E
ellanella
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja aivanpa-aivan:Pettämistä tosiaan voi tapahtua sekä avo- että avioliitoissa. Tarkoitin kommentissani lähinnä sitä tilannetta, että YH-äiti lapsikatraineen on saanut houkuteltua talouteen miehen. Miehellä kuitenkin on ollut selkärankaa sen verran, ettei ole mennyt avioon YH:n kanssa. Tällaisessa tilanteessa lasten kasvualusta ei ole hääppöinen.
Eipä elämä ole noin yksiselitteistä. Vaikka menisi naimisiin toiveenaan viettää koko loppuelämä toisen kanssa, niin matkalla voi tulla yllätyksiä. Saattaa tulla ero, joten yksinhuoltajaksikin voi joutua ihan ilman omaa tahtoaan, jos kumppani löytää vaikka jonkun toisen tai sitten "kasvetaan erilleen". Pitäisikö sitten yhden kerran epäonnistuttuaan olla loppuelämä yksin ja selibaatissakin vai? Enkä kyllä tiedä mitään masentavampaakaan kuin sen, että aviopuolisot elelevät viilenneillä tai jopa vihamielisillä tunteilla varustettuina kulissiliitossa jopa kymmeniä vuosia. Sekö sitten on hyvä kasvualusta jälkeläisille? Eiköhän jokaisella ole oikeus etsiä onnea ja olla onnellinen?