Tajuaako enää kukaan, että kirkkovihkiminen merkitsee Jumalan siunauksen pyytämistä?

[Siunattu morsian]

En jaksa lukea tuota pitkää avioliitto/avoliitto-keskustelua läpi, enkä varsinkaan vastata sinne, kun menee suoraan sivulle 101. Mutta itse kysyisin seuraavaa:

Tajuaako enää kukaan, että kirkkovihkiminen merkitsee kaikkein eniten Jumalan siunauksen pyytämistä?

Avioliitto on Jumalan asettama liitto. Maallikot ovat omineet termin myös siviilivihkimisen jälkeiseen suhteeseen, ilmeisesti mielikuvituksen puutteessa.

Avoliitto tai avioliitto niin, ettei uskota kristinoppiin ovat ihan samat asiat uskonnolliselta kantilta katsottuna. Ihan yhtä "suuri" synti. Lain edessä tietenkin (eron ja kuoleman tilanteissa) avioliitosta saa enemmän turvaa. Mutta miksi mennä avioon kirkossa, jos ei koko hömppään usko?

Minua uskovaisena loukkaa se, että ihmiset viettävät ihania prinsessahääjuhlia, kastavat suloisia lapsennassikoitaan ja höpö höpö höö, vain näyttääkseen muille. Uskomatta itse asiaan.

Ateistit ja itselle mieluisen uus-uskonnon harjoittajat saisivat minun puolestani mennä naimisiin maistraatissa tai olkaa menemättä. Miksi luvata mitään Jumalan edessä, johon ei usko.

Tympii aina kuunnella kavereiden kristinuskon haukkumista, mutta kas vain on omat lapset kastettu ja kirkkoonkin liitytty ihan sen takia, että saadaan kunnon häät. Kaksinaamaista ja tekopyhää. Kristinuskon perinteiden hyväksikäyttöä! Pitäkää mieluummin muslimihäät tai hinduperinteen mukaiset menot! Tai suomalaiset perinteiset häät ilman pappia ja kirkkoa.

Tyhmäkin tajuaa käyttäytyä hillitysti ulkomailla muiden uskontojen pyhillä paikoilla käydessään. Ja tyhmäkin tajuaa kunnioittaa muslimin tai hare krishnan uskoa, vaikkei itse siihen uskoisikaan. Mutta kristittyjä saa kyllä mollata kuus-nolla ja meidän pyhiä paikkojamme käyttää vaikka mihin pelleilyyn.

Väitän, että jos pariskunnan molemmat osapuolet olisivat uskovaisia ja oikeasti ymmärtäisivät avioliiton olemuksen, merkityksen ja hoitamisen, eroja ei olisi näin paljon kuin nyt. Ne eroavat, jotka ajattelevat vain itseään ja omaa kärsimystään (muutamia poikkeus-kristittyjä lukuunottamatta).

Ainoa asia mikä tässä ärsytyksessäni lohduttaa, on se, että ihmisethän eivät koskaan tiedä Jumalan tahtoa. Eli voi olla, että Jumala siunaa liittoa ihan vain siunauksen pyytämisen vuoksi, vaikka pari ei Jumalaan uskoisikaan.

 

[Kirkollisveronmaksaja]

Mahtaisi käydä valtionkirkollemme hullusti, jos me kaikki rituaaleihin mieltyneet tapauskovaiset eroaisimme kirkosta ja jättäisimme kirkollisveromme maksamatta. Siksipä kirkon silmäätekevätkään eivät pidä asiasta samanlaista melua kuin sinä.

 

[avokkina oon]

No sehän on hienoa, että nyt uskokin sosialisoidaan syntisiltä. Mä olen uskossa, mutta elän avoliitossa. Ja olen varmaan muutenkin syntinen paska. Mutta olen myös sitä mieltä, että kirkko on itse heikentänyt avioliiton merkitystä ryhtymällä vihkimään esim. eronneita ja poistamalla alkuperäisen (Raamatussakin toisin sanoin mainitun) kunnes kuolema erottaa -fraasin. Turhaa sinä ylemmällä oksalla istuja tulet tänne saarnaamaan meille syntisille uskossa eläjille. Mene vikisemään niille papeille ja kirkonisille, jotka ovat muokanneet näitä oppeja omien mieltymystensä mukaan.

Kirkko menettää koko ajan uskottavuuttaan. Papit ja kanttorit nussivat kirkossa Jumalan alttarilla, vaikka ovat omilla tahoillaan naimisissa. Sitten samaan hengenvetoon ilmoittavat miten naisten tulee vaieta seurakunnassa ja homoiltakin kielletään usko ja vihkiminen. Eli selitäpäs sinä hurskas Siunattu morsian, miksi kirkko ja uskovaiset saarnaavat avioliiton pyhyydestä, mutta harrastavat haureutta ja eroavat itse mennäkseen vaan uudelleen vihille? Eikös tässä ole ristiriita?

 

[Minäkin uskon]

Kirkkolaitos kaipaisikin perusteellista uudistusta. Tullessaan lähemmäksi ihmistä se on valitettavasti maallistunut liikaa.

Kirkkovihkimisellekin pitäisi olla omat vaatimuksensa. Pelkkä rippikoulu ei siihen riitä. Jokaisen parin, joka haluaa tulla vihityksi kirkossa, pitäisi käydä erityinen arvokeskustelu oman seurakuntansa kirkkoherran, sielunhoitajien ja perhetyöntekijöiden kanssa, eikä yksi tai kaksi käyntiä vielä riittäisi.

Siinä olisi jo sellainen tekijä, että luultavasti nämä pelkkiä kulisseja ja rituaaleja kaipaavat nimikristityt jättäisivät haihattelunsa sikseen. Heitä varten on sitten tuomarit ja maistraatit.

Kirkon ei olisi mikään pakko siunata pareja, jotka selvästikään eivät sellaista kaipaa eivätkä tarvitse.

Niin, kävisikö kirkolle hullusti, jos kaikki tapauskovaiset eroaisivat siitä eli jäisi kirkollisverot saamatta? No entä sitten. Erotkaa ihmeessä, sittenhän sen näette.

 

[Siunattu morsian]

No sehän on hienoa, että nyt uskokin sosialisoidaan syntisiltä. Mä olen uskossa, mutta elän avoliitossa. Ja olen varmaan muutenkin syntinen paska. Mutta olen myös sitä mieltä, että kirkko on itse heikentänyt avioliiton merkitystä ryhtymällä vihkimään esim. eronneita ja poistamalla alkuperäisen (Raamatussakin toisin sanoin mainitun) kunnes kuolema erottaa -fraasin. Turhaa sinä ylemmällä oksalla istuja tulet tänne saarnaamaan meille syntisille uskossa eläjille. Mene vikisemään niille papeille ja kirkonisille, jotka ovat muokanneet näitä oppeja omien mieltymystensä mukaan.

Kirkko menettää koko ajan uskottavuuttaan. Papit ja kanttorit nussivat kirkossa Jumalan alttarilla, vaikka ovat omilla tahoillaan naimisissa. Sitten samaan hengenvetoon ilmoittavat miten naisten tulee vaieta seurakunnassa ja homoiltakin kielletään usko ja vihkiminen. Eli selitäpäs sinä hurskas Siunattu morsian, miksi kirkko ja uskovaiset saarnaavat avioliiton pyhyydestä, mutta harrastavat haureutta ja eroavat itse mennäkseen vaan uudelleen vihille? Eikös tässä ole ristiriita?

En kyllä nyt puhunut avoliiton syntisyydestä mitään. Päin vastoin. Olen itsekin elänyt avoliittossa ennen vihille menoani. Ei minusta tänä päivänä siinä ole todellakaan mitään pahaa. Ajattelen jopa niin, että ennen lopullista sitoutumista toiseen ihmiseen, on hyvä tietää paitsi se, miten sängyssä hommat toimii, myös se mitä haluaa. Ja senhän tietää vain kokemuksen kautta.

Se on surullista, että kirkko hissuttelee kirkollisverojen menetyksen pelossa. Sellaista vastaanhan Jeesus juuri taisteli. Kirkon työntekijät, jotka"nussivat kirkossa Jumalan alttarilla, vaikka ovat omilla tahoillaan naimisissa---ja harrastavat haureutta ja eroavat itse mennäkseen vaan uudelleen vihille" eivät ole näitä mainitsemiani uskovaisia, jotka oikeasti ymmärtäisivät avioliiton (tai uskon) olemuksen, merkityksen ja hoitamisen.

Naispappeus ja homoilta uskon(?) ja vihkimisen kieltäminen ovat monimutkaisia asioita, koska Raamattu ei ole yksiselitteinen kirja (esim. luetaanko kirjaimellisesti vai punaisen langan teorian mukaan, ja onko uuden testamentin painoarvo suurempi kuin vanhan?) . Itse kannatan naispappeutta ja homojen ihmisoikeuksia ja avointa kohtaamista kirkossa. Kirkollisia homoliittoja (siunaamisia) tai homojen adoptio-oikeuksia vastustan siksi, että mielestäni kaksi samaa sukupuolta edustavaa eivät edusta Raamatun tai evoluutiobiologian tarkoittamaa paria. Homot saavat puolestani mennä maistraatissa naimisiin ja elää kuten haluavat, mutta kirkollinen siunaaminen on tarkoitettu mies-nais-parille, samoin kuin lasten teko ja kasvattaminen. Homojen välinen rakkaus on toki ihan yhtä oikeutettua kuin heterojenkin välinen.

Ylipäänsä minusta pitäisi muistaa luonnon lait esim. adoptio- ja hedelmöityshoitoasioita mietittäessä. Yksinäinen nainen ei voi luonnossa saada yksin lasta. Samoin ei myöskään homopari. Heitä ei siis ole tarkoitettu vanhemmiksi. Nais-mies -pari, joka ei sairauden vuoksi voi saada lasta, on oikeutettu hoitoihin tai adoptioon, koska kyseessä on sairaus, ts. poikkeus ihmiselle tyypillisestä olotilasta. Samoin elinsiirtoja ja muita operaatioita kannatan, koska silloin avustetaan jotain sellaista, joka on jo olemassa. Mutta jos joku haluaisi ihan huviksensa hännän tai kuudennen sormen oikeaan käteen, ei yhteiskunnan pidä sitä suorittaa tai maksaa, koska se ei ole luonnollista.

 

[saarnaajako olet?]

Tajuatko sinä että kirjoituksesi kuuluu tuonne "elämänkatsomus' palstaan?

tuut tänne saarnaamaan?

 

[lilukki]

en mene naimisiin, sen takia että pappi saa sen aamenen sanoa!Olin kerran ja uskoin, että tämä nyt sitten on oikea siunattu liitto! Onhan se aamenen jälkeen siunattua, mies saa tehä akalleen mitä lystää, siinäs sitten koetat apua hakee, niin sinusta tehdään syyllinen, kun et ole tarpeeksi hyvä ja nöyrä AVIOVAIMO!!
Nyt olen avoliitossa, enkä sen kummemmaksi ihmiseksi ole muuttunut ja kelpaan ilman pieksämista ja haukkumista, tälläisenä kuin olen...papin siunaus ei tee automaattisesti onnellista avioliittoa. Joten jatkan synnissä piehtaroimista.

 

[Katri1]

Minä ymmärrän alkuperäistä kirjoittajaa oikein hyvin! Vain sillä erotuksella etten itse usko vähääkään kristinuskon oppeihin ja en ole kirkon jäsen. Itselleni kirkko ja sen jäsenenyys rinnastuu kaikkiin muihinkin seuroihin ja jäsenyyksiin. Itselleni tämä ei ole ollut mikään ongelma ennen kuin nyt... poikaystäni haluaa kirkkohäät. Mitä ihmettä minä siellä tekisin kun en pätkääkään usko! Tuntisin oloni todella oudoksi jos menisimme kirkossa naimisiin... Aivan sama jos menisin naimisiin hindumenojen mukaan, yhtä paljon uskonpohjaa mukana.

Itseäni kummastuttaa todella suuresti nämä suurellisia kirkkohäitä pitävät, jotka muuten halveksuvat kirkkoa ja sen oppeja. Miksi ihmeessä sinne kirkko pitää ängetä? Itse en usko oppeihin, mutta kaikki arvostus niille jotka niin tekevät.

Ja todella harvat tajuavat tuota että kirkollisessa vihkimisessä kaksi asiaa; eli se virallinen eli naimisiin meno (sama asia hoidetaan maistraatissa) ja jumalan siunauksen pyytäminen. Mitähän minä sillä Jumalan siunauksella tekisin kun en yhtään usko kirkon oppeihin? Olen ollut parissa kaveripariskunnan häissä, pariskunnan tuntien kirkon opit ovat niin kaukana kuin mahdollista, mutta niimpä sitä tepastellaan kirkon käytävää valkoinen huntu päässä ja hymistellään ja kyynelehditään sille jumalan siunaukselle. Ja salaa mielessään toivovat ettei pappi tule hääjuhlaan että saa vetää viinaa rauhassa... Tsiisus!

Alkuperäinen kirjoittaa asiaa vaikka lähtökohta on eri. Olen aina miettinyt eivätkö uskovat loukkaannu kun osa porukasta menee kristillisin opein vaikka ei usko tippaakaan. Oi tätä tekopyhyyden, ulkokultaisuuden ja valheiden aikaa...

 

[en alistu enkä]

joo ja sitten mies menee ja pettää,ja sekin on sitten naisen syy kun nainen ei halua AINA alistua miehelle, ja se on naisen syy myös jos mies juoksee oman kullinsa perässä!

naimisista viis! se on ihan vanhanaikaista hömppää! ja noin se sitten kyllä menee enemmistöllä varsinkin heti sen jälkeen kun maistavat sitä ihmeellistä hääkakkua !
enemmistö eroaa jo kolmen vuoden sisällä siis ei se AMEN auta pätkääkään! pöh!

 

[ei pidä paikkaansa]

..... poistamalla alkuperäisen (Raamatussakin toisin sanoin mainitun) kunnes kuolema erottaa -fraasin.

TArkista asian oikeellisuus, ennen kuin tulet tänne perättömiä puhumaan!

 

[siis .........]

Mielestäni aika ristiriitaista touhua noilla pappi-tekopyhillä.
Riskavat ja nussivat nuoria poikia ja ovat naimisissa????
hey helooooo!!!
Kirkko menettää koko ajan uskottavuuttaan"" just noin ja just tuon takia!

 

[Siunattu morsian]

Edelleen toistan samaa kaavaa: Nämä mainitsemanne naisten hakkaajat, siihen alistuvat naiset, huorintekijät, alttarilla nussijat jne jne jne, eivät todellakaan elä kristinuskon oppien mukaan. Eli siihen on turha vedota. Sitä paitsi tunnen ainakin yhden papin, joka ei edes juuri usko kristinuskoon (jaloihin aatteisiin kyllä), vaan on ns. leipäpappi (menetti uskonsa kuulemma opiskeluaikoinaan). Pappeus, kirkkoon kuuluminen tai uskovaisuudestaan muille puhuminen ei ole sitä uskovaisuutta, mitä tarkoitin alkuperäisessä kirjoituksessa, eikä takaa mitään henkilön teoista. Kuka tahansa Raamatun lukenut tietää, että kristinuskon ydin on "tee toisille se, minkä toivoisit itsellesi tehtävän". Toki muitakin oppisuuntia esiintyy, mutta tämän olen havainnut seurakuntaelämässä aika yleiseksi katsantokannaksi.

Ihmiset syyttävät usein islamia, kristinuskoa, juutalaisuutta ja muita uskontoja siitä, että niiden avulla vain soditaan, tapetaan ja kyykytetään ihmisiä jne. Tosiasiassa tällainen toiminta ei ole näiden uskontojen oppien ydin. Ei ole uskonnon vika, jos yksittäinen ihminen vallanhalussaan käyttää sitä hyväkseen.

Jos koko maailma suostuisi alkaa elämään yhtäkkiä karman lain, kymmenen käskyn tai koraanin oppien mukaan, olisi tämä maailma aika paljon parempi paikka kuin nykyisin, kun ihmiset ajattelevat vain omaa itseään. Itse asiassa olen miettinyt sitäkin, että ei ole ollut välttämättä yhtään tyhmää tehdä aikanaan kansat tottelevaiseksi uskon avulla, koska ei tästä nykymenostakaan näytä tulevan yhtään mitään.

Lisään vettä myllyyn ja sanon, että avioliittosysteemin lisäksi mielestäni myös Suomen sosiaaliturvajärjestelmä kaipaisi tarkistusta. Se on tehty silloin, kun avioliitto vielä oli suht pysyvä käsite. Nyt kun ihmiset siittävät lapsia sinne tänne, eroavat kun on kasvettu erilleen (mikä syy tämä on?!?), eivätkä maksa elatusapuja, valtio joutuu maksamaan hirveitä summia näille individualismi-porsaille (enkä puhu nyt oikeasti vaikeista, väkivaltaisista, alkoholisoituneista tm. kumppaneista). Vaalienkin alla oikein television vaalitentissä yksinhuoltajaäiti vaati heille parempaa yhteiskunnan tukea. Vaikka periaatteessa olenkin samaa mieltä (tilanteensa on usein tosi vaikea eron jälkeen), pitäisi erittäin monen miettiä näitä asioita jo ennen eroa. Parisuhteen tehtävä ei ainakaan minun mielestäni ole olla vain mielihyvän lähde, vaan pysyvä instituutio, jonka jäsenet huolehtivat toisistaan.

Vähän järkeä parinvalintaan!

 

[yksi vaimo]

Minä ja mieheni kuulumme kirkkoon. Emme kuitenkaan usko Raamatun sanaan, emmekä hyväksy tiettyjä uskonasioita, joilla pelotellaan (tai ollaan joskus peloteltu) tavallista ihmistä. En kuitenkaan perehdy tässä ei-uskovaisuuteeni tämän enempää.

Kun olimme menossa naimisiin, mietin pääni puhki, että menemmekö kirkossa naimisiin vaiko emme. Koin olevan tekopyhää mennä kirkossa naimisiin, koska en usko, (kuten myös mieheni) mutta perinteet kuitenkin voittivat. Menimme samassa kirkossa naimisiin, kuin mieheni vanhemmatkin olivat aikoinaan menneet, ja se tuntui kauniilta ajatukselta. Kirkko myös on tilana hyvin kaunis, joten se vaikutti osittain asiaan.

Ja jos joku nyt ihmettelee, miksi emme ole eronneet kirkosta, niin siksi, että haluan antaa (toivottavasti) tuleville lapsilleni mahdollisimman helpot lähtökohdat elämään ja maailman menoon kuulumalla kirkkoon. He saavat sitten itse myöhemmin valita, uskovatko vai eivät, minä en sitä uskoa heiltä aio kieltää, vaikken itse uskokaan.
En siis mennyt naimisiin kirkossa enkä aio kastaa lapsiani VAIN siksi, että haluan KAIKEN MAAILMAN näkevän minun juhlani ja onneni. EN todellakaan! Ja sitä paitsi kastejuhla on mielestäni perheen ja kodin juhla, en edes pitäisi kastejuhlaa kirkossa.

Ymmärrän siis pointtisi hyvin. Jos ei usko Jumalaan, niin on tekopyhää mennä kirkossa naimisiin, mutta ei kaikki ihmiset kuitenkaan kirkossa naimisiin mene pelkästään NÄKYMISEN ja prinsessana olon toivossa. Se on vain totuttu tapa, ja onhan siitä maksettu veroakin, ettei se ihan ilmaistakaan ole.

Mutta onnea teidän avioliittoonne niin myötä kuin vastamäissäkin!

 

[Kaaliperhonen]

Samaa mieltä kuin "siunattu morsian" ja "Katri1". Ei ole järkeä kuulua kirkkoon, pitää kirkkohäitä, tai muitakaan uskonnollisia juhlia, jos ei ole uskossa. Kunnioitan tietenkin muiden uskoa, ja käyttäydyn parhaani mukaan asiallisesti kaikkien uskontojen pyhissä paikoissa.

Minä en ole kuulunut kirkkoon moneen vuoteen enkä mielestäni ole kristitty, vaikka rippikoulut yms on käyty. Minun on hyvin vaikea nähdä itseäni astelemassa alttarille papin siunattavaksi tai kastamassa lapsiani kristinuskoon.

Tästä saattaa kuitenkin tulla ongelma, jos miesystäväni päättää jonain päivänä kosia minua. Hän on tyypillinen "kunnon kansalainen kuuluu kirkkoon"-tapakristitty, eikä varmaan ole tullut edes ajatelleeksi, että häät voi pitää muuallakin kuin kirkossa. Ja mitä hänen sukunsakin sanoisi jne... No voihan tietenkin olla, ettei hän koskaan kosi

 

[Janna________]

"Avioliitto on Jumalan asettama liitto. Maallikot ovat omineet termin myös siviilivihkimisen jälkeiseen suhteeseen, ilmeisesti mielikuvituksen puutteessa."

Olen itse naimisissa siksi, että olisin miehen juridinen lähiomainen. Kyse on yhteiskunnallisesta, ei uskonnollisesta instituutiosta - jos vaihtoehto siviilivihkimisen muodossa olisi ollut jo paljon aiemmin niin tokihan sitä mahdollisuutta olisi käytettykin enemmän. Mutta epäuskoisia lienee maailman sivu astunut kristillisesti avioon suuria määriä ihan vain siksi ettei aina ollut muuta vaihtoehtoa. Se ei tarkoita että me(kään) olisimme omineet jotakin kristillisestä liitosta. Ainoa tapa saada puolison lähiomaisen titteli on avioliitto, jos et ole huomannut. Se on iso asia taloudellisesti ja esimerkiksi onnettomuuden sattuessa, ja mitäpä jos puolis kuolee yllättäen? Oletko tullut ajatelleeksi että tällaisista syistä mennään naimisiin, ei siksi että apinoidaan uskontoa? Ei ole minun vikani että kotimaassani avioliitto on ollut pitkään sidottu tiettyyn uskontoon ja että se on kristinusko...

Rohkenen epäillä että nykyaikana kirkon vahva yhteiskunnallinen asema vielä heijastelee kirkkohääperinteessä, halutaan tehdä "niinkuin on aina tehty".

Itse menin naimisiin maistraatissa, kumpikaan liitossamme ei kuulu kirkkoon. Olen sitä mieltä että kristillisen huuhaan osuutta voisi ylipäänsä vähentää, en kaipaa valtio-kirkko-kokonaisuutta missään muodossa. Sama asema kristinuskolle kuin muillekin uskonnoille, maksakoot ne jotka haluavat tosissaan kirkkoa tukea.

 

[avokkina oon]

Kyllä muuten pitää paikkansa tuo kunnes kuolema erottaa -fraasin sijoittaminen vihkikaavaan. Katsos kun se on nykyisin vapaaehtoinen ja suurin osa kuulemma jättää sen mieluiten käyttämättä (hmm, syitä voi miettiä kukin tahoillaan). Tästä on ollut juttua ihan kirkollisessa mediassa. Ja ko. fraasiin viitataan kyllä Raamatussa tai lähinnä ilmaistaan sama asia, mutta eri keinoin. En vain muista missä, mutta sekin kirja on tullut pariin otteeseen läpi kahlattua eli tieto sieltä kyllä löytyy.

 

[avokkina oon]

Vielä sen verran, että entäs sitten me, jotka olemme uskossa mutta kyllästyneet kirkon maallistumiseen ja kirkonisien ja muiden uskovaisten itsensä ylentämiseen? Palamme kai helvetissä? Omalla kohdallani vaikka olen uskossa, se ei tarkoita sitä, että tarvitsisin jonkun jumalattoman papin siunausta omalle liitolleni. Jos naimisiin menen sen teen maistraatissa. Olen syntinen ihminen, kuten kaikki uskovaiset, mutta minun syntini ovat minun ja Jumalani välinen asia. Olen lopen kyllästynyt siihen, että toiset uskovaiset ovat ensimmäisenä osoittelemassa sormella ja syyttelemässä synnistä, kun heidän omakaan elämänsä ei kestä lähempää tarkastelua. Herätysliikkeestä sukuni älysi aikoinaan irtaantua, mikä on tosi hyvä, kun näin jälkikäteen lestajussien touhuja on seuraillut... Siellä vasta pyhiä ja synnittömiä ihmisiä on verrattuna meihin tavallisiin uskovaisiin. Kalpenisitte tekin saarnajat heidän rinnallaan.

 

[Ullamaari]

Olen täysin samaa mieltä Siunattu morsian -nimimerkin kanssa. Maailma olisi parempi paikka elää, jos ihmiset eläisivät näiden hänen mainitsemiensa oppien mukaan.

Kaikesta on vähitellen lipsuttu ja luovuttu, enää ei mikään ole mitään ja ihmisten täytyy saada olla "vapaita", mitä se sitten merkitseekään. Ilmeisesti se merkitsee sitä, että pitää saada tehdä aina oman päänsä mukaan ja elää ilman minkäänlaisia sidonnaisuuksia ja varsinkaan minkäänlaisia moraalisäädöksiä. Mutta yhteiskunnalta edellytetään sitten kuitenkin tämän kaiken "siunaamista" eli rahallista tukea.

Holhousyhteiskunnasta halutaan pois, mutta ilman holhousta ei kuitenkaan osata elää. Tämä on ainakin Suomessa nyt nähty.

Kirkon "holhous" on kaikkein pahinta, sille oikein nauretaan ja sitä pilkataan, mutta tosiasiassa juuri kirkon oppeja kaivattaisiin tähän nykymenoon kaikkein eniten.

Avioliitto on ehkä ihmisen elämän tärkein päätös. Mikään ei ole yhtä merkittävää ihmisen elämän kannalta, kuin se, minkälaisen ihmisen kanssa hän aikoo asua ja elää lopun ikänsä, ja millaisen ihmisen kanssa hän aikoo tehdä lapsia maailmaan. Siis myös tulevat lapset ja heidän kohtalonsa riippuu tästä valinnasta.

Kumppani pitäisi siis osata valita niin hyvin, että olisi mahdollisimman pieni todennäköisyys päätyä eroon. Sen puolison pitäisi olla niin samaa pataa, ettei tulisi edes näitä kysymyksiä, että "minä haluaisin mennä naimisiin maistraatissa, mutta toinen taas haluaa kirkkovihkimisen." Siinä on jo valmis näkemysero tulevan avioparin välillä.

Aina tosiaan puhutaan tästä erilleen kasvamisesta. Kylmä tosiasia kuitenkin on, että jos näin käy, siinä on kaksi aivan erilaista ihmistä mennyt yhteen liian heppoisin perustein, eikä ole viitsitty yrittää tehdä asialle mitään. Puolisoiden ei kuulu kasvaa erilleen, vaan yhteen.

Hyvä kysymys: Pitäisikö laatia uudelleen laki aviorikoksesta ja sen rangaistavuudesta? Kirkko tuomitsee puolison pettämisen, mutta maallinen laki ei.

 

[Minäkin kerron]

Jumala tarkoitti avioliiton meille vain meidän parhaaksemme. Ei sitä ole meidän kiusaksemme kehoitettu tekemään. Jumala halusi säästää meitä kaikelta pahalta, kuten esim. nuorten seksisuhteet, jotka voivat päätyä ikävästi ja satuttaa nuoria kokemattomia ihmisiä. Jos tätä miettii maalaisjärjellä hetkisen, niin ymmärtää mitä Jumala ajoi takaa.

Jumala on rakastava Isä joka toivoo meille kaikille vain hyvää. Synti on sellainen asia joka vie meitä kauemmaksi Jumalasta ja joka usein satuttaa meitä. Esimerkkeinä vaikka nyt päihteet ja pettäminen. Jumala kehoitti välttämään esim. viinaa siksi, että näkee mitä se voi saada aikaan. Välttämään pettämistä, koska tietää sen hajottavan pettäjää itseään ja hänen puolisoon, lisäksi mahdollisesti näiden yhteisiä lapsia.

Minä en osaa sanoa juuta enkä jaata sille, missä uskosta osaton menisi naimisiin. Ihan missä tahtoo, kirkossa tai maistraatissa. Joillekkin ne kirkkohäät ovat sellainen perinne asia joihin perinteenä kuuluu myös Jumalan siunaus. Eikä se minua haittaa ollenkaan.

Ja uskovaisille tahtoisin sanoa, että annetaan jokaisen elää tavallaan eihän se meiltä ole mitään pois missä kukin naimisiin menee. Syntiasioista kanssa, että niitä kannattaa kantaa Jumalan eteen ja kysellä häneltä näistä. Kyllä Jumala johdattaa jokaista meistä, jotka häneltä neuvoa kysyvät...

 

[voi elämän kevät]

"Aina tosiaan puhutaan tästä erilleen kasvamisesta. Kylmä tosiasia kuitenkin on, että jos näin käy, siinä on kaksi aivan erilaista ihmistä mennyt yhteen liian heppoisin perustein, eikä ole viitsitty yrittää tehdä asialle mitään. Puolisoiden ei kuulu kasvaa erilleen, vaan yhteen. "

Että teitä tietäjiä on sitten joka lähtöön. Miksette hakeudu kirkkoon töihin ja ala käymään vihille haluavia silmämääräisesti läpi, että kuka on nyt valinnut puolison liian heppoisin perustein ja kenellä on se oikea löytynyt. Kun kerran niin viisaita olette, että tällaisetkin asiat täällä etukäteen näette.

 

[Kaaliperhonen]

No siis (kristinuskon) jumala ei ole keksinyt avioliittoa, kyllä se on ollut käytäntönä jo ennen kristinuskon rantautumista maahamme ja on yleinen käytäntö kaikissa uskontokunnissa ja kulttuureissa. Kirkolla ei ollut aviliittoihin mitään sanomista ennen kuin joskus keskiajalla (ehkä joku historioitsija osaa tarkentaa), jolloin avioliittoon vihkiminen kirkossa tuli käytännöksi. Ennen sitä avioliitto oli puhtaasti avioparin ja heidän sukujensa välinen sopimus.

Keskustelun alkuperäinen pointti oli, että miksi ihmiset menevät naimisiin KIRKOSSA ja haluavat papin SIUNAUKSEN jos eivät ole uskossa.

 

[voi elämän kevät]

Mutta mistäpä kukaan kenenkään uskon tietää? Se, ettei käy jatkuvasti kirkossa tai tekee joskus jopa tietoisesti syntiä, ei välttämättä tarkoita sitä, että ihminen ei olisi uskossa. Useimmilla kirkkohääihmisillä on varmasti jonkinlainen suhde "yläkertaan". Ja suurin osa ketkä eivät tunne kirkkoa ja uskoa omakseen varmasti menevätkin mieluummin avioon maistraatissa.

Sehän tässä ihmetyttää, kun yhtäkkiä täällä on teitä tietäjiä, jotka tietävät toisten ihmisten HENKILÖKOHTAISISTA uskon asioistakin niin hyvin, että ovat heitä toimittamassa muualle vihkiytymään. Omalla kohdallani joka ikisellä kirkkohäät pitäneellä on jonkinlainen suhde uskoon ja Jumalaan, joten mulla on hiukkasen vaikeeta käsittää, että miten jotkut toiset ihmiset voivat ulkoapäin olla määrittelemässä kuka saisi mennä naimisiin kirkossa ja kuka ei saati olla mittaamassa heidän uskonsa oikeellisuutta. Myöskään yksikään tuntemani ateisti ei ole kirkkohäiden ja siunauksen perään kinunnut - päinvastoin!

Myöskään se, että haukkuu kristinuskoa ei vielä tarkoita sitä, etteikö voisi silti olla jollain tasolla uskossa tai omata suhdetta Jumalaan. Kritiikki myös uskonasioissa on tai ainakin pitäisi olla sallittua. Mielestäni on lapsellista kuvitella, että ihmiset järjestelisivät kirkkohäitä ja kastetilaisuuksia vain näyttääkseen muille... Ehkä sellaisia hörhöjäkin muutamia tähän maailmaan mahtuu, mutta luulenpa (ilman kattavaa tutkimusta) heidän olevan vähemmistössä.

 

[olkoon vaikka syksy]

[quote="voi elämän kevät"

Että teitä tietäjiä on sitten joka lähtöön. Miksette hakeudu kirkkoon töihin ja ala käymään vihille haluavia silmämääräisesti läpi, että kuka on nyt valinnut puolison liian heppoisin perustein ja kenellä on se oikea löytynyt. Kun kerran niin viisaita olette, että tällaisetkin asiat täällä etukäteen näette.[/quote]

Opettele lukemaan, eikä haittaisi vaikka yrittäisit ymmärtääkin.
Liian heppoisin perustein ainakin yhteen muutetaan muutaman viikon tuntemisen jälkeen. Kyllä sen tutustumisen pitää lähteä muualta kuin sängystä.
Liian heppoisin perustein myös erotaan, kun on muka kasvettu erilleen. Onkohan parisuhdetta tuolloin säännönmukaisesti huollettu?

 

[voi elämän kevät]

Osaan kyllä lukea ja ymmärrän kyllä, mitä ap yrittää sanoa. Mun pointtini edelleen silti on, ettei kukaan meistä tiedä toisten "perusteita" avioliitoille. Itse tunnen sellaisia, jotka ovat yhteiselonsa aloittaneet sängystä ja jatkaneet onnellista elämää yhdessä vuosikymmeniä. Sitten tunnen myös niitä, jotka ovat pitkään viettäneet muka-säädyllistä suhdetta ja pitkällisen harkinnan jälkeen menneet naimisiin ja vuoden sisällä eronneet.

On toki niitäkin, jotka menevät naimisiin ja tekevät lapsen ns. heppoisin perustein, mutta se mitä yritän sanoa on, että meitä on niin moneen lähtöön ja ei ole olemassa vain sitä yhtä ainoaa tietä hyvään tai huonoon parisuhteeseen tai avioliittoon. Yrittäisit itse oppia ymmärtämään lukemaasi: kukaan ulkopuolinen ei voi tietää, miten mikin juttu etenee ja/tai päättyy, kun sitä ei ihminen itsekään tiedä.

Mutta turhaapa tästä väännetään. Minä uskon, että puhumme samasta asiasta, mutta hyvin eri tasolla. Alkuperäisen kirjoitus on hyvin ristiriitainen, joten siitä voi tulkita monia asioita. Esimerkiksi viittaus "itsekkäisiin eroajiin muutamia poikkeus-kristittyjä lukuunottamatta". Hohhoijaa! Ei taida tyttö itsekään tietää, mitä horisee.

 

[&]

Mentiin naimisiin kirkossa ja lapset on kastettu oikeastaan vaan siksi, ettei lähiomaiset vedä "elämää suurempia" bultteja. Nuorena en uskaltanut tehdä niinkuin olisin oikeasti halunnut. Myöhemmin erosin kirkosta kun alkoi ahdistaa kuulua niin ahdasmieliseen lahkoon. En ole ateisti, en oikeastaan tässä elämäntilanteessa mieti uskonnollisia asioita. Ihmettelen, mistä "tosiuskovaiset" saavat niin selkeät mielipiteet, uskon... Eikä se usko avioliittoa pelasta, jos ollaan ajauduttu erileen.