Moi,
päivittelenpä tänne tän aamun neuvola+lääkärikuulumiset. Ei mennyt mitenkään rohkaisevasti, ja pahaksi onneksi sattui vielä täysin idiootti neuvolalääkäri :stick: joku sellanen vastavalmistunut tyttönen (en ole siis ikärasisti, mutta tää näytti ehkä 15-vuotiaalta ja käyttäytyikin sen mukaisesti), joka oli lukenut kirjat hyvin mut ei käytännön asioista tuntunu tajuavan paljoakaan.
Paino: + 1000g/vko
RR: 87/118
HB: 112
Sf. 29 cm
Tarjonta: poikkit.
Syke: D141+
Liikkeet:++
Kohdunsuu: kiinteä ja kiinni
Pissa: puhdas
Mulla on siis muuten menny tähän asti tosi hyvin, oon edelleen jaksanu lenkkeillä reippaasti kävellen monta kertaa viikossa, parhaimmillaan 6-8km lenkkejä ja olo on ollut todella hyvä, hiukan on väsyttänyt viime aikoina, mistä toi hbkin ilmeisesti kertoo. Poikakin on ollut mahdottoman vilkas, muljaa niin että maha hytkyy:heart:
Murheena on nyt vaan sitten painonnousu. Alkuun se ei noussut lainkaan ja nyt on tullu syyskuusta asti kilo viikossa :ashamed: ja kun mä en oikein edes ymmärrä, että mistä se tulee, kun me ei syödä sipsejä/karkkeja/poppareita/tms oikeastaan lainkaan, syön vaan kotiruokaa, mutta ilmeisesti sitten enemmän kuin pitäis...Erityisesti huolestuin tosta sf-mitasta, kun se olis kuukaudessa kasvanu 9 cm
![Hämmentynyt :confused: :confused:]()
eli kaikki paino on tullut mahaan, kun muuten olen edelleen hoikassa kunnossa eikä turvotustakaan juurikaan ole..? Nyt ne suositteli sitten sokerirasitusta ja meen kyllä sinne ihan mielelläni, jos siinä vaikka onkin jotain häikkää.
Se lääkäri oli jotain ihan kamalaa, enemmän olemukseltaan kirjastonhoitaja kuin lääkäri. Kun piti kuunnella vauvan sykkeitä dopplerilla, vauva hengaili selvästi vasemmalla, paljaalla silmälläkin näki miten maha on ihan pinkeenä kun yks puskee kylkeen ja sitten tää lääkäri länttää sen dopplerpuikon oikeeseen kylkeen ja toteaa hämmentyneenä "Aika kummallista, en nyt löydä sikiön sykettä." Pari minuuttia se yritti sitten saada vauvan sykettä kuuluviin vain odottelemalla, että vauva suvaitsisi liikkua dopplerin alle, kunnes sanoin että vauva on kyllä tuolla vasemmalla. Sitten löyty hyvät sydänäänet. Sf-mitan lääkäri mittasi sen verran ronskisti, että mä olin kaksinkerroin kivusta ja selkä kaarella kun toinen painaa mittanauhaa häpyluuhun täydellä voimalla, hyvä ettei murtunu luu alta :headwall: Huippu oli se, että kymmenisen minuuttia lääkäri käytti yrittäen selvittää, onko vauva raivotarjonnassa. Sanoin sille, että välillä on, mutta useimmiten kieppuu vielä täysin ympäri ja viihtyy erityisesti iltaisin poikittain ja yrittää änkee päätä kyljestä läpi
![Nauraa :LOL: :LOL:]()
Tämä sitten siihen, että onpas huolestuttavaa ja hänpä laittaa samantien lähetteen äpolille kun toi sf on niin "epänormaali" ja vauva ei ole raivotarjonnassa, koska "siellä sikiö voidaan kääntää manuaalisesti". En tiedä onko multa sitten mennyt jotain ohi, mutta kun olen aina kuvitellut että vauvat voi vielä reilusti 30. jälkeenkin kääntyillä vähän miten sattuu ja kääntöyrityksetkin on vasta sitten jossain 35+ viikoilla...
JA kaiken huippu oli sitten sisätutkimus. En muista, että koskaan edes gynellä käynti olisi ollut niin nöyryyttävä ja kivulias. Lääkäri ei edes katsonut päin, oli vaivaantuneen näköinen ja punasteli ja kun tunnusteli kohdunsuun niin jouduin sanomaan useaan otteeseen, että "Anteeksi, mutta nyt sattuu kauheasti. AU!" Edelleen särkee alapäätä ja kotiin lähtiessä supisteli
Että sellasta. Oon nyt ollut koko aamupäivän ihan itkukurkussa tosta sf-mitasta, pelkään kauheesti muutenkin että vauva on iso, kun ollaan kummatkin miehen kanssa pitkistä suvuista, vauvat on molemmilla puolilla ollu järjestään yli 4kg...
Suuret pahoittelut omanapaisuudesta, en ole ehtinyt lukea vähään aikaan palstaa kun on ollut töissä kiirettä ja nyt on niin paha mieli ja väsyny olo, että meen varmaan suoraan vaan päikkäreille...:ashamed:
parel ja poikanen 26+6