Mä olenkin sitten varmasti aika erilainen, kun mun mielestä tietyissä tapauksissa vieraissa käynti ei ole mikään maailman loppu. Useinhan (ei välttämättä aina) silloin itsellä on peiliin katsomista - miksi toinen on kokenut, että pitää hakea jotain muualta? Mitä tarvetta minä en tyydytä? Eikä se aina ole välttämättä fyysinen tarve vaan usein myös täysin henkinen, läheisyyden ja hellyyden kaipuu jne. Jokainen varmasti haluaa olla jollain tasolla haluttu ja himoittu. Sekä arvostettu. Joskus ne muutamat oikeat sanat saavat kunnialliset perheen isät ja äiditkin lakoamaan sellaisiin juttuihin, joita eivät olisi uskoneet tekevänsä. Sitä vain huomaa, että toinen osaa sanoa juuri ne oikeat sanat jne. (Ja tämä vika lause ei ihan suoraan kyllä liity mun elämään..)
Itse en ole käynyt vieraissa koskaan silloin, kun asiat ovat olleet hyvin. Aina kun jotain on ollut tekeillä niin ollaan aina ""asuttu"" (ei välttämättä virallisten kirjojen mukaan) silloin eri osoitteissa ja sama juttu on miehellä. Eli periaatteessa normaalissa arjessa vieraissa ei käydä. Enkä ole kokenut tarpeelliseksi, eikä mieskään. Siksi nuo kysymyksesi siitä, että miksi ollaan yhdessä, jos ei kuitenkaan haluta olla, eivät koske mun elämää. Mä kyllä haluan olla parisuhteessa, mutta joskus ne tilanteet ovat niin mahdottomia ja elämä on täynnä sontaa, että sitä hyvää fiilistä kaipaa ihan vääristä paikoista. Kyse ei ole siitä, etteikö miettisi toisen tunteita eikä kyse ole meillä vapaasta suhteesta (sellaistakin olen vierestä seurannut, olihan se aikamoista, varsinkin kun oli lapsia mukana). Nämä hommat liittyvät ihan suoraan kriisi-aikaan, eivätkä normaaliin elämään. Siksi mun elämä eroaa aika paljon siitä, mitä kirjoitit

Ja kai mä jotenkin ymmärrän myös niitä, jotka ovat turvallisuuden tunteen ja tottumuksen takia yhdessä, vaikka molemmat elää omaa elämäänsä. Useinhan niissä hommissa on taustalla niin paljon kaikkea, että on hyvin paha mennä sanomaan, miksi kukakin valintansa tekee. Eikä muiden onneksi tarvitsekaan koskaan toisten valintoja täysin ymmärtää
Toisessa kommentissa mainittiin ""sika"" - jos on käynyt vieraissa. Mä en näe sitä niinkään. Mun mielestä mies (tai nainen) ei ole välttämättä sika, jos hommat ovat olleet tietyssä pisteessä. Tietysti on eri juttu, jos toisen mielestä kaikki on äärimmäisen hyvin ja toinen vaan pistää menemään omaksi ilokseen. Siis sellaista kroonista pettämistä. Sellaistakin tapahtuu. Mutta siis.. mun elämä ei ole sellaista, vaan taustalla on miljoona ja sata muuta syytä eli aika moni asia heikoilla kantimilla. Eikä mulla ole ainakaan mitään ongelmaa kunnioittaa itseäni tai ruhoani, vaikka joskus tulee tehtyä asioita, joita joidenkin moraalikäsitykset eivät tue. Sehän tässä onkin se ratkaiseva tekijä, eli pystyykö elämään itsensä kanssa ja kantamaan seuraukset. Mä pystyn, koska mielestäni eri osoitteissa asuttaessa en ole tehnyt mitään hirveän väärää. Monihan pystyy puolustelemaan itselleen vaikka mitä tekoja, mutta ei mulla ole kyse edes siitä. Ei vain tunnu pahalta tai väärältä ja se siitä.
En mäkään ole kyllä harrastellut seksiä ihmisen kanssa, johon mulla EI ole mitään tunnesidettä. Se olisi vierasta mullekin. Kuten olen aikaisemmin sanonut, en ole sitä tyyppiä, että hakisin seuraa raflasta niin, että en tietäisi edes toisen nimeä ja silti olisi toiminta päällä. Mulla nämä harha-askeleet rakentuvat ihan toisen kaavan kautta. Siinäkin on siis suuria eroja. Mutta.. sitten kun jotain on rakentunut, niin ei mulla ole koskaan ollut niin, että toinen olisi vain kourinut mua ja tyydyttänyt himonsa mun avulla. Kyllä niissä jutuissa on aina ollut molemmat osapuolet mukana, niin että molemmille jää niistä hyvä mieli. Eihän sen ""vieraan"" seksin tarvitse olla mitään toista alistavaa tai muutenkaan sellaista mitä kuvailet.
Ja yhden illan jututkin ymmärrän tietyissä elämäntilanteissa täysin. Joskus joku haluaa vain toimintaa, kaipaa läheisyyttä jne, mutta ei ole muuten valmis/halukas ihmissuhteeseen. En tuomitse sitäkään
Eikä muuten koskaan kannata sanoa, ettei antaisi pettämistä anteeksi. Jos joskus joutuu heräämään sellaiseen tilanteeseen (sitä kun ei koskaan tiedä, mitä elämä tuo mukanaan), voi vaakakupissa painaa niin monet muut asiat, että joskus suhteen saa vielä rakennettua uudestaan. Ei kannata olla hirveän ehdoton. Jos en ole muuta oppinut, niin ainakin sen.
Ja voin mä tunnustaa, että aina joskus haluaisin sekä syödä kakun että säästää sen. Järjellähän sen tietää, ettei kaikkea voi saada
