Jahas mun
vauvavakuutus olis sit vissiin pitäny jo ottaa, googlailin ja kattelin eri paikoista sitä, ja se olis tarttenu ottaa 3kk ennen laskettua aikaa. Se siitä sitten. En edes tiedä millaisia kaikkia vakuutuksia on olemassa, olisin halunnut sellaisen joka kattaa synnytyksen ja ihan vähän aikaa sen jälkeen, nimittäin joskus joitakin vuosia sitten NRJ:llä Aamupojat jakeli rahaa joululahjaks ja erän nuori nainen sai 120 sellaiseen vakuutukseen. En sit tiä mist se semmoisen oli löytänyt. Ihan sama silti, ei mulla oo oikeestaan mitään jäljellä
veronpalautuksista, ne meni lähinnä vuokraan ja laskuihin. :/ Mihis te muut niitä laitatte?
Kusma kuulostaa kyl aika hurjalta toi sun tilanne, mulla kanssa oli tosi karseet vanhemmat jotka oli toistensa kurkussa kiinni ihan viikoittain, etenkin jos jompi kumpi tai molemmat sattuivat ottamaan kaljaa tai viinaa. Minäkään en missään nimessä, ikipäivänä halua olla samanlainen, ja juonkin tosi harvoin. Vähän ärsytti että viimeks neuvolassa neukka puhui mulle kauheesti alkoholin ottamisesta imetysaikana, ja kun yritin sille joka väliin sanoa että en mä aio juoda ees imetysaikana, niin se vaan totes että juu juu, ja jatkoi selityksiään tutkimuksista sun muista että kuinka paljon/vähän alkoholi menee siihen vauvaan. Johtuen kait mun ulkonäöstä ja pukeutumisesta, se ei oikeesti usko että mä en juo, koska vihaan sitä itsekontrollin menetystä..
Kyl oli muuten taas jännä reissu pitkänmatkan bussilla kaupungilta kotiin, ihan jär-kyt-tä-vä teinihelvetti elämöi autossa ja huuteli v**tu sitä ja v**tu tätä, ja ne joi ihan oikeesti sitä ES:n energiajuomaa, mua otti nenään se karsee sulatetun muovipussin hajuki, hyi. Koska ne valtas kaikki hyvät paikat, ja mä en tarttenu bussia ku päälle neljän kilsan matkaan, niin istahdin sitten siihen alaslaskettavalle laverille mikä on siinä vaunupaikalla. Joku kundi joka istu siinä mun selän takana, pamautti mua nyrkillä vahingossa suoraan takaraivoon (tai oikeestaan siihen lippiksen nappiin, kyllä tuntu muikeelta) ja tiputti samalla älypuhelimensa mun kassini päälle. Sit se vaan ojensi kättään ja odotti sitä fooniaan, ja minä seisoin siinä tasan yhtä kauan venaamassa anteekspyyntöä. Jouduin tyytymään hiljaiseen "no sori hei"-lausahdukseen ja vaiks teki mieli heittää se puhelin päin naamaa niin ojensin sen kuitenkin kauniisti, istuin takas alas, ja kuuntelin sit niiden kundien läppää koko loppumatkan musta. Edessä olevat tytötki tirsku ja joku kuiskas ihan selvästi sanan läski. Onneks en oo kauheen herkkähipiäinen enää nykyään, 10v sitten olisin menny ja kiskonu siltä likalta kielen suusta ja laittanut sen vaikkapa hormonien piikkiin..
Olenko mä oikeesti ollut noin ärsyttävä yläasteella? Me ei olla huudeltu ohikulkijoille tai muutenkaan auottu päätämme kelleen, mut se on pakko myöntää että me räittiin ihan älyttömän paljon, välillä joku tupakkapaikka näytti siltä että sieltä olis varmaankin voinut uida kotiin.
Täälläkin on
vilkas potkija masussa, välillä menee oikeen hermo siihen touhuun, ja mä kanssa toivon että toi nukkuis enemmän. Oon ruvennu miettimään että voiskohan sillä olla adhd kuten miehen toisella tytöllä on, sillä sen ex jutteli niiden tyttöjen odotuksesta joskus ja tää on ihan yhtä vilkas tapaus mahassa, se esikoinen oli kuulemma vähän liiankin hiljanen mutta tää nuorempi ja vaikeempi tapaus taas oli vilkas kuin mikä. Ihan samaa täällä, ulos asti näkee potkut ja mahan hytinät ja tutinat. Ne mä silti vielä kestän, mutta ne nyrkin iskut tuonne johonkin ihan alas syvälle on niitä kun meinaan huudahtaa ääneen välillä, ne vihlasee niin kovaa ja välillä tuntuu että meinaa mennä jalat alta. Jouduin jo kerran melkein sukeltamaan kaupassa appelsiinilaariin kun tuli niin paha tirvaisu haaroihin, jota onneks osasin puolittain odottaa, kun poju se potki minkä jakso.
Kuulostaa jännältä se
napsahdus mitä en kyllä oo itse kuullut.. En pistäis pahakseni vaikka sellanen kerran pari kuuluiskin, mutta siitä(kin) voi tulla vähän epämiellyttävä fiilis kun miettii että saattaakohan vauveli vahingoittaa itteensä jotenkin. Mä oon useasti murehtinyt että jos sen napanuora menee huonosti tai se potkii istukkaa irti. Olen ehkä tuhannesti toivonut että mulla olis kotona ultra tai että nahan vois muuttaa läpinäkyväks.
Haluaisin vaan varmistaa että kaikki on ok, ja olisin kyllä utelias näkemään missä asennossa se tarkalleen ottaen on ja millaiset mittasuhteet on. Viimeks kuitenkin nähnyt sen vaan rakenneultrassa, joka oli mitä, melkein 3kk sitten.. Sais kyllä olla vielä yks ultra loppupuolellakin jotta vois kattoa vähän niitä mittoja. Mä en luota hitustakaan mistään mahan päältä mitattuihin kohdun mittoihin tai tunnusteluihin.
Pahoinvointi ei sit vaan edelleenkään hellitä. :/ Mulle on tullut kieleen sellanen outo kipeähkö "paljas" kohta, en tiedä johtuuko se oksentelusta vai mistä, mutta se lisäs sitä että oksennus tuntuu entistäkin pahemmalta ja mausteet maistuu moninkertaisesti enemmän, ainakin tuliset. Söin mansikoita (nää on näitä vinkkejä mitä oon kuullut, jaksan edelleen aina välillä koittaa niitä rannekkeita, kamomillateetä sun muita jos niistä vaiks sattuiskin olemaan apua..) joita sulattelin ihan hetken mikrossa, ja hyi kun nekin maistui ihan oudolle, jotenkin karvaille. Mies maistoi niitä kanssa ja sanoi että kyllä ihan normilta hänelle maistuu, ehkä mun superkieleni vaan poimi sit jopa mansikoista jotain ihmeen makuja/happoja. Tuntuu entistäkin kurjemmalta kun se mitä alas saan, ei enää maistu ees hyvälle.
Sariza 33+1