Heipä hei!
Ompas tuota tekstiä taas tullut, ihailtavan aktiivista porukkaa! =) Hyvä kun ite ehtii töissä teekupposen lomassa selailla nopeesti muiden kirjoitukset läpi, harvemmin ehtii edes kirjautua sisään, saati sitten kirjoitella mitään. Mutta jos nyt välillä päivittelis (omanapaiset) kuulumiset.
Ultra on vasta keskiviikkona, ja samoin puoliväli, ja jännittää ihan sikana!
Ei meinata kysyä sukupuolta, joten sitä ei pääse päivittelemään, mut Jorvin ja 28 ikävuoden saa päivittää listalle. Nimiäkään ei ole vielä ehditty miettimään, katotaan varmaan ensin miltä tulokas näyttää, ja ihmetellään sitten.
Joku kyseli nimimerkeistä, ja mulla tulee ensimmäisestä utrasta, jossa pikkuveikko "vetkutteli" kovasti menemään, ihan kun joku kala...
Oli jotenkin niin kovin söpön näköistä, ja siitä se sitten jäi. Masuasukki vetkuilee ilmeisesti edelleenkin paljon, koska hetkittäin kyllä tuntuu selviä potkuja, mutta useimmin on sellainen tunne, että kaveri vaan mönkii kovasti ympäri mun vatsaa...
Olen kanssa istumatyössä ja huomasin tuossa alussa, että nilkat turpoili kovasti, mutta nyt kun olen taas alkanut liikkumaan, niin ei (ainakaan selvää) turvotusta ole havaittavissa. Tuosta liikunnasta tulikin mieleeni, että millaista liikuntaa muut harrastaa? Olen nimittäin jatkanut alkuraskauden laiskottelun jälkeen ihan normaalia jumppaa (lihaskunto, vesi, venyttely, kuntonyrkkeily...) sillä erotuksella, että jätän suorat vatsalihakset tekemättä. Suppareita en ole havainnut, tosin en kyllä edes tiedä miltä ne tuntuvat... Ainoastaan sellaista paineen tunnetta alavatsassa, mutta sitä tuntuu muutenkin välillä. Ajattelin, että jatkan niin pitkään kun pystyn ja tuntuu hyvältä, mut saas nähdä...
Raskausarpia ei ainakaan vielä ole tullut, vaikka maha aika järkky jo onkin. Rasvailen ihan hulluna perusrasvalla jo pelkästään senkin takia, että mulla on aina ollu kuiva iho. En tiedä auttaako mitään, mut tuskin siitä haittaakaan on. Närästystä ei onneks oo vielä ollu, rasvaisista ruuista ei kyllä voi edes haaveilla... Yks päivä erehdyin syömään ranskalaisia, ja olin ihan varma, että mun maha räjähtää! Parempi niin, kun noita kiloja kertyy muutenkin sellaista tahtia, että kauhulla odotan seuraavaa neuvolaa (johon muuten saan ajan vasta rakenneultran jälkeen, edellinen oli jo elokuun 13.)...
Oikein hyvää odotusta kaikille mahan kasvattajille, toivottavasti hyvät uutiset jatkuvat, eikä kenellekään satu mitään ikävää. Ja kivaa alkusyksyä kanssa!