Tahkoojat 121

[Kastehelmi]

Jaa, että minäkö optimistinen ja positiivinen? Mitä lie lääkkeitä ovat mulle sitten syöttäneetkään. No, koitan kuitenkin pitää jalat maassa ja realismin mukana. Mahdollisuudet ovat siis tällä hetkellä hyvät, mutta sehän ei takaa mitään. Ihan yhtä hyvin meillä voi olla solutasolla ongelma, joka ei selviä kuin ivf:ssä. Että senkin takia maltti on varmaan valttia. Parisuhdekaan ei ole missään maailman parhaassa jamassa, vaikka kaikki onkin tavallaan hyvin - lähinnä se on tämä mun oma pää, joka hieman epäröi. Tai siis on henkisesti köyhä ja epäkypsä

Eikä se, jos lasta ei kuulu seuraavan puolen vuoden aikana ole maailman loppu. Ainakaan tällä hetkellä. Nyt ainakin tuntuu, että elämässä on niin paljon muuta. Voihan ne mietteet olla syksyllä toiset. Tai sitten edelleen samat ja voihan se olla, ettei halutakaan ivf-hoitoon. Ei voi tietää ja ajan kanssahan nämä selviää. Ei siis kannata murehtia vielä.

En mä muuten ole ollut omasta mielestäni syksylläkään mitenkään ""maassa"" tämän asian suhteen. Hyväksyin vain tosiasiat ja lakkasin toivomasta, niin oli helpompi elää. Kyllähän se nkl:n ensikäynti tammikuussa nosti vihat pintaan, kun kaikki julkisen puolen skeidat tuntuivat toteutuvan, mutta ehkä se oli joku äkkinäinen reaktio. Nyt siis kaikki hyvin

Tää tais muuten räjäyttää ketjun, joten avatkaapa joku uusi