Tammikuun tähtöset loka- ja marraskuussa

Pakko tulla kertomaan myös tosta häpyluun? kipeytymisestä. Esikolla oli vain supistuksia ja niitä sukkapuikko pistoksia. Tän toisen kohalla lonkkakipuja ja juuri tuota häpyluun kipeytymistä. Jossain vaiheessa kaikki muut asennot paitsi paikallaan istuminen tuotti kipua. Onneks helpottanut. Nykyään oon huomannut, että mitä enemmän päivisin liikun, sitä kipeempi oon öisin. Kyljen vaihtaminen on yhtä tuskaa kun sattuu juuri johonkin häpyluuhun tai johonki. Ja jossain vaiheessa kun paineli tuota luuta ni teki kipeää. Ja pelkästään toisella jalalla seisominen sattuu myös. Onko Tiuhtilla juuri tällaisia oireita? Tuleekohan noita sukkapuikko pistoksia tokan kohalla?

Ääh mä ihan hullaannuin kun haluan kokeilla esikolla kestovaippoja vaippakuivaks opetteluun. Osaa niin hyvin tehdä tarpeet jo pottaan ja neiti 1v2kk. Huomenna suuntaan siis kirpparille ;)

Uni kutsuu :)
 
kusma Juuri kuulosti samoilta oireilta.:D Kävely ja muu touhuaminen kostautuu myöhemmin, kun ei millään meinaa päästä ollenkaan liikkumaan. Istuminen ei onneksi satu tai makaaminen, jos ei asentoa vaihda.

nelikolle Onnea!:flower: Toivottavasti kaikki hyvin.
 
Nelikolle onnea! Toivottavasti tosiaan kaikki on hyvin, kun tuli niin aikaisin. Hurjaa, eka vauva tähän ketjuun!

Täällä ollaan jo äitiyslomalla, ja olo on vaihteleva... Supistelut oli poissa pari viikkoa, mutta nyt taas alkoi. Selkä ja lonkat ovat tasaisen kipeät koko ajan. Kun on liikkumatta paikallaan jonkin aikaa, on tosi vaikea päästä liikkeelle.

Tekemistä olisi vaikka kuinka vielä jäljellä, kaikki vaatteet on pesemättä ja laittamatta järjestykseen, vaunut pitäisi putsata jne jne... Eli ei varmaan ehdi pitkästymään äitiyslomalla!

Palailen myöhemmin kirjoittelemaan lisää!

Klementiini ja poikanen 35+0 POKS
 
Heippa!

Täälläkin ollaan jo äitiyslomalla, mutta kiirettä on pitänyt enemmän kuin ennen lomaa, niin en ole ehtinyt kirjoittelemaan tänne ;) Kotia olen laitellut, siivonnut, ommellut, jne. Kyllä tämä lomailu on ihanaa, olis vaan normaaliin tapaan voimia touhuta.. Tuntuu kyllä heti joka paikassa kun vähän puuhailee (selässä, nivusissa, häpyluussa tuntuu myös mulla! Ja lisäksi tietty supistelee). Että melko rauhassa saa ottaa.

Onnea Nelikolle! Toivottavasti kaikki on hyvin sekä sulla, vauvalla että koko perheellä! :) Voi että kun ei itsekään malttais enää odottaa..

Jostain syystä minulla on ollut pitkään tunne, että tämä vauva syntyisi laskettua aikaa aiemmin.. En tiiä mistä olen sen kehittänyt, ja nyt menee tietysti ihan varmasti lasketun ajan yli ja olen ihan tulisilla hiilillä koko loppuvuoden.. Ääk! Jos näin käy, on tulokas kyllä melkoinen kiusanhenki, kun ei edes sukupuolta paljastanut, niin voisi kyllä sen verran kuunnella äitiään ja saapua maailmaan edes ajoissa!! (Nimim. Minäkö malttamaton?! :D)

Niin, mullakin on ollut niitä häpyluu(?)kipuja. Juuri samalla lailla kuin Kusmalla, että esikoisesta oli sukkapuikkokipuja, tästä ei yhtään mutta tuo toinen ihmeellinen kipu on tilalla. Mitään ei kärsi tehdä pitkään, ei istua, ei maata, ei seistä, ei kävellä. Tai no nukkuminen sujuu onneksi vielä suht hyvin, vaikka asennon vaihtaminen melkoista ähkimistä ja puhkimista onkin... Mutta olen yllättynyt että vessassa ei välttämättä tarvi vieläkään käydä yhtään kertaa kesken unien! :)

Tiuhti, hiiva on kyllä ikävä vaiva! Mullakin oli nyt ensimmäistä kertaa ikinä tässä raskaudessa, enkä myöskään tajunnut asiaa itse ennen kuin kävin neuvolalääkärillä. Onneksi mulla lähti melko helpolla pois sitten. Toivottavasti sullakin häipyy äkkiä!!

Nyt en muista mitä muuta olikaan mielessä.. Eipä siis muuta kuin hyviä vointeja kaikille, koetetaan jaksaa vielä vähän aikaa. Pian alkaa meidänkin ketju tulvia ihania uutisia :heart: :)

Mountain 35+4
 
Onnea Nelikko! :) Itellä hyppäs aivan sydän kurkkuun ku luin sun uutisen, että nytkö jo tuli ensimmäinen vauva tässä ketjussa! :D Onnea onnea! :) Toivottavasti kaikki hyvin! :)

Mä oon itsessäni myös huomannut saman, niin ku joku aiemmin kirjotti, että mitä enemmän liikun päivällä, niin sitä kipeempi oon öisin. Ja iltasin kans. Outoa kun ei vaan pysty enää läheskään samaan mitä silloon ku ei ollu raskaana... :) Onneks kohta helpottaa.. ;)

Sairaalakassista... En oo ees miettiny sitä vielä (esikoisesta pakkasin sen vasta silloon ku lähin synnyttämään), ei kai sinne paljo mitään tarttekaan mukaan :) Meillä kuitenkin mies voi tuua jälkeenpäin semmoset asiat mitä osastolla tarvin, niin en ota stressiä tästä. Mutta, varmaan ainakin vaihtovaatteet, hammasharjat yms hygieniatarvikkeet, mitä muuta..? :)

viii 31+4
 
Nyt mielenkiinnolla kuulisin niiltä, joille on tulossa kolmas lapsi tai enemmän, ni millaisia kipuja teillä on? Jos ekan ja tokan välillä tuntuu olevan selvästi erilaisia kipuja.

Täällä laitettu kassiin itelle kotiintulovaatteet, vauvalle vaatteet, shampoot yms, parit imetysliivit + suojia, suklaata, laturi, hiusharja. Siinä kai ne tärkeimmät :)

Tänään täytyy lähteä kauppaan ostamaan pakkasentäytettä. Ei tarvi olla sit koko ajan juoksemassa kaupassa :)

Kusma ja Robin 35+3
 
Sairaalakassista. Ei ole vielä pakattu ja varmaan tempaisen lähdön hetkellä vaan jotain mukaan. Viimeksi olin pakannut etukäteen ja aika paljon turhia juttuja oli. Itselle ei tarvitse oikein kuin hammasharjan ja puhtaan alusvaate+sukkaparin sekä melko minimaaliset hygieniatarvikkeet. Sairaalavaatteissa olin koko ajan. Evääksi otetut keksit ja karkit taisivat jäädä syömättä, lehdet ja kirjat lukematta. Ainiin, palelin aika tavalla toipumisvaiheessa, joten omin miehen lämpimän villatakin, tällä kertaa täytyy ottaa oma! Peittokin oli siellä niin ohut, että käytin sitä villatakkia öisinkin. Villasukatkin voisin ottaa. Lapselle sitten yksi asukokonaisuus. Ja kamera, ladattuna ja muistikortilla tyhjää tilaa! Eipä kai muuta… No itse asiassa imetysliivit + liivinsuojia olisivat kyllä tarpeen, kiitos Kusma.

Ainiin, sieltä sairaalasta kotiin lähtiessänne: muistakaa ottaa ne Liberon ja Pampersin tuotepakkaukset, jos niitä on teidän sairaaloissa jaossa. Meillä oli ja harmitti, kun unohtui ottaa. Niissä pieniä vaippoja, joku lelu yms. muuta kivaa. Ei niitä siellä kukaan meille mukaan tyrkyttänyt. Muutenkin sairaalassa pitää itse olla aktiivinen. Me ei edes tajuttu, että vauvalle voi hakea vaatteita jostain, ennen kuin joku hoitaja ihmetteli, kun meidän vauva on vaan nakuna (vaippasillaan) koko ajan. :D samoin ruuat, itselle puhdasta vaatetta, pyyhettä yms. löytyy kun osaa hakea.

Tiuhti, onpa sulla ikäviä kokemuksia imettämisestä, etenkin tuo ulkopuolisten puuttuminen asiaan ja kuulostaa kurjalta, ihmemeininkiä. :( Tuollaisia tilanteita varten pitäisi olla mietittynä jotain nasevaa takaisinsanottavaa. Onneksi sulla oli mukava neuvolantäti.

Nelikolle onnea! :flower: =) Hurjalta tuntuu.

Tellu Po
 
Hurjasti onnea Nelikolle!!! Ihan samalla tavalla kävi minulle kuin viiillä, ihan järkytyin että joko nyt?!? Mutta näinhän se on, pikkuinen tulee silloin kun tulee.

Ihan alkaa ahdistaa kun lukee teidän touhuista ja valmisteluista.;) Itse en ole tehnyt vielä mitään, kaikki on ihan levällään, vauvan omasta tilasta ei ole vielä tietoakaan, vaatteet on vielä laatikoissa, lipasto, sänky ja hoitopöytä kokoamatta, PALJON hankintoja tekemättä, sairaalakassi ei ole vielä käynyt edes mielessä... ahistaa! ;) Olen koko ajan vakuutellut itselleni, että teen tämän kaiken sitten kun olen äitiyslomalla, mutta eihän sitä tiedä mikä on vointi ja olotila silloin.

Imetyksen kanssa on joutunut "taistelemaan" useampi. Onko teillä useampaa lasta imettäneillä näkemystä siitä, ovatko imetyskokemukset vaihdelleet miten paljon?

Onko teillä on alkaneet rinnat jo vuotaa? Itselläni tuli ensimmäistä kertaa sunnuntaina aamulla sellaista paksua keltaista vuotoa. Jälleen yksi merkki siitä, että synnytys lähestyy...

Voimia kaikille särkyjen kanssa, täälläkin ilmoittautuu yksi jolla on häpyluun särkyä! Komppaan myös teitä, jotka kerroitte että liikkuminen kostautuu illalla ja yöllä. Jokainen liikkeellelähtö, asennon vaihto, kyljen kääntäminen tekee kipeää. Uni aina keskeytyy kun lonkat ja häpyluu ilmoittaa olemassaolostaan.

Monta muutakin asiaa piti vielä kommentoida, mutta ei nyt muista.
Sonatar ja Junior 32+5
 
Nelikolle paljon onnea! :) Karjaisin niin kuuluvasti luettuani uutiset, että mieskin oikein säikähti. :D

Täällä oltu äitiyslomalla jo pari viikkoa, kun alkoi nuo kivut yltyä sen verran koviksi, ettei töissä olemisesta tullut enää oikein mitään. :( Tosi pitkäksi käy aika näin kotona ollessa, kun ei oikein kroppa anna myöden ihan hirveästi puuhailla mitään. Tänäänkin olen touhunnut koko päivän kaikkea ja kyllä tuntee tehneensä taas hieman liikaa... Pahinta on nuo alapään (häpyluu/kohdunsuu?) ja mahan vihlonnat ja "puukoniskut", joihin olen muutaman kerran yölläkin herännyt asentoa vaihtaessani. Tulokasta varten alkaa olla jo kaikki valmiina, hankinnat on tehtynä ja pyykit pestynä. Vielä pitäisi silittää lakanat, viikata vaatteet kaappiin ja laittaa pienen petivaatteet valmiiksi.

Sairaalakassin sisältöä olen jo suunnitellut ja tällä hetkellä lista olisi suunnilleen tällainen:
- Imetysliivit
- Liivinsuojukset
- Hygieniatuotteet yms.: hiusharja, terveyssiteet, shampoo, hoitoaine, suihkugeeli, kasvojen puhdistusmaito, joku rasva/voide, meikkipuuteri
- Vaihtovaatteita itselle (en aio käyttää sairaalan vaatteita)
- Lämpötossut
- Vauvan kotiintulovaatteet
- Kännykän laturi
- Tavallinen- ja videokamera + vaihtoparistot
- Miehelle evästä

Muuta en nyt äkkiseltään keksi, mutta onhan tässä toivottavasti vielä aikaa miettiä. Täällä ollaan jo valmistauduttu synnytykseen hankkimalla ripsienpidennykset, ettei sitten tarvitse näyttää ihan zombielta synnärillä otetuissa kuvissa tai vaihtoehtoisesti pusertaa tyyppiä ulos ripsarit poskilla. ;) Oon harkinnut myös brasilialaista vahausta, kun tuo alapään karvoitus alkaa olla jo aivan törkeässä kunnossa niin että oikein itseäkin inhottaa. Onko muilla ollut vastaavia (ihan tyhjänpäiväisiä?) huolenaiheita?

Onko muilla mitään pelkoja synnytykseen tai yleisesti sairaalassaoloaikaan liittyen? Mun suurin pelko on se, ettei kaikki menekään hyvin ja joudutaan leikkaamaan. En siis sitä itse leikkausta pelkää yhtään, mutta olen niin kovasti toivonut alatiesynnytystä ja pitänyt sitä minulle ainoana oikeana vaihtoehtona, että pettyisin varmasti todella pahasti mahdollisesta leikkaukseen joutumisesta. :( Myös siitä toipuminen mietityttää, kun ei sitten olisikaan niin nopeasti toimintakunnossa kuin normaalin alatiesynnytyksen jälkeen.

Pelkään myös ihan hirveästi jonkun mielestä varmaan vähäpätöistä asiaa eli sitä, saammeko perhehuoneen vai emme. Meidän sairaalassa onneksi on kuulemma tosi hyvin saanut noita perhehuoneita, mutta varmaan hajoan ihan täysin, jos joudun viettämään yhdenkin yön ilman miestäni sairaalassa. Emme siis ole yhdessäoloaikanamme tainneet olla kertaakaan yötä erossa toisistamme ja sairaalaympäristö on jo muutenkin ahdistava ilman mitään ylimääräistä harmia.
 
Viimeksi muokattu:
Alexandra kyseli peloista. Itse en koe varsinaisia pelkoja, mutta kyllä sektio on esim. sellainen mihin en mielelläni joutuisi. Toki jos oma tai lapsen terveys sen vaatii, mutta muuten yhden synnytyksen kokeneena, vaikka olikin pitkä ja kivinen kokemus, valitsen saman uudestaan.

Ihan hävettää myöntää, että minulle on jotenkin hirveä tärkeää, että Junior syntyisi tammikuun eikä joulukuun puolella. Tämähän ei ole mikään valintakysymys milloin lapsi päättää syntyä tai milloin pitää esim. terveydellisistä syistä käynnistää, mutta koen että asia on minulle tärkeä. Tähän vaikuttaa varmaankin esikoisen syntyminen näin marraskuussa ja sen huomaaminen miten pieni hän on ikäryhmänsä alkuvuodesta syntyneisiin verrattuna. Toki tämä tasoittuu iän myötä, mutta nyt pienenä sen huomaa todella selvästi.

Kaunistautuminen ennen synnytystä on itselläni käynyt mielessä. Lähinnä ajattelin käydä kampaajalla, noita muita Alexandran mainitsemia en ole harrastanut aikaisemminkaan. Kynsiäkään ei passaisi ilmeisesti lakata, joten mennään ilman. Rehottava alakerta on kyllä harmituksen aihe, sinne kun ei enää näe. Mitähän tässä keksisi sen suhteen?

Viikonloppuna olisi luvassa esikoisen synttärikemut, joten siivousta, leipomista ja muuta puuhaa on edessä. Toivottavasti supistelu ei estä touhuiluja, ihan siis tykkään laittaa kaikenlaista vieraita varten. Sitten olisikin jo joulukoristelun aloittamisen aika, laitan aina pikkuhiljaa juttuja esille.

Onkohan meillä pinon päivittäjää ensi kuulle kun Kolibrinkukka on ollut viimeajat niin hiljainen? Toivottavasti Kolibrinkukka ja muut ehtivät taas tänne kirjoittelemaan!

Sonatar ja Junior 33+1
 
Moi!
Eiköhän laiteta menemään tämä viimeinenkin pätkä tähän samaan ketjuun? Näitä sivuja on niin vähän.

Onko muilla kuulunu raskauksissa poksuntaa mahassa? Äsken kuulin ekaa kertaa pari isoa poksahdusta mutta vedet eivät ole menneet, ainakaan vielä. Tässä jo valmistaudun henkisesti jos lähtö tulee. Tää tyyppi on niin aktiivinen iltasin/öisin etten yhtään ihmettele jos kalvot ei kestä sen möyrimistä. Ekan kohalla ei kuulunu muuten poksuntaa kun kerran sillon kun oikeesti vedet meni. Tässä jännäilen :)

Mut koitan nukkua :)

Kusma ja Vilkas Robin 36+1
 
Moi!

Huhheijaa täällä aletaan olla melko valmiita synnyttämään.. loppuvaiheen olot alkavat olla melko tuskaiset, paljoa ei saata tehdä ilman kipua jossakin päin kehoa :( Eilen supisteli jo melkoisesti ja heräsin keskellä yötä varmana siitä että nyt tulee lähtö synnyttämään. Vaan eipä tullut. Joten odotus jatkuu..

Minulla ei myöskään ole varsinaisia pelkoja synnytystä/sairaalassa oloa kohtaan, mutta en myöskään yhtään toivoisi keisarileikkausta! Lisäksi vähän jännittää pääseekö mieheni mukaan synnytykseen vai pitääkö mennä yksin, kun esikoiselle ei ihan satavarmaa hoitopaikkaa kaikkina vuorokaudenaikoina ole. Mutta ei auta murehtia näitä etukäteen, katsotaan miten tilanne etenee ja milloin :)

Kusma, minulla on myös pari kertaa nyt kuulunut tuota "poksumista".. Mitähän se oikein on?! Kuulostaa just siltä että kalvot puhkeais :)

Minusta voidaan hyvin jatkaa joulukuukin tähän samaan ketjuun. Hyvää joulukuun ensimmäistä siis kaikille! Ja erinomaisia vointeja!

Mountain 36+4
 
Googlettelin tuota poksumista aijemmin tänään ja netin syövereistä löyty jos jonkinnäköistä selitystä :p tuntu et lääkäritki sano ihan eriä. Ja hirveen monelle väitetty ettei sellasta voi kuulua mahasta. Itse en usko lapsen luiden napsuvan noin kovaa mahan läpi, taikka häpyluun venymiseen taikka poksumisen liittyvän omaan suolistoon. Ainoan mistä uskon et vois johtua on et lapsi ottaa sikiökalvoista kiinni ja siks poksuu. Eikös se lapsi muutenkin riko ne kalvot jos vedet menee? Tässä mun pohdintoja. Mitäs mieltä Mountain on asiasta? :)

Alapään karvotuksesta: itse en aijo siitä nyt murehtia. Eiköhän ne kätilöt oo nähny jos jonkinnäköistä pehkoa :D ja varmaan ymmärtävät vaikka itteä hävettäskin. Mut ei ekankaan kohalla tullu todellakaan mietittyä koko sairaalassa olo aikana miltä se alapää näyttää. Vai onks joku miettiny? :) ja se on vähän hankala tosiaan ite lähteä siistimään ison mahan kanssa. Mieskään suostu siistimään kun siltä kysyin :D

Täällä ei myöskään tiedetä meenkö yksin synnärille. Esikolle yks ainoa hoitopaikka ehdotus ja seki epävarma :( mut ajattelen positiivisesti ja varmasti pärjään synnärillä yksinkin jos on tarvis. En kyllä ekankaan kohdalla varsinaisesti sitä miestä tarvinnut. Nukuin melkein koko ajan mitä olin synnytyssalissa kun ei kipujakaan ollut :)

Tää rytmi on meillä ihan väärä :( mies just laitto vielä elokuvan pyörimään mut taidan laittaa silmät kiinni. Kasilta on kuitenki viimestään jo herätys.

Kusma ja Robin 36+3
 
helou,

Täällä on väsymys jo melkoinen. Huomaa että on jo loppuraskaus menossa, väsyttää koko ajan. Ja hemoglobiinikin on laskenut rautatableteista huolimatta, joten sekin lisää väsymystä...

Vihlooko muilla alhaalta? Siis vissiin siitä kohdun suuaukon kohdalta.. Mua on nyt parina päivänä muutamaan otteeseen vihlassu, johtuukohan vaan siitä kun vauva on jo niin alhaalla? Aloin miettiä että voiko ne olla sitä että pikkuhiljaa paikat avautuu, mutta ei oo kuitenkaan vihlonut supistusten yhteydessä, eikä satunnaiset supistelut oo ollut kipeitä...

Oi mountain ja kusma ootte jo noin pitkällä! 36+++ ;) Teillä alkaa olla jo jännät paikat! :D Perässä tullaan... :D ;)

viii 32+6
 
Viii:
Täällä vihlo alapäätä loppuraskaudessa ekan kohalla. Tän tokan kohalla ei oo vihlontaa ollu yhtään. Sen tilalla on näitä ärsyttäviä häpyluun? kipuja. Joo, sais tää tyyppi oikeesti syntyy vasta tammikuussa. Täällä taas miehen kanssa sellanen sota käynnissä et oksat pois :(
 
Täällä vihloo kyllä kovastikin alapäätä ja nuo vihlonnat ovat alkaneetkin jo pian puolivälin jälkeen. Aluksi ilmeni lähinnä rasituksessa, mut nyt myös levossa ja päivittäin. Tuntuu siis mielestäni kohdunsuulla, häpyluulla, nivusissa ja alavatsassa (vatsakummun alapuolella) vaihdellen. Tuskin tarkoittaa mitään muuta kuin liitosten löystymistä ja nyt mulla ainakin jo vauvan pääkin alkaa porautua hiljalleen tuonne paikoilleen. Pää alaspäin on oltu kyllä jo yli kuukauden verran. :) Perjantaina tulee 35 raskausviikkoa täyteen, että vois mun puolesta alkaa hiljalleen jo jotain tapahtuakin. :whistle:
 
Hyvä sitten etten oo ainut jolla vihloo :D

Voi kusma, toivottavasti teillä miehen kanssa asiat jo paremmin! Riitely on henkisesti älyttömän raskasta... :/

Ja Alexandra säkin oot jo noin pitkällä! :) Tää on hermoja raastavaa kun pitäis jaksaa vaan odottaa ja odottaa ja odottaa... ;) Täällä tasan 7 viikkoa laskettuun aikaan!

viii rv 33 POKS ! :D
 
Viimeksi muokattu:
Hei, onks muilla vilkkaita asukkeja? :D kohta 37 viikkoa täynnä ja tää senkun painelee pyörien menemään. Ei oo kyllä rauhottumisen merkkejä ilmassa. Tai sit tää on vaan sen pari vk pienempi et mahtuu mylläämään.

Joo, en tiiä jäänkö tähän suhteeseen kovin pitkäks aikaa enää :( täällä mies hajotti kaks ovea suutuspäissään. Toisesta melkein nyrkki meni läpi, et on vaan ajan kysymys millon se käy käsiks. Kunhan tässä nyt joskus päästään puheväleihin ni aijon antaa ehdoks et hakee apua puolen vuoden sisällä tai lähen. Se ei pysty hallitsemaan kiukkuaan. Ja itelle on jääny traumat kun omat vanhemmat on tapellu ja sitä samaa en halua omille lapsille. Onneks Esikko on vielä niin pieni ettei toivottavasti muista mitään.... :( jos se ite ei halua apua niin olkoon. En minä sitä pysty auttamaan. Sit vaan talo ja koirat myyntiin. Kyllä tätä oon päässäni miettiny jo monta päivää :(

Kusma ja Robin 36+5
 
kusma: Täällä ollaan ainakin tosi vilkkaita ja tuntuu, että pahenee vaan näin loppua kohden! :) Aiemmin oli tosi iltapainoitteisia nuo tyypin jumppatuokiot, mutta nyt kyllä mellastaa ihan vuorokauden ajasta riippumatta ja pitkiä aikoja kerrallaan. Välillä tulee jo sellainen olo, että nukkuis nyt välillä. Tsemppiä tuohon sun tilanteeseen, ei kuulosta kovin hyvältä. :(
 
Jahas mun vauvavakuutus olis sit vissiin pitäny jo ottaa, googlailin ja kattelin eri paikoista sitä, ja se olis tarttenu ottaa 3kk ennen laskettua aikaa. Se siitä sitten. En edes tiedä millaisia kaikkia vakuutuksia on olemassa, olisin halunnut sellaisen joka kattaa synnytyksen ja ihan vähän aikaa sen jälkeen, nimittäin joskus joitakin vuosia sitten NRJ:llä Aamupojat jakeli rahaa joululahjaks ja erän nuori nainen sai 120€ sellaiseen vakuutukseen. En sit tiä mist se semmoisen oli löytänyt. Ihan sama silti, ei mulla oo oikeestaan mitään jäljellä veronpalautuksista, ne meni lähinnä vuokraan ja laskuihin. :/ Mihis te muut niitä laitatte?

Kusma kuulostaa kyl aika hurjalta toi sun tilanne, mulla kanssa oli tosi karseet vanhemmat jotka oli toistensa kurkussa kiinni ihan viikoittain, etenkin jos jompi kumpi tai molemmat sattuivat ottamaan kaljaa tai viinaa. Minäkään en missään nimessä, ikipäivänä halua olla samanlainen, ja juonkin tosi harvoin. Vähän ärsytti että viimeks neuvolassa neukka puhui mulle kauheesti alkoholin ottamisesta imetysaikana, ja kun yritin sille joka väliin sanoa että en mä aio juoda ees imetysaikana, niin se vaan totes että juu juu, ja jatkoi selityksiään tutkimuksista sun muista että kuinka paljon/vähän alkoholi menee siihen vauvaan. Johtuen kait mun ulkonäöstä ja pukeutumisesta, se ei oikeesti usko että mä en juo, koska vihaan sitä itsekontrollin menetystä..

Kyl oli muuten taas jännä reissu pitkänmatkan bussilla kaupungilta kotiin, ihan jär-kyt-tä-vä teinihelvetti elämöi autossa ja huuteli v**tu sitä ja v**tu tätä, ja ne joi ihan oikeesti sitä ES:n energiajuomaa, mua otti nenään se karsee sulatetun muovipussin hajuki, hyi. Koska ne valtas kaikki hyvät paikat, ja mä en tarttenu bussia ku päälle neljän kilsan matkaan, niin istahdin sitten siihen alaslaskettavalle laverille mikä on siinä vaunupaikalla. Joku kundi joka istu siinä mun selän takana, pamautti mua nyrkillä vahingossa suoraan takaraivoon (tai oikeestaan siihen lippiksen nappiin, kyllä tuntu muikeelta) ja tiputti samalla älypuhelimensa mun kassini päälle. Sit se vaan ojensi kättään ja odotti sitä fooniaan, ja minä seisoin siinä tasan yhtä kauan venaamassa anteekspyyntöä. Jouduin tyytymään hiljaiseen "no sori hei"-lausahdukseen ja vaiks teki mieli heittää se puhelin päin naamaa niin ojensin sen kuitenkin kauniisti, istuin takas alas, ja kuuntelin sit niiden kundien läppää koko loppumatkan musta. Edessä olevat tytötki tirsku ja joku kuiskas ihan selvästi sanan läski. Onneks en oo kauheen herkkähipiäinen enää nykyään, 10v sitten olisin menny ja kiskonu siltä likalta kielen suusta ja laittanut sen vaikkapa hormonien piikkiin.. :D Olenko mä oikeesti ollut noin ärsyttävä yläasteella? Me ei olla huudeltu ohikulkijoille tai muutenkaan auottu päätämme kelleen, mut se on pakko myöntää että me räittiin ihan älyttömän paljon, välillä joku tupakkapaikka näytti siltä että sieltä olis varmaankin voinut uida kotiin.

Täälläkin on vilkas potkija masussa, välillä menee oikeen hermo siihen touhuun, ja mä kanssa toivon että toi nukkuis enemmän. Oon ruvennu miettimään että voiskohan sillä olla adhd kuten miehen toisella tytöllä on, sillä sen ex jutteli niiden tyttöjen odotuksesta joskus ja tää on ihan yhtä vilkas tapaus mahassa, se esikoinen oli kuulemma vähän liiankin hiljanen mutta tää nuorempi ja vaikeempi tapaus taas oli vilkas kuin mikä. Ihan samaa täällä, ulos asti näkee potkut ja mahan hytinät ja tutinat. Ne mä silti vielä kestän, mutta ne nyrkin iskut tuonne johonkin ihan alas syvälle on niitä kun meinaan huudahtaa ääneen välillä, ne vihlasee niin kovaa ja välillä tuntuu että meinaa mennä jalat alta. Jouduin jo kerran melkein sukeltamaan kaupassa appelsiinilaariin kun tuli niin paha tirvaisu haaroihin, jota onneks osasin puolittain odottaa, kun poju se potki minkä jakso.

Kuulostaa jännältä se napsahdus mitä en kyllä oo itse kuullut.. En pistäis pahakseni vaikka sellanen kerran pari kuuluiskin, mutta siitä(kin) voi tulla vähän epämiellyttävä fiilis kun miettii että saattaakohan vauveli vahingoittaa itteensä jotenkin. Mä oon useasti murehtinyt että jos sen napanuora menee huonosti tai se potkii istukkaa irti. Olen ehkä tuhannesti toivonut että mulla olis kotona ultra tai että nahan vois muuttaa läpinäkyväks. :D Haluaisin vaan varmistaa että kaikki on ok, ja olisin kyllä utelias näkemään missä asennossa se tarkalleen ottaen on ja millaiset mittasuhteet on. Viimeks kuitenkin nähnyt sen vaan rakenneultrassa, joka oli mitä, melkein 3kk sitten.. Sais kyllä olla vielä yks ultra loppupuolellakin jotta vois kattoa vähän niitä mittoja. Mä en luota hitustakaan mistään mahan päältä mitattuihin kohdun mittoihin tai tunnusteluihin.

Pahoinvointi ei sit vaan edelleenkään hellitä. :/ Mulle on tullut kieleen sellanen outo kipeähkö "paljas" kohta, en tiedä johtuuko se oksentelusta vai mistä, mutta se lisäs sitä että oksennus tuntuu entistäkin pahemmalta ja mausteet maistuu moninkertaisesti enemmän, ainakin tuliset. Söin mansikoita (nää on näitä vinkkejä mitä oon kuullut, jaksan edelleen aina välillä koittaa niitä rannekkeita, kamomillateetä sun muita jos niistä vaiks sattuiskin olemaan apua..) joita sulattelin ihan hetken mikrossa, ja hyi kun nekin maistui ihan oudolle, jotenkin karvaille. Mies maistoi niitä kanssa ja sanoi että kyllä ihan normilta hänelle maistuu, ehkä mun superkieleni vaan poimi sit jopa mansikoista jotain ihmeen makuja/happoja. Tuntuu entistäkin kurjemmalta kun se mitä alas saan, ei enää maistu ees hyvälle.

Sariza 33+1
 

Yhteistyössä