Meidän nti sitten vihdoin ja viimein malttoi syntyä,13.1.,vko:t 41+1 =)
Jorvin kätilön kehoituksesta otin ma:na peräruiskeen 20.00.
Suoli tyhjeni 22.00 ja 00.00 alaselkä rupes tuntumaan puutuneelta tai väsyneeltä,miten sen nyt parhaiten kuvailis.
Jäin itse sohvalle makailemaan,Juha meni nukkumaan.
01.00 havahduin kiristävään tunteeseen alavatsalla.
Parin supistuksen verran ihmettelin,että mitäs nää,kunnes niihin tuli kipuakin.
Niin se vain synnytys yllätti konkarin
Supistuksia rupes tulemaan 1,5 min. välein,kesto n. 1 min.
Käveleskelin ympäri olkkaria ja keittiötä ja pahimman huipun kohdalla nojailin takkaan ja huohottelin.
02.00 soitin Jorviin,että pitäsköhän tulla jo,ajomatkaakin kuiteskin 0,5 tuntia.
Kätiö sanoi,että jos olen siinä kunnossa,että kyselen,pitäskö tulla,niin ei vielä kannata kiirehtiä.
Aika pian puhelun jälkeen rupes supparit koventumaan niin,että uloshengitettäessä piti jo ruveta ääneen inisemään.
Ja Juhan kuorsaus vain kuului makuuhuoneesta
Sitten tuntui jotain lorahtavan.
Menin äkkiä vessaan ja kun riisuin housut,näin verta...
Sydän hyppäs kurkkuun ja soitin taas Jorviin.
Joka supistuksella verta tuli aina vain lisää,oikein lorisemalla.
Lähes tulkoon itkin kätilölle,että nytkö istukka lähti irtoamaan?
Kätilö pyysi kuvailemaan vuodon ulkonäköä ja tuoksua ja sanoi sen johtuvan kohdunsuun avautumísesta ja että nyt voi jo tulla.
Herättelin Juhan ja lähdettiin.
Istuin etupenkillä toisella kankullani ja joka supistuksella runnoin Juhan käsivartta.
Luojalle kiitos se on noinkin iso mies
Oli nääs pinta-alaa
Lähdettin Jorviin siis 2.30.
10 min. ajon päästä pyysin Juhaa painamaan kaasua.
Eihän ne supparit sinänsä kestämättömiä olleet mutta kun niitä tuli niin usein,niin teki mieli saada levätä.
Kurvattiin synn.osaston ovien eteen ja normaalisti se matka autolta niille oville veisi vain n. 15 askelta mutta mulla sinä aikana tuli 3 supparia!!
Huohotin jo aika kovaan tahtiin ja roikuin kirjaimellisesti Juhassa
2 kätilöä tuli sillä välin tupakalle ja sanoivat myöhemmin pvä:llä,että epäilivät,etten ehdi saliin.
Ilmoittautumisluukulla otettiin vain nimi ja suoraan käyrille.
Kätilö huomaskin kohdunsuun olevan auki jo 7 cm,joten ei mitään käyriä vaan saliin.
Suorastaan hyökkäsin ilokaasun kimppuun ja kätilön piti välillä toppuutella kaasun henkäilyä,koska puhekin rupes sammaltamaan
Lääkäri tuli laittamaan spinaalin 04.00 ja aah sitä rauhaisaa tunnetta,mikä koko alakroppaan valui puudutteen myötä
Kätilö neuvoi Juhaa soittamaan kellolla,kun ponnistusvaihe alkaa.
Ekan ponnistustarpeen tunsin jo 4.30 mutta odottelin pari supistusta ennen kuin käskin Juhan soittaa kelloa.
Ponnistusvaihe kesti 13 min ja syntymäaika siis 5.48.
Neidillä oli jo kova kiire maailmaan,sillä aloitteli hengitystä jo siinä vaiheessa,kun pää vasta oli ulkona
Äidin oma hätähousu :heart:
Mistään en edes revennyt.
Kahdeksaan asti oltiin salissa,koska aamuvuoro sitten siirsi osastolle.
Siinä sitten tapettiin aikaa sairaalan ihqua aamupalaa syöden,kuvaviestejä sukulaisille lähetellen ja kuunnellen,miten naapurisalien kellot soi merkiksi loppurutistuksen alkamisesta
Hipsin sitten osastolle omin jaloin ja kun päästiin sängylle,Juha oikaisi ittensä mun viereen...ja NUKAHTI...tyttö tuhisi toisella puolella.
Entäs minä?
Luin IltaSanomia
Pari lastenhoitajaa kävi naureskelemassa Juhan ja tytön tuhinaa,että "siinä ne pahiten synnytyksestä rasittuneimmat on"
Kotiin päästiin jo keskiviikkona iltapvä:llä