Iltaa.
Varokaa, tästä tulee pitkä stoori. En oo vähään aikaan kirjotellu. Yrittänyt järjestellä kaikki kaapit pois päiväjärjestyksestä. Nyt yritän vaan miettiä, mitä vielä voin tehdä, joka ei stressais seuraavaan vuoteen
Ensinnäkin haluun avautua tästä päivästä joka on mennyt päin peetä. Noh olin kaverin perheen kanssa HopLopissa muutama tunti päivällä, jotka tuli 100km päästä tänne. Oli ihan jees, mutta ei siinä mitään voinu jutella kun lapset ravas eri suuntiin. Lähdin sieltä kotiin tuomaan pikkuneidin kotiin nukkumaan ja tää kaverin perhe lähti mäkkiin syömään ja niiden piti tulla vielä meille kahville. Mutta kuinkas kävikään, mies halusi lähteä syömästä suoraan kotiin. Se siitä kyläilystä sitten. Ja siinä samalla toisen kaverin piti tulla huomenna aamulla kahville kun miehensä remontoi niin on lapsen kanssa pois jaloista, mutta sekin peru oman tulonsa. Tämä kaveri onkin sellainen, joka peruu lähes jokaisen suunnitellun tapaamisen. Tulee vaan niiiin paska fiilis kun kaikki peruu kaikki. Kun niitä kavereita ei muutenkaan oo montaa. Ja olin just aamulla noussu vääntämään joulutorttuja jotta olis jotain kahvipöytään. Ja miehenki pakotin aamulla lidliin hakemaan kahvileipää, mutta turhaa kaikki. Ja kun tulin HopLopista, niin mies ei tykännyt kun olin tuhlannut 30e kirpparilla, jossa pikaseen kävin, niin 3 talvipukuun ja yksiin kenkiin. (Ostan vähän aina ennakkoon jos löydän hyväkuntosta.) Olivat ilmeisesti hänen mielestään kalliita. Menis ite ettimään niitä sit kaupasta kun niille olis jo tarvetta hintaan 60euroa kappale. Ja marmattipa tuo vielä siitäkin kun maksoin neidistä hoploppiin sen 8,50e kun on just yli yks vee. Mitään ei sais tehdä mikä maksaa. Sano vaan että olisit sanonut ettö on vielä alle vuoden. Minun pitäs vaan näköjään homehtua kotona. Kyllä tämän hetkinen parisuhde on enemmänkin kämppäkaveruutta kuin parisuhde. Molemmat oltu nyt reilu vuos yhtäaikaa kotona ja nyt alkaa tulla piste vastaan.
Tähän liittyen kun nuo kaverit on mitä on, niin tuli niin paha mieli, kun joululahjat olen jo lähes kaikki ostanut ja osan jakanutkin jo, että olen kavereille kierrellyt kauppoja mistä löytäsin mieluisan lahjan ja sitten mua kohdellaan noin v:mäisesti. Miettii onko ne edes ansainnut mitään lahjaa
Täällä on
makeanhimo aivan järkyttävää. Tulipa tuossa syötyä taas monta joulutorttua kun niitä vieraita ei nyt tullutkaan. Mutta ensiviikolla tämä loppuu. Painoa tullut vain sen 6kg, mutta nyt alkaa vaa'an luku jo niin ahdistaa että toivottavasti en lopeta syömistä kokonaan
Täällä
nukkuminen on yhtä pyörimistä. Silmänaluset on niin mustat että tuskin lähtevät enää ikinä pois. Mutta minkäs tälle mahamöykkärille voi ja
suonenvedot ovat alkaneet olla joka öisiä ja monta kertaa. Niitä
synnytysunia ei ole vielä tullut. Toisaalta ei ole hirveästi mitään pelkojakaan ni ehkä siksi?
Täällä kaikki
hankinnat jo tehty. Paitsi ehkä
itkuhälytintä vielä mietin ostaako vaiko ei. Jos jollain on jostain hyvää kokemusta niin otetaan vastaan
Täällä oli noin kolme viikkoa kestävät hirveet kivut jotka on varmaan ollut noita
repäisykipuja. Ainoastaan juuri istuminen tai seisominen paikallaan ei tuottanut kipua. Onneks ne ovat nyt poissa ja jäljelle jäivät vain pienemmät kivut joita sietää. Joten toivoa on sille, jolla kyseisiä kipuja tällähetkellä on.
Minäkuva alkaa ahdistaa
En ole ikinä ollut ylipainoinen, pikemminkin välillä alipainoinen, mutta vatsan seutu häiritsee toisinaan omaa silmää, varsinkin jos päällä on jotain tiukkaa ja maha jää makkaralle, vaikkei siinä välttämättä mitään ylimäärästä oliskaan. Tää mun tänhetkinen ulkomuoto ei mua häiritse, mutta se et joutuu käymään siinä vaa'alla, niin häiritsee.
Täällä tyyppi ollut neuvolasa 2 viimeistä kertaa jalat alaspäin mahassa. Ja täti sanoi, että jos on väärinpäin vielä viikolla 36, niin lähtee lähete käännytykseen. Et tää on yleensä huono ennuste jos viihtyy jossain tietyssä asennossa. Perätilasynnytystä en ota missään nimessä. Mutta voisko joku kertoa kenellä on kokemusta
suunnitellusta sektiosta et mitkä fiilikset jäi? Miten siihen sektioon valmistaudutaan? Ja toipuminen yms. Perätilasynnytyskin olis joo tosi jees, mutta jos siinä aina leikataan väliliha ja se että meneekö se hyvin niin kuin pitää ja että joutuuko siitä kuitenkin jostain syystä vielä hätäsektioon, niin en ota kyllä sitä riskiä että joutuisin "kokemaan" molemmat vaihtoehdot. En todellakaan halua että sekä alapää että maha ovat kipeitä. Mutta, sitäkin olen jo pohtinut, että jos tämä kakkonen syntyy sektiolla, niin entäs kolmannen kohdalla jos semmonen tulee joksus. Sektio suoraan vai katsotaanko tilanteen mukaan?
Karvoituksesta, esikon kohdalla mahaan tuli vaaleita karvoja, jotka eivät kyllä lähteneet pois synnytyksen jälkeen
Mutta eipä nuo häiritse.
Olo ensimmäisen synnytyksen jälkeen oli melko hyvä vaikka kipuja olikin. Epiduraalikohta oli kipeä varmaan 2 viikkoa. Se pistettiin aluks väärään kohtaan josta kipu ilmeisesti johtu. Alapäähän laitettiin "varmuudenvuoksi" tikkejä varmaan kymmenen, vaikka en edes repeytynyt eikä minua leikelty. Joka oli minusta väärin. Pystyin silti istumaan suht normaalisti. Sohvalla pidin peittoa, minkä päällä istuin.
Influenssarokotuksia ei täällä oteta. Tällä hetkellä kaikki meistä on pienessä flunssassa, mutta toivotaan että ei kuumetta tulis eikä tää tästä pahenis.
Sokerirasituksessa ei täällä tarvi käydä.
Raskausarpia olen pyrkinyt estämään bio oil öljyllä. Ekan kohdalla tuli pari pientä arpea reiteen ja kyllä, minulla on leveä lantio
Arvet on kyllä niin pieniä että niitä hädin tuskin huomaa. Nyt oon rasvaillu satunnaisesti eikä vielä arpia ole näkynyt.
Täällä mies yrittää saada mut suostumaan et neidille annettan nimeks
Essi. Eihän tuossa nimessä mitään pahaa ole, mutta haluaisin vähän erikoisemman nimen. Enkä halua tuntea ketään samannimistä, mutta mies ei sitä ymmärrä. Itse saisin kuulemma antaa sit toiseks ja kolmanneks nimeks mitä ite oon miettinyt. En tiiä. Tämäkin on niin vaikeeta.
Sairaalakassin ajattelin alottaa pakkaamaan tulevalla viikolla
mitä sinne jo pystyn laittamaan. Ei iske paniikki siinäkään asiassa.
Ai niin. Vielä siitä
lapsen kääntämisestä mahassa. Mitäs mieltä olette? Täällä aijon siitä kieltäytyä jos siihen joutuisin. Joko se lapsi tulee sieltä leikkauksella tai pää edellä. Mitä sitä on puuttumaan lapsen tarjontaan kun se voi olla silti ihan turhaa ja turhaa stressiä etenkin mulle. Sitä on muutenkin jo tarpeeksi.
Glögistä. Kuinka moni aikoo glögiä välttää. Täällä litkitty glögiä pari mukia illassa kun se on liian hyvää ja kurkkukipuakin on ollut ja tuskin siitä mitään inkiväärin yliannostusta saan?
namnam.
Kusma ja Robin 30+1 HUH HUH... kohta se on sylissä <3
Kutsuuko miehenne teitäjollain erikoisella nimellä nyt raskausaikana? täällä mies kutsuu mua virtahevoksi, ja se kun ei ymmärrä että se on haukkumanimi, eikä mikään "hellittelynimi". Kyllä siinä ei paljon positiivisia ajatuksia kulje päässä kun se tytölle sanoo mua virtahevoks. Sama oli viime raskaudessa