+++TAMMI-HUHTIKUUSSA 2009 LAPSETTOMUUSHOIDOISTA PLUSSANNEET+++

Meillä on kaksi kisua. Tyttö on selkeästi mamihahmo ja vissiin välillä kuvittelee ittekin olevansa raskaana. Poika on sellainen vlili vilperi. Ihmeen hyvin ne on antaneet noiden tavaroiden olla rauhassa.
Mä aloitin eilen pesee noita vauvan vaatteita. Tuntui, että niitä alkoi olla joka paikassa, niin oli pakko alkaa touhuamaan. Huomasin samalla, että onpas niitä kertynyt. Ei tartte ostaa enää yhtään pientä vaatetta.

Minä saan varata sen sairaalaan tutustumisen kun on rv 30 täynnä. Kiva mennäkin käymään siellä, niin tietää mihin sitä sitten on menossa. Marras- ja joulukuussa on sitten vielä kaksi perhevalmennusta. Toiseen tulee ihan pikkuvauva näytille ja saa kysellä kaikenlaista.

millis ja liinu 28+3

 

millis: Meillä kissat kyllä kiipeävät tyhjään pinnasänkyyn, mutta muuten eivät ole osoittaneet suurta mielenkiintoa vauvan tavaroita kohtaan. Meillä on myös vaatteita tarpeeksi, olenkin pyytänyt tulevilta isovanhemmilta ja muilta, että ostaisivat jo isompia kokoja, jos jotain haluavat ostaa.

ON: Äh, heräsin taas hirmu aikaisin, enkä saanut enää unta. Eilen oli aika tuskainen päivä. Heräsin oikea lonkka kipeänä ja sitä aristi koko päivän. Lisäksi tuntui, että vauva painaa keuhkoja, enkä saa kunnolla henkeä. Piti lähteä kesken kaiken pois luennoltakin, kun tuntui, että pökrään ihan just! :kieh: Lisäksi oli muutenkin vähän känkkäränkkä-päivä, tuntui, että olen pelkkää mahaa, en jaksa mitään, kävely tekee kipeää mahaan ja lonkkiin, ja näytän valaalta. :ashamed: Onneksi iltaa kohti helpotti. Askarreltiin kavereiden kanssa joululahjoja. Oli oikein terapeuttista.

Yhdeksältä on neuvola. Tulen sitten kertoilemaan kuulumisia.

-Pantsu ja pikku-ukko 34+1

 

Ja sitten niitä neuvolakuulumisia:

RR: 119/73
Paino: +400g/vko, nyt tullut yhteensä 11,8 kg:a
Pissa puhdas
Hb:tä ei mitattu
Sf-mitta: 29,5-30 cm:ä, ukkelin peppu niin kiinni kylkiluissa, että oli vähän vaikea mitata
Tarjonta edelleen rt, sykkeet 140 ja liikkeet ++

Kahden viikon päästä on lääkärineuvola, jossa tehdään synnytystapa-arvio. Hengenahdistus on kuulemma ihan normaalia, etenkin kun vauva on niinkin ylhäällä kuin tämä kaveri. Jälleen todettiin, että on aika kiinteäpeppuinen kaveri.

Mitäs mieltä muuten olette, jatketaanko jutustelua tuolla vauvapuolella? Eihän tässä vielä mikään kiire sinne ole , mutta alkaa sekin pyöriä jo mielessä. Kerhopuolella toki on kiva rupatella, mutta olen kyllä tykännyt vaihtaa kuulumisia täälläkin.

-Pantsu ja kiinteäpeppuinen napakeisari 34+1

 

Huomenta kaikille!

Ihana pikkupakkanen tuolla pihalla. Pienen käveyn jälkeen maistuu kuuma kaakao Kävin eilen siellä äippäpolilla, jossa todettiin että kohdunkaula on pehmennyt mutta ei (ainakaan vielä) lyhentynyt. Eli ei hätää toistaiseksi. Pitää ottaa rauhassa ja käydä vielä kontrollissa parin viikon päästä. Ultrassa katsottiin myös vauvan vointia, joka oli hyvä. Meijän vauva on ottanut paikkansa vatsasta poikittain. Pää on tuossa oikean puolen kylkiluiden alla ja jalat vasemmalla. Just aiemmin sanoin miehelle, että tuntuu liikkeet oikeastaan vain toiselle puolella ja eipä tuo ihme!

Verenpaineet oli kunnossa ja sain käskyn aamupissasta tehdä kunnon testin. Sain kotiin kaikki materiaalit, kaksi purkkia ja kolme pientä koeputkea, jotka piti tänään palauttaa omaan neuvolaan. Ja kun sinne menin niin en löytänyt omaa neukkutätiä sieltä ja jouduin jättämään näytteet vaan sinne näytehuoneeseen. Jätin vielä soittopyynnön jollekin toiselle hoitajalle että jos se hoitaa ne eteenpäin. Mitään ei ole vielä kuulunut. Toivottavasti soittavat pian. Näytteet kököttävät nyt yksin siellä huoneessa Klamydian ainakin ottavat noista ja sitten jotain bakteerinäytteitä.

Inhottava kyllä Pantsulla toi hengittämisen vaikeus. Toivottavasti vauva kohta lähtisi vähän laskeutumaan kohti uloskäyntiä. Silloin kai se vähän helpottaa. Mulle ainakin sopii mainiosti vauvapuolelle siirtyminen sitten samassa porukassa. Saapi sitten tukea vähän eri asioissa muilta. Tuntuukin että nyt jo päivittäin tulee pohdiskeltua että miten sitä sitten pärjätään. Ensimmäinen molemmille niin pientä jännitystä on jo ilmassa. Nyt etenkin kun jotenkin näiden suppareiden ja kohdunsuun kanssa rupesi jo valmistautumaan että josko se kaveri sittenkin päättäisi tulla maailmaan jo ennakoitua aiemmin. Nyt saatiin vielä vähän lisäaikaa. Sängyn ym osto rupesi myös miestä kiinnostamaan paljon enemmän.

Mitä siinä synnytystapa-arviossa tapahtuu? Tapahtuukohan se ilman ultraa ja pelkästään käsikopelolla? ja kuka sen tekee ja tehdäänkö se kaikille? Täällä näistä neuvolakäynneistä ei paljoa etukäteen kertoilla.

Vointeja taas kaikille. Pitää yrittää taas ruveta pakertamaan kouluhommia välissä että saa taas iltapäivällä surffailla

 

PERHONE: Mulle tehtiin synnytystapa-arvio sairaalassa ja ultralla eka katottiin ja sit sisätutkimuksen teki ja kopeloi lantion kokoa. Ei sattunut eikä musta ollut kummoisempi kun normi tutkimuskaan. Mulla on sellainen käsitys, että jos on lyhyt synnyttäjä ts.alle 160 niin tehdään tuo arvio automaattisesti tai jos vauva on perätilassa. Mullahan oli silloin molemmat syyt, mutta vauvelihan sit samalla reissulla käännettiin raivotarjontaan..

Bartsu ja Marianne 36+6

 

Bardolino -kiitos tiedoista. Eli eiköhän nuo neuvolasta sitten sitä varaile jos tarvetta on. Pituuden puolesta pitäis olla ok. Muutoinkaan en ole varsinaisesti pienikokoinen.

Millis -piti sulle vastailla jo tuossa edellisessä viestissä mutta unohdin -ylläripylläri- Mulla menossa nyt siis 25+0 eli laskettu aika häämöttää tuolla tammikuun lopulla. Pitkä aika on vielä odottaa jos tästä ei enää töihin pääse mutta onneksi nyt saa kuitenkin vähän liikkuakkin.

 

perhone: Meillä tehdään synnytystapa-arvio ihan vaan neuvolassa ilman ultraa. Mun käsittääkseni se tehdään kaikille odottajille. Minä olen 170 cm:ä ja vauvakin raivotarjonnassa, mutta haluavat silti käsikopelolla tarkistaa lantion koon suhteessa vauvan kokoon. Tarkempaan syyniin joutuu sitten äitiyspolille, jos on jotain erikoista, esim. raskausajan diabetes, tai pienikokoinen tms.

Mua kanssa alkaa jo jännittää tuleva vauva-aika. Etenkin nyt, kun tästä eteenpäin ei enää estellä, jos vauva päättää lähteä syntymään. Onneksi näyttää siltä, että viihtyy vielä hyvin tuolla yksiössään, kun ei ole laskeutunut.

Me tilattiin eilen vaunut, tosin tulevat vasta marraskuun alussa, kun ei haluttu niitä tänne muuttolaatikoiden keskelle. Mietimme vielä itkuhälyttimen hankintaa. Uusi asunto on kaksikerroksinen, joten jos nukuttaa ulkona ja on itse yläkerrassa, ei varmaan kuule vauvan itkua. Ja tietysti sama toisinpäin, jos vauva nukkuu yläkerrassa ja ovi on kiinni. Tähän pienempään asuntoon ei varmaan olisi hankittu, koska parvekkeelle näkee niin hyvin ja etäisyydet on pienet.

 

juuh jatketaan vaan jutustelua vauvapuolella. Ainakin mun puolesta.

 

PERHONE Riippuu kaupungista.. Nyt kun väliaikaisesti vaihdettiin asuinpaikkakuntaa niin täällä ei tehdä automaattisesti synnytystapa-arviota, ellei aika selkeesti epäillä että olis hyvä tarkastaa tilanne. Mulle tehtiin viimeisen neuvolalääkärikäynnin tilalla, kun proffa piti opetusta neuvolalla, sillä ehdolla et hyväksyy kandit mukaan. Ihan käsikopelolla se tehtiin. Jos sitten epäillään että on liian ahdas tms. asia tarkastetaan magneettikuvauksella. Vaikka oon hoikka niin lekuri totes että kyllä täältä mahtuu tuleen mitä vaa . Eikä ulkoisesti leveä tai silminnähden kookas lantiokaan aina kerro että kanavat olisi leveät, luut voi olla muodostunu ahtaalle ja vastaavasti laiha/kapealantioisella voi asia olla toisinpäin.
Ja niin, hyvä et sullaki alakerrassa kaikki hyvin!!

PANTSU hyvä et neuvolassa kaikki ok! Joo, hengenahdistus vaivaa täälläkin.. eiköhän se helpota viimestää ku pieni on maailmassa Ärsyttäväähän se on, etenki öisin.

Täällä ei oo mitään sairaalaan tutustumista, mutta en mä sitä silleen kaipaa.. No, kaikessa säästetään .. Mrr.. Mut ei siinä, mies toimii oppaana

Tänään oli sitten se äippäpolin tarkastus ton painonnousemattomuuden takia. Jumankauta.. (ANTEEKSI )Jos ylipainoisia syyllistetään painosta monestikin niin voin kertoa, että kun kyse laihuudesta niin silloinkin saa kuulla aika moista tekstiä. Asenne oli alkuun vähän se et onko mulla syömishäiriö ja tarviinko mä ravitsemusterapiaa jne.. Pikkusen paha mieli tuli.. Koska en todellakaan leiki syömisellä ja ihan tarpeeks painetta ollu koko ajan siitä muutenki et saahan lapsi kaiken mitä tarvii!! Tottakai mä ymmärrän että asiat pitää kartoittaa, koska kaikkea on maailmassa mut silti :/ Onneks mies sanoi ,että nainen syö kyllä ja kaikkea syökin!
No, kumminkin, ultrassa nähtiin tosi virkee, liikkuvainen ja vk vastaava hyväpainoinen (n.2800g) baby :heart: Kaikki osat ja elimet ja muut oli niinku pitääkin . Eli niin se vaa on, lapsi ottaa omansa, äiti korkeintaan kärsii. Kivi putos sydämeltä. Näinpä lääkärikin totes, että ei painonnousu ainoastaan kerro hyvinvoinnista. Se mikä kärsii loppujen lopuksi on oma jaksaminen.

Kohdunkaula oli lyhentynyt, nyt n. 2cm ja sormelle auki. Lääkärin mukaan ok, voi valuttaa jossain vaiheessa limatulppaa jne. Mutta erittäin suurella todennäk. lapsi ei tule syntymään ennen laskettua aikaa. Vaikka kuulema saa tulla jos tullakseen

Että sellasta tänne. Jatketaan suklaan syöntiä
Kauniskuu 36+5

 

Muistaako kukaan mua enää ja huolitteko enää mukaan. Kirjoittelin alussa täällä aktiivisesti, mutta sitten elämässä tapahtui kaikenlaista ikävää, kiire oli hirveä ja ei ollut enää voimia ja aikaa palstailuun, kun pinot etenikin niin nopeasti. Nyt kun synnytys alkaa lähestyä ja päiviin kuuluu lähinnä makoilua olen taas vertaistuen tarpeessa ja käynyt teidän pinoa täällä lueskelemassa. Itsellä on siis laskettu aika 6.12 ja poika on mitä todennäköisimmin tulossa. Tamisaareen olemme edelleen menossa synnyttämään, kun taidetaan ehtiä enen sulkemista, mutta Espoossa asutaan. Esikoistamme odotamme ja 1 ICSI hoitojen 1 pakastetun alkion siirrosta alkoi raskaus.

Raskaus on sujunut normaalisti, mutta nyt olen sairaslomalla äitiyloman alkuun asti, kun kohdun kaula oli alkanut pehmentyä, aueta ja lyhentyä. En tiedä onko tilanne oikeastaan vakava 4 cm on kuulemma vielä koko pituus, josta 2 cm kiinni ja kaksi auki. Supistelulääkkeitä määräsi lääkäri otettavaksi jos tarvis. Närästys on hirveä vaiva. Melkein ruoka kuin ruoka alkaa närästää, jos sitä syö vähänkin liikaa ja illalla nukkumaan mennessä on joskus pakko ollut oksentaa, että olo on edes vähän helpottanut. Mitään konsteja helpotukseksi en ole löytänyt. Yöt alkaa olla tukalia. Kaikissa asennoissa paikat puutuu. pissahätä on jatkuvasti ja kun yritän nousta sängystä lantion nivelet on niin löysät ja oikean puoleiseen pakaraan pistää kuin veitsellä pistäen siten että joudun tukea ottaen hiipiä vessaan.

Vauva on hirveän aktiivinen liikkumaan. Viikko sitten rv 31 + 5 ultralla kokoarvio oli 1950g eli ihan keskikäyrällä mennään. Vauva on raivotarjonnassa ja lapsivetä on normaalin verran, myös napanuoran virtaukset oli ok. Neuvolassa tiistaina 32 + 2 oli paino noussut kokonaisuudessaan 10kg, sf oli 30,5, sykettä ei meinattu pystyä kuuntelemaan minuuttia kun toinen nukkui ja käänsi hoitajalle selkäänsä. kuitenkin oli 127 muistaakseni, verenpaineet oli 120/74 olleet mulla hyvin tasaiset, hb oli laskenut 117 ja käski aloittaa rautalääkityksen aluksi kerran viikossa. liikkeet merkittiin ++ pissa oli puhdas. Meillä synnytystapa-arvio tehdään myös neuvolalääkärissä ihan käsillä kokeilemalla. En sitten tiedä siitä mitään muuta.

Nyt siis rv 32 + 4 menossa ja melkein kaikki vauvalle jo hankittu, kun on ollut nyt tässä aikaa netissä pyöriä ja tilailla kaiken näköistä Myös minulla alkaa vauva-aika pyöriä mielessä ja hieman jo jännittää tuleva synnytys. Mietityttää kuinkakohan aktiivinen vauva on, kun tuntuu liikkuvan vatsassa ihan jatkuvasti niinkuin väkkärä.

Hyvä vointeja kaikille. Lueskelen teidän kuulumisia tässä kun päivien mittaan ehdin. Ihanaa, että olette kaikki päässeet tänne loppuun asti, nyt vauvat jo mitä todennäköisimmin selviävät, vaikka syntyisivätkin.

Muoks pantsu vstaan ennemmin tähän pinoon.. monesti olen teitä kaivannut, mutta kynnys palata takaisin oli suuri, kun mielestäni inhottavasti katosin vain. En vaan silloin jaksanut, ehtinyt pysyä remmissä mukana. Nyt kuitenkin elämä taas hymyilee, ja raskaus on pitänyt mielen kuitenkin iloisena ja itseni elämässä kiinni.

 

Niin joo, ja joku kyseli siitä istuka sijainnin haitoista, jos on alhaalla edessä. Mulla oli alussa alhaalla ja edessä, jonka takia siis ultrattiin nyt uudestaan. Istukka oli noussut kohdun kasvaessa ja synnyttäminen alakautta on mahdollista. Se mitä käsitin lääkärin ja hoitajan puheista kun istukan huomattiin olevan alhaalla oli että muuta haittaa siitä ei ole, mutta voi olla este synnyttää alakautta. Jos istukka on kohdun suulla se tod näk irtoaa ennen kuin vauva syntyy ja silloin vauvalla on vaarana kärsiä hapen puutteesta. Ja vielä istukka voi ilmeisesti ollo etinen eli ihan kohdun suu päällä jolloin se on hankala siinä mielessä, että saattaa vuodella raskausajan. Yleensä istukka kuulemma kuitenkin nousee pois kohdun suulta kun kohtu kasva. Näin siis mullekin kävi, ja mitään haittaa täsä ny ei sitten enää ole.

 

haltia: Tottakai saat hypätä vielä remmiin mukaan! Onhan tässä vielä tätä odotusta jäljellä itse kullakin. Ymmärrän hyvin, että kun elämässä tapahtuu paljon kaikkea, jää palstailukin vähemmälle. :hug: Etkä ole ainoa, joka täältä on kadonnut, se on varsin yleinen ilmiö. Mutta mukaan saa tulla tietysti uudestaan!

Onnea pojasta! :heart: Täällä on kanssa aktiivinen pikku-ukko. Olen jostain lukenut, että masussa kovasti möyrivät olisivat syntymän jälkeen rauhallisia. Sitä olen yrittänyt itselleni hokea, kun ukkeli potkii kylkiluita ja nyrkkeilee virtsarakkoa vasten.

Mulla on myös noita lantio-ongelmia nukkuessa. Johtuu varmaan juuri siitä löystymisestä. Vasta ihan tässä loppuvaiheessa olen heräillyt öisin pissalle, tosin viime yönä nukuin niin sikeästi, etten herännyt. Närästys ei onneksi ole palannut. Se oli alkuvaiheessa ihan kamalaa!

Kauniskuu: Olipas vähän nuiva äippäpolikäynti. Hyväähän ne tarkoittavat, mutta voisihan sitä vähän ystävällisemmin kysellä. :kieh: Onneksi mies piti sinun puoltasi! Hyvänkokoinen vauveli teillä on jo. Toivottavasti sulla itsellä nyt voimia riittää loppuun saakka! :hug:

ON: Kävimme eilen katsomassa uutta asuntoa. Se oli kyllä tosi kiva! Pakkasin eilen myös kotiutumisvaatteet sairaalakassiin. En varmaan muuten olisi näin aikaisin sitä tehnyt, mutta kun muuton takia pitää alkaa laittaa tavaroita kasaan. Ei sitten siinä kiireessä tarvitse alkaa kaivella muuttokuormaa, jos vaikka lähtö tulisikin etuajassa. Laitoin vauvalle mukaan bodyn, pitkälahkeiset villavaippahousut, fleecetakin, tumput ja sukat sekä villaiset versiot molemmista, kypärämyssyn ja toppahatun sekä vanuhaalarin. Eiköhän niillä pärjää.

Itselleni pitäisi hankkia vielä kestositeitä ja -liivinsuojia sekä imetysliivit. Oletteko jo katselleet noita liivejä? Mitkä olisivat hyvät? Carriwellin liivejä olen kuullut kehuttavan ainakin.

-Pantsu ja napakeisari 34+3

 

Pantis Toivottavasti tuo uskomus masussa möyrijöiden rauhallisuudesta pitää paikkansa ei sillä, tietysti vauva saa mennä niinkuin parhaaksi katsoo, mutta olisi se ehkä ainakin alkuvaiheessa helpompaa, nyt tuntuu välillä, että kun bussin tärinässä täydelä rakolla yrittää sinnitellä ja kaveri alkaa pyörimään ympyrä potkien kylhiluihin ja puskien virtsarakkoon olo on lievästisanottuna tukala.

Sairaalalaukun pakkaamista minäkin olen vähitellen miettin, että mitä kaikkea sinne pitäisi laittaa.. Imetysliivejä mulla on jo neljät, kun rinnat ovat kasvaneet 2 kuppikokoa. Ystäväni, joilla on jo lapsia sanoivat, että kannttaa ostaa jo raskausaikana imetysliivejä, että rintojen koko sitten tasoittuu, vaikka synnytyksen jälkeen olisikin isommat, että turha ostaa raskausaikana isompia tavallisia liivejä. Nämä mun on ihan extempore kap ahlista ostetut liivit. Olivat edulliset ja mielestäni ihan hyvät. lapussa luke motherline, ja eipä siellä kapahlissa tainnut muita liivejä ollakaan. Täytynee ostaa jonkun muun merkkiset vielä isommat sitten synnytyksen jälkeen käytettäviksi.

Onko teillä muilla tullut jo maitoa rinnoista. Itse ihan ihmeissäni olin, kun huomasin, että nännejä puristaessa ihan selvää maitoa tulee tippoja. Kestoliivinsuojia olen minäkin hankkimassa, en vaan haluaisi niin räikeän kuviollisia mitä netissä olen nähnyt myytävän, mistäköhän saisi jotain hillitympiä?

Oletteko ostaneet/ostamassa vauvalle pientä toppapukua? itse olen miettinyt, että vaikka tuo äitiyspakkauksen puku on musta ihan kiva, niin onko se sitten iihan liian iso. Toisaalta harmittaa, jos se jää käyttämättä.. Ja riittääkö vauvalle ihan vain kevyttoppapuku, tai ohut sellainen samettinen puku, prismassa olen nähnyt ihan söpöjä samettisia pukuja, mutta ne näytti melko ohilta, toisaalta vauva on aina lämpimässä makuupussissa, ja alle saa villa vaatteita niin paljon kuin tarvitsee.

Niin joo, ja meillä on kahden viikon päästä tulossa pienet häät. Hieman ihmetyttää, miten jaksan enää siinä vaiheessa olla morsian, ja puvun ompeleminen tuntuu mahdottomalta, kun en ole vielä edes aloittanut. Täällähän oli muitakin vastikään avioituneita. Millis ja Pantis? suuret onnittelut :heart: Meillä tosiaan ihan vain maistraattiin tulee perheet ja sitten juhlat on seuraavana päivänä kotona, sinne sitten tulee jonkin verran enemmän porukkaa. Silti hieman kammottaa etukäteen, miten jaksaa..

 

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!

haltia: Ihanaa, teilläkin on häät! :heart: Oikein paljon onnea näin etukäteen jo ja jaksamista järjestelyiden kanssa! Toivottavasti saat apua, niin pääset nauttimaan juhlista itsekin.

Meillä on itseasiassa kaksi paksumpaa pukua vauvalle sen äitiyspakkauksen toppapuvun lisäksi. Pienempi on 56 cm vanupuku, jolla ajattelin vauvan kotiutuvan. Toisen sain äidiltä, se on vähän isompi toppapuku, koosta en ole varma, kun se on käytettynä ostettu. Veikkaan, että noilla me pärjätään kyllä hyvin tämä talvi.

Mulla ei vielä tule maitoa rinnoista. Iguleellä on niiden vähän räikeimpien kuviollisten lisäksi myynnissä yksivärisiä kestoliivinsuojia.

ON: Meillä oli lauantaina mielenkiintoinen yö. Yhdeksän jälkeen mulle tuli vähän hassu olo ja pikkaisen supisteli. Pari ystävää oli vieraana ja pelailimme lautapelejä. Ennen yhtätoista mun oli pakko mennä makoilemaan sohvalle ja siinä huomasin, että supistuksia tulee n. 20 minuutin välein. Sanoin asiasta miehelle, ja tunnelma keittiössä sähköistyi heti. Kaverit lähtivät puoli kahdentoista maissa ja minä menin suihkuun. Supistuksia tuli, mutta oli tosi vaikea sanoa koska ne loppui ja koska alkoivat, maha oli kova lähes koko ajan. Puoli yhden jälkeen supistuksia tuli jo 15 minuutin välein ja olivat oikeasti jo kivuiliaita. Kesto oli kuitenkin vain 15-20 sekuntia. Mies lämmitti kaurapussin ja se lievitti ihanasti alavatsan kipuja. Puoli kahden jälkeen supistukset kuitenkin alkoivat hiipua ja kahden aikaan mentiin miehen kanssa sänkyyn. Nukahdin joskus kolmen jälkeen.

Soitin aamulla synnärille, mutta kätilö sanoi vain, että noita ennakoivia supistuksia voi tulla hyvinkin säännöllisesti ja sitten taas loppua. Kohdunsuuta kypsyttelevät, mutta eivät kuitenkaan käynnistä vielä synnytystä. Näillä viikoilla ei enää estellä, jos vauva lähtee syntymään, minkä kyllä tiesinkin jo. Ei silti ukkelin tarvitsisi ihan vielä tulla!

Eilen olin ihan naatti valvotun yön jälkeen. Illalla tuli yksi ihan selvästi kipeä supistus, muuten oli aika iisi päivä niiden suhteen. Saa nähdä millainen tilanne on ensi viikon neuvolalääkärissä, onko jotain tapahtunut tuolla kohdunsuulla ja jos on, niin mitä.

-Pantsu ja pikku-ukko 34+6

*muoks. Ai niin, ja tänään alkoi virallisesti äitiysloma! Jee!

 

PANTSU: Mulla välillä suppareita tulee ihan muutaman minuutin välein, mutta loppuu sit kun seinään. Ja muutama viikko sitten ei ollu kohdunsuulla tapahtunut mitään. Saas nähdä kuin monta viikkoa saa vielä näitten suppareitten kans jännätä..

Bartsu ja Marianne 37+4

 

bartsu: Mulla oli pehmentynyt kohdunsuu ihan niistä kivuttomista supistuksista. Mutta mun tuurilla nämä kivuliaat ei saa mitään aikaiseksi ja manailen täällä vielä joulukuun alussa, kun mitään ei tapahdu. Tosiaan, eipä tässä ole vielä kiire synnyttämään, tuntuu, että kaikki on ihan kesken ja tekemistä riittää...

 

Pantsu Tosiaan melko jännitävä yö ollut teillä. Tämä on aika outoa, kun alkaa synnytys oikeasti lähestymään, ja ajatus lapsen saamisesta tosissaan konkretisoituu. Mitään aavistusta ei ole miten se synnytys sitten oikeasti alkaa.

Häihin saan järjestysapua onneksi muilta. Äiti ja sisko ovat lupautuneet leipomaan, ja täytynee sisko pyytää tänne sitten edeltävällä viikolla siivoamaankin, kun on lomalla silloin Odotan kyllä ihan innolla häitä, vaikka hieman jaksaminen jännittääkin. Mukavaa liittyä rouvaihmisten joukkoon Mistä tulikin mieleen, että annoitteko jotain huomenlahjaa miehelle? itse olen sitä miettinyt, ja jotain olisi kiva antaa, samoin kuin isäinpäivänäkin, mutta jotain pientä ja kivaa, enkä ole toistaiseksi keksinyt.

Onnittelut Pantsu vielä äitiysloman alkamisesta Mistä tulikin mieleen, että mulla alkoi muuten tänään myös virallisesti äitiysloma. Otin varhennettuna.

Viime yö oli kamala, nukuin tunnin tai puolentunni pätkiä ja mikään asento ei tuntunut hyvältä. Aamulla huomasin, että toinen nännipiha on ihan kipeä. Nyt ihmetyttää, voiko olla joku rintatulehdus. Mitään punaista ei näy, kun on niin tummaa tuo iho siinä, mutta sellainen vähän peukaloa isompi möykky, johon sattuu ihan liivejen pitäminen. Olen yrittänyt lämmitellä kaurapussilla ja suihkussa, mutta ei oikein tunnu auttavan.

Bartsulla alkaakin olla laskettu aika lähellä :heart:

 

BARTSULLE tsemiä suppareiden kanssa No, vauvahan on "valmis" joten eipähän siinä suhteessa mitään hätää :heart: ! Mulla kans suppareita jatkuvasti, ja kohdunsuu sormelle auki, mutta silti lekuri oli sitä mieltä että voi mennä vaikka yliajalle Tiedäppä näistä sitten. heh..

PANTSULLE myös tsemppiä! Voitonpuolellahan siekin jo olet, mutta voishan se baby vielä hetken viihtyä sisällä. Voihan se olla tosiaan että noinkin säännölliset supistukset ei vielä hetkeen ennakoi mitään..

Mä oon yrittäny ettii jotain myssyä pakkasille, mutta kaupoissa vaan trikoohattuja tai tosi isokokoisia myssyjä.. Ihmeellistä.. Luulis et niilleki olis kysyntää. Pitää kai askarrella pian ite

Mä oon varmaan tuomittu loppuiäksi pessimistiksi.. Taas kuunnellu aamun liikkeitä, hissukseen on.. Sit piti kaupassa nähdä tuttua jolla lapsettomuushoitoja paljon ja sit kävi niin, että vauva kuoli loppuraskaudessa kohtuun kun napanuora nirhautui jotenki ittesä ympäri . :'( Oli vaan ihmetelly liikkeiden vähyyttä.. MITEN?? mä en oikeesti tajua miten voi vaan "huomata" sellaisen, tää tyyppi ainakin on yks päivä umpivilkas ja toisena ihan hiljaa ... Jumankaut.. piti taas saada itkupaniikki aikaan ku kävelin kaupasta pois.. Oivoi.. Aivot vaihtoon.

Anteeksi. Ei pitäny tollasia juttuja jakaa teidän kanssa.. Mut tuntu et pakko vaikka kirjottaa tänne kun välillä pelottaa oikeesti. On vaa joskus sellanen olo että voiko kaikki päättyä hyvin... Tuntuu että vois oikeesti alkaa syntyä jo :ashamed:

Parempaa päivä kaikille
Kauniskuu 37+3

 

Kauniskuu Panikoiminen ja liikkeiden tarkkailu on tuttua täälläkin. Tuota napanuoraan kuristumista minäkin pelkään eniten, koska tämä lapsi on niin ylivilkkaan tuntuinen, pelkään, että jotenkin kääriytyy sen ympärille. Ja kuten varmasti kaikki vauvat, niin välillä on vaan niin hiljaisia päiviä, ettei tosiaan tiedä onko toisella kaikki hyvin. Voi tätä loputonta huolta. Itsekin ajattelen välillä, että voi kun vaan nyt syntyis, niin näkis itse, että miten oma lapsi voi. Eiköhän me kaikki kuitenkin saada ne omat kääröt pian syliin.

haltia ja peikko-poika 33 + 1

 

Kauniskuu: Sitähän varten täällä ollaan, että tänne saa valittaa just niin paljon kuin tarvitsee! :hug: Noi on niin surullisia juttuja, mutta onneksi tosi harvinaisia! Mulle on onneksi hormonit saaneet aikaiseksi kummallisen seesteisen olon, mutta kyllä silti välillä pitää tökkiä masua, jos kovin hiljaiselta tuntuu. Tuntuu, että lapsettomuus on kyllä tehnyt herkemmäksi, lapsi ei ole vieläkään mikään itsestäänselvyys.

haltia: Sepä se, koska vaan voi oikeastaan tulla lähtö! Aika jännittävää. Ne öiset supistukset kuitenkin tihenivät ja muuttuivat kivuliaammiksi koko ajan, ja se oli oikeastaan kaikkein jännittävintä, kun niitä kellotteli ja huomasi miten tilanne muuttuu. Luulen, että lämmin kauratyyny oli se, mikä lopulta sai ne loppumaan, suihku ei tuntunut juuri missään. Tavallaan olin vähän pettynyt, kun ne sitten loppuivatkin. :ashamed: Toisaalta en kuitenkaan vielä haluaisi menettää tätä masua, eikä kovin pienikokoisen vauvan hoitokaan mitään helppoa ole. Siltä kannalta on parempi, että ukkeli kasvaa vielä vähän aikaa masussa.

Mäkin murehdin etukäteen, että miten jaksan häissä, ja olinkin ihmeissäni, kun jaksoin niin hyvin. Varmaan oli pikkaisen adrenaliinia veressä, seuraavana päivänä olikin sitten aika väsynyt olo. Me ei hankittu mitään huomenlahjoja. Sovittiin, että panostetaan sitten 1. hääpäivälahjoihin enemmän. Meillä meni kuitenkin aika paljon rahaa häihin ja vauvallekin oli vielä kaikkea hankittavaa, joten priorisoitiin ne sitten.

Isänpäiväksi olen kutonut miehelle kärjettömät tumput, joihin kirjailen vielä sanan ISI. Lisäksi olen suunnitellut kokoavani pienen isyyspakkauksen. Ostin jo sellaisen isille tarkoitetun vauvakirjan, jonka nimeä en nyt kuollaksenikaan muista. Ajattelin myös painattaa pojalle ja isälle samanlaiset t-paidat (tai vauvalle bodyn), jos vaan ehdin ennen isänpäivää. Sitten ajattelin ostaa pakkaukseen sikarin ja konjakkia varpajaisia varten, sekä askarrella jonkinlaisen "Vapautus vaipanvaihdosta"-lahjakortin tms.

 

Tulinpahan vaan poksumaan 35+0! Uskomatonta, enää viisi viikkoa laskettuun aikaan.

-Pantsu ja pikku-ukko

 

Hei taas kaikille!

Täällähän on kyllä mitä melkoisin hääbuumi ollut. Onnea vaan Haltijallekin tulevalle aviotaipaleelle! Nautihan sie hääpäivästä ja järjestelyistä :heart: :heart: :heart:

Pantsu; täälläkin tuollaine isyyspakkaus on tekeillä. Vaatekaapissa on jo piilossa osa kamoista. Ajattelin kerätä pakettiin varpaijaisia varten konjakkia, sikareita ja särkylääkettä, ammeen ja kylpyvälineet, i love dad -body ja vähän kaikkea muutakin... Sisua, energiajuomaa, korvatulpat, tutteja, tuttipulloja ja isälle oma kantoliina... Ajattelin että siinä on hyvä "eka" isänpäivälahja. Toivon ja tiedän että herra on siitä otettu. Ensin meinasin antaa sen kun saan tässä kohta sen äitiyspakkauksen mutta ehkä isänpäivä on parempi ajankohta. Sulla on siellä ollut jo jännät paikat. hUHhuh... =) vaikka sitä kuinka odottaa niin kylläpä se varmasti rupeaa eri tahtiin jännittämään kun tuollaisia suppareita jo tulee...

Kauniskuu Tuntuu tutulta tuo panikoiminen. Ehkä sitä rauhoittuu kun saa vauvan syliin asti tai sitten sitä kurkitaan vaunuihin ja sänkyyn joka toinen minuutti ihan varmuuden vuoksi :ashamed: mutta minkäs sille voi...

Täällä rupeaa ensimmäisillä lasketut ajat olemaan käsillä. Pitäiskö sitä tehdä jotain listaa, josta näkyis kaikkien lasketut ajat?!? ja synnärit? Oisko siinä mitään ideaa?

Oma olo on taas vähän kohentunut. Vatsa on kipeä lähinnä iltaisin. Päivät meneekin kyllä sohvalla loikoillen, teen opiskeluhommia pois minkä kerkeän, surffaan netissä ja katson bb:tä :ashamed: Pyrin kyllä joka päivälle jonkun lenkin kauppaa, kirjastoon, neuvolaan tai muualle tekemään ettei pääse mökkihöperöitymään. Mutta jos oikein kaupassa joutuu pitkään käveleen niin vatsa kyllä heti reagoi. Neuvolassa eilen muistuttivat nyt todella ottamaan rennosti. Ensi viikon keskiviikkona taas äippäpolille tsekkaamaan kohdunsuu, vauva ja äidin sairausloma. Tuskin ne enää mua töihin päästää. Mutta pitää toivoa ettei paikat ole enempää auenneet eikä kohdunsuu lyhentynyt. Ei houkuttele täysi vuodelepo! Mutta muutoin menee ihan hyvin. Vauva liikkuu paljon mutta vaihtelevasti. Iltaisin ja ruuan jäkeen tulee vauhtia. Erityisesti satsumat saa vauvan liikuskelemaan paljon.

Vointeja kaikille!

 

Heippa kaikille!

En oo vähään aikaan kirjoitellut tänne yleiselle puolelle, mut tulin nyt ilmoittamaan uutisen. Eli viime viikon maanataina menin sairaalaan verisen limatulpan takia. Jäin osastolle tarkkailuun, tiistaina alkoivat hirmuiset supistukset, mut paikat eivät alkaneet aukeamaan... Ti-ke välisenä yönä minut siirrettiin voimakkaiden supistelujen takia synnytyssaliin tarkkailuun. Paikat eivät vaan avautuneet, kun 1-2 sormen mittaa... Sitten loppujen lopuksi sain tipan, joka alkoi avamaan paikkoja ja ke (14.10) klo 14.55 syntyi maailmaan meidän Poju. Painoa oli 2655 g ja pituutta 50 cm. Poju voi hyvin. Äitiltä ei istukka irronnut ja jouduttiin leikkaamaan... Mut loppujen lopuksi äitikin voi hyvin. Eli sellainen tarina lyhykäisyydessään meillä

Tsemppiä ja vointeja kaikille!

 

Lion: Oikein paljon onnea pojasta! :hug: :flower: Päivittelen sun tiedot tuonne kerhonkin puolelle.

 

Onpas tänne tullut paljon asiaa kun en ole kerennyt käymään

Paljon onnea Lion :hug: Ihanaa kuulla että kaikki on mennyt hyvin ja pieni on saatu kunnossa perille asti. Mikäs rv oli menossa kun hän syntyi?

Pantsullahan on hurjia tilanteita ollut Huh! Jännää, josko pikku-mies päättääkin jo pian tulla kuin noin enteilee

Haltijalle onnea Rouviintumisesta :flower:

Kauniskuu: Samat pelot täälläkin jyllää mielessä ja varsinkin jos liikkeitä ei tunnu. Napanuoraan kuristuminen pelottaa, lisäksi nyt tämä sikaflunssa ja rokotteet ja jos tekeekin väärän ratkaisun niiden suhteen ja vauvalle tulee seuraamuksia siitä. Ja sitten se edessä oleva istukka, jos se repeää. Kai sitä sitten uskaltaa huokaista kun sen vauvan joskus kunnossa saa perille.

Perhonen: Oi tuollainen I love dad-body olisi kyllä kiva. Mistä olet sellaisen bongannut?

Niin ja kannatan Perhosen ideaa että tehtäisiin lista jossa on kaikkien lasketut ajat. Taitaa olla meinaan tuo ensimmäinen lista aika vanhentunut.

(.) Neuvolassa taas käyty ja proteeinit ja bakteerit oli jotenkin koholla, niin sitä tutkitaan lisää. Sanoi kuitenkin ettei mitään vakavaa. Paino oli tällä kertaa pompsahtanutkin vähän reilummin, mutta ei silti tullut sanomista. Niin ja ultra-aikakin saatiin vihdoin, niin päästään tsekkaan missä se istukka nyt sitten on.

Veena 30+5