Talonrakennus ja parisuhde

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja rakentaja-elli
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
"Mieheni ei ennen raksaprojektiakaan ole ollut mikään yltiöromanttinen ja hellyyttä osoittava tapaus, mutta nyt sekin vähä on havinnyt olemattomiin ja tunnen oloni hyvin yksinäiseksi."

Näyttää siltä että olet ensinnäkin naimisissa/kimpassa väärän miehen kanssa.
(huom. sanalla näyttää, tekstin perusteella. Itse jokainen tietää mutta..)

Yleinen virhe meillä naisilla lienee, että kun jossain ukossa on joku selkeä vika, niin sen kanssa aletaan seurustelemaan ihan jo senkin takia, että ukon muuttamisesta saa hyvän ja haasteellisen harrastuksen. Miksi hellyyden kipeä nainen muuten eksyisi hellyydenantamisessa rajoittuneen miehen kanssa yhteen? Mikä järki siinä on?

Mutta kun kerran yhdessä jo olette, niin turha kai puhua siitä enempää. Joitain ratkaisuja voitaneen silti miettiä ja esittää.

Fakta on se (huom. kokemuksen rintaäänellä) että jos ukko on hankala, sille ei vaikuta sanoa mitään. Siis MITÄÄN.

Vain teot puhuvat. Näytä, että jos talonrakennus on niin perhanan vaikeaa, niin laitetaan vasarat naulaan ja myydään kehikko ja sokkeli eniten tarjoavalle.
Kannattaa myös miettiä, että miksi ukko on sitoutuneempi taloprojektiin kuin sinä ap. Olisiko niin, että sinua ei kiinnosta olla rakennuksella, ja sinua ei lopultakaan kiiinnosta onko teillä talo vai ei. (ellei sitten ole lapsia jolloin tilantarve selittää asian)

Ukoilla eli miehillä menee monesti elämässä prioriteetit sekaisin ilman kovaa koulutusta ja hellää ohjastusta. Pitäisi osata ratkaista, mitä elämässään haluaa todellla niin kovasti, että muu saa unohtua. Onko se talo, vain onko se parisuhde. joskus naisetkaan eivät osaa sitä ratkaista, vaan jahtaavat miestään kunnes täyttävät 45, ja huomaavat etteivät koskaan ole edes rakastaneet hankalaa miestään, halunneet vain unelmaa.

On erittäin tyypillistä, että kun puolisot keksivät yhdessä jotain yhteistä, kuten omakotitalo, joka tekisi heitä onnelliseksi yhdessä ja sitoisi heidät tiukemmin toisiinsa, käy niin että nimenomaan ukko tekee siitä yhdistäväksi tarkoitetusta mukavasta asiasta itselleen niin verisen ja totaalisen mission, että huomaa pian hankkineensa itsensä parisuhteen ulkopuolelle.

Moni mies on tänäkin päivänä katuojassa pullo kourassa, koska vaimolla ei olllut kärsivällisyyttä odottaa että mies löytää reittinsä takaisin kotiin. Ennenkaikkea, vaimo vain odotti ja odotti, mutta ei saanut haluamaansa ja lähti. Pitäisikö sinun miettiä kuinka itse saisit kriisin puhkeamaan kukkaan, kun se on puhjennut se selviää tavalla tai toisella. Jos saat oman sanasi sanottua kunnolla, saatat huomata että toisella osapuolella on myös sanottavaa, ei ole vain huomannut sanoa ennen kuin suuttui siihen pisteeseen. Raivon keskeltä kuuluu totuus, ja hyvällä onnnella kun se on päästetty ilmaan se lakkaa olemasta.

Mies ei huomaa mitään muuta kuin sen, että ahdistaa ja on vaikeaa, täytyisi etsiä joku toinen nainen jne. Kohta jää kiinni juuri esimerkiksi pettämisestä.

Ennuste on myös että jokainen rakentava ja ratkaisua etsivä lause vaimon suunnalta on "ahdistelua" tai "nalkutusta", tai jopa "kohtuuton vaatimus." Mutta mene rohkeasti vastatuuleen, mitä voit hävitä.

Ei olla naiset liian kohtuuttomia. Sanotaan mitä ajatellaan jo pakataan sitten laukut jos ei kompromisssi kelpaa. Elämässä pitää mennä eteenpäin.
 
Ensimmäistä taloaan rakentava pariskunta ei voi millään tietää, miltä se rakennusprojekti tuntuu, mutta voi yrittää miettiä, millainen olo itsellä olisi, jos tekisi koko ajan normaalin työpäivän 8 h ja sen jälkeen lähtisi ylitöitä tekemään kakkostyöpaikkaan esim. 3-4 tunniksi joka ilta ja sitten vielä viikonloppuisin tekisi 8-10 tuntiset päivät. Kun talo valmistuu, niin vain se kakkostyö jäisi pois, mutta se normaali palkkatyö jatkuu edelleen.

Jos pariskunnasta toinen tai molemmat osapuolet ovat aika laiskansorttisia ja tykkäävät lekottelusta, niin silloin välttämättä omakotitalo ei ole se oikea ratkaisu. Silloin rakennusprojekti on liian rankka ja talon valmistumisen jälkeenkin tapellaan puuttuvista listoista ja tekemättömistä kotitöistä, joita on omakotitalossa aina paljon enemmän kuin muissa asumismuodoissa. Jos kehtaa tunnustaa, että haluaa viettää vapaa-aikansa esimerkiksi telkkarin ääressä ja vastaavasti kokee esimerkiksi nurmikon leikkaamisen työläänä, niin ehkä sitten kannattaisi suosiolla tyytyä kompromissiin ja harkita vaikka muuttoa paritaloon tai rivarin pätkään, jossa on sitä omaa alaa edes pieni rahtunen.

Rakennusbudjetin olisi hyvä olla sen verran löysä, että jos itse aikoo taloa rakentaa, niin mies pystyisi ottamaan esim. 3-4 kuukautta lomaa töistä. Toisaalta tietysti voi miettiä, että ehkä sillä rahalla saisi jo ammattimiehenkin palkattua, joka tekisi hommat nopeammin.

Ihmetyttää myös se, miten moni perhe on ensiksi asunut esimerkiksi pikkuisessa kaksiossa ja siitä suoraan lähdetään rakentamaan omakotitaloa, jolloin ei ole oikein mitään käsitystä, millaisen kodinhoitohuoneen tai eteisen haluaa. Sitä jaksetaan kyllä valita kivannäköistä takkaa tai vaikkapa miettiä tuntitolkulla keittiökaapinovien väritystä, mutta itse rakennuksen toimivuus ontuu. Jotenkin tuntuu, että voisi olla hyvä idea, että omasta talosta haaveileva pariskunta asuisi vuoden vuokralla omakotitalossa, jotta heille tulisi selkeä käsitys ihan jo siitäkin, millaista se kiinteistön hoito oikein on.

Moni rakentaja sanoo tietävänsä, millaista on asua omakotitalossa, koska he ovat lapsena asuneet omakotitalossa. Kuitenkin yleensä omakotitalossa vanhemmat ovat niitä, joiden harteilla iso osa töistä on.

 
Noh, joka tapauksessa. Nämä ovat aloittaneet rakentamisen ja sen kanssa pitäisi nyt selvitä siiheksi, kun se valmistuu.

Vaimoväestä osa ei tajua lainkaan, millaisin tuntemuksin mies sitä projektia vetää. Hänkään kun ei haaveiluvaiheessa ja suunniteltaessa tajunnut, mitä se todellisuudessa on. Yhdessä suunniteltiin ja haaveiltiin, nyt mies tuntee vastuunsa kanssa olevansa yksin.

Ensinnäkin kyseessä on niin kallis ja kymmenien vuosien velkataakkaan sidottu sijoitus, että sen ei voi antaa epäonnistua. Itsellä ei ole ammattitaitoa, ei edes hajua siitä, mitä kaikkea pitäisi tietää. Vaimolla (joka rutisee ja on tyytymätön) ei senkään vertaa. Hän olettaa miehen sukupuolensa mukana saaneen rakennusgeenit ja tietämyksen siitä. Ukkoparka on koulun käsityötunnilla oppinut pitämään vasaraa ja sahaa oikein päin kädessä. Piirustuksia hän yrittää oppia ymmärtämään. Paniikkitunteet eivät ole miehille tässä tilanteessa lainkaan vieraita. Jos siinä vielä aistitaan puolison tyytymättömyyttä, kierre on valmis. Haisrtatellaan puolin ja toisin. Tämä kaava johtaa niihin kuuluisiin eroihin kesken puuhan tai heti, kun talo on valmis.

Rakennusmestari tuolla aiemmin puhui totuuksia. Tekemättä tämä oma talo olisi meiltäkin jäänyt noilla tietämyksillä, olisimme ostaneet valmiin tai teettäneet, halvemmaksi se kaikin mittarein (mukaanlukien perhe)olisi tullut. Monen rakentajan olisi viisainta tyytyä pelkkään apupojan hommaan ja antaa työ osaaville ammattilaisille. Silloin työ valmistuu ajallaan, hommat sujuvat ja jälki kestää katseen. Tämä vaatii ennakointia ja koko projektin perustamista alkuaankin tälle pohjalle, sillä ammattilaisista on huutava pula.

Mutta, on meitä onnistuneitakin tee-se-itse-ihmisiä. Olemme muutoinkin monitaitoisia, piirustuksia on luettu ja monenmoista näihin asioihin liittyviä asioita askarrelleita. HYVÄHERMOISIA ja työteliäitä realisteja. Vaimot empaattisia ja kärsivällisiä, jotka osaavat antaa löysää tarvittaessa ja kyllä heidänkin kädessään vasara pysyy.
 
""Ihmetyttää myös se, miten moni perhe on ensiksi asunut esimerkiksi pikkuisessa kaksiossa ja siitä suoraan lähdetään rakentamaan omakotitaloa, jolloin ei ole oikein mitään käsitystä, millaisen kodinhoitohuoneen tai eteisen haluaa. Sitä jaksetaan kyllä valita kivannäköistä takkaa tai vaikkapa miettiä tuntitolkulla keittiökaapinovien väritystä, mutta itse rakennuksen toimivuus ontuu. ""

Mekin lähtisimme kaksiosta omakotitaloon. Suoraan sanottuna, ei ole eteisen tai kodinhoitohuoneen niin väliä. Sopuisan kokoinen, kodinhoitohuone, mihin mahtuu pesutorni, iso siivouskaappi silitystelineellä ja pyyhkeiden säilytyskaappi.

Ei ole erikoisvaatimuksia eteisenkään suhteen. Vierasnaulakko esillä ja "piilottettuna" iso vaatekaappi omille vaatteille, mahdollisesti sopuisa paikka mihin kätevästi laittaa lasten vaatteet. Mitäs vaatimuksia sitten pitäisi olla?

Kyllä kai nyt jokainen tajuaa mitä on asua omakotitalossa, talvella lumenluontia, lämmityksen ja veden kanssa vahtaamista, huolehtimista, seurantaa jne. lisänä mahdollista polttopuiden roudaamista. Kesällä jatkuvaa nurmikon leikkaamista, pensaiden ja kukkien hoitoa. Sitten kaikki muut katolta lumet+räystäisen puhdistukset ja lisänä tietysti kaikki muut putkijutut, kunnossapito, niin sisällä kuin ulkona. Puutaloon en muuta! Jos muutan omakotitaloon, saisi ulkosivu+ikkunat edes olla helppohoitoisempia.
 
Tässäpä se tragedia lyhyesti kerrottuna:


Vasara Ja Nauloja


Likipitäen jo kolme vuotta tätä taloa nyt tehty on
pelkkä ajatuskin tuskaa tuottaa
jos tää rakentaminen ei tähän päätykään

joskus tahtoo mennä sormi suuhun
vaikka yritys on armoton
läpi kiven perse edellä puuhun kun
yötä myöten kiivetään

se ei oo mies eikä mikään,
jos ei valmistu talo omin hartiavoimin
voitan kaiki vaikeudet ja viivytykset

ei sitä usko neekerikään mikä
helvetin haloo siitä syntyä voi kun
hankkii väärät piirustukset ja tarvikkeet

vasara ja nauloja koko rahalla
jos kerran sitä eristystöissä
käytettävää lasivillaa
sahata voi sahalla

lisää lahonneita lautoja ja niitä
elementtiharkkoja me näillä
alustavilla tarveainelaskelmilla
säästettiin taas markkoja

lämpöeristeenä villatäyte mineriittiseinän välissä
ei mikään varsinainen taidonnäyte mutta
hyvin se kestää kylmyyttä

vaimo muutti sinne siskon luokse kun ei
naiset oikein ymmärrä
miten nopeasti aika juoksee vaikka
kuinka painaa täysillä

se ei oo mies eikä mikään...

ei sitä usko neekerikään...

vasara ja nauloja...

lisää lahonneita lautoja...

suoristelen nauloja
oman talon kuistilla vaikkei tätä
taloa vielä edes hyvällä tahdolla kai
taloksi tunnista

mul on hommat hanskassa
ja hanskat hukassa kyllä
aurinkoiset kesäpäivät kulumaan saa
näin rakennellessa

vasara ja nauloja...

vasara ja nauloja...

(c) Leevi And The Leavings
 
Niin jos tarkoitit jotain, että kodinhoitohuoneessa pitäisi olla ompelunurkkausta, askartelunurkkausta,isot kaakeliseinät pestävänä, isot vaatteiden kuivatustilat turhaan tilaa viemässä, isot ikkunat jne. EI kiitos.. Enkä tarvitse/Halua mitään erillistä sisääntuloa/eteistä pesumahdollisuuksilla, kuivauskaapeilla, saappaiden pudistuspaikkaa jne.
 
Alkuperäinen kirjoittaja nainen 30+:
Niin jos tarkoitit jotain, että kodinhoitohuoneessa pitäisi olla ompelunurkkausta, askartelunurkkausta,isot kaakeliseinät pestävänä, isot vaatteiden kuivatustilat turhaan tilaa viemässä, isot ikkunat jne. EI kiitos.. Enkä tarvitse/Halua mitään erillistä sisääntuloa/eteistä pesumahdollisuuksilla, kuivauskaapeilla, saappaiden pudistuspaikkaa jne.

Voisin kommentoida, että meillä laitettiin kodinhoitohuone alakertaan (rinnetontti) sille puolelle, jossa ei ole ikkunaa. Hienot kaapistot ja silityslauta tuli oikein kätevästi kaapista ulos.

Silitin siellä vissiin kerran pyykkiä. Sen jälkeen roudasin aina sen vanhan silityslaudan olkkariin ja silitin telkkaa katsellessa tai kesällä ulos terassille ja silittelin siellä.

Sauna ja pesuhuone oli aivan liian pienet. Ne, jos mitkä kannattaa mitoittaa vaikka yläkanttiin. Samoin enää ei tehtäisi erillistä autotallirakennusta vaan laitettaisiin se alakertaan.

Voi ne saappaat potkaista jalastaan tietysti jo ulkona, kun ne on märässä ruohossa, lehdissä, kurassa tai mullassa.

 
Olet todellinen opttimisti! Ei veikkonen kerrostaloasiukki tai sellainen,joka ei koskaan ole itse huolehtinen talon asioista, tajua, mitä kaikkea huolehtimista siinä on!

Omakotiasuja on ihmisenä eri tyyppinen kuin rivari- tai kerrostaloasukki. Jos samoilla periaatteilla yrittää asustaa ok-taloa, se on lyhytikäinen pytinki eikä sitä sen jälkeen kukaan osta.

Yleensä nuo väärän tyyppiseen asusmismuotoon hervahtaneet palaavat pian takaisin sinne osakkeeseensa. Onnekseen!

La*, sinäpä toit kivasti esiin sen, että tokkiisa pittää ymmärtää, mitä pitää osata ottaa huomioon ja ennakoida, kun taloa suunnittelee. Ei se niin yksinkertaista ole.
 
Mies1 vaikka kuinka ymmärtäisi, niin ei se tarkoita, että osaa käytännössä toteuttaa. Suurinta ymmärrystä vaatiikin sitten omien taitojensa realistinen arviointi. Rakennusmestari puhui asiaa.

Itse en ole ikinä ymmärtänyt näitä, jotka ottavat lomaa rakentaakseen. Eikös kannata ansaita rahaa tekemällä sitä mitä osaa ja jättää ammattimiesten hoitaa rakennushommat. Jos ei ole varaa ammattimiehiin, niin kannattaa jättää rakentamatta.

Valitettavasti nimittäin se "oman käden jälki " näkyy, enkä tarkoita tässä yhteydessä postiivisessa mielessä. Lisäksi säästyy hermot ja perhe.

Nimimerkki rakennettiin yhdessä: en ymmärrä kommenttiasi nainen 30+:lle. Minusta hänellä tuntui olevan todella fiksuja mielipiteitä.
 
Ni eipä kukaan ole optimistiksi minua koskaan kehunut! Päinvastoin. Mutta omakotitalon/mökkiläinä on asiat menneet perille. Paitsi, että asioita kasaantuu hoidettavaksi ehkä enemmän. Mutta siksi itselleni riittäisikin oikein hyvin esim. rivitalon pääty =) Eipä tarvitsisi koskaan ensimmäisenä kotiin tullessa alkamaan ihmettlemään lumenluontia, lämpötiloja, öljyjä, vesiä jne.
 
Minä kuulun siihen suomalaiseen heimoon, joka menee vaikka perse edellä puuhun hyvin tietäen, että voimat eivät riitä...mutta siitä huolimatta. Enkä ole millään tapaa ylpeä itsestäni, tyhmästä päästä kärsii koko ruumis.
Rakennusasioissa kannattaisi tosiaan keskittyä siihen mitä osaa. Enää en rakentaisi itse.
Mutta en minä rakentamista minään yliluonnollisena asiana pidä, jos on aikaa ja taitoa ja hermoja niin mikä ettei..
 
Alkuperäinen kirjoittaja Rakennusmestari:
Merkillistä, että lähes jokainen mies kuvittelee osaavansa rakentaa omakotitalon, eivätkä naisetkaan älyä tätä kysenalaistaa. Totta kai, kun isoisäkin aikoinaan osasi. Aivan kuin ajat ja rakennustekniikka ei olisi puolessa vuosisadassa muuttunut.

Eihän kukaan itse korjaa TV:tään ja harva nykyisin edes autoaan. Mutta jokainen osaa talonsa tehdä. Turha on kummastella rakennusvirheitä, budjetin pettämistä, hermojen kiristymistä tai avioeroja.

Näin juuri... Kun saisi vielä tämän elämänkumppanin ymmärtämään saman. Hän on aikoinaan rakentanut talon (n.15 v sitten) ja nyt se torppa alkaa rapistumaan. Hänen mielestään se on käsittämätöntä. Mun remontoimani torppa (rakennusvuosi 1939) sen sijan puuskuuttaa eteenpäin... ehkä itse tekemästään on vaikea luopua, tai ymmärtää että jotain on tullut tehtyä hölmösti...
 
Kyllä huomaa että rakentaminen on ollut tosi vaikeaa aikaa joillekkin pareille. Onko otettu selvää ennen aloittamista mistä on kyse. Se kyllä vaatii molemmilta tooosi paljon venymistä.Itse olin kolmivuorotyössä ja mies tämän tästä komennuksella.Eli paperisota joka alussa oli aivan älytön kun piti hakea kaiken maailman poikkeusluvat ja rakennusluvat jäi minun harteille.Siinä meni yks jos toinenkin "nukkumapäivä" virastoissa. Sitten kun viellä rakennettiin itse kappaletavarasta, ei pajon vapaa-aikaa jäänyt. Mutta tieto, että ommaan pääsee joskus autto kummasti.Hellikää sitten omassa kodossa kun on aikaa toisillennekin.
 
Me ostettiin lähes uusi omakotitalo kohtuuhintaan eroavalta nuorelta parilta. Pihat saadaan laittaa mieleiseksemme, kun olivat vielä tekemättä. Ajatelkaa, keskeneräistä, vaikka olivat siinä jo vähän yli 2 vuotta. Niiden vauvaa käy kyllä niin sääliksi.
 
meillä on myös talo työn alla, kesäksi olisi tarkoitus muuttaa. Hyvällä mallilla meillä jo on, viimeisiä pintoja tehdään ja onneksi on mies alalta ja tuttuja ja sukulaisia jotka ovat eri osaamis aloilta, sähkö- putki ym. Yhdessä olemme taloamme rakentaneet, aluksi oli enemmän "oikeita" töitä meille naisillekin, mutta nyt painottuu siivoukseen ja muuhun. Ja sitähän kyllä riittää. Mieheni on todella paljon rakentanut toki yksin, minä kun en yhtä paljon edes osaa tai tiedä, mutta oppinutkin on matkan varrella paljon. Ja on hänellä onneksi ollut muitakin auttavia käsiä välillä.

Puoli välin paikkeilla minullekkin tuli sellainen toivottomuuden tunne että ei tästä tule ikinä valmista, ja toisillemme ei enää riitä aikaa. Kiire oli mahdoton joka suuntaan kaiken aikaa. Mieheni meni jo niin yli kierroksillakin, että minun oli jo pakko hidastaa hänen tahtiaan kun rupesin jo huolestumaan. Ja pari vapaata viikonloppua teki kyllä ihmeitä. Meillä kun ei mikään kiire oikeasti ole, kun asumme nytkin omassa rivari osakkeessa, ja ostajan kanssa kaupat tehty, jne. mutta mieheni sen kiireen teki. Olemme lisäksi vielä molemmat vuoro töissä. Nyt loppua kohden olen osannut ottaa asian enemmänkin siltä kannalta, että tämä on kiireistä aikaa, ja mitä enemmän aikaa rakennuksella vietämme, (tietysti mieheni viettää paljon enemmän) sitä nopeammin pääsemme palaamaan "normaaliin" arkeen. Mieheni on ollut todella väsyksissä ja tietysti itsekin, ja tulee välillä sanottua toiselle turhasta ja vähän mitä sattuu, mutta olen kyllä yrittänyt pitää mölyt mahassani ja miehenikin sanomiset toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Väsyneinä kun ei aina niin järin ystävällinen ole. Mutta toivon että sitten kun on muutettu ja toki on vielä paljon töitä senkin jälkeen pihassa, autotallissa ym, mutta pahin kiire on poissa, niin meillä ehkä löytyy aikaa enemmän toisillemme niinkuin varmasti teilläkin. Koita kestää, tiedän kyllä mitä tunnet , mutta luultavasti olo siitä helpottuu kun selvität itsellesi asioiden oikean laidan, väsymys vain tekee tepposet välillä. Kiirettä meilläkin vielä on, mutta onnistuin jotenkin itseni tsemppaamaan, ja ymmärsin että elämä on nyt tätä, mutta hetken päästä se muuttuu ja helpottuu, vaikka se varmasti sinusta tuntuukin vielä kovin kaukaiselta, mutta kyllä se siitä jos suhteenne vain on muuten ollut kaikin puolin kunnossa.
 
No, että parisuhde kärsii ja ero häämöttää..Meillä kävi niin, että äijä sai töistäkin potkut, kun ei jaksanut duunissa hommiaan hoitaa. Söhläs mitä lie ja teki virheitä. Ja oli hoidellut työaiakana kaikki raksaprokkiksen tarjouskyselyt työnantajan aikana ja -koneilla. Nyt tekee mitä töitä sattuu saamaan ja talonteko edelleen kesken. Rulijanssia kestänyt kolme vuotta. Mä tulen hulluksi.
 

Similar threads

V
Viestiä
1
Luettu
1K
V
V
Viestiä
10
Luettu
2K
Perhe-elämä
tunteella tukija
T
G
Viestiä
22
Luettu
7K
V

Yhteistyössä