Huii, varasin ultran! 14.7. on aika. Menee siksi niin pitkälle, että mieskin ehtii mukaan: on Kanadassa just viikot 10-12. No, ei kuulemma ole kätilön mukaan niin päivän päälle, kun en sitä seerumikoetta ota.
Mulla on eka neuvola 23.6., jolloin on viikkoja 9+1 ja terkka sanoi jo aikaa varatessa, ettei silloin vielä kuulu sydänäänet. Viimeksi neuvolassa oli kyllä ultralaite, jolla kurkattiin, että masussa on joku. Saa nähdä, ultraako nyt. Toivottavasti!
Piupula, joo, toi nitrofur on tosiaan ainakin mulle tehnyt kamalan kuvotusolon ihan ilman raskauttakin. Mulla on onneksi ainakin toistaiseksi oireet pysyneet poissa ilman lääkitystäkin. AIkanaan teini-iän virtsatietulehduskierre katkesi ekaan raskauteen, eikä tulehduksia kuulunut ennenkuin kaksi vuotta kuopuksen syntymän jälkeen, jolloin kierre alkoi uudestaan. Inhottava vaiva. :/
Tervetuloa mukaan riidankylväjä! Eihän nicki ole enne, eihän...?
pikkutoive, mua pelotti tokaa odottaessa. Esikon syntymä oli niin raju, että siitä jäi vähän huterat fiilikset. Kakkosen ja kolmosen syntymä olikin sitten niin helppo kumpikin, ettei niillä saa millään "pelkokerroinpisteitä" mammojen kahvipöytäkeskusteluissa. Kummassakin synnytyksessä ehkä viimeisen puolen tunnin supistukset olivat oikeasti kipeitä ja löysin hyvän ponnistusasennon, jossa vauva tuli ulos helposti ja nopeasti, eikä näinollen ponnistuskipuakaan tarvinnut kestää kuin minuutteja. Sen pöljyyden tein, että jäin märehtimään sitä pelkoani yksin ja menetin kyllä yöuniani sen vuoksi. Eli jos sen pelkopolin kokee hyödylliseksi, kannattaa ehdottomasti käyttää hyväksi.
Pahoinvointi ajoittuu minullakin aamuun, mikä on ihan uutta. Aiemmissa on ollut iltapainotteista, ainakin muistaakseni. Ja tämä on ollut ainoa raskaus, jossa on oksentamaan joutunut. Kolmoselta kuvotti kyllä tosissaan ja muutaman kerran tein äkkilähtöjä luokasta, kun tuntui siltä, että ykä tulee, mutta ei sitten kuitenkaan. Edelleen jaksan ihmetellä, miten erilaisia raskaudet voivat keskenään olla! Autoiluun en ole sen sijaan pahoinvoinnin huomannut liittyvän.
Nettiin pitäisi oikeasti perustaa positiivisten synnytystarinoiden saitti, missä voisi käydä lukemassa niitä stooreja, missä kaikki menee hyvin! Suurin osa synnytyksistä kai kuitenkin on sellaisia?
Memmu, muakin hirvittää mennä vaa'alle. Olen pupeltanut ihan koko ajan jotain, ettei ykäolo pääse yllättämään ja se ei voi olla näkymättä painossa... :ashamed:
Ihana, ihana ultrakuva Karhuntassulla! Sehän on jo ihan vauvan näköinenkin! Onnittelut iloisista kuulumisista!
Piupula, mulla on kans ihan hullu jännitys kaikista neuvola-/ultra-/labrajutuista, jos ne vain liittyvät vauvaan jotenkin. Ihan on taas sellainen ensikertalaisfiilis, vaikka vauva on jo neljäs. Ei tähän kai totu koskaan!
Kreecher ja Ötys 7+6
Mulla on eka neuvola 23.6., jolloin on viikkoja 9+1 ja terkka sanoi jo aikaa varatessa, ettei silloin vielä kuulu sydänäänet. Viimeksi neuvolassa oli kyllä ultralaite, jolla kurkattiin, että masussa on joku. Saa nähdä, ultraako nyt. Toivottavasti!
Piupula, joo, toi nitrofur on tosiaan ainakin mulle tehnyt kamalan kuvotusolon ihan ilman raskauttakin. Mulla on onneksi ainakin toistaiseksi oireet pysyneet poissa ilman lääkitystäkin. AIkanaan teini-iän virtsatietulehduskierre katkesi ekaan raskauteen, eikä tulehduksia kuulunut ennenkuin kaksi vuotta kuopuksen syntymän jälkeen, jolloin kierre alkoi uudestaan. Inhottava vaiva. :/
Tervetuloa mukaan riidankylväjä! Eihän nicki ole enne, eihän...?
pikkutoive, mua pelotti tokaa odottaessa. Esikon syntymä oli niin raju, että siitä jäi vähän huterat fiilikset. Kakkosen ja kolmosen syntymä olikin sitten niin helppo kumpikin, ettei niillä saa millään "pelkokerroinpisteitä" mammojen kahvipöytäkeskusteluissa. Kummassakin synnytyksessä ehkä viimeisen puolen tunnin supistukset olivat oikeasti kipeitä ja löysin hyvän ponnistusasennon, jossa vauva tuli ulos helposti ja nopeasti, eikä näinollen ponnistuskipuakaan tarvinnut kestää kuin minuutteja. Sen pöljyyden tein, että jäin märehtimään sitä pelkoani yksin ja menetin kyllä yöuniani sen vuoksi. Eli jos sen pelkopolin kokee hyödylliseksi, kannattaa ehdottomasti käyttää hyväksi.
Pahoinvointi ajoittuu minullakin aamuun, mikä on ihan uutta. Aiemmissa on ollut iltapainotteista, ainakin muistaakseni. Ja tämä on ollut ainoa raskaus, jossa on oksentamaan joutunut. Kolmoselta kuvotti kyllä tosissaan ja muutaman kerran tein äkkilähtöjä luokasta, kun tuntui siltä, että ykä tulee, mutta ei sitten kuitenkaan. Edelleen jaksan ihmetellä, miten erilaisia raskaudet voivat keskenään olla! Autoiluun en ole sen sijaan pahoinvoinnin huomannut liittyvän.
Nettiin pitäisi oikeasti perustaa positiivisten synnytystarinoiden saitti, missä voisi käydä lukemassa niitä stooreja, missä kaikki menee hyvin! Suurin osa synnytyksistä kai kuitenkin on sellaisia?
Memmu, muakin hirvittää mennä vaa'alle. Olen pupeltanut ihan koko ajan jotain, ettei ykäolo pääse yllättämään ja se ei voi olla näkymättä painossa... :ashamed:
Ihana, ihana ultrakuva Karhuntassulla! Sehän on jo ihan vauvan näköinenkin! Onnittelut iloisista kuulumisista!
Piupula, mulla on kans ihan hullu jännitys kaikista neuvola-/ultra-/labrajutuista, jos ne vain liittyvät vauvaan jotenkin. Ihan on taas sellainen ensikertalaisfiilis, vaikka vauva on jo neljäs. Ei tähän kai totu koskaan!
Kreecher ja Ötys 7+6