Tälläisen ei-uskovan on niin vaikea ymmärtää.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja pakana
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
P

pakana

Vieras

Minun oma sukuni on sellaista tavallista, tapakristittyä. Eikä meillä ikinä kotona puhuttu uskonnosta tai Raamatusta tai mistään muustakaan uskoon liittyvästä.

Mieheni suku taas on aivan erilaista, he ovat jo ties monennessa sukupolvessa uskovaisia, aktiivisia seurakunnassa ja usko on ihan koko ajan kaikissa jutuissa mukana. Monet on käyneet raamattukoulua ja pitävät nuorten iltoja ja kun tapaavat, niin lauletaan hengellisiä lauluja.

Mutta se mitä minä en ymmärrä. Niin se on se pahanpuhumisen määrä, mitä mieheni suvussa on :( Minä olen jotenkin aina kuvitellut, että uskossa oleva ihminen olisi jotenkin sinut itsensä kanssa niin, ettei muita solvata tai että edes yrittäisi elää niin kuin Jeesus Raamatun mukaan on kehottanut.

Mutta he ovat niin täynnä halveksuntaa muita kohtaan. Ihmisistä käytetään sanoja typerä, vastenmielinen, läski, yököttävä. Haukutaan ulkonäköä, elämäntapoja, toisten tekemisiä. Koko ajan. Ja ensimmäiseksi kun tavataan, niin kauhistellaan että kuka on lihonnut ja kuka on laihtunut, ja kuinka ruma kukin on.

Minä en vaan ymmärrä. Toisaalta lauletaan hallelujaa, ja hetken päästä solvataan muita ihmisiä. En sano että kaikki uskovaiset ovat tuollaisia, mutta miehen suku on.

Ja kehtaavat vielä halveksua niitä, jotka eivät ole uskossa. Sellaisilla kun ei heidän mukaansa ole arvomaailmaa :(
 
valitettavasti mäkin olen törmännyt tämmöisiin uskovaisiin, jos kohta myös aivan ihaniin ihmisiin myös. eiköhän uskiksissa ole ihmistä joka lähtöön niinkun meissä tavallisissakin. sääli tietysti jos miehellesi on sattunut koko suvullinen samaa sakkia...
 
Aika outoa. Mitä mieltä miehesi on tuosta, tuskin harrastaa samaa kun kerran olen hänet mieheksi valinnut..?
Mä en tunne kovinkaan montaa uskovaista. Miehen eräs sukulainen uskoo aika vahvasti, sinne mennessä pitää tatskat piilottaa eikä hän edes tiedä että miehen äiti polttaa. Tai no luulisi hajusta tietävän, mutta tosi pinnallista että joku arvostelee ihmisiä sen mukaan onko esim. niitä tatskoja |O
 
nii-in...ovat tainneet hukkua siihen omaan "täydelliseen" elämäntapaansa niin pahasti et luulevat et se miten he elävät ja ovat on se ainoa oikea tapa.
Kumma et just ne ihmisest keneltä odottais hyväksyntää ja avoimmuutta muita ihmisiä kohtaan on yleensä just niitä ketkä halveksii muita.
 
Alkuperäinen kirjoittaja pikkiriikkinen:
nii-in...ovat tainneet hukkua siihen omaan "täydelliseen" elämäntapaansa niin pahasti et luulevat et se miten he elävät ja ovat on se ainoa oikea tapa.
Kumma et just ne ihmisest keneltä odottais hyväksyntää ja avoimmuutta muita ihmisiä kohtaan on yleensä just niitä ketkä halveksii muita.

Niin. Näin se menee monesti. Aika täydellinen pitää ihmisen mielestään olla, että on vara haukkua ja arvostella muiden elämistä. Terveisin hylätty ja arvoton. Kiitos erään paskamaisen uskonlahkon.
 
Alkuperäinen kirjoittaja pakana:
Minun oma sukuni on sellaista tavallista, tapakristittyä. Eikä meillä ikinä kotona puhuttu uskonnosta tai Raamatusta tai mistään muustakaan uskoon liittyvästä.

Mieheni suku taas on aivan erilaista, he ovat jo ties monennessa sukupolvessa uskovaisia, aktiivisia seurakunnassa ja usko on ihan koko ajan kaikissa jutuissa mukana. Monet on käyneet raamattukoulua ja pitävät nuorten iltoja ja kun tapaavat, niin lauletaan hengellisiä lauluja.

Mutta se mitä minä en ymmärrä. Niin se on se pahanpuhumisen määrä, mitä mieheni suvussa on :( Minä olen jotenkin aina kuvitellut, että uskossa oleva ihminen olisi jotenkin sinut itsensä kanssa niin, ettei muita solvata tai että edes yrittäisi elää niin kuin Jeesus Raamatun mukaan on kehottanut.

Mutta he ovat niin täynnä halveksuntaa muita kohtaan. Ihmisistä käytetään sanoja typerä, vastenmielinen, läski, yököttävä. Haukutaan ulkonäköä, elämäntapoja, toisten tekemisiä. Koko ajan. Ja ensimmäiseksi kun tavataan, niin kauhistellaan että kuka on lihonnut ja kuka on laihtunut, ja kuinka ruma kukin on.

Minä en vaan ymmärrä. Toisaalta lauletaan hallelujaa, ja hetken päästä solvataan muita ihmisiä. En sano että kaikki uskovaiset ovat tuollaisia, mutta miehen suku on.

Ja kehtaavat vielä halveksua niitä, jotka eivät ole uskossa. Sellaisilla kun ei heidän mukaansa ole arvomaailmaa :(

Sellaisia ne tuppaavat olemaan. Ollaan ilkeitä ihmisille, sitten rukoillaan, käydään ehtoollisella ja silvuple, saatiin taas anteeksi.
Parempi olla vaikka agnostikko, risti kaulassa ja elää moraalisesti oikein ja hyvin.
 
Olen myös törmännyt vastaavaan käyttäytymiseen kuin ap. Olen monta kertaa miettinyt, miten he voivat niin arvostella ja pahaa puhua toisista. Ovat itse kaikkitietäviä ja oikeassa, ja jos eivät jotain tiedä, ei sitä muutkaan voi tietää. Itse voivat kyllä tehdä jotain, joka sitten on toisen tekemänä syntiä, ja sen niin mieluusti esille tuovat.
 
Alkuperäinen kirjoittaja MargeSimpson:
Aika outoa. Mitä mieltä miehesi on tuosta, tuskin harrastaa samaa kun kerran olen hänet mieheksi valinnut..?
Mä en tunne kovinkaan montaa uskovaista. Miehen eräs sukulainen uskoo aika vahvasti, sinne mennessä pitää tatskat piilottaa eikä hän edes tiedä että miehen äiti polttaa. Tai no luulisi hajusta tietävän, mutta tosi pinnallista että joku arvostelee ihmisiä sen mukaan onko esim. niitä tatskoja |O

Ei mieheni harrasta samaa. Hänet on kyllä kasvatettu juuri sellaiseksi, ja kasvatettu uskomaan, mutta hän on sitten myöhemmin valinnut eri tien.

Ja silloin kun me miehen kanssa tavattiin, niin tällä oli välillä sellainen tapa, että arvosteli muita ihmisiä. Ei edes huomannut, että se ei tunnu kivalta muista, ihan kuin vanhempansa jotka luulevat että eivät he edes solvaa muita vaan kertovat ystävällisesti miten asiat oikeasti ovat. Miehen kanssa paljon tästä juteltiin, ja alkoi itsekin huomata että toimi välillä ihan niin kuin kotiväkensä eikä enää sitten tykännytkään siitä kun huomasi miltä kuulosti :/

 
Alkuperäinen kirjoittaja pakana:
Minun oma sukuni on sellaista tavallista, tapakristittyä. Eikä meillä ikinä kotona puhuttu uskonnosta tai Raamatusta tai mistään muustakaan uskoon liittyvästä.

Mieheni suku taas on aivan erilaista, he ovat jo ties monennessa sukupolvessa uskovaisia, aktiivisia seurakunnassa ja usko on ihan koko ajan kaikissa jutuissa mukana. Monet on käyneet raamattukoulua ja pitävät nuorten iltoja ja kun tapaavat, niin lauletaan hengellisiä lauluja.

Mutta se mitä minä en ymmärrä. Niin se on se pahanpuhumisen määrä, mitä mieheni suvussa on :( Minä olen jotenkin aina kuvitellut, että uskossa oleva ihminen olisi jotenkin sinut itsensä kanssa niin, ettei muita solvata tai että edes yrittäisi elää niin kuin Jeesus Raamatun mukaan on kehottanut.

Mutta he ovat niin täynnä halveksuntaa muita kohtaan. Ihmisistä käytetään sanoja typerä, vastenmielinen, läski, yököttävä. Haukutaan ulkonäköä, elämäntapoja, toisten tekemisiä. Koko ajan. Ja ensimmäiseksi kun tavataan, niin kauhistellaan että kuka on lihonnut ja kuka on laihtunut, ja kuinka ruma kukin on.

Minä en vaan ymmärrä. Toisaalta lauletaan hallelujaa, ja hetken päästä solvataan muita ihmisiä. En sano että kaikki uskovaiset ovat tuollaisia, mutta miehen suku on.

Ja kehtaavat vielä halveksua niitä, jotka eivät ole uskossa. Sellaisilla kun ei heidän mukaansa ole arvomaailmaa :(


mun kokemuksienmukaan uskovaiset on pahimpia tuomitsijoita. onneksi omat vanhempani ovat säilyneet normaaleina. vaarini välillä menaa leijailla mutta mummuni kyllä nappaa takasin maanpinnalle. on valtavasti kyllä uskovaisia jotka on ystävällisiä ihan sydämestään. mutta valitettavasti jotkut pitää itseään uskontulonjälkeen niin paljon parempana kun muut. nokiamissionissa niitä on aikaslailla..
 
"haluan tehdä hyvää, mutta en pääse irti pahasta." sanoi jo Paavalikin aikoinaan. Samanlainen ihminen uskovainen on vikoineen päivineen, kuin kaikki muutkin - niin hyvässä kuin pahassa. Todellinen sydämen usko on mielestäni sellainen, joka pakottaa ihmistä katsomaan omaan sisimpäänsä, ja kannustaa itseä pyrkimään parempaan - ei sellainen, joka ryhtyy arvostelemaan muita ihmisiä ja pitämään heitä huonompina, mitä valitettavasti aivan liian usein tapahtuu.
 
Alkuperäinen kirjoittaja joanna:
mutta valitettavasti jotkut pitää itseään uskontulonjälkeen niin paljon parempana kun muut. nokiamissionissa niitä on aikaslailla..

siksiköhän jumala langetti heille vitsauksen, kuin muinaisessa egyptissä ikään. siellä tosin vesi muuttui vereksi, nokialla silkaksi p*skaksi. ;)
 
Mieheni sisko kuuluu yhteen seurakuntaan. Nyt on kovin masentunut, kun seurakunta ei hyväksy hänen seurustelusuhdettaan koska tämä mies ei kuulu seurakuntaan :( Sen sijaan seurakunnalle kelpasi hyvin edellinen poikaystävä, joka mm haukkui tätä hoikkaakin hoikempaa tyttöä läskiksi ja vahti syömisiä, mutta kun oli seurakunta-aktiivi niin kelpasi heille :(

Nyt seurakuntalaiset painostavat miehen siskoa lopettamaan tämän seurustelun, kun ei ole seurakuntalaisen kanssa. Ja miehen sisko on tosi pahoillaan, että tuolla tavalla pakottavat valitsemaan uskonnon tai rakkauden, ja on ihan hämmennyksissä :(
 
Juuri eilen mietin samantapaista asiaa,eli tunnen uskovaisia joiden on vaikea hyväksyä kaikkia ihmisiä eivät nyt ihan rumilla nimityksillä suoraan hauku,mutta puheista ymmärtää etteivät hyväksy "toisenlaisia" ihmisiä tai heidän tekemisiään,ovat myös tosi tarkkoja omista tavaroistaan ja muusta.Itse en ole uskossa ja hyväksyn monenlaiset ihmiset ja elämäntavat,olen myös antelias ja avosydämminen.
 
vihaan juuri tuollaisia ihmisiä, jotka yleistävät ja esittävät uskovaista, mutta todellisuudessa on ihan jotain muuta. miksiköhän elämän leivästä "uskovaiset" hakevat mersuillaan leipää ja ruokaa??!? jos ollaan uskovaisia niin silloin ollaan ja halutaan myös sille toiselle parasta. tiedän tapauksen jossa työtön yh. 3 lapsen äiti oli menossa naama punaisena ja nolona hakemaan pussinsa kanssa elämän leivästä perheelleen muutaman leivän niin nämä mersu uskovaiset naureskelivat ja ilkkuivat, sekä ihan tosissaan kiilailivat leipä jonon ohi.. on se kumma! ja joku lihavahko nainen oli sanonut jonon takana ollessaan, että eikös nyt yksi leipä olis ollut tasapuolisempi, jotta kaikille riittää ja itse naisen jälkeen jonosta päästyään oli sanonut että on tulossa pienet kinkerit joten on saatava jotain kastamista.. siinäpä uskovais muijeli otti pussillisen, vaikka yksi olisi ollut tasa-arvoisempi?!?!? otti niin päähän kuulkaas että otin asiasta vaarin ja soitin yhdistykseen! hah!!
 
Sellasiahan ne justiinsa on.
Ja lapsuudesta muistan, etten keidenkään lasten kuullut niin härskiä kieltä ja kirosanoja käyttävän, kuin parin uskisperheen lapsen.

Tekopyhyys on uskovaisten typerin piirre.
 
No minä olen uskovainen, ja ovat monet ystävänikin, joten voin puhua omasta puolestani.

Emme kuvittele olevamme muita parempia, vaan täsmälleen samanlaisia vikoinemme päivinemme. Olen tietysti sitä mieltä, että pitää pyrkiä tekemään asiat oikein, mutta liian usein se ei vain onnistu. Uskovana on ehkä jopa tietoisempi omista vioistaan, eli sikäli syntisempänä itseään pitävä kuin muut ihmiset. Kun sitä peilaa siihen ihanteeseen.

Mutta uskomme että Jeesus on kuollut syntiemme puolesta, ja se on tosi vapauttavaa. Eli vaikka onkin se surkea töpeksijä, on silti Jumalan luoma ja hänelle rakas, ja kelpaa aina.
 
Alkuperäinen kirjoittaja minä taas:
Täällä palstalla on siis valtavasti uskovaisia ihmisiä, kun aina täällä arvostellaan tai haukutaan jotain ihmistä;)

Myös äitiyteen voi hurahtaa :)

Etenkin jo "ennen" on ollut "blondi hupakko", joka ei ole oikein muusta kuin omasta pikku navastaan ymmärtänyt. Äidiksi tulon myötä on sitten tapahtunut suuri "järkiintyminen"... ja tämän jälkeen voikin näpsästi arvostella kaikkia, jotka ovat erehtyneet tekemään erilaisia ratkaisuja kuin itse on tehnyt...
 
En ajatellutkaan että se johtuu siitä uskonnosta. Mutta minun on hirveän vaikea ymmärtää sitä, että suku seurakunnassa aktiivisesti toimivia ihmisiä on noin ilkeämielisiä :( Jotenkin olen aina ajatellut, että sellaiset ihmiset edes yrittäisivät ajatella muista hyvää :/
 

Yhteistyössä