Tammikuun tähtöset loka- ja marraskuussa

Kiitos Klementiinille uudesta pinosta ja Sarizalle onnea kiellon loppumisesta.=)

Tervetuloa Tellu Po!

Fyysinen kunto synnytyksen jälkeen ittellä oli hyvä. Seuraavana päivänä pystyin jo istumaan pehmoisella alustalla, vaikka tikattiinkin sen verran kauan ettei tikkien määrää saanut tietää. Me vain saatiin vauva joka vaan huusi sairaalassa ja itselle sairaalassa olosta ei jäänyt mitenkään hyviä tuntemuksia. Huonekaveria huomioiden vietin paljon käytävällä öisin aikaa, että toinen edes nukkuisi. Maitoa ei tullut ollenkaan ja lisämaitoa sai olla pyytelemässä. Hoitajat vaan ei sitä suostunut mielellään antamaan edes yöllä. Heti kun lapsi maitoa vähän sai niin nukahti heti.
Kotia haluisin siis tällä kertaa päästä mahdollisimman nopeesti... Jos se imetys tällä kertaa onnistuis edes jotenkin, kun viimeksi maitoa ei tullut ollenkaan kovasta yrityksestä huolimatta. Se oli ainakin mulle vaikea asia, kun maitoa ei tullut kahdenkaan viikon jälkeen synnytyksestä ja neuvolatäti kehotti lopettamaan yrityksen.

Influenssarokotuksia ei olla tähänkään mennessä otettu, niin tuskin nytkään. Itse olen harvoin kipeä ja lapsella putkitettiin juuri korvat, niin toiveessa on että sairaana olot vähenis häneltäkin. Muutenkin päiväkodissa kun joulukuussa lopettaa niin ei enään sen kauttakaan tauteja meille pitäisi tulla.

Onkos täällä kuinka moni käynyt/käymässä sokerirasituksessa?
Itselläni oli tänään ja kaikki meni kyllä ihan pieleen... Oksensin kaikki litkut pois ja testi oli sitte siinä. Neuvolaan soitin sen jälkeen ja onneksi sain armahduksen ettei tarvii toista kertaa mennä yritämään. Sain nesteet pidettyä sisällä vissiin melki 20min. Sitte sitä ei saanu millään pidäteltyä, kun nenästäkin jo suihkus.:x Ollut sitten huono olo koko päivän.

Tiuhti87 26+1

 

Huomenta naiset!

Influenssa-rokotusta en ole ottamassa, en muinakaan vuosina ole ottanut ja ihan hyvin oon pärjänny

Sokerirasituksessa kävin ja kaikki meni oikein hyvin, arvotkin oli mallillaan. Heikotti vaan testin jälkeen kun oli ollut niin kauan syömättä mutta onneksi mies oli mukana niin ei tarvinnut itse ajaa kotiin.

Sarizalle onnittelut liikuntakiellon perumisesta! :flower: On varmasti ollut rankkaa kun ei mitään ole voinut tehdä!

Täällä koettiin kamala järkytys muutama päivä sitten, mies huomasi että mulle on tullut ensimmäinen raskausarpi! Ihan pikku pikkuinen, noin sentin mittainen alamahassa mutta siellä se on :| En yhtään ollut ajatellut että raskausarvet tulis olemaan mulle jotenkin järkytys mutta alko hirveesti pelottaa että niitä tulee kohta tosi paljon ja näytän joltain seepralta loppuraskaudessa. Olen kyllä rasvaillut ihoa mutta ilmeisesti täytyy vieläkin ahkerammin alkaa öljyämään. Olisiko kenelläkään muita vinkkejä noiden välttämiseen? Olen kyllä lukenut ettei niille oikein voi mitään, tulee jos tulee mutta ei kai rasvauksesta haittaakaan ole
Sitten vielä toinen hölmö kysymys noista arvista: muut naiset joilla on jo ennestään leveä lantio, onko teille tullut reisiin/lantioon raskausarpia odotusaikana? Olen koko ajan ajatellut että eihän mulle sinne mitään arpia tule kun jo ennestään leveä lantio mutta nyt iski epävarmuus siitäkin


Mijau & Poitsu 28+2

 

Heippa!

Viikot ne vaan vierii, eilen tuli täyteen jo kokonaiset 28 viikkoa!

Olin maanantaina sokerirasituskokeessa ja eilen hain tulokset. Yksi niistä arvoi
sta (viimeinen, 2. tunnin arvo) oli yli raja-arvon. Soitin heti gynelle, mutta s
e sanoi että ei se mitään. No, täytyy nyt ensi viikon keskiviikkona kysyä tarkem
min, kun menen sinne ultraan. Sinänsä jännä, että mulle kävi näin, koska ei mul
la mitään riskitekijöitäkään ole (ainoa ehkä ikä 32v?). Oon hoikka, liikun päivi
ttäin ainakin 30 minuuttia reipasta kävelyä, syö (suht.) terveellisesti.. paitsi
, etta suklaa on alkanut viime aikoina maistumaan liiankin hyvin.. Toivottavasti
tosta nyt ei seurais mitaan vakavampaa, kun kaikki on mennyt tähän saakka niin
hyvin.

Tosi kova toi vauva on liikkumaan mahassa, välillä oikein huvittaa katsoa töissä
, kun vatsa vääntyilee jos jonkinlaisiin asentoihin. Välissä saattaa olla muutam
a päivä hiljasempaa eloa, mutta sitten se vääntely taas alkaa

Suhtautuminen omaan vartaloon mulla on aina ollut hyvä. Hyväksyn itseni semmosen
a kuin olen. Oon aina harrastanut urheilua ja liikuntaa. En ole koskaan ollut an
orektisen laiha vaan semmone urheilullisen hoikka. Niinä musta on ollut nyt ihan
kiva seurata miten maha kasvaa ja painoa tulee lisää, koska uskon (ja toivon!),
että palaan synnytyksen jälkeen taas ainakin lähes entisiin lukemiin. Tähän men
nessä mulle on tullut vähän päälle 7 kg.

Nimistä: ootteko te jo päättäneet tulevan lapsen nimen? Oliko päätös helppo? Mei
llä on miehen kanssa kädenvääntöä nimistà. Ollaan me nyt jonkinlainen yhteinen l
ista saatu aikaan, mutta päätöstä ei olla vielä tehty. Toisaalta musta olis ollu
kiva antaa suomalainennimi, mutta toisaalta on ehkä helpompi lapsellekin tuleva
isuudessa, jos nimi on täältä maasta, missä asutaan. Noh, onneks on vielä vähän
aikaa päättää.. (täällä nimi annetaan heti lapsen syntymän yhteydessä vaikka var
sinaiset ristiäiset pidettäisiinkin kuukausien päästä syntymästä.

Tässäpä vähän kuulumisia. Kirjottelen ens viikolla lisää seuraavan ultran jälkee
n.

Titti 28+1

 

Mä olen ymmärtänyt, että nuo raskausarvet tai niiden puute on oman ihotyypin ominaisuus, jolle ei kai kauheasti voi. Ilmeisesti rasvauksella voi niitä vähentää ja auttaa niiden parantumista, mutta taipumus niihin joko on tai ei. Itse olen olen ollut tosi huono rasvaamaan, koska edellisissä odotuksissa ei ole tullut yhtään arpea. Ekoissa odotuksisa rasvailin ihan perusvoiteilla, ja nyt kookosöljyllä.

Ei ole nimeä vielä. Luulen, että se muotoutuu vasta sitten, kun tyyppi on syntynyt, kun meillä on jotenkin ajatus siitä, että vauva jo syntyessään "näyttää jonkun nimiseltä".

Klementiini ja papu 29+5

 

Nimistä: Tytölle on nimi jo päätetty kokonaisuudessaan ja pojalle osittain. Kolme nimeä tulee joka tapauksessa, oli sitten kumpaa sukupuolta hyvänsä. Mies ei onneksi ole yhtään niin tarkka noista nimistä kuin minä, ja sovussa on pystytty nimiä pohtimaan.

Rokotuksista: En ole tullut edes ajatelleeksi, että pitäisi ottaa enkä kyllä aio ottaakaan. Olen muutenkin todella skeptinen kaikenmaailman rokotuksia ja muita "varotoimenpiteitä" kohtaan, joissa kuitenkin on aina niissäkin omat riskinsä.

Sokerirasituksesta: Kävin, vaikka pitkään mietinkin, että viitsinkö edes osallistua koko touhuun. Lievää pahoinvointia oli noin tunnin päästä litkun juomisesta, mutta ei mitään kummempaa. Seuraavana yönä voin kyllä todella pahoin, ripuloin ja meinasin oksentaakin, mutta en sitten tiedä johtuiko tuosta sokerirasituksesta. Moista olotilaa en ole kokenut kertaakaan muulloin koko raskauden aikana. Tuloksista en tiedä ennen kuin seuraavalla neuvolakäynnillä.

Raskausarvista: Ei onneksi ole ainakaan vielä tullut mitään! Napalävistyksen kohta on sen verran pinkeänä ja hieman punoittaakin, että siihen varmaan sitten ensimmäinen arpi ilmestyy jossain vaiheessa. Päivittäin olen öljynnyt Ceridalilla mahaa/kylkiä, eikä meillä kyllä suvun muillakaan naisilla mitään raskausarpia ole ollut.

 

Moikka! Ilmoittautuisin tänne teidän joukkoonne

Olen 32, ekaa odotellaan, LA 31.1.2014. Tyttöä kovasti meille ennustivat

Raskaus on mennyt tähän asti hyvin, lukuunottamatta alun migreenikohtauksia ja nykyistä hemoglobiinin mataluutta. Näillä viikoilla taitaa vähitellen alkaa huomata niitä kissanaisen elkeiden menetyksiä, kun kädet täytyy ojentaa vatsalihasten avuksi, jotta pääsee sohvalta ylös jne. Ihan tosi naisellinen olo muuten silloin.

 

Iltaa.

Varokaa, tästä tulee pitkä stoori. En oo vähään aikaan kirjotellu. Yrittänyt järjestellä kaikki kaapit pois päiväjärjestyksestä. Nyt yritän vaan miettiä, mitä vielä voin tehdä, joka ei stressais seuraavaan vuoteen

Ensinnäkin haluun avautua tästä päivästä joka on mennyt päin peetä. Noh olin kaverin perheen kanssa HopLopissa muutama tunti päivällä, jotka tuli 100km päästä tänne. Oli ihan jees, mutta ei siinä mitään voinu jutella kun lapset ravas eri suuntiin. Lähdin sieltä kotiin tuomaan pikkuneidin kotiin nukkumaan ja tää kaverin perhe lähti mäkkiin syömään ja niiden piti tulla vielä meille kahville. Mutta kuinkas kävikään, mies halusi lähteä syömästä suoraan kotiin. Se siitä kyläilystä sitten. Ja siinä samalla toisen kaverin piti tulla huomenna aamulla kahville kun miehensä remontoi niin on lapsen kanssa pois jaloista, mutta sekin peru oman tulonsa. Tämä kaveri onkin sellainen, joka peruu lähes jokaisen suunnitellun tapaamisen. Tulee vaan niiiin paska fiilis kun kaikki peruu kaikki. Kun niitä kavereita ei muutenkaan oo montaa. Ja olin just aamulla noussu vääntämään joulutorttuja jotta olis jotain kahvipöytään. Ja miehenki pakotin aamulla lidliin hakemaan kahvileipää, mutta turhaa kaikki. Ja kun tulin HopLopista, niin mies ei tykännyt kun olin tuhlannut 30e kirpparilla, jossa pikaseen kävin, niin 3 talvipukuun ja yksiin kenkiin. (Ostan vähän aina ennakkoon jos löydän hyväkuntosta.) Olivat ilmeisesti hänen mielestään kalliita. Menis ite ettimään niitä sit kaupasta kun niille olis jo tarvetta hintaan 60euroa kappale. Ja marmattipa tuo vielä siitäkin kun maksoin neidistä hoploppiin sen 8,50e kun on just yli yks vee. Mitään ei sais tehdä mikä maksaa. Sano vaan että olisit sanonut ettö on vielä alle vuoden. Minun pitäs vaan näköjään homehtua kotona. Kyllä tämän hetkinen parisuhde on enemmänkin kämppäkaveruutta kuin parisuhde. Molemmat oltu nyt reilu vuos yhtäaikaa kotona ja nyt alkaa tulla piste vastaan.

Tähän liittyen kun nuo kaverit on mitä on, niin tuli niin paha mieli, kun joululahjat olen jo lähes kaikki ostanut ja osan jakanutkin jo, että olen kavereille kierrellyt kauppoja mistä löytäsin mieluisan lahjan ja sitten mua kohdellaan noin v:mäisesti. Miettii onko ne edes ansainnut mitään lahjaa

Täällä on makeanhimo aivan järkyttävää. Tulipa tuossa syötyä taas monta joulutorttua kun niitä vieraita ei nyt tullutkaan. Mutta ensiviikolla tämä loppuu. Painoa tullut vain sen 6kg, mutta nyt alkaa vaa'an luku jo niin ahdistaa että toivottavasti en lopeta syömistä kokonaan

Täällä nukkuminen on yhtä pyörimistä. Silmänaluset on niin mustat että tuskin lähtevät enää ikinä pois. Mutta minkäs tälle mahamöykkärille voi ja suonenvedot ovat alkaneet olla joka öisiä ja monta kertaa. Niitä synnytysunia ei ole vielä tullut. Toisaalta ei ole hirveästi mitään pelkojakaan ni ehkä siksi?

Täällä kaikki hankinnat jo tehty. Paitsi ehkä itkuhälytintä vielä mietin ostaako vaiko ei. Jos jollain on jostain hyvää kokemusta niin otetaan vastaan

Täällä oli noin kolme viikkoa kestävät hirveet kivut jotka on varmaan ollut noita repäisykipuja. Ainoastaan juuri istuminen tai seisominen paikallaan ei tuottanut kipua. Onneks ne ovat nyt poissa ja jäljelle jäivät vain pienemmät kivut joita sietää. Joten toivoa on sille, jolla kyseisiä kipuja tällähetkellä on.

Minäkuva alkaa ahdistaa En ole ikinä ollut ylipainoinen, pikemminkin välillä alipainoinen, mutta vatsan seutu häiritsee toisinaan omaa silmää, varsinkin jos päällä on jotain tiukkaa ja maha jää makkaralle, vaikkei siinä välttämättä mitään ylimäärästä oliskaan. Tää mun tänhetkinen ulkomuoto ei mua häiritse, mutta se et joutuu käymään siinä vaa'alla, niin häiritsee.

Täällä tyyppi ollut neuvolasa 2 viimeistä kertaa jalat alaspäin mahassa. Ja täti sanoi, että jos on väärinpäin vielä viikolla 36, niin lähtee lähete käännytykseen. Et tää on yleensä huono ennuste jos viihtyy jossain tietyssä asennossa. Perätilasynnytystä en ota missään nimessä. Mutta voisko joku kertoa kenellä on kokemusta suunnitellusta sektiosta et mitkä fiilikset jäi? Miten siihen sektioon valmistaudutaan? Ja toipuminen yms. Perätilasynnytyskin olis joo tosi jees, mutta jos siinä aina leikataan väliliha ja se että meneekö se hyvin niin kuin pitää ja että joutuuko siitä kuitenkin jostain syystä vielä hätäsektioon, niin en ota kyllä sitä riskiä että joutuisin "kokemaan" molemmat vaihtoehdot. En todellakaan halua että sekä alapää että maha ovat kipeitä. Mutta, sitäkin olen jo pohtinut, että jos tämä kakkonen syntyy sektiolla, niin entäs kolmannen kohdalla jos semmonen tulee joksus. Sektio suoraan vai katsotaanko tilanteen mukaan?

Karvoituksesta, esikon kohdalla mahaan tuli vaaleita karvoja, jotka eivät kyllä lähteneet pois synnytyksen jälkeen Mutta eipä nuo häiritse.

Olo ensimmäisen synnytyksen jälkeen oli melko hyvä vaikka kipuja olikin. Epiduraalikohta oli kipeä varmaan 2 viikkoa. Se pistettiin aluks väärään kohtaan josta kipu ilmeisesti johtu. Alapäähän laitettiin "varmuudenvuoksi" tikkejä varmaan kymmenen, vaikka en edes repeytynyt eikä minua leikelty. Joka oli minusta väärin. Pystyin silti istumaan suht normaalisti. Sohvalla pidin peittoa, minkä päällä istuin.

Influenssarokotuksia ei täällä oteta. Tällä hetkellä kaikki meistä on pienessä flunssassa, mutta toivotaan että ei kuumetta tulis eikä tää tästä pahenis.

Sokerirasituksessa ei täällä tarvi käydä.

Raskausarpia olen pyrkinyt estämään bio oil öljyllä. Ekan kohdalla tuli pari pientä arpea reiteen ja kyllä, minulla on leveä lantio Arvet on kyllä niin pieniä että niitä hädin tuskin huomaa. Nyt oon rasvaillu satunnaisesti eikä vielä arpia ole näkynyt.

Täällä mies yrittää saada mut suostumaan et neidille annettan nimeks Essi. Eihän tuossa nimessä mitään pahaa ole, mutta haluaisin vähän erikoisemman nimen. Enkä halua tuntea ketään samannimistä, mutta mies ei sitä ymmärrä. Itse saisin kuulemma antaa sit toiseks ja kolmanneks nimeks mitä ite oon miettinyt. En tiiä. Tämäkin on niin vaikeeta.

Sairaalakassin ajattelin alottaa pakkaamaan tulevalla viikolla mitä sinne jo pystyn laittamaan. Ei iske paniikki siinäkään asiassa.

Ai niin. Vielä siitä lapsen kääntämisestä mahassa. Mitäs mieltä olette? Täällä aijon siitä kieltäytyä jos siihen joutuisin. Joko se lapsi tulee sieltä leikkauksella tai pää edellä. Mitä sitä on puuttumaan lapsen tarjontaan kun se voi olla silti ihan turhaa ja turhaa stressiä etenkin mulle. Sitä on muutenkin jo tarpeeksi.

Glögistä. Kuinka moni aikoo glögiä välttää. Täällä litkitty glögiä pari mukia illassa kun se on liian hyvää ja kurkkukipuakin on ollut ja tuskin siitä mitään inkiväärin yliannostusta saan? namnam.

Kusma ja Robin 30+1 HUH HUH... kohta se on sylissä <3

Kutsuuko miehenne teitäjollain erikoisella nimellä nyt raskausaikana? täällä mies kutsuu mua virtahevoksi, ja se kun ei ymmärrä että se on haukkumanimi, eikä mikään "hellittelynimi". Kyllä siinä ei paljon positiivisia ajatuksia kulje päässä kun se tytölle sanoo mua virtahevoks. Sama oli viime raskaudessa

 

Enpä ole edes ajatellut, että glögin juomisessakin olisi jotain rajoituksia! :O En tosin ole muutenkaan rajoittanut ruokavaliotani mitenkään koko raskausaikana eli eiköhän sitä glögiäkin mene sitten ihan normaalisti, jos sattuu mieli tekemään.

 

Loma on lomailtu ja uusi viikko alkoi sokerirasituksella. Pikavoittohan sieltä napsahti, joten mittailut alkavat. Vähän harmittaa kun vain paastoarvo oli koholla ja sekin rajalla, mutta oman ja vauvan voinnin parhaaksihan tässä pitää toimia. Tulen kommentoimaan teidän juttuja myöhemmin, tällä puhelimella kirjoittaminen kun on niin turkasen hidasta.
Mukavaa alkavaa viikkoa!

 

Heippa!

Nimestä ei meillä ole ollut mitään vääntöä, ollaan samoilla linjoilla kuin Klementiinikin eli katotaan naama ennenkuin aletaan vakavammin nimistä puhumaan

Glögiä aion kyllä hyvillä mielin juoda, ei sitä kuitenkaan tule pullotolkulla vedeltyä, korkeintaan mukillinen tai pari silloin tällöin.
Muuten olen yrittänyt hillitä "kiellettyjä" himoja mutta maksaa en enää ole voinut vastustaa! Pari pakettia on mennyt maksamakkaraa ja yhtenä päivänä söin kokonaisen kaupan maksalaatikonkin :ashamed: Noista nyt on aikaa ja nollalinjoilla ollaan taas pari viikkoa menty, tuskinpa tuo nyt on vauvaa vahingoittanut. Mielestäni kuitenkin tärkeintä on olla ilman tupakkaa ja alkoholia, satunnaiset ruokarikkomukset on varmaankin ihan ok

Olen päättänyt käydä pomon kanssa juttelemassa mun työnkuvasta. En vaan pysty maastossa hoitamaan työtehtäviä kun on niin kovia liitoskipuja, jo pelkkä pakettiautoon kiipeäminen sattuu Jollei pomolla ole mulle toimistohommia tiedossa niin haen sairaslomaa. Neljä viikkoa olisi vielä tämän jälkeen aikaa äippälomaan enkä varmasti ala sinne asti kärvistelemään kun kivut vaan pahenee viikko viikolta. Joka viikko olen vyöhyketerapiassa käynyt mutta ei sekään kaikkia kipuja poista. Ja pahimmat kivut tulevat takaisin jo päivän-pari ennen seuraavaa käyntiä ja silloin töissäolo vasta tuskaa onkin! : / Ja kotona ei tietenkään pysty tekemään iltaisin mitään kun ei työpäivän aikana ole luonnollisestikaan päässyt kunnolla lepäämään.

Kusmalle jaksamisia hankalan miehen kanssa! :hug: Kyllä meilläkin äijä oli ensin vihainen kun piti "kaikki ostaa mikä vaan on myynnissä", kesti ukolla hetken pidempään tajuta että kyllä vauvalle ostetaan sängyt sun muut tarvittavat, niissä on turha alkaa pihistellä kun kuitenkin on varaa hankkia. Haettiin Ikeasta oikeastaan kaikki tavarat kun siellä on paljon halvempaa ja mies meinasi senkin reissun multa pilata. Olin tosiaan viikkotolkulla odottanut innoissani että päästään vauvalle kaikkea hankkimaan ja ukko vaan inisi ja mökötti koko matkan Ikeaan kun se on NIIIN kamala paikka. Aloinpa sitten hormonihuuruissani itkemään melkein heti kun kauppaan päästiin, alko niin paljon ärsyttää miehen asenne kun hyvin tiesi miten tärkeä reissu mulle oli. (Enkä siis ole mikään himoshoppaaja, ei mulla ole mitään tarvetta tuntitolkulla hypistellä ja nypistellä kaikkea mahdollista.) Siitä selvittiin ihan sovussa sitten mutta voi luoja sitä valitusta kun tavarat piti kotona koota. Eikä mies TODELLAKAAN yksin niitä kasaillut, kokosin vähintään yhtä paljon kuin mieskin mutta hänellähän se vaan oli hankalaa ja valivali. Mun mielestä taas oli kiva koota niitä yhdessä, varsinkin kun onnistuttiin olemaan tyrimättä mitään.
Onneksi nyt on mennyt ihan kivasti eikä miehenkään ole tarvinnut valitella mitään, toivotaan vaan että näin jatkuu koko loppuraskauden ja mielellään vielä sen jälkeenkin



Mijau & Poitsu 28+6

 

Hei!

Heh, aika hauska on ollut lukea näitä enemmän ja vähemmän hormonihuuruisia kuulumisia. Tutulta kuulostaa, tunnistan (tai olen tunnistavinani) noissa tosiaan sellaisia asiaan kuuluvia mielialan ailahteluja. Eli aika pienistä asioista tulee suuria ja sitten itkettää ja kiukuttaa. Kusma, mullekin on käynyt noin, että kaveriperheen kyläilyviikonloppu on kutistunut tuollaiseksi ”juostaan tuntikausia perheen lasten perässä lintsillä” tms. ja sitten kun pitäisi vihdoin päästä aikuisten kesken vaihtamaan kuulumisia ruuan/juoman/kahvin ääressä, niin joukko katoaa paikalta. Kiva, olipa hauska olla teidän lasten kanssa, mutta olisi ollut hauska tavata teitäkin… : / Sen hetkisestä mielialasta sitten riippuu miten tuollaisen ottaa. Mutta kaverien oharit kyllä harmittaa aina ja saa mielen matalalle. Sinuna unohtaisin joululahjojen etsimisen ja yrittäisin vaan löytää sitä yhteistä aikaa kaverien kanssa. Lyökää lukkoon vaikka joku kiva joulutouhuilu yhdessä.

Kiva kun sain vastauksia influenssarokotuskysymykseen. Tosin nyt olen entistä enemmän pyörällä päästäni. Vaikuttaa siltä, että suurin osa ei ole ottamassa. Mä sain siitä itse viimeksi muutaman päivän korkean kuumeen eikä ollut yhtään kivaa. Se oli eka kerta kun sen otin ja just raskaudesta johtuen otin. Jos sen ottaisi nyt, kun viimeinen kolmannes raskaudesta on alkanut, se suojaisi vauvaakin aika pitkään. Mutta en tiedä… Meille niitä flunssapöpöjä tullee myöhemminkin, kun esikoinen jatkanee päiväkodissa osa-aikaisesti parina päivänä viikossa, jos se tuntuu sujuvan. Jos ei halua, niin jää kotiin.

Hankinnoista. Ekalle hankittiin lähes kaikki pikku hiljaa käytettynä, mutta kyllä sitä silti yksi Ikea-reissu tuli tehtyä ja kaikenlaista tilpehööriä sieltä haalittua. Kassalla loppusumma vähän yllätti, kun ei oikeastaan mitään erikoista hankittu. Nyt ei tarvitse hankkia oikein mitään, kun kaikki on edelliseltä kierrokselta tallessa.

Tuun pian kommentoimaan lisää. Nyt töitä!

Tellu Po, 29+jotain

 

Tervetuloa Tellu Po ja Valentine! Kiva saada lisää kirjoittelijoita tänne ketjuun.

Kauheasti on tullut asiaa sitten viime kerran.

Influenssarokotus: En ole tullut ajatelleeksi koko asiaa kun koskaan en ole sitä aikaisemminkaan ottanut. Pitää kysyä neuvolalääkärin mielipidettä tällä viikolla.

Raskausarvista: Minulla on ilmeisesti sellainen ihotyyppi, ettei niitä erityisemmin tule, ei ainakaan tullut ensimmäisestä raskaudesta merkittävissä määrin. Tosin nyt kun olen vähän kypsemmällä iällä taas tässä touhussa, niin tiedä sitten miten käy. No, otan itse ne tausteluarpina jos tulee!

Nimestä: Ensimmäinen nimi on jo päätetty, mutta vääntöä on toisesta ja kolmannesta. Minusta nimillä pitäisi olla joku merkitys, esim. suvussa jo olevia, mutta toisaalta niiden pitäisi kuulostaa hyvälle ensimmäisen kanssa. Ei ole ihan helppo homma, mutta jospa se sopiva yhdistelmä löytyisi. Itse tykkään että lapsella on jo nimi mietittynä ennen syntymää, tosin eihän sitä tiedä miten mieli muuttuu kun nyytin saa käsivarsille.

Omakuva: Sain laihdutettua jonkin verran viime talven aikana ja nyt sitten kaikki se työ on taas edessä raskauden jälkeen. Itse vauvamaha ei häiritse yhtään, mutta kaikki muu ylimääräinen on jatkuva stressin aihe. Alkuraskaudesta sain pidettyä itseni aika hyvin kurissa, mutta nyt keskiraskaudessa on mopo lähtenyt herkuttelun suhteen täysin käsistä. Nyt kun sitten sain taas RD-tuomion niin pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni. Mitä vähemmän ylimääräisiä kiloja tulisi, sen parempi. Mutta kun en mahda mitään itselleni...

Sokerirasituksesta: Kävin tosiaan nyt toista kertaa rasituksessa ja tällä kertaa jäin kiinni paastoarvosta. Tämä oli minun neljäs rasitus kaikenkaikkiaan kun otetaan ensimmäinen raskaus lukuun ja ensimmäistä kertaa tuli aivan järkyttävän huono olo. En pystynyt tekemään ensimmäiseen tuntiin mitään muuta kuin keskittymään hengittämään ettei tulisi yli. Toisen tunnin vietin pitkälläni, joka auttoi. Joten Tiuhti, I feel you! Hyvä puoli tuosta RD-diagnoosista on se, että täällä meillä päin pääsee automaattisesti synnytystapa-arvioon.

Voimia kaikille ihmissuhteisiin, niin puolisoihin kuin ystäviinkin! Varsinkin miehillä on ajoittain vaikeuksia asettua meidän kenkiin, joten yritetään ymmärtää ja rakkaudella opastaa!

Sonatar ja Junior 27+6

 

No niin, palasinkin jo takaisin kommentoimaan. Fysiikasta synnytyksen jälkeen. Toivon, että olisi parempi kuin edellisessä. Pari viikkoa meni kovissa kipulääkkeissä ja aika kipeä oli olokin. Pahat repeämät korjailtiin leikkurissa ja osastolle vihdoin päästyäni oksensin ensimmäisen mehulasillisen. Oli kamala jano ja nälkäkin, kun synnytyksen jälkeen ei ollut saanut juoda operoinnin takia ja sitten ahmaisin sen mehun kerralla. Olisi kiva tietää, jos noita repeämiä voisi tällä kertaa jotenkin välttää. Noh, ainakin haluan että tällä kertaa mun synnytystä ei hoida opiskelija niin kuin viimeksi. Mulle vihjailtiin, että hän ei ehkä osannut tukea käsillä oikein. Vaikka pakkohan niiden opiskelijoiden on joskus harjoitella.

Vähän jännittää, missä tarjonnassa lapsi tulee olemaan. Viimeksi oli ihan normaalisti. Nyt en tiedä, mitä tekisin, jos olisi perätilassa. Se kääntäminen kuulostaa melko väkivaltaiselta toimenpiteeltä ja saattaa se lapsi sitten vielä muljahtaa uudestaan perätilaan.

Tajusin just, että mulle ei ole puhuttu mitään tuosta sokerirasituksesta. Neuvoloitakin on uudelleensynnyttäjällä niin harvoin, että varmaan unohtuu koko juttu. Viime raskaudessa kaikki arvot oli erinomaiset, joten voi olla, ettei riskiä sitten katsota olevan. Tiuhti, Alexsandra ja Sonatar, teidän sokerirasituskokemukset kävi säälittämään. :hug: Munkin mielestä se litku on ihan kamalaa eikä meinaa pysyä sisällä. Mulle ei muistaakseni kyllä tullut jälkeenpäin huonoa oloa. Tsempit teille!

Raskausarvista. Mulle ei ole tullut ja luulen, että ei niillä rasvoilla tosiaan ihan hirveesti ole tekoa sen asian kanssa. Tosin olen kyllä kuullut hyvää siitä bio oilista ja sitä varmaan kokeilisin, jos jotain alkaisi ilmaantua. Viime raskeudessa rasvailin ahkeraan jolloin Bodyshopin nimenomaiseen tarkoitukseen tarkoitetulla kookosvoiteella. Tällä kertaa en ole jaksanut, eikä arpia ole silti tullut, vaikka maha on kyllä jo iso. Mutta vatsanahan venymisen takia iskee jossain vaiheessa kutina ja siihen se rasvailu kyllä auttaa. On hassu tunne raapia pinkeää vastsaa.

Nimistä. Meillä etunimi jo valmiina tytölle, mutta ei siihen sopivaa toista nimeä. Jos lapsi ei sitten yhtään näytä sen nimiseltä, niin menee vaihtoon (siis nimi, ei lapsi ), mutta en usko että niin käy. Kusmalle: mun mielestä Essi on oikein kiva nimi, älä ainakaan heti tyrmää. Siiitä saisi tosi kivan, jos toinen nimi olisi vähän pidempi ja erikoisempi. Itse tykkään simppeleistä etunimistä.

Ja glögistä vielä. Eipä ole tullut mieleen, että sitä pitäisi välttää. Mä olen vaan ajatellut, että onpa ihanaa, kun on sellainen juoma, jota voi hyvin juoda raskaanakin, kun sen saa niin helposti alkoholittomana. Voihan sen sitten tehdä itse soveltaen ilman inkivääriä (eli ei käytä kaupan valmiita glögejä, vaan maustaa itse), jos epäilyttää. Muuten oon tavallisimpia vältettäviä ruoka-aineita välttänyt. Yksi yö rajussa ruokamyrkytyksessä vieraan kaupungin synnytyslaitoksella ennenaikaista synnytystä pelkäämässä riitti.

Tellu Po

 

Helou kaikki

Hurjalta tuntuu, enää jäljellä tasan 3 kuukautta laskettuun aikaan Silti menee vieläkin aika niin hitaasti. Ja toisaalta on alkanut tuntumaan, että oonkohan mä sittenkään valmis toiseen lapseen.... Hormoonit mua kans heittelee

Kiva kun on tullut taas paljon tekstiä, huono puoli vaan että pää lyö niin tyhjää ettei meinaa muistaa mitään mitä piti kommentoida

Itkuhälyttimet meillä on ollu, kun saatiin sukulaisilta, mutta esikoisen kanssa ei tullut kertaakaan käytettyä niitä. Eli pidän niitä toistaiseksi turhakkeina, mutta voihan olla että tokan lapsen kanssa on jo ihan eri ääni kellossa.

Rokotukset Mä en oo ikinä ottanu mitään ylimääräisiä rokotuksia (jäykkäkouristusrokotteen kyllä otin), jotenkin vastustan sitä, että ihmisiin tökitään kaiken maailman vasta-aineita, jopa sellaisia, mitä ei olla vielä tarkkaan tutkittu. Tai siis, en itteeni halua mitään ylimääräisiä aineita

Nimistä Oi kun pojalle on niin vaikea keksiä nimeä :O Mä oon yhen jo valmiiks keksiny, ja pyytäny mieheltä lisää nimiehdotuksia, mutta se ei oo keksiny yhtäkään. Senkin mielestä tää on vaikee homma Tytölle oli paljon helpompi keksiä! Noo, tässä on käynyt nyt pikkuhiljaa niin, että kun mä leikilläni kutsun vauvaa jatkuvasti tällä mun ainoalla nimiehdotuksella, niin mieskin on jo alkanut mieltämään että se on se vauvan tuleva nimi. Tää on kauheeta MANIPULOINTIA Saa nähä jos keksittäis vielä muitakin nimiä ajan kanssa....

Raskausarvet Mulla tuli niitä alamahan täydeltä jo esikoisesta, että enpä oo nyt edes ajatellu koko asiaa. Tulkoot lisää jos on tullakseen, eipä ne oo mua ollenkaan haitannut

Ja tsemppiä kaikille joilla miehen taikka kavereitten kanssa menee vähän kehnommin välillä, ihmissuhteet ja raskaushormonit ei oo niin loistava yhdistelmä

MINÄ Huomaan ittessäni aivan selkeen hormoonimuutoksen, tai ku oon niin herkällä koko ajan, helposti vihanen, surullinen, kaikkee mahollista. Ja aamut on kaikista pahimpia! Ikinä ei huvita nousta ylös eikä alottaa tehä mitään... Yleensä siihen auttaa se jos saa nukuttua vielä pari tuntia lisää, niin sitten on jo ihan toinen ääni kellossa. Eli väsymys tekee mulle sellasta, että aamut on aivan maailmanloppuja!

Enää kolmisen kuukautta! OIH, OIH <3 Pian odotus on ohi ja pääsee yrittämään seuraavaa lasta HEH

viii rv 26+6

Ja tervetuloa kaikille uusille jos en oo jo tervetulotellut teitä aiemmin!

 

Täällä neuvolassa käyty ja sokerit oli vaan 5,3 tunti aamupalan jälkeen. Neuvolatäti meinas ettei tarvii niitä enää seurata, kun paastoarvo sokerirasituksen ekassa kokeessakin oli ollut 5,1. Ihmettelin toki alkujaankin, kun rasitukseen kehottivat osallistumaan. Ensimmäistä odottaessakaan en käynyt ja sama sukurasite oli jo silloinkin. Hyvähän se on kun tutkitaan, mutta kauhuissani testiä jo odotinkin kun tää pahoinvointi ei ole kokonaan hävinnyt missään vaiheessa.

Nimistä täällä mietitty ja pitäis vissiin kohta jotain laittaa tohon hätäkastelappuun.. Pojalle nimi olis valmiina (sama kuin edellisellä kerralla), mutta tytölle olis kaks etunimeä muttei yhtäkään toistanimeä. Lopullinen nimi varmaan määräytyy vasta sitten kun lapseen tutustuu.

Itkuhälyttimet ostettiin jo uudet, kun vanhat menivät rikki esikon aikaan. En silloin älynnyt etteivät Philipsin Avent itkuhälyttimet kestä yhtään pakkasta. Vaunuihin laitettava osa oli niin iso että sitä oli pakko pitää vaunujen ulkopuolella. Tykkäsin lasta kuitenkin pihalla nukuttaa, vaikka pieni pakkanen olikin.

Raskausarpia esikosta sain muutaman, eivätkä ne ole häirinneet. Nyt olen ollut laiska enkä ole jaksanut rasvailla..

Tiuhti 26+6

 

Siis miksi tuo glögi olisi kiellettyä odotusaikana? Tuon inkiväärinkö takia? Olen ymmärtänyt, että inkiväärirajoitus koskee lähinnä alkuraskautta, ja siitäkin ollaan montaa mieltä. Ehkä olen väärässä..?

Tellu Po, mä en joutunut kanssa sokerirasitukseen siitä syystä, että se otettiin viime odotuksessa ja oli normaali, ja kun muita riskitekijöitä ei ole niin ei tarvinnut tällä kertaa ottaa.

Mulla oli eilen kanssa sellainen hormonimyrsky, että oksat pois. Itketti ihan älyttömästi aika pienestä (tai normaalisti olisi ollut pieniä asioita). Koko illan oli sitten ihan pois tolaltaan -olo. Kauhean kivaa

Klementiini ja poikanen 30+3 (alkaa olemaan liian iso pavuksi, pakko vaihtaa kutsumanimeä )

 

Joo, tuo glögin välttäminen kai liittyy just inkivääriin. THL:n sivuilla sanotaan näin:
"Osa inkiväärin kemiallisista ainesosista saattaa olla haitallisia sikiön kehitykselle. Inkivääriä sisältävissä valmisteissa on oltava merkintä ”Ei suositella raskaana oleville”."
Mutta enpä kuvittelisi sen tuolla tavoin mausteena käytettynä haittaavan. Ehkä jos kiskoisi tuoreita inkiväärejä roppakaupalla... Onhan sitä määrätty raskauspahoinvointiinkin.

Jee, munkaan ei sitten varmaan tarvi mennä siihen sokerirasitukseen. Rasitti niin kovin jo etukäteen.

Mulla myös mies joutunut kärsimään noista hormonimyrskyistä ja on välillä noista mielialoista huomautellut. Onneksi yleensä hetken mietittyäni tunnistan, että hormonit kyseessä, mutta ei se silti itkua tai kiukkua lopeta. Mutta oon ainakin voinut vedota hormoneihin, että mua pitää nyt ymmärtää, nyyh nyyh.

 

Joo noi hormonimyrskyt on kyllä semmosta välillä että huhhuh.. Tuntuu niin hassulta kun pitää muka oppia tuntemaan ittensä ihan uudestaan, kun yhtäkkiä tulee kaikenmoisia "sekoamisia" (itkuja ja raivoja ). Mä oon kans pikkuhiljaa alkanut huomaamaan, mikä olo johtuu justiin hormoneista. On tää raskaus niin iloista aikaa

Hehee, ei olla vieläkään kerrottu raskaudesta. Nyt on vaan alkanu enempi pelottaan että miten kaikki reagoi, varsinkin omat vanhemmat, kun ollaan näin pitkään pimitetty.... GULP. Pelottavaa... Noh, väkisin tää kaikki kohta tulee ilmi... Jännittää vaan sitten hirveesti tää kertominen, sitten kun lopulta päätetään kertoa...

viii 27! POKS!

 

Iltaa! Tänään oli taas kontrolli ultra ja kaikki oli hyvin =) On se vaan jotenkin rauhoittavaa nähdä pikkunen ja kuulla myös sydänäänet! Pituutta oli jo huikeat 37,5 cm ja painoa 1,2 kg. Vieläkään ei pikkunen suostunut näyttämään kasvojaan vaan piilottelee käsivarsien takana. Pää alaäin se siellä köllöttelee. Siitä mun yhdestä kohonneesta sokeriarvostakin oli puhetta, että niin pienen heiton takia ei tarvitse ryhtyä mihinkään toimenpiteisiin. Hyvä näin
Glögin juomista en minäkään olisi osannut liittää tohon inkivääririskiin.. En jaksa uskoa, että siitä olisi vaaraa sikiölle, jos joulun aikaan sillon tällöin mutili sen juokin!

Raskausarpia ei mullekaan ole tullut vaikka maha on jo aika iso enkä ole sitä mitenkään erikseen rasvaillut erikoisvoiteilla. Mutta onhan tässä vielä aikaa, että turha kai vielä hirveesti ilakoida.


Titti ja POIKAnen 28+6

 

Tiuhtille kiitokset kun mainitsit tuosta pakkasesta ja itkuhälyttimestä, en tullut sitten yhtään ajatelleeksi sitä että sekin on varmaan takistettavien listalla. Aion kyllä sellaisen hankkia sillä nukutan tuossa pihalla ja siellä on kova meteli ja liikenne, enkä haluaisi joka sekunti rynniä sinne tarkistamaan huutaako vai ei. Mutta vuoden alussa voi olla vielä sellasia pakkasia nukutuksen yhteydessä, että tosiaan häly saattaa hajota.. Joten katselen niitä nyt sitten sillä silmällä että lukeeko niissä jotain pakkasenkestävyydestä..

Mä olen syönyt valkohomejuustoa ehkäpä kolme kertaa yhteensä koko raskauden aikana, vaikka sitä ei sit vissiin sais syödä. Yleensä mulla ei ees oo mitään himoa siihen, enkä oo syöny ku maks puolet paketista. Siltikin mulle on tullut hieman morkkista aiheesta, en halua tarkoituksella vauvaa myrkyttää. Tuskin syön sitä enää raskauden jälkeen, joten sallin sen itselleni harvemmin kuin kerran kuussa. Ja oon "säästänyt" sen niihin päiviin kun on tuntunut etten välttämättä oksenna enää, joten äkkiä kauppaan hakemaan Tuc-keksejä ja juustoa. Toinen minkä huomaan uppoavan nyt aika hyvin alas raskauden aikana, on Venäläinen Meetwursti, sellaisessa sinisessä pienessä paketissa, onkohan se sitten HK:n. Normaalisti mä INHOON meetuja ja pepperoneja ja muitakin rasvasia hevosenlihoja, mutta kun mies sitä söi, se tuoksui niin hyvälle että maistoin näkkileivän päällä. Ja se meni siihen et söin ihan älyttömän paljon sitä. Todella, todella outoa multa. Mutta minä myös samaa mieltä kuin joku ylempänä, että kun pysyy erossa tupakasta ja alkoholista, niin sen pitäisi riittää, ja sitten toisinaan saa herkutella esim. maksamakkaralla jos siitä sattuu tykkäämään. Jaa, voisin kyllä lisätä vielä energiajuomat kiellettyjen listalle. Ne nyt ei tee kenellekään hyvää.

Oon vähän ihmetellyt että koskahan tuo ipana aikoo asettua tuolla paikoilleen. Se myllää tosi paljon, ja käytännössä katsoen joka päivä potkut tuntuu eri paikassa. Viikkoja on tänään 27+1 joten onhan tässä vielä aikaa, mutta silti. Mä aion kanssa taistella henkeen ja vereen että en joudu sektioon, siitä toipuminen kestää liian kauan ja mä vihaan maata avuttomana sängynpohjalla, tekemättä mitään. Otan mielummin synnytyksen alateitse, toi se sitten mitä tahansa leikkauksia ja tikkejä mukanaan. Niistä paranee nopeesti. Toiseksi mä haluan mahdollisimman vähän mitään mömmöjä sit sairaalassa jotten synnytys pitkity sen vuoksi. Kyselin jo mieheltä että onko se valmis hieromaan mua niin että sormenpäistä kuluu sentti pois, ja kyllä se oli. Mun mies on taivaallisen hyvä hieroja ja aion tukeutua siihen tosi paljon synnärillä, senkään takia en halua mitään yllärisektioita kun sitten se ei pääsisi mukaan sinne mun henkiseksi tueksi. Äiti on kertonut että minun kohdalla sille kävi just niin että ensin tuli liikaa epiduraalia, sit laitettiin jotain viemään sen tahoa pois, ja kivut ylty liian kovaksi jolloin epiduraalia taas lisättiin ja sit silt meni taas ponnistusvoima. Synnytys kesti 36 tuntia ja mä en TOD halua samaa omalle kohdalle. Synnytän sit mielummin vaikka täysin luomuna jossei taju vaan mene, sillä haluan että vauva syntyy nopeasti ja että sillä on kaikki hyvin. Mikään muu ei ole mulle yhtä tärkeää kuin se että vauvalla on kaikki hyvin, sen henki saa mennä mun edelle. Ja me otetaan kyllä vauvavakuutus.

Hätäkastelupaan en laittanut vielä mitään rastia ruutuun enkä nimiä. Ihan siitä syystä että me ei tiedetä että halutaanko me sitten hätäkaste vai ei. Jos asiat menee synnytyksessä mönkään ja vauva menehtyy, en halua että sillä on nimi. En halua "pilata" jotakin nimeä sillä että se annettiin vauvalle jota hädin tuskin ehdin koskaan näkemään, ja että sitten ajattelen siitä aina nimellä. Lisäksi papereissa ja haudassa (mitä en myöskään kyl sit haluais, polttohautaus sit mielummin ja tuhkat johonkin muistolehtoon) lukis myös nimi. Kuulostanko julmalta? Moni on aina ollut sitä mieltä että olen kauhean ankara ja ehdoton ainakin tässä suhteessa, mutta jos mulla on sanavaltaa asiaan niin aion myös asian itse päättää. Miehellä ei sinänsä ole mitään mielipidettä, se ei oo osannut sanoa juuta tai jaata vaan antaa mun päättää. Se saattais olla ihan muuta mieltä sitten jos tilanne siihen menee, mutta se ei halua ajatella sitä, se kieltäytyy uskomasta että niin voisi käydä. Mä taas haluan aina varmistua etukäteen kaikesta, myös niistä asioista jotka voi mennä pieleen. Niin ikävää kuin se onkin. :/ Mutta mulla on liikaa kokemusta siitä että suunnitelmat eivät olekkaan menneet kuten piti, ja sitten on tosi vaikeeta saada niitä asioita hoidettua koska ei etukäteen ottanut selvää mistään tai ajatellut että mitähän sitten. Olen mielestäni inhorealisti.

Pahoinvointi on taas lisääntymässä ja alan väsymään. Kai mun täytyy taas pian antaa periksi ja mennä sinne pahuksen tiputukseen. Huoh. Ei yhtään huvittais. Kyllähän siitä tulee parempi olo, mutta sitten mulla on taas ihan pian yhtä paha olo kuin aiemmin, joten siitä ei ole kuin haittaa pidemmällä tähtäimellä (koska sitten poraan taas vessassa pahaa oloa, se tuntuu joka kerta katkerammalta sen hyvän olon jälkeen).. Vauvan hyvinvointi menee silti kaiken muun edelle.

Sariza 27+1

 

Heh, ei mullakaan oo käyny mielessäkään että glögiä ei sais juua siis ainakaan paljoa

Mutta sitten mulla kävi vähän hullusti joku pari viikkoa sitten: Käytiin pitkästä aikaa kirkossa (elän uskossa Jeesukseen), ja kävin ehtoollisella. Ei siinä muuten mutta jälkeenpäin vasta välähti, että niin sehän on viiniä mitä siinä tarjotaan... Jälkeenpäin iski kauhu päälle, että en kai lasta vahingoittanut, Noh, enää sille ei voi mitään, mutta kyllä teki mieli lyödä omaa päätä seinään Kyllä sitä voikin välillä tuntea ittensä tyhmäksi!

Muilla käynyt niin, että ei oo muistanut olevansa raskaana ja sitten on vahingossa tehnyt jotain aivan "kiellettyä"?

Ihania mielitekoja Sarizalla Mäkään en tavallisesti meetwursteista pidä yhtään, pitäisköhän kokeilla... Mulla oli esikoisen aikana aivan pakko saada syödä raakaa valkosipulia niin kuin omenaa. Tässä raskaudessa taas ällöttää koko valkosipulin maku

Titti. Ihanaa että kaikki hyvin Ultrien jälkeen on aina tosi helpottunut olo (siis silloon tietenkin kun siellä on kaikki hyvin)

Hyvät perjantain jatkot eiei, tänään on torstai! ARH Musta on tullut toooosi hajamielinen Hyvät illanjatkot

 

Voimia Sarizalle pahoinvoinnin kanssa! Varmasti ihan hirveää kun on koko ajan huono olla. Minulle teki jo tiukkaa tuo sokerirasituksen yhteydessä tullut muutaman tunnin huono olo, joten respect! Tuollaisessa tilanteessa lienee ihan sama mihin mielitekoihin sortuu, jos ne vain sisällä pysyy.

Itkuhälyttimistä: Meille pitäisi hankkia uusi, vanhasta kuuluu omituisia pörinöitä. Itse tykkään myös nukuttaa lasta ulkona, joten meille tuo kapistus on välttämätön. En halua olla koko ajan kurkkimassa ulos ja toisaalta vaunuihin voi kiivetä vaikka orava ilman että huomaa. Tiedän, olen vainoharhainen , mutta oman mielenrauhan takia itkuhälytin on must-hankinta.

Influenssarokotus: Kysyinpä asiasta neuvolalääkärin mielipidettä kun täällä oli ollut asiasta puhetta. Lääkäri oli sitä mieltä, että itse ottaisi ehdottomasti jos olisi raskaana. Sanoi, että influenssa on sen verran vakava tauti raskaanaolevalle, että hän kannattaa ehdottomasti. Tämä sai minut nyt miettimään, pitäisikö sittenkin se ottaa.

Viii, tiedän kyllä tunteen kun tulee syötyä tai juotua jotain "luvatonta" vähän vahingossa. Toisaalta voi ajatella, että ko. määrästä viiniä ei voi tulla mitään vahinkoa vauvalle. Vaikka alkoholin täyskielto onkin hyvä asia, voi ajatella niin että esim. Ranskassa odottavat äidit ottavat viiniä ruoan kanssa kuten muutenkin. Itselleni kävi ensimmäisessä raskaudessa niin, että söin Arnoldsin beigelin ja vasta jälkeenpäin älysin että siinä on tuorejuustoa. Ko. tuorejuusto on pastoroimatonta, toisin kuin monet Creme Bonjour tms. tuorejuustot. Sitten kuulostelinkin vointiani monta päivää ja pelkäsin listeriaa. Samoin kävi myös työmatkalla, jossa söin leivän jonka välissä oli ituja. Vasta myöhemmin luin jostain, että idut ovat kiellettyjen listalla. Normaalisti kun en syö ituja niin asia oli jäänyt rekisteröimättä. Onneksi ei tullut mitään, mutta ainahan nuo jäävät mielen päälle. Tässä raskaudessa olen ollut vähän sallivampi itselleni ja käyttämään maalaisjärkeä. Tosin kaikista suurimmat riskit pyrin edelleenkin välttämään.

Kivunlievityksestä: Millaisia näkemyksiä ja/tai kokemuksia teillä on kivunlievityksestä synnytyksestä? Itselläni kävi ensimmäisen kohdalla niin, että tarvitsin epiduraalin (ei olisi tullut muuten mitään), mutta se keskeytti synnytyksen etenemisen. Kivut meni, mutta homma seisoi. Kun yö oltiin odoteltu, oli pakko ottaa oksitosiini. Siinä vaiheessa kun piti ponnistaa niin kivunlievityksestä ei ollut enää mitään jäljellä. Synnytys kesti 39 tuntia, joka ei ollut mitenkään herkkua. Nyt mietityttää, johtaako epiduraali samaan myös tällä kerralla? Toisaalta en usko, että luomuna voisin koko prosessin käydä läpi.

Ihanaa viikonloppua kaikille!
Sonatar ja junior 28+2

 

Sonatar, kuulostaa raaaankalta tuo sun melkein 40 tunnin synnytys. Itsellä kesti ekalla kerralla vain n. 12 h. Olin alkuun kotona pitkään ja kun mulla on aika hyvä kivunsieto, luulin jo etten ehkä tarvikaan epiduraalia (vaikka olin etukäteen ajatellut, etten sitten rupea miksikään sankarisynnyttäjäksi), mutta niin vaan siinä kävi, että kun sairaalassa kivut yltyi ja voimat ehtyi, pyysin ja onneksi sain epiduraalin. Mulla se teki sen, että paitsi että toi tietysti ihanan kivuttomuuden tunteen, sain myös vähän voimia kerättyä, jotta jaksoin ponnistaa. Oksitosiinia laitettiin vähän vauhdittamaan hommaa. Ikävä puoli oli se, etten sitten kokenut lainkaan ponnistamisen tarvetta. : / Ponnistin, kun supistus tuli ja kun käskettiin. Ja ponnistin sitten vielä koko kroppani pienille verenpurkaumille ja kaupan päälle pahat repeämät. Mutta ei mulle mitään traumoja jäänyt. Kun ei mulla ollut oikein ennakkokäsityksiä hommasta, niin otin vastaan mitä tuli.

Musta tuntuu, että ensimmäinen virhe synnytykseen valmistautuessa on miettiä etukäteen liian tarkka suunnitelma, miten synnytys etenee ja kirjoittaa suurin piirtein synnytyskuvaus kivunlievityksineen ja synnytysjakkaroineen etukäteen. Ei sitä tilannetta vaan voi hallita täysin ja sitten tulee kauhea pettymys, kun ei menekään suunnitelmien mukaan, homma ei etene vaikka ollaan lääkkeittä, jakkara/sänky/vesiallas ei olekaan mun juttu ja kipu viekin voimat eikä annakaan sitä adrenaliinitujausta, mikä oli tarkoitus, pitää ottaa epiduraali, kätilö leikkaakin välihan, repeämien paraneminen kestää kauemmin kuin sektiohaavan viime synnytyksessä jne...

Eli sanoisin, että avoimin mielin kannattaa mennä ja ottaa apua ja tukea vastaan. Itse toivon, että pääsen mahdollisimman pitkälle ilman tujuja lääkkeitä (jotta homma ei hidastuisi), mutta jos sitten tarvitsen epiduraalia, niin sen myös saisin.

Sariza, mä olen syönyt valkohomejuustoa (brietä) nyt raskaana. Oon vaan tsekannut, että on pastöroidusta maidosta ja oon syönyt heti samana päivänä, kun on ostettu, ettei ole päässyt ainakaan kotona jääkaapissa bakteerit juustossa kasvamaan. On mulla muutamia sellaisia ”hups – tätä olisikin kai pitänyt välttää” -juttuja, mutta en ole niistä jaksanut kauheasti stressata. Ekassa raskaudessa tosin pyysin ottamaan verikokeet toksoplasmoosin varalta sen jälkeen kun olin vahingossa syönyt raakaa lihaa (Haloo, kuka nyt tekee hampurilaispihvin raa’asta jauhelihasta!? No yksi ravintola teki. ). Tosi nihkeesti suostuivat terveyskeskuksessa päästämään mut verikokeisiin. Ei ollut toksoa. Tällä kertaa en varmaan ryhtyisi vaivaamaan terveyskeskusta moisella, unohtaisin vaan mokan.

Tellu Po 29+jotain

 

Voi kun on tullut paljon tekstiä. Minkäs merkkisiä itkuhälyttimiä teillä on tai mitä suosittelisitte? Täällä Esikko nukkuu vieläkin 3 tunnin päikkäreitä ulkona ja yleensä ite nukun samalla ni ei oo kivakäydä vähän väliä tarkistaa vieläkö se nukkuu. Ikkunaakaan ei voi enää pitää auki.

Nimistä, täällä jos etunimeksi annettaisiin toi Essi, niin toiseks nimeks tulis Adelia. Ja kolmanneks mun kolmas nimi. Mutta, ongelma onkin siinä, että jos meille nyt kolmas lapsi sattuu joskus tulemaan, ni haluisin sille ton Adelia nimen :/ musta se on aivan iiiihana nimi <3

Apua, kertokaa miten saan miehen leppymään meillä asuttu jo muutamia kuukausia "kämppäkavereina" ja tuntuu et pahenee vaan. Nyt mies on niiiin suutuksissaan että nukkuu eri huoneessa eikä halua puhua mulle. Annanko sen vaan olla vai mitä teen. Meidän parisuhde on kariutunut ihan kokonaan esikon myötä ja uuden tulokkaan kohdalla tuskin helpottaa. En vaan yksin enää jaksa kaikkea. Ja kun kaveritki tuntunu kaikonneen ni ei tässä elämässä taas oo mitään järkeä neuvolassa en haluu ottaa parisuhdetta esille kun se täti on muutenkin ärsyttävä mies on yleensä pitkävihainen, joten vinkkejä otetaan vastaan

Jokohan kohta piparitalot saapuu kauppojen hyllyille? En malta odottaa että pääsen koristelemaan ;D

Ai niin. Täällä syöty tuorejuustoa moneenkin kertaan voileipäkakuissa ja nytkin on pakkasessa tiramisua ja yksin oon sitä vedellyt kun mies ei sitä syö. Onkohan kaikissa tuorejuustoissa tuo listeriavaara?

Jaksuja kaikille!!!

Kusma ja Robin 31+0

 

Flunssa. |O Ilma ei tunnu kulkevan enää minkään reiän läpi ja oon syönyt hiukkasen Mynthoneita kipeeseen kurkkuun, mutta kun ne oksettaa. Voi pojat kun mä en jaksais tätä flunssaa näin raskaana.. :snotty: Rakastan syksyä mutta en oikein välitä flunssasta vaikka hyvä se on alta pois sairastaa.. Mä olen muuten tosi kahden vaiheilla rokotusten suhteen, en vaan kerta kaikkiaan tiedä ottaako vai ei jos sitä tarjotaan.. Mä en oo ikinä ennen sellasta ottanut. Mun on kyl sit tosi vaikeaa päättää kun tai jos se tilanne eteen tulee..

Tellu Po, mä kanssa luulen että on paha virhe yrittää arvioida etukäteen miten synnytys menee. Itse siis ensisynnyttäjä, mutta mulle on hoettu sitä että jokainen odotus ja synnytys on niin yksilöllinen että se tulee pian jo korvista ulos. Kyllä mä sen silti uskon. Siksi ajattelinkin ruveta ottamaan selvää etukäteen että kuinka rankkaa olis leikkiä Tosinaista ja synnyttää ilman epiduraalia jotta synnytys ei pitkity (se kun on yks mun pahimpia pelkojani) ja että mitä muita vaihtoehtoisia kivunlievityksiä on. Mua kiinnostaa ainakin vähän nuo akvarakkulat kun niistä perhevalmennuksessa mainittiin. Käsittääkseni neulalla laitetaan vettä ihoon ja niitä rakkuloita sitten kai painellaan. Ja ne sattuu niin maan perhanasti että se vie sen kivun ihan muualle. Lisäks on tietty se ilokaasu (mies on sitä mulle suositellut kun sen vaikutus on niin lyhytaikainen ja sen exällä se helpotti oloa molemmissa synnytyksissä), vesiallas jos sinne pääsee plus hieronta/rauhoittelu. Hmm.. Teenkö mä nyt sitten kumminkin just sitä että suunnittelen etukäteen?

Mä en ees oleta että sellaista asiaa kuin kivuton synnytys on olemassa (tai ees tarttis olla) mutta oon nyt tullut lisänneeks pelkolistaani sit senkin että mitenhän naatti olen kun synnytys alkaa, jos mun pahoinvointi jatkuu tälläisenä. :/ Mulle on tosi raskasta jopa kävellä meidän keskussairaalan ylämäki ylös pääovelle, tuntuu että pyörryn ja saan sydärin (ei välttämättä tuossa järjestyksessä) kun vihdoinkin pääsen istumaan ovien viereen ja pyyhkimään kädet täristen hikeä otsalta. Mä en myöskään pysy enää perässä kun kaverit/siskot kävelee tai polkee ihan normaalia vauhtia. Se tuntuu jotenkin kamalalta, kun normaalisti mä vihaan munijoita ja painelen aina fillarilla täydet ja kävelen tosi nopeesti. Mutta nyt ei vaan virta enää riitä, mulla on peruskunto tosi matalalla. Olen koittanut "ylläpitää" sitä käymällä kävelemässä mutta sen suurempiin ponnistuksiin musta ei oo plus sitten saisin jo suppareitakin. Vauvan synnyttyä aion kävellä niin paljon kun jaksan jotta kunto nousis (vaikka oletan sen tapahtuvan jo senkin takia että saan sitten pidettyä safkat siellä missä niiden pitäiskin pysyä) ja menen vaikka vaunujen kanssa aluks, jotta voin nojailla niihin. Heitän sinne perunasäkin sisään jos on liian kylmä vauvan olla vielä ulkona. Ja uteliaille tietty sanon että hyss, just sain vauvan nukahtamaan. Paitti että mun ulkoinen habatus kyl yleensä pitää huolen siitä että mulle ei tuu kukaan pahemmin juttelemaan..

Kusmalle en osaa valitettavasti sanoa mitään parisuhdevinkkejä, kun mulla ja miehellä menee niin hyvin, oikeestaan paremmin kuin ikinä ennen. : / Aika rankkaa että nukutte eri sängyissäkin, ei se ainakaan tilannetta helpota. Jos meille tulis tuollainen hetki miehen kaa, niin mä varmaan yrittäisin hellästi saada miehen huomaamaan että olen edelleen se sama ihminen johon hän alunperinkin rakastui, ja että nykyinen tilanne ei todellakaan tyydytä vaan haluaisin siihen muutosta. Tehdää välillä jotain sellaista mitä ennenkin, elokuviin, ravintolaan, tanssimaan..? Mutta saiskos udella että mikä teen esikossa sitten on tehnyt sen että parisuhde on karilla? Riitelettekö te hoidosta tai vastaavasta? Vai että ei enää aika riitä puolisolle? Haluaisin osata välttää sitten itse noita virheitä. Miehellä on kaks tyttöä mutta kun ne on meillä (valitettavan) harvoin niin ne ei oikein ehdi vaikuttaa meidän väleihin, vaikka yleensä kesän lopussa kun ne palaa äidilleen, me ollaan selvästi molemmat tosi väsyneitä ja meillä on enemmän riitoja, jotka yleensä liittyy niihin tyttöihin. Ja nekin on jotain lapsellisia riitoja jotka vaan sillä hetkellä tuntuu isoilta asioilta.. Olenkin miettinyt että miten sitten saan miehen kertomaan jos sille alkaa tulemaan tän vauvan kanssa sellanen fiilis että henkisesti ei enää jaksa..

Onko täällä ketään toista jolta luultavasti lähtee mopo käsistä vauvakirjan täyttämisen kanssa? Mua hiukan (mutta vain hiukan) hillitsee se että pojat ei taida välittää niin paljon vauvakirjastaan kuin tytöt, mutta kun olen tosi kova kirjoittamaan ja kuvailemaan, niin aion luultavasti etenkin aluksi kirjoittaa ylös jokaisen ekan röyhyn, leikata talteen hiuskiehkurat, ottaa kuvan siitä ekasta kakkavaipasta ja mitähän vielä kaikkea. Eikö se aina ekan kohdalla ole niin? Itse ainakin olen nyt lueskellut omaa kirjaani, ja vähän harmittaa kunnei siinä ole mitään odotusajasta, että millainen olen ollut masussa jne. Sen tiedän että äiti oksensi viidennelle kuulle asti. Varmasti vertailen sitten poikaa omaan itseeni myöhemminkin, kirjasta on niin helppo katsoa milloin hampaat on puhjenneet ja koska flippasin itseni ensimmäisen kerran selälleni jne. Ainut mikä on vähääkään mua sytyttänyt tähän mennessä, oli jokin hääkirja, missä oli lähinnä tyhjiä sivuja ja jotain valmistaskuja kuville. Voi olla että mun täytyy ostaa jokin sopivan näkönen tyhjä kirja mihin sitten itse piirtelen sukupuut sun muut.. Olen vähän miettinyt sitäkin että keskelle jätän kunnolla tilaa mahdollisille teipeille, äiti on teipannut puolet mun kirjasta ja sen teipin alla oleva teksti on ihan levinnyt. Sääli.

Sariza 27+3