Täällähän on ollut jännät ajat sillävälin, kun olin poissa. Pantsu jännittävää kuulla, että se synnytyksen käynnistyminen voi tosiaan olla noin pitkällistä, itse kun sitä jotenkin kuvittelee vielä, että sitten kun se alkaa niin se alkaa. Olen kuitenkin kuullut, että varsinkin ensisynnyttäjät usein käyvät parikin kertaa sairaalassa väärän hälyytyksen takia.
Eilen palauduttiin kotiin. Lähdettiin sitten torstai-iltana ajelemaan kohti turkua, kun tuli jotenkin sellainen olo, ettei sitä oannut kotona enää olla, kun ei tiennyt kuoleeko ystävä tänään vai kuukauden päästä. Lähdin siis miehelleni kuskiksi, hän kun oli ihan poissa tolaltaan. Oltiin yö miehen kaverin isän luona, tai istuttiin pöydän ääressä klo viiteen aamulla ja juteltiin ja itkettiin. Olipa kyllä lohdutonta, isä menettämässä poikaansa, ei sille surulle ole määrää, ja samaan aikaan minä ja mieheni odotamme koska meidän poika päättää syntyä, tälläkin reissulla oli sairaalakassit mukana, jos tuleekin äkkilähtö. Aamuyöstä ajettiin miehen veljen luokse turkuun nukkumaan ja päivällä käytiin siellä syöpäosastolla. Veti kyllä aika hiljaiseksi. Vieräilu oli silti hyvä ja jäi hyvä mieli. Elinajan ennuste on nyt sitten viikkoja tai kuukausia, riippuen voidaanko sädehoidot aloittaa uudelleen, nyt ne olivat aiheuttaneet aivoverenvuodon, joka sekin olisi saattaanut tappaa hetkessä. Kyllä sitä itse pitäisi muistaa jokapäivä nauttia elämästä ja tehdä asioita jotka tekevät onnelliseksi, ikinä ei tiedä kuka lähtee seuraavana, ja kenen elämä päättyy ensin. Anteeksi avautuminen, teilläkin on varmasti muuta mietittävää nyt, pakko vaan johonkin vähän purkautua. Lähinnä fyysisesti hyvin voimaton olo, ja henkisesti tietenkin vakea saada elämä yhtäkkiä taas raiteilleen. eipä pieni syntyis aivan nyt, että saataisiin vähän voimia synnytykseen.
Mulla on nyt vaan alkanut häpyluuta vihlomaan ihan hirveästi, eilen oli taas yksi hirveän kova ja kipeä supistus. Nivelet on niin löysät, että käveleminen on hankalaa.. En voi uskoa, että tämä kaveri enää montaa viikkoa itseään odotuttaisi. Onhan se ihana sada käärö silti mahdollisimman pian syliin.
Pantsulle kovia supistuksia kaupunkireissulle Mukavaa viikonloppua koko mammaporukalle! Ihanaa, että elämä jatkuu, ja me ollaan kaikki saatu vaikeuksista huolimatta maailman ihanimmat lapset kohtuihimme kasvamaan. Kyllä niitä hyviäkin asioita vielä tapahtuu. :heart:
Haltia ja peikko-poika 36 + 6 huomenna poksutaan
Eilen palauduttiin kotiin. Lähdettiin sitten torstai-iltana ajelemaan kohti turkua, kun tuli jotenkin sellainen olo, ettei sitä oannut kotona enää olla, kun ei tiennyt kuoleeko ystävä tänään vai kuukauden päästä. Lähdin siis miehelleni kuskiksi, hän kun oli ihan poissa tolaltaan. Oltiin yö miehen kaverin isän luona, tai istuttiin pöydän ääressä klo viiteen aamulla ja juteltiin ja itkettiin. Olipa kyllä lohdutonta, isä menettämässä poikaansa, ei sille surulle ole määrää, ja samaan aikaan minä ja mieheni odotamme koska meidän poika päättää syntyä, tälläkin reissulla oli sairaalakassit mukana, jos tuleekin äkkilähtö. Aamuyöstä ajettiin miehen veljen luokse turkuun nukkumaan ja päivällä käytiin siellä syöpäosastolla. Veti kyllä aika hiljaiseksi. Vieräilu oli silti hyvä ja jäi hyvä mieli. Elinajan ennuste on nyt sitten viikkoja tai kuukausia, riippuen voidaanko sädehoidot aloittaa uudelleen, nyt ne olivat aiheuttaneet aivoverenvuodon, joka sekin olisi saattaanut tappaa hetkessä. Kyllä sitä itse pitäisi muistaa jokapäivä nauttia elämästä ja tehdä asioita jotka tekevät onnelliseksi, ikinä ei tiedä kuka lähtee seuraavana, ja kenen elämä päättyy ensin. Anteeksi avautuminen, teilläkin on varmasti muuta mietittävää nyt, pakko vaan johonkin vähän purkautua. Lähinnä fyysisesti hyvin voimaton olo, ja henkisesti tietenkin vakea saada elämä yhtäkkiä taas raiteilleen. eipä pieni syntyis aivan nyt, että saataisiin vähän voimia synnytykseen.
Mulla on nyt vaan alkanut häpyluuta vihlomaan ihan hirveästi, eilen oli taas yksi hirveän kova ja kipeä supistus. Nivelet on niin löysät, että käveleminen on hankalaa.. En voi uskoa, että tämä kaveri enää montaa viikkoa itseään odotuttaisi. Onhan se ihana sada käärö silti mahdollisimman pian syliin.
Pantsulle kovia supistuksia kaupunkireissulle Mukavaa viikonloppua koko mammaporukalle! Ihanaa, että elämä jatkuu, ja me ollaan kaikki saatu vaikeuksista huolimatta maailman ihanimmat lapset kohtuihimme kasvamaan. Kyllä niitä hyviäkin asioita vielä tapahtuu. :heart:
Haltia ja peikko-poika 36 + 6 huomenna poksutaan