P
pakana
Vieras
Minun oma sukuni on sellaista tavallista, tapakristittyä. Eikä meillä ikinä kotona puhuttu uskonnosta tai Raamatusta tai mistään muustakaan uskoon liittyvästä.
Mieheni suku taas on aivan erilaista, he ovat jo ties monennessa sukupolvessa uskovaisia, aktiivisia seurakunnassa ja usko on ihan koko ajan kaikissa jutuissa mukana. Monet on käyneet raamattukoulua ja pitävät nuorten iltoja ja kun tapaavat, niin lauletaan hengellisiä lauluja.
Mutta se mitä minä en ymmärrä. Niin se on se pahanpuhumisen määrä, mitä mieheni suvussa on
Mutta he ovat niin täynnä halveksuntaa muita kohtaan. Ihmisistä käytetään sanoja typerä, vastenmielinen, läski, yököttävä. Haukutaan ulkonäköä, elämäntapoja, toisten tekemisiä. Koko ajan. Ja ensimmäiseksi kun tavataan, niin kauhistellaan että kuka on lihonnut ja kuka on laihtunut, ja kuinka ruma kukin on.
Minä en vaan ymmärrä. Toisaalta lauletaan hallelujaa, ja hetken päästä solvataan muita ihmisiä. En sano että kaikki uskovaiset ovat tuollaisia, mutta miehen suku on.
Ja kehtaavat vielä halveksua niitä, jotka eivät ole uskossa. Sellaisilla kun ei heidän mukaansa ole arvomaailmaa