Heippa kaverit pitkästä aikaa!
Mikä rauha maassa, molemmat tytöt hyytyi sänkyyn! Tädillä hetki aikaa omille puuhille, hihh =) Ihme, että myös tuo vanhempi nukahti. Kolme vee oli hippusen sitkeämpi... Olen siis lapsenlikkana tänään, ja nautin kovasti. Tytöt on niin rakkaita mulle, ja aivan mahtavia. Ap meni puistossa, ja voi tätä ihanaa hellettä. Viimein!
Tänään hyppään junaan ja palaan sinne kotilaitumille. Murulla on jo niin ikävä, ja kieltämättä itsekin kaipaan jo omaan kotiin. Vanhempia on aina kiva nähdä, mutta pikkuannoksin
Nyt pieni tauko tekee taas terää.
Vkloppu meni kavereita tapaillessa ja auringosta nauttiessa. Ihanan nostalgista olla lapsuuden kulmilla, nämä lenkkipolut ja metsät on niin tuttuja ja tärkeitä.
Masu voi hyvin =) Eilen oli tosin ensimmäinen ns. vaikea päivä, hengittäminen oli vaikeeta ja vatsa kovettui herkästi, mitä ei ollut tehnyt sitten about rv 20:nnen. Johtui taatusti ihan aamun touhuilusta, pakkailin kamoja ja siivoilin kotona. Oli tosi vaikea istua, kun grillattiin ja syötiin ja makuuasento vaan jeesasi. Onneksi nyt on taas eri rento fiilis, ja vointi mainio.
Nekku, mulla on niin samoja aatoksia
Että enää hetki ollaan miehen kanssa kahden, mutta samaan aikaan olla jännityksestä pyörryksissä, että mitä kummaa täältä masusta poksahtaa pian ulos ja miten mahtavalta se tuntuu. Ja on ihana ajatella, että 10 vuodessa ehdittiin tekemään kaikenlaista kivaa ja matkustella, ja nyt se kaikki muuttuu, totaalisesti. Mutta ei malteta edes odottaa! Mies on jo aivan täpinöissä ja kuvittelee tosiaan, että viim. laskettuna pvänä kaveri syntyy. Olen koittanut toppuutella, että voi mennä vielä heinäkuun puoliväliinkin. Ja miten ihanalta tuntuu, kun mies sanoo, miten onnellinen on, myös kavereilleen. On se niin rakas.
Mulla sitä laiskistumista on ajoittain. Olen vähän sitä sorttia, että homman aloitus voi olla kiven takana, mutta kun vauhtiin pääsee, niin sitten se on menoa. Toisaalta koitan sisäistää tämän äitiysloman ""pointin"", ettei kauheesti tarvitse ahertaa, tämä on meitä varten, ja nyt saa levätä. Mulla on vähän liian vahvana ajatus päässä, että vähän väliä pitäisi tehdä jotain tehokkaasti ja hyödyllistä. Tervettä päästä siitä ajatuksesta hetkeksi pois.
Julian kuulumisia oli kiva kuulla. Vointi tuntuu olevan hyvä ja Ilona kuulostaa aivan ihanalta. Hyvä hyvä.
Nekku on sitten the next one!! Ai että tämä aika juoksee, ja pian meillä kaikilla on nyytit kainalossa.
Mulla ei tosiaan ole ollut kun pari kertaa vatsan kovettumista, muuten olen täysin oireeton ja kivuton. Mun äidin mielestä on vähän erikoistakin, ettei yhtään ole tullut suppareita.
Hienoa Aniliini, että olo on nyt hyvä. Jospa se jatkuisi hyvänä ihan loppuun asti.
Huomenna uhmaan kaikkia lääkäreitä ja heidän suosituksia, mutta Nekku I am going swimming =))) Pakko siellä stadikalla edes kerran käydä, muuten se jää täysin, koska ei asuta siinä kulmilla. Ja luvattu +27, upeeeeeta! Ke on taas neuvola, ja jos keli suosii, ajattelin uida taas. Koleat ilmat ehtii vielä tulemaan, ja kotihommat voi siirtää sinne - ja ne albumiproggikset....
Katalle paljon hyviä ajatuksia, teidän onnistumista (ja kaikkien tuolla toisella puolella) todella toivotaan ja täysillä tuetaan.
Anteeksi romaani...en ole jutskaillut teille aikoihin, hih. Taidanpa lähtea terasille aurinkoon kahvikupin kanssa. Kohta nimittäin kuuluu: tätiiiiiiiiii....
Voikaa makoisasti! Mä haen nyt jäätelön....(minäkö herkkupeppu??....öhöm..)
Jälkivuotoa on vielä vähän, joten eipä tässä nyt ihan miestä kaatamaan aleta, mutta melkein!
Jonkinlaisen hieman keskeneräiseen tulokseen päästiin, ollaan edes hieman jyvällä, mikä vauvan nimeksi saatettaisiin laittaa.