Tahkoojaplussat 55

[Nekku vihdoin]

Hei sori kaverit hiljaisuus, ei ole ollut tarkoitus dissata teitä. Olen ollut aika paljon menossa ja tosiaan kuuppa vähän sotkussa myös. Hihii, tehän luette mua kuin avointa kirjaa, mulla on ajatukset vähän jumissa töiden ja lastenteon suhteen. Mutta kyllä tämä tästä taas selviää, solmu kerrallaan.

Äh, tätä on ihan mahdoton edes yrittää selittää, mutta meikäläiselle järjestyksen ihmiselle ja elämän suunnitelijalle ottaa vähän tiukille tällainen välitilassa eläminen. (I know, todellisuudessa elämää ei voi aina suunnitella (eikä pidäkään!), kuten olemme täälläkin nähneet, mutta kuitenkin...) Siis kun en tiedä, kuinka sen työpaikan kanssa käy! Jos huonosti, sitten alkaa tahkoaminen ja toivottavasti saisin jollain aikajänteellä liittyä seuraanne. Ja totta kyllä, että se tuntuu vähän omituiselta (haikealtakin), kun te kaikki mun ”vertaisodottajat” olettekin yhtäkkiä tokakierroksella puntinheilautuksesta.

Nämä on tosi delikaatteja asioita. Kun mä jotenkin sisimmässäni tiedän, ettei omalla kohdalla voisi kolmannenkaan raskauden kanssa käydä noin, vaan että sekin menee (jos edes menee!) taas vähän apujen ja stressauksen kautta. Juuh, mä tiedän, että tekään ette noin uskoneet käyvän. Ja tiedättekö, mä luulen, että olisin seuraavalla kerralla vielä hysteerisempi sen suhteen, että meneekö kaikki hyvin! Taatusti ravataan varhais- , np- ja 4d-ultrat, koska nyt sitä vasta ymmärtää kirkkaasti, millainen IHME ja kultakimpale on terve lapsi. Ja jotenkin ajattelen, että härnäänkö kohtaloani, kun vielä uskallan muuta pyytää, kun olen jo yhden terveen lapsen saanut. Viimeksi jotenkin kannatteli se ajatus, ettei salama iske kahta kertaa samaan puuhun…

Äh, nämä varmaan kuulostavat ihan epäreiluilta ajatuksilta tahkoojien mielestä. Olette olleet tosi paljon ajatuksissa ja ihan sydämestä raastaa, kun onnistumisia ei sinne puolen ole nyt tullut. Ja gissa, sä jaksat aina välittää meistä kaikista, vaikka sulla tosiaan on ollut raskasta itselläsi! Kiitos. Olette upeita.

Sande, kiitos linkedin-selostuksesta, en olisi itse saanut samaa aikaan. Heh, mähän voisin liittyä sun verkostoon.

Ensi viikon tärät sopisi paremmin ma:na. Mulla on vissiin poikkeuksellisesti autokin.

Mä jätin iltapullon Lottikselta tällä vkolla pois! Tai siis annoin puuron kanssa maitoa pullosta mutta ruokapöydässä eikä sylissä nukkumaan mennessä kuten tavallisesti. Toimii.

Ei parane olla poissa paria päivää kauempaa, kun on taas kuulumiset ihan puurona päässä. Hertalle kiitos kuvista! Missäs Murmeli?

 

[Mimmu*]

Piritta, voisin mielelläni liittyäkin postituslistallenne, kun tänne internetiin vähän säästeliäästi viitsi tiettyjä juttuja kertoa, kun lapsen tiedoilla on kuitenkin helposti tunnistettavissa. Ja saisi tietysti sitten niitä kuviakin laitettua meidän höpönassustamme, jos jotakuta kiinnostaa Mutta kun minulta on mennyt ihan ohi se, miten se onnistuu?

 

[Sandeman9503]

Mimmu, laitappa meiliä vaikka mulle sandeman (at) suomi24.fi niin pääseet rinkiin mukaan.

Muut pk-seutulaiset, ehdotusta treffeistä olis meilissä!!!! Voidaan sitten tarkemmin paneutua Nekun dilemmaan, jos vaikka jollain olis jotain inside-infoa tuollaisista jutuista??;-)

Meillä oli tänään taas mama/lapsi treffit, 4 poikaa, iät 5v-7kk ja Nellis ihan poikki. Meni vielä puoli tuntia sitten unille kun ei malta nukkua kun ollaan liikenteessä.

Hienosti on muuten sujunut syöminen, tänään puoli purkkia peruna/kukkakaalia ja puoli purkkia persikkaa!! Ja maidot päälle! Taitaa tytär ymmärtää syömisen päälle). Äiti on iloinen vaikka maitopullo ei kelpaakaan.

Jaahas, yksinhuoltajaviikonloppu edessä, mies lähti metsästämään pohjoiseen. Vaikka samanlaisiahan nämä päivät lapsen kanssa ovat, syöttö-vaipanvaihto-nukkuminen-sykli toistuu jokaikinen päivä. Jääkaapissa odottaa ahvenfileet ja salaatti, vielä kun jostain löytyisi kylmää valkoviiniä...voih. Jälkkäriksi suklaalevy. Ja ajoissa nukkumaan...

 

[Sandeman ejk]

MISSÄ TE OOTTE!!???

Huomisista treffeistä laitoin meiliä mamoille ja tulin täällä pyörähtämään samalla.

Voi kiesus tuo lapsi on öisin rasittava...taitaa olla niin paljon vauhtia päivisin että kelailee niitä sitten unissaan ja saattaa huutaa ihan täyttä huutoa ja sittenkun itse pääset sängystä ylös ja menet katsomaan niin nukkuu täyttä päätä vienosti tuhisten. Hoh. Viimeiset kaksi yötä ollut ihan hulinaa, oon jo kolmen aikaan ottanut viereeni kun en oo enää tuhannetta kertaa jaksanut nousta laittamaan tuttia. Huomaan muuten selvästi että pari viikkoa sitten oli motorisen kehityksen viikko (kääntyminen etc) ja tällä viikolla on ruvennut mölisemään itsekseen erilaisia äännähdyksiä. Hauskaa kuunneltavaa.
Tänään ei ole sitten pudonnut peruna/kukkakaali ollenkaan. Kuka nyt samaa ruokaa haluiskaan syödä monta päivää peräkkäin?

Kummitytön pitäisi tulla äiteineen kylään, toivottavasti ei ole herännyt väärällä jalalla päikkäreiltä. Taidan keittää kahvetta vielä ennen sitä...

 

[Stella*]

Täällä minä ainakin olen. Olen käynyt kurkkimassa, mutten ole ehtinyt tai jaksanut kirjoittaa. Tyttö on sylissä nytkin, joten katsotaan miten paljon ehdin.

Sandeman, mä olen tytön kanssa toiminut samalla tavalla kuin Leon kanssa eli pidän koko yön lapsen vieressäni, koska mä en yksinkertaisesti jaksa nousta montaa kertaa yössä antamaan tuttia tai hytkyttelemään. Vaikka eipä tässäkään mallissa kaikki puolet ole hyviä. Välillä ahdistaa, että tyttö on koko ajan kiinni ihossa ja toisaalta jännittää, miten se oppii koskaan omaan petiin nukkumaan. Mutta Leo oppi, joten ehkä tämäkin...

Tyttö söi tuttia vielä jokin aika sitten, mutta nyt ei ole enää kelvannut. Ainoa, mikä tämän neidin rauhoittaa on äidin lähelläolo. Isänsä oli eilen illalla ihan harmissaan, kun mikään hänen tarjoamansa asento tai hytkytys ei kelvannut vaan huuto oli kova. Heti kun minä otin syliin, pimu hiljeni.

Äh, löytyi hirvikärpänen päästä, yöks. Oltiin pari tuntia tänään metsäretkellä, kun hankittiin Leoa varten kantorinkka, jota piti päästä testaamaan. On muuten paljon parempi kuin Ergo. Oli kyllä mukavaa hakea vähän luontoterapiaa.

Nekku, mä ymmärrän noi sun tuntemukset ihan täysin. Samoja ura vs. äitiys -juttuja pohdiskelin itse silloin viime vuoden lopussa, kun oli ajatuksena panna Leo hoitoon ja aloittaa se uusi työelämä. Sitten kun asia ratkesi niin, että tulin uudelleen raskaaksi, niin vähän haikeana murehduin, etten vielä päässyt aloittamaan sitä työjuttua. VAIKKA uusi raskaus oli täysin toivottu ja ihana asia. Aina sitä jotekin kummasti kaipaa juuri sitä, mitä ei saa. Mä ainakin tunnustaudun monesti kompastuvani siihen tuttuun "hetikaikkimullenyt"-ansaan. Nämä asiat ovat tosiaan NIIN herkkävireisiä ja myös monella tapaa irrationaalisia. Pitää vaan pyrkiä sysäämään tunteita välillä syrjään ja ajatella järjellä. Jospa se vain olisi niin helppoa... Mutta: järjellä ajateltunahan se menee just niin, että nyt vain odotat sen työasian ratkaisua. jos ei tärppää, niin tahkous käyntiin. Ja jos tärppää, niin mikä estää aloittamasta tahkousta silti .

Ja tuohon terveysasiaan: mä olin myös huolissani, että voiko toinen lapsi olla terve, kun eka on, ja mitä jos ei ole. Samasta asiasta puhui Kirppukin muistaakseni. Siis että voiko meillä olla niin hyvä tuuri, että tulee TOINEN terve lapsi. Mä lohduttauduin ajatuksella, että jos lapsi ei ole terve, niin sitten kerta kaikkiaan eletään sen asian kanssa ja että lapsi on lahja siinäkin tapauksessa. Tietysti teillä Nekku on niin surullinen tapaus taustalla, että murehtumisella on ihan toisenlaista pohjaa kuin sellaisilla, jotka eivät ole ikäviä asioita kokeneet.

Nyt on taas sellainen olo, että viikonloppu sais jatkua ikuisesti. On niin mukavaa olla koko perheen kesken. Arki on aina aikamoista hulinaa ja sitä, että yrittää ehtiä kaiken oleellisen ja vielä vähän päälle. Mulla ois kauhea hinku päästä kuntoilemaan vähän rankemmin jo, mutta kun eilen otin muutaman juoksuaskeleen, niin tuli vielä verta . Pitänee siis vielä malttaa.

Hertta, mä en saanut ollenkaan kuvia. Laittaisitko mullekin?

Nyt taidan mennä ompelemaan verhoja, jos typy pysyisi hetken vielä rauhallisena ja Leo unillaan. Ai niin, sitä piti vielä sanoa, että x-adventure-vaunuja saa tosi hyvin huutonetistä vähänkäytettyinä. Niitä tuotiin Suomeen vielä vuosi, pari sitten.

 

[Mariska*]

Huomenta ja hyvää viikon alkua rouvat!

Molly, mikä päivä sulla oli se ultra? Nuo aikaiset ultraukset ja alkioiden mitat voivat vaihdella eri mittaajien kesken tosi paljon. Mä luulen että sielä kaikki on ihan hyvin.

Mitäs muuta. Nekulla on isot kysymykset mielessä. Rutistava, lohduttava virtuaali hali jos vielä on mieli maassa.

Ihania kuvia oli sähköposti tulvillaan. Nousee hymy huulille kun katselee niitä.
Kiitos niistä.

Työt on alkaneet mukavasti. Vielä (toistaiseksi) oikein ahmin töitä. Pojat ovat sopeutuneet hoitajalle hyvin. Kotona on tietenkin hoidon jälkeen "pakollisest" villiämis, tottelemattomuus, marina, huuto, raivari, itku-potku kohtaukset...molemmilla. Huhhuijaa. Kaipa se jossain vaiheessa tasaantuu.

Sandemanille voimia Nelliksen yötouhuihin. Se on raskasta.

Hurr, kun täällä toimistossa on kylmä...en tajua mikä on mennyt pieleen tuossa lämmitys-systeemissä ku ei tunnut toimivan. Joka syksyinen ja talvinen riesa. Aina saa palella...

Nyt mä teen itselleni puuron lämmikkeeksi ja sen jälkeen yritän purkaa tuon paperikasan pois.

 

[Piritta*]

Krooh, väsynyt äiti täällä. Eikä nyt ole tosiaan muksusta johtuvaa Jätin syömättä ennen nukkumaanmenoa, ja karmea nälkähän se iski aamukolmelta. Hipsin syömään keittiöön jogurttia, muttei auttanut sitten yhtään. Syödään yleensä vkloppuisin tosi myöhään päivällinen, ja ennen sillä on pärjännyt kevyesti aamuun, mutta eipä tosiaan nyt. Heh, syön kyllä taas kuin hevonen ja kaikki suolainen maistuu enemmän kuin hyvin =)) Viime raskauden toistoa NIIN tarkalleen, hih. Muistan kuinka viimeksi himoitsin mahd. suolaista pizzaa, kuten meetvursti/pepperonipizzaa. Ja samat himot jyllää taas

Jäätiin rannalle Matskun kanssa pk-seudun tämän päiväisistä täristä, kun en lukenut meiliä enää pe:n jälkeen, mutta toisaalta tällä vireystasolla ihan hyväkin. Ja olihan meillä menoakin aamulla, käytiin muskarissa ens. kertaa yhden tutun mamman kanssa. Kiva juttu, ja otetaan tavaksi. Tuollaiset kaupungin ns. avoimet päiväkodit on kyllä huippujuttuja, ilmaista toimintaa päivittäin, ja kauheesti leluja ulkona ja sisällä lapsille. Onko teidän muitten lähellä samanlaista toimintaa?

Sun aatokset Nekku on ihan ymmärrettäviä. Mutta toisaalta, kuten Stella sanoi, katot nyt rauhassa ton työpaikan ratkeamisen ja jos ei natsaa (jota suuresti epäilen , niin sitten vaan second round käyntiin
Samalla tavalla itsekin pelkään, voiko meille todellakin syntyä toinen terve lapsi. Ja siksi raskautta aina vähän stressaakin ja sitä alkaa murehtia kaikenlaista.

Ja peloista lisää...Sitten pelkään sitäkin, että kun pääsen tammikuussa maistelemaan työelämää, musta on tosi kaiho jättää se maailma taas taakseni maaliskuun lopussa. Tai - voihan se olla täysin päinvastainenkin tilanne. Mutta tunne ei varmaan ole samanlainen kuin ens. äitiyslomaa odottaessa, silloinhan sitä oli aivan eufoorisessa tilassa, että kohta pääsee VAPAALLE. Plaah, kaikenlaista ajatuksia. Mutta onneksi, onneksi, menen tässä välissä käymään töissä, tuntuis tooooodella hurjalta olla putkeen poissa noin 4 vuotta.

No se meikäläisen navasta. Toi tunne on niin tuttu Stella, että haluais vklopun vaan jatkuvan ja jatkuvan. On niin kiva puuhailla yhdessä tai käydä vaikka vain puistossa niin, että isukkikin tulee mukaan. Jo se on mukavaa, että joku muu tarjoilee pojalle aamupalan tai vaihtaa vaipat.

Hyvä juttu Mariska, että pojat ovat viihtyneet hoitajalla. Ilmeisesti sisaruksille on helpompi yhdessä jäädä hoitoon kuin niin, että ainokainen menisi yksin? Noi illan temppuilut on kyllä kurjia, taitaa aika samanlainen kuvio olla monissa perheissä.

Matias on innostunut kävelystä, tallustelee (horjuen) vastaan esim. toisesta makkarista. Suloista, ja niin ison pojan näköistä touhua

Aah, pohkeet jumista step-tunnista...kivuliasta, mutta niin ihanaa kuntoilua. Vähän harmittaakin, kun en kovin kauaa voi ko. tunnilla käydä, koska on mun suosikkitunti. No sen käyn, minkä ehdin. Toivottavasti Stellakin pääset pian rehkimään, vaikka sitten salille, sehän olisi vähän pehmeämpi aloitus?

Jees, oikaisen sohvalle, kunhan keittiö on saatu putsattua.

 

[Aniliini#]

Heippa!

Stellalta oli taas tullut omakohtaista kokemusta eli viisaita "neuvoja" Nekulle työ-ja vauva-asiapainiin. Koskas sä Nekku saat tietää valinnasta?

Milloin Mollyn ultra on, huomennako?

Piritta kyseli nlaan soittamesta. Täällä on nykyisin sellanen käytäntö, että ennen np-ultraa ja ekaa neuvolaa käydään terveyskeskuslääkärillä ultrassa n. rv:lla 7, jolloin varmistetaan sikiön (vai onko se silloin vielä alkio?) tarkka ikä niska-poimu-ultraa varten, joka puolestaan tehdään TYKSissä. Eli siis olen soittanut jo joskus rv 5-6 ja ensimmäinen neuvola-aika on tulevana perjantaina. Kunta tarjoaa siis np- ja rakenneuä:n ja lisäksi nlalääkärissä tehdään ultraus joka kerta. Viliä odottaessani eka kunnan tarjoama ultra olisi ollut vasta rakenneuä, mutta pääsin km:n takia varhaisultraan aluesairaalan polille ihan inhimillisistä syistä. Tulipas sepustus.

Samoja pysäyttäviä aatoksia toisesta lapsosesta ja hänen terveydestään, mutta olemme samalla linjalla Stellan kanssa, että jos lapsi ei ole terve, niin siihen sopeudumme sitten. Ja ihan yhtä lailla pelottaa km:n mahdollisuus kuin aiemminkin, tosin nythän ei ole enää ns. syli tyhjänä, joten toipuminen saattaisi olla kuitenkin toisenlaista. Raskasta ja yhtä surullista varmasti, mutta ehkä kuitenkin jotenkin erilaista, kun on tuo pieni viipottaja. No, mitäpä niitä "piruja" seinille maalaamaan, elellään päivä kerrallaan.

Me käytiin Vilin kanssa taas TYKSissä kontrollissa siitä rinta-alueen hemangioomasta. Ei ollut kasvanut, huhtikuun alussa uusi kontrolli ja leikkausta lykättäneen vielä jonkin verran, jotta ikää ehtii tulla lisää. Kun ei ole kyse akuutista ongelmasta, niin odottelevat rauhassa, että poika kasvaa, jotta ei tule nukutuksessa komplikaatioita.

Käytiin samalla reissulla shoppailemassa ja pitkän Citymarket ym.-kierrosten jälkeen ajattelin vielä poiketa kirppiksellä väijymässä Legoja (löytyi!), niin Vili-herrapa nukahti ihan yhtäkkiä kiukuitta ostoskärryyn. Siinä sitten kannattelin pojan päätä toisella kädelläni, kun pikapikaa silmäilin tarjontaa. Kyllä kanssashoppailijat kehuivat unenlahjoja!

Radiossa oli justiinsa keskustelun aiheena tutkimus, joka osoitti suomalaisten olevan keskiviikkoisin kaikista ärtyneimmillään. Ylemmät toimihenkilöt ja lapsiperheet keskimääräistä ärsyyntyneimpiä. Höh, maanantai on yleensä masentavin mun mielestä, mutta 3700 tutkimukseen osallistujaa olivat keskimääräisesti toista mieltä.

Hienoa, että Mariskalle maistuvat työt ja poitsut viihtyvät PPH:lla.

Mä en mitenkään ihan mielettömällä innolla toistaiseksi odota työhönpaluuta, siis ihan kiva juttu, mutta kyllä mä kotonakin viihdyn mainiosti. Aion kuitenkin mennä töihin tammi-helmi-maaliskuuksi. Voi olla, että tuonnempana into lisääntyy..

Jaahas, jospas vähän lepäilisi, kun pojukin vielä nukkuu. Kannoin autosta sänkyyn, eikä havahtunut laisinkaan. Kumpa olisi itsellä edes puoliksi niin hyvät nuo em. unenlahjat.

Päivänjatkoja, laittaisikos seuraava jo uutta ketjua, kun mä olin laiskimus..