fyysisesti noihin tunteisiin.
 
  • Tykkää
Reactions: Pokusaj
Mä tuun vaan narisee ja kyselemään ikäviä asioita. Ei ole pakko vastata jos joku tuntee olonsa epämukavaksi :)

Eli täällä rusehtava vuoto jatkunut vaihdellen. Välillä joukossa kirkkaampaa... Ja nyt siihen kysymykseen: Te kenellä ollut keskeytynyt km, nii oliko teillä vuotoa vai vasta ultrassa huomattiin että sikiön kehitys loppunut. Koska mulla on nyt koko ajan takaraivossa juurikin tuo kkm :(. Mä en haluais soittaa neuvolaan ja kysyä että josko siellä olis gynellä aikaa tutkia, koska pelkään ihan älyttömästi että mitä sieltä pian kuulee :(. Mutta kait sitä on pakko kohta soittaa.

Anteeksi omanapaisuus :)

Fossiili ja Perillinen 9+3
 
Fossiili Tuo mikä mulla meni 8+ kesken maaliskuussa, alkoi ihan tipalla ruskeaa vuotoa joka sitten pikkuhiljaa voimistui ja joukossa alkoi olla punertavaa... Kävin ultrassa siellä kaikki ok, kunnes sitten samana iltana voimistui ja yöllä tuli kaikki pois.. Vuotoa ennemmin tuota km kesti joku 3-4 päivää ja tosiaan voimistui kokoajan! Ja se mikä yöllä tuli pois niin oli puolikkaankananmunan kokoinen kovahko klöntti joka sitten oli se... ;-( Seuraavana päivänä ultrassa kohtu täysin tyhjä...
 
N80
Täällä pahoinvointi melko lailla takana, mutta tänään seistesäni tupakoivan henkilön vieressä, se oksettava olo tuli. Turvotuskin helpottanut, mutta ajoittain vatsalla pientä vihlontaa, jota muistelen olleen melko pitkälle aikaisemmissakin raskauksissa. Saatiin tänään Kättäriltä kirje: mulla ensi viikolla 3.7 (rv 11+4) ensin np-ultra ja samantein siitä sitten diabeteshoitajan luokse keskustelemaan ja suunnittelemaan, kuinka hoidetaan tämä raskausdiabetes (piikkikammoisena en suostu itseäni piikittämään edes sillä pienellä neulalla, mutta tablettihoito olisi ok ellei jopa voida mennä ruokavaliohoidolla kuten edellinenkin raskaus).

Mulla edelleen vahva pelko tuulimunasta tai keskeytyneestä keskenmenosta ( mulla ei ole mitään viitteitä kumpaakaan, mutta liian monelle käynyt niin omassa lähipiirissä eli kyseessä oma ahdistus&pelko...), joten tuo viikko ultraan tuntuu liian pitkältä ajalta. Pakko se vaan on malttaa odottaa. Mies jää lasten kanssa odotustilaan eli menen yksin tähän ultraan.
Kuopus heräsi kuin tilauksesta vikoilta uniltaan, joten lähdenkin siis pois koneelta. Taas tuli omaa napaa, mutta oon lukenut kaikki kirjoitukset ja hengessä olen mukana ikävissä asioissa ja iloitsen iloisista sydänäänistä ja ultrakuulumisista.

N80 rv. 10+4
 
Fossiili, mulla ei ollut keskeytyneessä keskenmenossa mitään vuotoa ja oireetkin oli entisellään. Kävin varhaisultrassa 7+0, sykettä ei näkynyt ja alkio vastasi muutaman päivän pienempää. Lääkäri veikkasi, että olisi vain saanut alkunsa myöhemmin, mutta tiesin, ettei se ollut mahdollista, koska en olisi voinut niin pian saada plussaa testiin. Viikon päästä oli uusi ultra ja tilanne sama. Tehtiin lääkkeellinen tyhjennys.

Saatiin muuten anopille huomautettua, kun oli juorunnut vauvauutista eteenpäin jo silloin heti varhaisultran jälkeen. Selvästi silloin kerrottaessa sanottiin, että pidetään matalaa profiilia, kun kaikki on vasta niin alussa. Mut eiköhän tuo ollut sitten vähän kertonut eteenpäin. Koitti ensin kiistää, mutta sitten muistikin, että oli kertonut. Koitti vängätä vastaan, että ei kielletty kertomasta, mutta sai appiukoltakin noottia. Sanoin, että on tuollaiset asiat on tapana kertoa itse ja oli se sit lopulta samaa mieltä. Joku oli juorunnut viime raskaudessa vauvan sukupuolen myös eteenpäin, mutta sitä anoppi ei ottanut syykseen. Ja olipa kuulemma mun mummokin (tai pappa, en tiiä kumpi) kertonut asiasta eteenpäin. Onneks kohta ei enää oo niin väliä. Ens viikolla täytyy ultran jälkeen käydä sen verran töissä pomon juttusilla, että se kuulee asian multa eikä jostain muualta.

Kuuntelin taas sydänääniä. Ne kuuluu ihan vasemmalta alhaalta, ihan samasta paikkaa ku esikoisellakin. Mistä kohtaa teillä muilla kuuluu sydänäänet? Mietin jo, että onko mun kohtu jotenkin toispuoleinen, kun tämäkin pikkuinen majailee tuolla vasemmalla puolella. Jos perätila johtuikin kohdun muodosta.

Ukkonen jyrähtelee ensimmäistä kertaa tänä kesänä. Mies vei tytön päikkäreille, taidanpa oikaista jalat ja ehkä vähän ummistaa silmiä... :)
 
  • Tykkää
Reactions: Pokusaj
anu84, surettaa lukea toi sun kokemus, kirjoitat siitä kuitenkin urheasti ja hyvä niin, mun mielestä on aina hyvä kertoa vaikeista kokemuksista, joku voi käydä samoja hetkiä läpi ja vertaistuesta on aina hyötyä, siis siitäkin että tietää, että joku toinenkin on kokenut samat asiat.

Pako sanoa että rakastan tätä ketjua. Mulla on koko aika ensikertalaisena kysymyksiä ja saan niihin vastauksen ennen kuin edes ehdin kysyä. Joku näistä ihanista äideistä miettii aina samoja ajatuksia :)

kertomisesta sen verran, että olen jo aika monelle kertonut. Läheisimmät saivat heti tietää, vaikken tiennytkään jos se olisi viisasta. Tajusin kuitenkin että ystävät eivät ole vain hyviä uutisia varten joten rohkaistuin kertomaan siinä mielessä, että jos jotain käy, on sitten siltäkin varalta tukiverkosto, joka ymmärtää. Töissäkin kerroin työnantajalle ja suuri osa varmaan jo tietävätkin nyt. Mutta se oli vähän pakko siinä vaiheessa kun joudun saikuttamaan 1,5 vk huonon alon ja väsymyksen takia. Muutenkin työtahti on hidastunut ja yököttää. Pelottihan se kertoa mutta toisaalta kukaan ei nyt tule patistamaan tai muuta vastaavaa, koska ymmärtävät mistä mun huono olo johtuu. Saikkulapussakin on merkintä latinaksi että jotain gravidus.. toopekin ymmärtää. Ja vaikka siinä olisikin lukenut pelkkä koodi niin uskon että työnantaja varmasti tietäisi mitä se koodi tarkoittaa, on meinaan ennenkin porukkaa jäänyt äippälomalle. Kuinka moni on kertonut työpaikalla? kuinka moni ei? miksi ei?

Nyt oon miettinyt paljon ekaa ultraa, kiinnostaisi mennä mutta samalla olen lukenut myös paljon sen haitoista ja nyt olen ihan kahden välillä. Kirjotin siitä pitkä vuodatuksen blogiinikin, joten jos joku haluaa vastata kysymyksiini, tekstin voi lukea täältä

Nyt on siis menossa rv 10+2 ja tuntuu siltä että masu alkaakin jo pilkistää. Yksi iso pyyntö pyörii mielessä. Haluaisitteko ihanat äidit laittaa kuvia teidän ultra äänistä? olisi vain niin mielenkiintoista nähdä oikea kuva, miltä tietyllä rv:lla oleva baby näyttää. Ehkä se voisi tsempata ultraan menemisen kanssa :)

t. Tammimama
 
  • Tykkää
Reactions: Pokusaj ja Peikko89
Tammimama kyllä se niin hirveä kokemus oli, 2vrk:tta vietin sängyssä itkien ja ehkä jogurtin söin koko aikana, mutta sitten ajattelin että pienen poikani takia mun on noustava täältä.. Moneen päivään en edes halunnut kauppaan mennä enkä mihkään missä olisin nähnyt ihmisten iloisia naamoja tai naurua ääneen, koska en olisi taannut mitä olisin tehnyt, se muutama päivä oli kyllä niin kamalaa elämästäni!! Onneksi kukaan ei raskaudestani edes tiennyt, paitsi hyvä ystävä jolta sitten sainkin paljon apua! Mutta sitten taas se mikä meni kesken 2004 vuonna, niin sikiö oli kuollut 7+4 ja vuoto alkoi vasta 10+5!!! Että se oli taas ihan erilainen!! Mä muistan kun vuodon takia menin ultraan ja sykettä ei löytynyt mä vaan itkin ja huusin että älkää lopettako ultraamista jos se vain nukkuu... Huh huh... Toivottavasti ei tarttisi ikinä enään kokea noita asioita!
 
tekee pahaa lukea sun kokemuksista. Ihan vain sen takia että on tapana pitää terveyttä niin itsestään selvänä asiana ja sitten jotenkin naiivisti luotan siihen että mun raskaus etenee hyvin, ilman ongelmia. Oot todella urhea kun käsittelet noita asioita netissä. Itse en tiedä miten reagoisin. Näin viikko sitten unta joka kuulosti sun kuvailulta, se oli pelottava ja itkin unessa. Samalla pitelin jotain pientä myttyä kädessä ja se oli muka se lapsi. En ole varmaan koskaan ollut onnellisempi ja kiitollisempi herätessäni. Sydämeni pohjasta toivon että sun ja kaikkien muidenkin raskaus etenee hyvin ja voimat säilyy läpi matkan. Voimia anu84, toivottavasti et joudu kokemaan mitään niin tuskasta enää. Mullakin on raskaus vielä alussa ja pieni huoli on olemassa että jotain voi milloin vain käydä. Jos se kuitenkin ekan kolmanneksen aikana päättyykin niin silloin sillä pikuisella on ollut joku häiriö kehityksessä. Jokin tärkeä elin ei ole kehittynyt ja sen vuoksi se ei ole jäänyt eloon. Ihan vain asia jollei voin yhtään mitään. Tuskin se silti helpottaa tuskaa, mutta parempi se on tietää ettei itse olisi voinut vaikuttaa kuin syyttää itseään siitä että olisi itse aiheuttanut. Kiitos kun kerroi:hug:

Tammimama
 
  • Tykkää
Reactions: anu84
Kiitos Anu ja Leena vastauksista :heart:.

Töistä kun tulin nii siitä asti ollu aika hankala olla :(. Töissä en niin kerenny asiaa ajattelemaan, varsinkaan kun vuotoa ei töissä ollut, mutta taas kotiin tullessa oli. Kyllä sitä on huomenna soitettava neuvolaan ja kysyttävä apuja. Jos tilanne ei illan aikana muutu niin että pitää päivystykseen lähteä.

Jotenkin ei vaan jaksais alottaa kaikkea taas alusta :(. Varsinkin kun raskautuminen on ollut hankalaa mahdollisen Pco-diagnoosin takia. Mä en tiiä kuinka monesti kestän ennen kun luovutan kokonaan...

Tänään olin pitkästä aikaa raskaana olevan työkaverin kanssa hommissa ja välillä meinas itku tulla kun katselin kaverin kasvanutta mahaa, hällä perjantaina viikkoja 20. Kyselin kumminkin viimeset kuulumiset, kun ei olla nyt tosiaan aikoihin oltu samoila huudeilla töissä. En halunnu olla ns. kylmä. Mä oon tosi onnellinen kaverin puolesta, ku heilläkin oli yritystä seitsemisen vuotta takana ennen kun tärppäsi.
 
tammimama miekii luulin että kun raskaudun niin kaikki menee mallikkaasti ilman ongelmia, onhan mulla yksi raskaus jo takana päin. Poika täyttää syksyllä 12 :heart:. Mutta se herätti aikamoisesta unesta, kun ei raskauduttukkaan heti kun ehkäisy jätettiin pois, eikä seuraavanakaan vuonna :(. Poika on siis edellisestä suhteesta. Testeissä käytiin, miehessä ei vikaa ja mulla tosiaan vahva Pco-epäilys. Myös kaksi keskenmenoa (09/11 ja 01/12) pysäytti aika voimakkaasti.

En pidä mitään asioita enää oikeestaan itsestäänselvyytenä!!!

Tuolla vauvakuumeen puolella tuli parisen vuotta kirjoteltua. Ja sieltä sain tosi paljon tukea :heart:. Tääkin ketju on ollu aikamoinen henkireikä :). Kun saa purkaa tarvittaessa pahaa oloa, ja sille löytyy ymmärrystä ja kanssasisaria :heart:. Kiitos siitä!
 
Mie tulin vai nopeesti piipahtamaan .

Ultra oli tänään ja siellä se pikkuinen köllötteli ja vilkutti kädellänsä meille :) Vastasi viikkoja ja oli 52.2mm pitkä . Riskilukua ei saatu vielä , viikon sisällä soittelevat ( jos on jotain poikkeavaa ) kun verikokeiden tulokset on valmiina . Niskanturvotus oli 0.9
Seuraava ultra onkin 28.8 .
 
tammimama, mä en oo vielä kertonu töissä, koska oon nyt hoitovapaalla kotona. Aattelin kyllä käydä kertomassa np-ultran jälkeen kun työpaikka on samalla paikkakunnalla ku missä käydään ultrassa. Siis jos ultrassa kaikki on hyvin..

Elisa 9+6
 
Voi vitsi, paljon onnea kaikille ultrakuulumisista!!

Toivottavasti minäkin saan tuoda torstaina tänne hyviä uutisia, kun on nt-ultra :) Tänään oli toinen neuvola ja ihanaa vihdoin kuuluivat sydänäänet!! :D Tosi vahva syke pikkuisella oli ja kuuluikin ihan mukavan hetken, kunnes päätti piiloutua :) Syke oli neuvola th:n mukaan 164, omakin oli kuuntelun aikana kuulemma 102, joten mua taisi hieman jännittää :) Niin ja neuvola th sanoi, että alamaha on jo turvonnut ja kohtu selvästi kasvanut, kun tutki mun mahaa samalla kun sydänääniä kuunneltiin :D

Ensi kuussa aktivoidun ja luen ihan kaiken, mitä tähän ketjuun tulee!! Nyt vain aikaa vie hirmuisesti 10 viikon ikäinen koiranpentu :)

kathii & vekara 12+0
 
Viimeksi muokattu:
  • Tykkää
Reactions: Pokusaj
Kyllä se on jotain niin kamalaa se keskenmeno, ettei kukaan voi oikeastaan tietää miltä se tuntuu ellei ole kokenut :( Sitä kun plussaamisesta alkaen alkoi hengittämään ja oppimaan elämään uuden asian kanssa että "hei mun mahassa kasvaa vauva" ja ei olisi mieleenkään tullut minkäänlaista keskenmeno-juttuja.

Nyt neuvolassa kun tuo hoitaja kyseli keskenmenoistani ni tuli kuin suoralta kädeltä päivämäärät, ei niitä unohda. Mies otti kädestä kiinni, rankkaa se hänellekkin oli. Uskomattoman kylmältä kuulosti hoitaja, kyseli monet kerrat uudestaan ja ei oikein kiinnittänyt huomiota. No jaa. Kuitenkin siis, molemmat keskenmenot alkoivat kivuilla jonka jälkeen päivä tai kaksi alkoi tiputtelu ja sen jälkeen kunnon vuoto. Nyt kun on hieman juilimu vatsaa niin sitä pienestäkin tunteesta menee vessaan tarkistamaan.. :(

Elämä antaa mutta elämä ottaa.

Maraboude & Olavi 9+2
 
Maraboude :heart:. Itku tuli kun luin sun txt ja samalla kumminkin lohdutti jollain tavalla. Ensimmäinen km oli oireeton, ensin sanoivat että oli kohdunulkopuolinen raskaus, antoivat mulle sillon piikin ja kolmen kuukauden ajan piti käyttää ehkäsyä, koska ei ole tietoa mitä sillä lääkkeellä on sikiöön. Tammikuun km:n jälkeen kun lukivat mun tietoja nii sanoivat ettäsyyskuinen oli ihan km. Toinen km alko menkkakivuilla ja heti sen jälkeen alkoi vuoto. Se ei kauaa aikaa kestäny.

En oo oikein uskaltanu aidosti iloita tästä raskaudesta kun vasta ihan vähän aikaa. Ja heti kun salli vähän hellittää pipon kiristämistä, nii tulee esteitä :(. Mä oon yrittäny olla itkemättä ihan koko ajan. Oon vaan nii rikki!

Sori taas vuodatus!
 
Joopa se joo.. Tän päivänen neuvolalääkäri käynti mullisti taas elämää oikein huolella. Tarkotushan siis oli keskustella tosta mun työstä ja siitä et miten pitkään pystyn sitä tekemään.. Nooh, lääkäri sitte tekemään sisätutkimusta ja kyseli multa että koskas sulla oikein ne viimeset kuukautiset oli? Mä kerroin 21.4 eli nyt ois menossa rv 9+4. Tähän väliin myös keskusteltiin se että yhen tosi aikasen keskenmenon oon saanu keväällä ja 10.4 oon käyny verikokeissa jossa oli raskaustesti negatiivinen. Siispä siinä site neuvolatätin kans painelivat ja mittailivat, lääkäri totes sitte että elä nyt hermostu mutta sun kohtu on viikkoihin nähden niin iso että sieltä saattaa olla useampi tulossa?!? Nyt on sitte kiireellinen ultra lähete Poriin..

En oikein tiiä et mitä tästä pitäs ajatella, PANIIKKI!
 
Voi Fossiili, ei ole varmaan mitään taikanappia millä saisi sinut luottamaan. Tiedän sen itse liiankin hyvin. Mutta toivon parasta ja annan voimahaleja.

Mulla 1. varhainenkm oli viime jouluna rv6. Heräsin aamulla kun housut oli kirkkaassa veressä, saman tien alkoi menkkamaiset jomotukset. Otin särkylääkettä ja jouduin vielä aamulla menemään vuoden viimeiseen tenttiin ennen joululoman alkua. Jomotukset muuttui nopeasti supistuksen omaisiksi, tulivat aaltoina, kestäen melkein minuutin kerrallaan. Vuoto oli siis heti kirkasta, hyytymäistä ja runsasta. Jouluaattona vielä istuin lähisukulaisten kanssa syömässä, verta vuotavana. Olipahan ikimuistoinen joulu.

Raskauduin heti tuon vuodon jälkeen. Siihen raskauteen uskoin. Ei käynyt mielessä km kun viikot lisääntyi. Kunnes karmaiseva totuus nt-ultrassa rv 13, sikiö oli kuollut. Lääkkeellinen tyhjennys aloitettiin seuraavana aamuna osastolla. Kivut oli todella kovat, ihan kuin olisin synnyttänyt ja kyllähän se synnytykseen verrattavissa onkin. Näin kun n. 7cm pötkylä illan suussa pulpahti sisältäni, silmät erotin. Oli rankka kokemus koko perheelle, lapsetkin tiesi raskaudesta. Surimme yhdessä, lapset viikkasivat pieniä vauvan vaatteita pöydälle, asettelivat meille tuotuja kukkia pöydälle ja sytyttivät omia kastekynttilöitään vierelle.

Spontaani km alkoi voimakkaasti vuotamalla. Kkm taas ei käynyt mielessäkään, oireet periaatteessa jatkui, maha oli pömpöllään, olin väsynyt, pahoinvointi oli kyllä helpottanut, mutta niinhän sen kuuluikin jo noilla viikoilla.
 

Yhteistyössä