tämä yksinäisyys tekee hulluksi.....

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ev
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
E

ev

Vieras
joo, mulla on mies ja lapset. mutta siinä se. ei ole MITÄÄN perheen ulkopuolella.

tuntuu että tulen hulluksi joskus. tunnen itseni niin yksinäiseksi. nytkin olisi kiva mennä leffaan, kaupungille,. parille tai jotain jonkun kanssa mutta kun ei ole ketään.... :(


olen viimeksi vuosi sitten käynyt veljeni kanssa kahdella siiderillä.
 
Tottakai tuollainen onkin rankkaa! oletko käynyt missään porukoissa, mis tavata muita äitejä? Oisko jotain harrastuksia ym? Rohkeasti tutustumaan, ehkä se omakin ystäväkin löytyy.
 
Lisääpä tuohon vielä se, ettei ole edes sitä miestä tai lapsia. Olen vielä osa-aikainen, joten työkaverikontaktitkin jäävät pariin päivään viikossa. Homehdun kotona, jos en jaksa yksin lähteä esim. leffaan.
 
mulla sama juttu. mistä päin te ootte? itse oon täältä länsi-suomesta. Tai siis olishan mulla noita tuttavia mutta tuntuu ettei olla samalla aaltopituudella ja muutenkin niin ei oikeen olla jutuissa.
 
Minkä ikäiset lapset sulla on? Mä oon tutustunut samanikäisiin ja -tyylisiin ihmisiin viemällä lapsia harrastuksiin joista tykkään itsekin ja mll perhekahviloihin joissa just jutellaan ja tutustutaan :)

Entä miksi et miehen kanssa käy kaupungilla? Hyvä lapsille on välillä hoitajakin olla!
 
Lisääpä tuohon vielä se, ettei ole edes sitä miestä tai lapsia. Olen vielä osa-aikainen, joten työkaverikontaktitkin jäävät pariin päivään viikossa. Homehdun kotona, jos en jaksa yksin lähteä esim. leffaan.

no mulla duuni jossa istun 6h yksin huoneessa ja naputan konetta. ei tietookaan työkavereista/ kahvi/tupakkatauoista tmv. kaikki yksin.
 
Minkä ikäiset lapset sulla on? Mä oon tutustunut samanikäisiin ja -tyylisiin ihmisiin viemällä lapsia harrastuksiin joista tykkään itsekin ja mll perhekahviloihin joissa just jutellaan ja tutustutaan :)

Entä miksi et miehen kanssa käy kaupungilla? Hyvä lapsille on välillä hoitajakin olla!

mulla lapset jo 10v ja 7v. mutta silloin kun vielä olin kotona, käytiin kaikki perhekahvilat sun muut läpi. en koskaan saanut kavereita vaikka olen sosiaalinen ja ihan kiva tyyppi.
 
Harmi että on yksinäisyyttä ja itsensä yksinäiseksi tuntevia. Ihmisiä on kuitenkin kaupungeissa niin iso määrä, että missä vika kun ei sielunkumppanit kohtaa toisiaan...
On ohjeita lähteä uuteen harrastukseen, kuntosalille tai opiskelemaan, mutta kuka väittää että sieltä saa heti kaverin? Voi käydä niin että koko touhu menee hukkaan ja ei vaan löydy ketään. Tottakai ympäristö täytyy olla oikeanlainen, jossa tuntee itsensä vahvaksi, että uskaltaa tutustua ja olla kiinnostunut toisista. Toiset tutustuu kassajonossa, minä en sentään, mutta sosiaalisia taítoja voi toki prepata vaikka kirjoittelemalla täällä! (facebook on ihan kätevä kanssa) Vanhoista kavereista on hyvä lähteä liikkeelle jos vaikka joku olisi lähistöllä ja samanhenkinen...
 
Minkä ikäiset lapset sulla on? Mä oon tutustunut samanikäisiin ja -tyylisiin ihmisiin viemällä lapsia harrastuksiin joista tykkään itsekin ja mll perhekahviloihin joissa just jutellaan ja tutustutaan :)

Entä miksi et miehen kanssa käy kaupungilla? Hyvä lapsille on välillä hoitajakin olla!

juu käydään joskus kaupungilla, mutta kunnsuhdettakin takana jo reippaasti päälle 10v, sitä kaipais muutakin kun vaan oman miehen.
 
[QUOTE="vieras";22109106]Ai vitsi kun tuollainen olisi ihanaa.. :D Olla ihan rauhassa töissä.... Mut kai sekin jossain vaiheessa alkais näivettään.. :) Ikinä ei oo hyvin.. :D[/QUOTE]

voi kuule. alkuun mäkin olin innnoissani. mutt sitten se meni pois ja mä JANOAN työkvereita.
 
ja nyt tuli itkut jo.... on koittanut TAAS koko illan yhteyttä veljeeni. laitoin kivoja viestejä jne. ei vastausta. kuitenkin HÄN syyttää minua siitä etten muka pidä yhteyttä. jep jep.

teen mitä vaan, olen yksin
 

Similar threads

?
Viestiä
3
Luettu
430
Ä
1
Viestiä
24
Luettu
2K
Aihe vapaa
vierailija
V
N
Viestiä
4
Luettu
307
N

Yhteistyössä