Tahkoojat 103

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Suvi
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Meilläkin oli ohjeena 3-7vrk pidättäytyminen kun testi tehtiin Taysissa.
Taysissa muuten tehdään testejä kahdessa eri paikassa; Taysin omassa labrassa biolääketieteen laitoksella (siellä takana) ja Väestöliiton tiloissa lapsettomuus- ja hormonipoliklinikalla.
Ihmettelin tätä kun huomasin, että analyysilappu oli erilainen kuin ekalla kerralla ja lääkäri sanoi, että näytteet analysoidaan siellä missä on vapaita aikoja, riippumatta siitä kummalle puolelle purkin kiikuttaa.

Avalla taas ohjelapussa luki 2-5vrk ja lääkäri sanoi ettei tarvi lainkaan pidätellä! No onneks pidäteltiin kolme vrk, koska sillä kertaa saalis oli tosi huono, just ja just sen verran, että inssi oli mahdollista.
 
Just sinne taakse mies vei näytteen. Oli kuulemma vaikea löytää perille. Kysyi tietä jostain vastaanotosta. Sanoi että aika on 8.15. Ne siellä vaan, että ei se niin tarkkaa ole, mutta sitten kun mies sanoi, että alkaa aika (1 h) tulla täyteen että kiire on, niin juoksuttivat oikein sisäkautta pikareittiä perille :)
 
Kastehelmelle olisin halunnut vain tällaisena ulkopuolisena sanoa, että meillä mieheni kanssa kaksi vuotta sitten oikeastaan pilkulleen samanlainen tilanne ja tunteeni olivat samankaltaiset kuin sinulla. Mutta kyllä, se paska sitten tietyssä vaiheessa levähti tuulettimeen ja sen verran sanoisin, että mikään ei ehkä niin koville ole ottanut. Sitä näin jälkikäteen onkin ihmetellyt, että miten sitä onnistui sillä tavalla elämään..jotenkin ""huijasi"" itseään. Mutta itselläni siitä kyllä seurasi jotain hyvääkin sitten näin myöhemmin, arvostaa enemmän itseään ja miestään. Ja ei ikinä enää loukkaisi toista samalla tavalla, että sellainen varmuus meidän suhteeseen tästä kyllä tuli..
Toivottavasti teidän asianne järjestyy molempia tyydyttävällä tavalla:) Voimia!
 
Heh, Sanelma, vähän samanlainen kokemus mun miehelläkin. Oli viemässä näytettä (sanoi, että oli vaikea löytää paikka) ja siellä vastaanottotiskillä ei ollut ketään, vaikka hänellä nimenomaan oli aika sovittuna. Sai ystävällisen siivoojan kautta hoitsun paikalle!
Tämän perusteella arvelenkin ettei se tunti ole ihan ehdoton takaraja, vaan se todellisuudessa on pidempi, mutta varoiks sanovat tuon ettei mene pitkäksi. Kyllä siinä ensikertalainen näytteen viejä voi olla vähän purjeessa kun ensin ei meinaa löytää paikkaa ja sitten ei ole ketään kelle purkin antaisi.
 
Kiitos vain kommentista. Mehän ollaan eletty aika samanlainen tilanne 2 vuotta sitten (tosin paljon pahempi) ja sen jälkeen oli juuri samanlaiset tuntemukset kuin kuvasit (paitsi että ei musta tuntunut hirveän pahalta) - ihmetteli, kuinka toista on voinut loukata jne. Ja nyt ollaan taas samassa tilanteessa, lievemmässä vain, uudelleen. Eli mä en tavallaan koe hirveästi huijaavani itseäni, kun tämä on jo kerran eletty. Tuttua siis.

Jos se p*ska lävähtää tuulettimeen samalla tavalla kuin viimeksi, niin selviän kyllä ihan hyvin. Jos se tulee pahemmalla tavalla (tai muuta ikävää kertyy liikaa samaan aikaan), voi tilanne olla toinen. Ei auta kuin katsella :)
 
Kääk, täällä tosiaan riittää juttua laidasta laitaan :).

Soijasta: Mäkin luin sen tutkimusuutisen, että estäisi ovulaation. Mä syön jonkin verran soijaa. Eikös soijan terveysvaikutukset ole lähinnä positiivisia, jos siis kohtuudella syö.

Seksistä: Mä olen kyllä tyytyväinen (tyydytetty:) nykyiseen seksielämään. Tämä mies on ehdottomasti paras mitä on ollut, siis ihan puhtaasti fyysisellä tasolla, ikinä en ole nauttinut näin paljon. Ehdin sekoilla ennen tätä suhdetta riittävästi, oli yhdenillanjuttuja jne. Yhdenillanjuttuissa kiinnosti lähinnä just se iskeminen ja se himo, mutta seksi itsessään ei ollut yleensä mitään ihmeellistä. Me ollaan oltu yhdessä 4,5 vuotta eikä vielä ole rutiiniksi mennyt. Kyllähän säväreitä voi saada vieraista miehistä vieläkin ja fantasioita voi olla. Sinkkuna ollessa seksiä ajatteli paljon enemmän kuin nyt, kun tavallaan sen saaminen on nyt varmaa :).

Simppoja on taas saatu mikroskoopin alle, hinoa Sanelma ja mariska!

).( kp 6 mennään. Menkat kesti vain 3 päivää. Ovistikkuja pitäisi vissiin tilata. plääh.
 
Moikka! Seksiaiheesta vielä... Se on vain niin jännä kun meitä ihmisiä on tässäkin asiassa niin moneksi. Mä kun en voisi kuvitella meneväni sänkyyn edes minkään puolitutun kanssa, jo pelkkä ajatuskin on jostain syystä todella kuvottava. Vaikka pitkään parisuhteessa eläneenä (10v) ja äitiyden myötä tottakai seksi on vuosien varrella harventunut ja laimentunutkin, niin se on mulle kuitenkin edelleen niin intiimi ja puhdas asia, että sitä en lähtis paremman seksin toivossa pilaamaan.

Kun se itselle ei ole muutenkaan koskaan ollut mitenkään erityisen suuri juttu, niin lähinnä huvittuneena sit olen kuunnellu kavereita ku eka rehvastellaan miten mahtavaa seksiä heidän makkarissa harrastetaan ja sit on tullu puolen vuoden päästä ero. Mutta kai se sitten on joissain suhteissa se suhteen kulmakivi. Itselle hyvä kumppanuus ja kaikki mitä siihen liittyy kyllä voittaa hyvänkin seksin 6-0.

Siitä minä kuitenkin olen varma, et jos jonain päivänä jostain sellainen Mr Sukanpyörittäjä kuvioihin ilmaantuisi, (aikamoinen sukanpyörittäjä saisi kyllä ollakin!), niin mitään salasuhdetta ja miehen selän takana vehtaamista en itselleni sallisi. Jotenkin mun mielestä se on kumppanin ja yhteisen eletyn elämän kunnioittamista. Kun on 10 vuottakin yhteistä taivalta kuljettu, ei sitä kyllä hetkessä pois pyyhitä. Että siinä mielen mä en oikein ymmärrä täälläkin joidenkin kuvioita, kun saa välillä vähän sen käsityksen et se pelaaminen on lähinnä jotenkin siistiä ja melkein rehvastellaan et on nyt muita virityksiä. Tuntuu vaan omaan elämään verrattuna niin kylmältä. En nyt siis tarkoita tosiaan moralisoida. Mietin vain että aika erilaisia ihmisiä ollaan, ku oma kantti ei kyllä moiseen riittäisi.

Toivon kaikille raskautta toivoville tsemppiä!!!
 
Huomenta!
Nukuin eilisen kotona flunssaani joten oon vähän pihalla teidän jutuista. Pikakelauksella lueskelin ja naureskelin samaa että kyllä on naisilla ollut asiaa laidasta laitaan!!:-)

SoijaG: yäk, siis miten te voitte syödä/juoda sitä? Vai onko ne jotain nieltäviä pilsuja?

SeksiG: Hertan sanat oli melkein kun mun suusta! Mulla on aina valmis mies kotona, ""herättelyä"" ei paljoa tarvitse jos on vaikka väsynyt. Sitten saattaa mennä viikko että ei edes tee mieli. Minä olen enemmänkin hannari, varsinkin joskus pillereiden aikaan tosi kuiva. Sinkkuaikojen sähläykset on jo unohtuneet (melkein) mutta muistelen yhtäkin ""maratoonaria"" lämmöllä. Toiset (myös oma mies) vaan osaa ottaa naisen huomioon oikein todella!!

Käytiin katsomassa sitä yhtä juhlapaikkaa ma-iltana, oikein sopivan myrskyisä ilta hääpaikan katselmukseen:-)). Paikka oli todella ihana, nyt täytyy vaan saada mies suostumaan sellaiseen rahanmenoon! Punatiiliä, holvikaaria ja vanhaa tunnelmaa:-))

).(kp27/30 mitäs tuohon sitten enää voi kommentoida kuin että aika näyttää.

 
Hmm.. musta hyvä/parempi seksi (tai sen etsiminen) ja parisuhteen pilaaminen eivät liity edes samaan asiaan. Ei se ole aina niin, että jos tapahtuu jotain, on oma parisuhde sen jälkeen automaattisesti pilalla. Paitsi jos ei itse voi elää itsensä kanssa, tulee morkkiksia jne. Silloinhan niihin ei kannata ryhtyä eikä niin ollen pilata mitään. Mä olen aina kokenut vain saaneeni niistä jutuista enemmän hyvää irti kuin huonoa, eli ei ole kaduttavaa.

Suurimmalla osalla on se ajatus, että seksi kuuluu parisuhteeseen jne, mutta mulle se on ehkä erilainen voimavara. Ja puolitutun kanssa voi ihan hyvin harrastaa vaikka mitä.. Tietysti on paljon mukavia puolituttuja, joiden kanssa ei tulisi mieleenkään tehdä mitään. Kaikkien kanssa ei vain kemiat natsaa, ja hyvä niin.

Omaa elämääni kun mietin, niin jos reilussa 9 vuodessa on muutaman kerran sukat pyörineet, niin sehän ei ole paljon. Kun tosiaan on niitäkin ihmisiä, jotka menevät naimisiin ja 2 vuoden päästä ero ja sitten taas pian uudestaan naimisiin. Eikä siinä mitään, ei sekään ole multa pois. Ehkä mä sitten elän vain eri tavalla eli koitan pitää jutun kasassa, mutta joskus se on vaatinut hieman sivulatuja. Ja tosiaan, niiltä laduilta on ainakin aikaisemmin palattu aina uusien näkökulmien kanssa - eikä suinkaan niin, että kaikki olisi pilalla. Monilla homma on siis hyvänkin seksin jälkeen puolen vuoden jälkeen ohi. Silloin siinä hommassa ei ole ehkä ollut tarpeeksi yhdistäviä tekijöitä.

Pelaamista en minäkään suosi. Sutina on musta parempi sana ja se kuvaa enemmän sitä hommaa :) Useinhan asiat ovat ihan flirtin tasolla (siis sutinaa) eivätkä etene sen kummemmin mihinkään.

Onneksi jokainen voi tehdä niinkuin parhaalta tuntuu :) En kyllä missään nimessä ottaisi otsaani määritelmää ""m*nahaukka"" tms, sillä oikeastaan ne sukat eivät pyöri sen seksin perässä vaan lähinnä sen positiivisen huomion ja hyvän olon perässä. Se on sitten eri asia, johtavatko ne tuntemukset johonkin muuhun vai eivät. Kyllä sukat voi pyöriä ihan platonisen tason jutussakin, ainakin mulla.

Vitsi, kyllä se elämä vain tuntuu välillä niin hyvältä, vaikka kaikki jutut olisivatkin levällään :)
 
Olen täysin samaa mieltä kanssasi ja tuskin olen ainoa. Itselläkin ollut välillä tosi kovaa menoa ja kivoja sukanpyörittäjiä, mutta silloin sinkkuna se olikin mielestäni( ei kaikkien) luvallista. Miksi pitää elää parisuhteessa, jos ei kunnioita toista? Eikö olisi kiva hipata vapaana?! Vai tuleeko ajatus mieleen että, jos lopulta jääkin yksin..?
Nykyään elän ihanan miehen kanssa ja seksi ei aina ole kuvioissa joka viikko eikä toinen, mutta en antaisi ikinä anteeksi itselleni jos pettäisin. Ja jos mieheni olisi sika tai pettäisi tai/ ja tekis mieli itse uusiin seikkailuihin..(fantasiat ja haaveet erijuttu).. päättäisin eka vanhan suhteen!
Vaikka eihän se ole koskaan helppoa, mutta sen verran pitää kunnioittaa toista tai itseä!! Eri asia jos on vaikka sopimus et irtosuhteita saa ""harrastaa"". Sitäkään en kyllä ymmärrä, mutta.. =) Tulipa sekavaa..
 
Niin, siis Kastehelmi, just oikeastaan tuota tarkotin sillä, että ollaan niin erilaisia. Mä kun en antaisi pettämistä anteeksi. Mä kokisin sen niin suurena loukkauksena yhteistä elämää kohtaan et se olisi sitten siinä. Mun moraali vain ei salli sitä, et jos elän ihmisen kanssa johon luotan ja olen vahvasti sitoutunut, et sitten hypittäis muittenkin kanssa. Mulle eläminen parisuhteessa perustuu siis uskollisuuteen.

Tiedän että on paljon ihmisiä, jotka elävät just ns. vapaassa suhteessa. Mä en vaan käsitä miten ihmiset kestää semmosta? Mä olen varmaan sitte aivan liian herkkä ihminen. Enkä kyllä muutenkaaan oikein näe siinä järkeä, miksei sitten eletä yksin niin ei tarvi miettiä toisen tunteita? Vai eikö kuitenkaan haluta olla yksinkään? Et halutaan kaikki.

Mun jutut on tosi vanhanaikasia tähän nykymenoon verrattuna, tiedän sen. Mutta olen kyllä toisaalta nähny niin monta petettyä ihmistäkin, jotka sitten rypevät tuolla pohjamudissa, että vaikea uskoa että jotain ei ihan oikeasti liikauta yhtään jos kumppani pettää?

Muutenkin mulle seksi ilman tunteita on ihan vierasta. Ei vain kiinnosta harrastaa seksiä ihmisen kanssa johon mulla ei ole mitään tunnesidettä. Jotenkin se on mulle mun oman itseni kunnioittamistakin, oman kropan arvostamista. Tosi vastenmielinen ajatuskin et joku vieras puhtaassa seksinhimossaan kähmis ja tyydyttäis tarpeensa muhun. Että siksi mä en ole koskaan ymmärtäny esimerkiksi yhdenillanjuttuja.

Kai ihmiset on sitten jotenkin rakennettu tässä suhteessa erilailla.
 
Hmmm... kyllä kai pettäminen on suurimmalle osalle ihmisistä vielä tänäkin päivänä se suurin epäluottamuslause omaa kumppania kohtaan. En ainakaan itse keksi mitään muuta yhtä tehokasta keinoa loukata toista.
 
No kylläpäs tänne nyt pukkaa kommenttia :)
Todettakoon taas kerran että ihmiset tosiaan ovat erilaisia.

Mä luin jostain ketjusta että hoitojonot julkisilla (siis inssi, ivf) on jotain vuoden pituisia. Ihan great. Vaikka pääsisinkin lapaan mutta ei silti natsaisi tai miehen simpoissa olisi vikaa niin sitten odotellaan vuosi. Jos invf nimittäin maksaa yksityisellä n. 1500 euroa niin eipä meillä ole sellaiseen varaa. Taidan muutenkin raskautua vaan pyhällä hengellä, tai en edes sillä, hoh hoijaa.

Tehkääpäs naiset testi: (ketä Kalevalan naista muistutatte eniten??)

http://www.sirpa.hirvikoski.fi/kalevala/testi.html

 
Oma vastaus: Mielikki (who the hell...?)
Pätkä luonnehdintaa:
""Eläimet ovat hänelle hyvin tärkeitä. Mielikki ja eläimet tulevat hyvin toimeen keskenään; melkein kuin he puhuisivat samaa kieltä. Eläimet, lapset ja miehet palvovat Mielikkiä. Mielikin heikkous voi olla liiallinen antaa mennä-asenne. Tyhjä jääkaappi, pöydillä ajelehtivat laskut ja satunnainen järjestyksen ja puhtauden ylläpito saavat lapset tuntemaan turvattomuutta.
Kehityssuunta: ripaus tarmoa, hyppysellinen kurinalaisuutta ja teelusikallinen järjestystä.
""
Juu, taitaa kyllä osittain pitääkin paikkansa :)))
 
Mä olenkin sitten varmasti aika erilainen, kun mun mielestä tietyissä tapauksissa vieraissa käynti ei ole mikään maailman loppu. Useinhan (ei välttämättä aina) silloin itsellä on peiliin katsomista - miksi toinen on kokenut, että pitää hakea jotain muualta? Mitä tarvetta minä en tyydytä? Eikä se aina ole välttämättä fyysinen tarve vaan usein myös täysin henkinen, läheisyyden ja hellyyden kaipuu jne. Jokainen varmasti haluaa olla jollain tasolla haluttu ja himoittu. Sekä arvostettu. Joskus ne muutamat oikeat sanat saavat kunnialliset perheen isät ja äiditkin lakoamaan sellaisiin juttuihin, joita eivät olisi uskoneet tekevänsä. Sitä vain huomaa, että toinen osaa sanoa juuri ne oikeat sanat jne. (Ja tämä vika lause ei ihan suoraan kyllä liity mun elämään..)

Itse en ole käynyt vieraissa koskaan silloin, kun asiat ovat olleet hyvin. Aina kun jotain on ollut tekeillä niin ollaan aina ""asuttu"" (ei välttämättä virallisten kirjojen mukaan) silloin eri osoitteissa ja sama juttu on miehellä. Eli periaatteessa normaalissa arjessa vieraissa ei käydä. Enkä ole kokenut tarpeelliseksi, eikä mieskään. Siksi nuo kysymyksesi siitä, että miksi ollaan yhdessä, jos ei kuitenkaan haluta olla, eivät koske mun elämää. Mä kyllä haluan olla parisuhteessa, mutta joskus ne tilanteet ovat niin mahdottomia ja elämä on täynnä sontaa, että sitä hyvää fiilistä kaipaa ihan vääristä paikoista. Kyse ei ole siitä, etteikö miettisi toisen tunteita eikä kyse ole meillä vapaasta suhteesta (sellaistakin olen vierestä seurannut, olihan se aikamoista, varsinkin kun oli lapsia mukana). Nämä hommat liittyvät ihan suoraan kriisi-aikaan, eivätkä normaaliin elämään. Siksi mun elämä eroaa aika paljon siitä, mitä kirjoitit :) Ja kai mä jotenkin ymmärrän myös niitä, jotka ovat turvallisuuden tunteen ja tottumuksen takia yhdessä, vaikka molemmat elää omaa elämäänsä. Useinhan niissä hommissa on taustalla niin paljon kaikkea, että on hyvin paha mennä sanomaan, miksi kukakin valintansa tekee. Eikä muiden onneksi tarvitsekaan koskaan toisten valintoja täysin ymmärtää :)

Toisessa kommentissa mainittiin ""sika"" - jos on käynyt vieraissa. Mä en näe sitä niinkään. Mun mielestä mies (tai nainen) ei ole välttämättä sika, jos hommat ovat olleet tietyssä pisteessä. Tietysti on eri juttu, jos toisen mielestä kaikki on äärimmäisen hyvin ja toinen vaan pistää menemään omaksi ilokseen. Siis sellaista kroonista pettämistä. Sellaistakin tapahtuu. Mutta siis.. mun elämä ei ole sellaista, vaan taustalla on miljoona ja sata muuta syytä eli aika moni asia heikoilla kantimilla. Eikä mulla ole ainakaan mitään ongelmaa kunnioittaa itseäni tai ruhoani, vaikka joskus tulee tehtyä asioita, joita joidenkin moraalikäsitykset eivät tue. Sehän tässä onkin se ratkaiseva tekijä, eli pystyykö elämään itsensä kanssa ja kantamaan seuraukset. Mä pystyn, koska mielestäni eri osoitteissa asuttaessa en ole tehnyt mitään hirveän väärää. Monihan pystyy puolustelemaan itselleen vaikka mitä tekoja, mutta ei mulla ole kyse edes siitä. Ei vain tunnu pahalta tai väärältä ja se siitä.

En mäkään ole kyllä harrastellut seksiä ihmisen kanssa, johon mulla EI ole mitään tunnesidettä. Se olisi vierasta mullekin. Kuten olen aikaisemmin sanonut, en ole sitä tyyppiä, että hakisin seuraa raflasta niin, että en tietäisi edes toisen nimeä ja silti olisi toiminta päällä. Mulla nämä harha-askeleet rakentuvat ihan toisen kaavan kautta. Siinäkin on siis suuria eroja. Mutta.. sitten kun jotain on rakentunut, niin ei mulla ole koskaan ollut niin, että toinen olisi vain kourinut mua ja tyydyttänyt himonsa mun avulla. Kyllä niissä jutuissa on aina ollut molemmat osapuolet mukana, niin että molemmille jää niistä hyvä mieli. Eihän sen ""vieraan"" seksin tarvitse olla mitään toista alistavaa tai muutenkaan sellaista mitä kuvailet.

Ja yhden illan jututkin ymmärrän tietyissä elämäntilanteissa täysin. Joskus joku haluaa vain toimintaa, kaipaa läheisyyttä jne, mutta ei ole muuten valmis/halukas ihmissuhteeseen. En tuomitse sitäkään :)

Eikä muuten koskaan kannata sanoa, ettei antaisi pettämistä anteeksi. Jos joskus joutuu heräämään sellaiseen tilanteeseen (sitä kun ei koskaan tiedä, mitä elämä tuo mukanaan), voi vaakakupissa painaa niin monet muut asiat, että joskus suhteen saa vielä rakennettua uudestaan. Ei kannata olla hirveän ehdoton. Jos en ole muuta oppinut, niin ainakin sen.

Ja voin mä tunnustaa, että aina joskus haluaisin sekä syödä kakun että säästää sen. Järjellähän sen tietää, ettei kaikkea voi saada :)
 
Keijukainen, hoitotakuun aikana ei saa olla enää vuoden jonoja. Eli kun jaksaa pitää meteliä, niin esim. NKL:tä voi päästä Väestöliittoon ostopalveluna. Onhan ne jonot silti pitkät, mutta jos pitää puolensa, niin hommat voivat edetä nopeamminkin :)

Monestihan noissa jonoissa on oltu pitkään ja tehty tutkimuksia jne samaan aikaan. Eli eivät ole ihan sellaista puhdasta jonotusta. Meillähän se 6 kk ensikäyntiaikaan on pelkkää jonotusta, ei mitään tutkimuksia tms. samaan aikaan. Sen jälkeen hoitojen pitäisikin alkaa asap.
 
Kastehelmi, kiitos infosta! Oletteko siis menossa NKL:lle silloin tammikuussa? Sori kun en muista, siitä on taatusti ollut puhetta...silloin 5 kk sitten :)
Niin, jotenkin tuntuu ihan kamalalta ajatella ettö simpoissa (kin) olisi vikaa ja sitten joutuisi taas aloittamaan ihan alusta. Jotenkin olen ollut niin asennoitunut siihen että tämä mun endo on se ""ongelma"" ja kun siitä päästäisiin niin VOISI käydä yhtä onnekkaasti kuin Aniliinille eli plussa tulisi. Mutta mikäänhän ei ole kirkossa kuulutettua...
 
Ensikäyntiaika on joulukuun lopussa - siis jos sinne ylipäätään mennään. Saattaa olla, että mennään tai sitten perutaan tai siirretään aikaa myöhemmäksi. En tiedä vielä tässä vaiheessa. Koska silloin tulee 6 kk jonossa oloa täyteen, pitäisi ivf/icsi-hoitojen alkaa oikeastaan heti, viimeistään helmikuussa (jos haluavat eka selvittää vaikka jotain, niin tammikuu olisi ""armon aikaa""). Koska meille on tehty yksityisellä 3 inssiä, ei NKL voi ""pakottaa"" niihin enää uudestaan, vaan pitää edetä suoraan. Mutta jos mitään hoitoja ei olisi alla ja kaikki tilanteet ovat sen verran ok, niin sitten me jouduttaisiin ekaksi inssi-rumbaan. Se kestäisi varmaan hyvällä lykyllä yli 6 kk (joka toinen kk, esim) jne.

Saatiin toi NKL lähete kesäkuussa Diacorilta. Olisihan niitä ivf-hoitoja voinut jatkaa sielläkin heti, mutta mulle tuli silloin se tunne, ettei ole enää niin kiire ja otan hoidot verovaroilla :) Mullahan on vielä tämän kuun lopussa se Sööperin aika, joten eihän sitä tiedä, vaikka multa löytyisi jotain endoon viittaavaa, jolloin eka tulisi ehkä lapa ja vasta sitten edetään. En tiedä, enkä ota stressiä :)
 
moi,

olin eilen saikkarilla, joten pääsen vasta nyt osallistumaan keskusteluun. En jaksanut avata kotikonetta. Kiva oksutauti oli, yök.

Täällä on taas ollut todella vilkasta keskustelua, hyvä niin. Tällä menolla mä en kyllä saisi mitään töitä tehtyä, kesti puoli päivää, että sain luettua kaikki maanantain jälkeen tulleet viestit.

Keiju, mä olen varmaan sitten joku jakomielitautinen. Tuli kolme vaihtoehtoa :) Mua kyllä ärsyttikin pari kysymystä, kun tuntui, että kaikki vaihtoehdot käy. Esim. matkustuskysymys.

G: Mä olen ja en ole tyytyväinen meidän seksielämään. Tietty yllätyksellisyys jotenkin puuttuu ja kyllä tämä vauva- ja taloprojekti on aika hyvin halut kadottaneet. Eli olen tyytyväinen laatuun, mutta en määrään. Käsitykseni mukaan mies on samaa mieltä. Toivottavasti tilanne kohenee kun päästään uuteen taloon!

Ollaan useasti miehen kanssa todettu olevamme viimeiset dinosaurukset tai jotain, kun ollaan uskollisuuden kannalla. Mua ei ole petetty, mutta miehellä on kovasti huonoja kokemuksia ja siitä syystä oli alkuaikoina tosi mustasukkainen. Onneksi on mennyt aika hyvin ohi, kun on oppinut luottamaan muhun.
Mulla itsellä pyörii sukat jalassa hyvinkin helposti, mutta siihen se on kuitenkin jäänyt. Kyllähän ne kehut jne lämmittää kovasti ja joidenkin kanssa vaan yksinkertaisesti natsaa. Uskon ja toivon kuitenkin, että voin nauttia pyörimisestä ja samalla jätän homman kuitenkin siihen. En halua loukata miestä niin pahasti. Ja valintakysymyksiä ne on, voin olla menemättä, jos tuntuu, etten pysty pitämään itseäni kurissa. Puhtaasti irtoseksiä, toista tuntematta, en varmaan pystyisi harrastamaan. Jonkun tutun herkun :) kanssa tilanne on sitten jo ihan toinen. (siis jos olisin sinkku)
Ylläoleva ei siis pyri moralisoimaan ketään, kerroin vaan omat näkemykseni. Jokainen tekee ihan omat ratkaisunsa, ei kuulu mulle.

Mä jännitän teidän simppatuloksia myös kovasti, toivottavasti tulevat kaikille pian!!
 
Kyllikki se täällä. Ainakin nuo kehityssuunta neuvot kannattaisi meikäläisen varmaan ottaa onkeensa...

Kehityssuunta: opettele sietämään epävarmuutta ja keskeneräisiä tilanteita. Anna asioiden kehittyä omalla painollaan.
 
Juu ja taas tuli kaksi raskausilmoitusta. Toisessa on ""lieventävänä asianhaarana"" se, että miehensä siittiöillä ei pitänyt olla mahdollista normaali hedelmöitys. Parilla on hedelmöityshoidolla aikaan saadut kaksoset ja niin vaan on rouva taas raskaan. Eivät käyttäneet ehkäisyä, kun lääkärit vakuuttivat, että ei tarvitse...

Toivoa siis ehkä on...

Toinen uutinen olikin sitten tällainen ""puntin nosto""-tapaus.
 
Niin, en sanonut että en ymmärtäisi että ihmiset elää eri tavalla. Elämässä todella ja omassa suhteessa voi olla niin suuria hankaluuksia, että tie vie hakemaan lohtua vieraista syleistä. Kaikkihan me kuitenkin hellyyttä kaipaamme.. Omaan ystäväpiiriinkin kuuluu henkilöitä jotka ovat ""joutuneet"" niin tekemään. Kerroin vain miten itse koen asiat ja millä tavalla itse tahdon elämääni elää.

Pieni lapsus mulle sattu tuossa kun sanoin etten voisi antaa pettämistä anteeksi. Sitähän en voi tietää koska tilannetta ei ole kohdalle vielä sattunut. Mutta ainakin se olisi hyvin vaikeaa. Mulle kun luottamus on kuitenkin kaiken a ja o, ja jos se kerran menee on sen takaisin saaminen kyllä hankalaa. Mutta toki, kun vaakakupissa on niin paljon hyviäkin asioita ja elettyä elämää ei asiat ole niin mustavalkoisia. Mutta tällä kokemuksella mikä mulla tällä hetkellä on ja itseni sen verran hyvin tuntien, on anteeksiantaminen toki mahdollista, mutta asioiden ""unohtaminen"" ja taakse jättäminen äärettömän hankalaa. Eli loppujen lopuksi voisi käydä huonosti..

Myöskään en ole tuomitsemassa ketään. Mun puolesta ihmiset saavat naiskennella kenen kanssa lystää ja vaikka jokaisen vastaantulijan. Ja totta kai, jos haluaa tyydyttää läheisyydentarpeensa muttei tahdo mitään pysyvää, ovat yhden illan suhteet omiaan siihen. Sanoin vain etteivät ne ole mun juttu, ja itse kokisin kuitenkin olevani jotenkin hyväksikäytetty vaikka itse seksistä nauttisinkin. Mulle vain tulisi siitä sellanen kertakäyttöfiilis ja se si ole mun juttu.

Ja aika usein jos parisuhteessa elävä ihminen tuntee tarvetta vieraisiin, on todennäköisesti omassa suhteessa jotain epätyydyttävää, joko henkistä tai fyysistä. Eli ihminen hakee edes hetkellistä huomiota, hyväksyntää, hellyyttä mitä se sitten ikinä onkin, muualta. Sitähän se on. Ja ymmärrän senkin. Tuskin kellään onnellisella ja kaikin puolin tyydytetyllä ihmisellä on tarvetta hakea hyväksyntää tai muutakaan mistään muualta jos saa sitä omalta kumppanilta. Ja mäkin tunnen ihmisen joka elää ns. vapaassa suhteessa, eikä hänkään kyllä kovin onnelliselta ja tasapainoiselta vaikuta.

Niin, ja se peiliinkatsominen on kyllä meille kaikille joskus ihan suotavaa, elää sitten onnellisessa tai onnettomassa suhteessa.

Kylläpäs tämä nyt meni yhdeksi ihmissuhdevääntämiseksi, poistun linjoilta...

 
Tsau!
Hauskoja keskusteluja, menikin tovi ennen kuin sain luettua.

Pitää kyllä myöntää, että Sivustaseuraajan viesti oli kuin omasta suustani. Tiedän kyllä mitä hyvä seksi on ja siihen me välillä innostutaan, mutta se ihana kumppanuus mikä meillä on ja täydellinen avoimmuus, voittaa seksin kuin seksin 10-0. Se taitaisi olla jo liian täydellistä, jos mies olisi vielä intohimoinen makuukammarissa, olen sen hyväksynyt, että sitä hän ei ole, ja siihen tarvitaan vähän enemmän vaivannäköä. Tässä suhteessa olen itsekin kerran vehdannut, mutta se oli ja meni. Jotenkin omaa miestä ja yhteistä elämää kohtaan on niin äärimmäinen kunnioitus ettei sitä pilaisi millään. Mä olisin ihan raunio, jos menettäisin hänet, jotenkin hän on vaan elämän tuki ja turva, pitää pään ja mielen tasapainossa.

Mutta niin kuin täällä on useampaan kertaan todettu jokainen meistä katselee näitä asioita omasta vinkkelistään ja tilanteestaan. Musta tämä ketju onkin positiivisella tavalla avartanut myös omaa maailmaa ja antanut uusia näkökulmia asioihin.

Heh, siinäpä ne asiat taisi ollakin :) Huomenna ultra ja panniikki päällä. Taas on aika oireeton olotila, mitä nyt järkyttävä metallinen maku tuli päivällä suuhun. Luulin, että se on legendaa, mutta ei ihan... Mies tulee mukaan lääkäriin ja jatkaa siitä sujuvasti pikkujouluihin..Good for him!

Sande, kerro nyt mikä paikka... Suokissa joku?

 

Similar threads

S
Viestiä
100
Luettu
3K
K
K
Viestiä
102
Luettu
3K
S
S
Viestiä
110
Luettu
2K
J

Yhteistyössä