Huomenta
( . ) Viikonloppu oli ja meni... aikas nopeasti. Uusi rv alkoi. Supistuksia oli kaikkiaan melko vähän, vaikka aiemminkin niitä on aika-ajoin tullut reilustikin. Viikonloppuna oli ekoja ns. "kivuliaita" supistuksia pari kappaletta... Mutta ei siis mitään "sellaisia kivuliaita"...
Nyt on sillai kaikki valmiina, että periaatteessa synnyttämään voi lähteä milloin vain. Sairaalakassia en ole vielä pakannut. Jotenkin uskon, että ehdin sen sittenkin kun lähtö tulee. Taidan kuitenkin olla fiksu ja laittaa ainakin jo jotain valmiiksi ja sitten muistilapun vielä sellaisista, jotka on pakko nappaa sit ennen lähtöö (laturi, kamera, vara akkuja...), joita ei viittis laittaa etukäteen mihkään laukkuun. Vauvan kotiintulo vaatteet voisi kanssa laittaa sillai sivuun, että miehen on sitten helppo napata mukaansa tullessaan hakeen meitä kotiin.
Tavallaan sitä ajattelee, että "tulis jo"... mutta tavallaan sitä ajattelee, että voisi se sen kuukauden vielä pysyä masussa... (Tuttu tunne varmaan monelle??) Kuitenkin just se, kun ei tiä milloin tulee, on samalla jännää ja samalla kiusallista... höh...
Tällä viikolla olisi niin paljon ohjelmaa, että ei ehtis sairaalaan lähteä (heh). Tänään ja huomenna on lasten musiikkiopiston joulusoittajaisia, torstaina koulun joulujuhlia... lauantaina todistusten jako, keskiviikkona ajattelin vielä lähteä lasten kanssa jouluostoksille ja perjantaina miehen kanssa... Sit ens viikolla on se Joulu... =)
Raskausarvista... Oon täällä niistäkin keskustellut aiemminkin, mutta kyllä mä vaan uskon, että joillekin niitä tulee, toisille ei. En ihan oikeesti usko, että niitä voisi mitenkään estää, jos on tullakseen, mutta kai se rasvailu auttaa jotakin. Mulla tosiaan (vanhan kertausta) tuli ekaa odottaessa "yli navan arvet" ja nyt oon niiden kanssa elänyt sen about 11v... uusia ei oo tullut.
Kesää odotellessa... Mä ymmärrän täysin ton sun ajatuksen, että kotonakin ehtii kyllä ihan tarpeeksi tuota arkipyöritystä... Ja sullakin on niitä lapsia jo entuudestaan sen verran, että sairaalassa olosta osaa nauttia. :saint: Mä itse olen aikaisempia pitänyt sairaalassa ollessa kokoajan vierellä ja tehnyt niitten kanssa kaiken, enkä oo hoitajilta saanut apuja... Saas nähdä miten nyt... Musta on kiva ajatella, että sairaalassa oloajan otan lungisti, levon kannalta, että jaksaa sitten taas kotona... Saa nähdä millainen vauva tulee. Antaako mutsin levätä siellä...
Sairaalassa olosta yleensä... Mä en erityisemmin nauti. Mun ei oo tarvinnut sairaalassa olla, synnytyksiä lukuun ottamatta. Muutaman vuorokauden oon tuolloin ollut. Viimeksi muistan yöllä heränneeni siihen, kun yöhoitaja jakoi huonetovereilleni korvatulppia. Ihmettelin, että miksiköhän se ei mulle antanut, mutta sitten sain ymmärtää kyllä, että nimenomaan mun vuoksi ne muut niitä oli pyytänyt... kuorsasin....
Mimssu82... Kiva, että pääsit kotiin.
Liikunnasta... Mä olen ollut luvattoman saamaton ja liikunta on ollut ihan nollassa
. Vauvan syntymä ja uusi vuosi saa tehdä stopin tälle saamattomuudelle...
Jaksuja...
rakuuna 37+2