Tälläinen mielipidekirjoitus oli meidän paikallislehden mielipideosastolla

[QUOTE="vieras";25475736]Lainaus Alkuperäinen kirjoittaja Big Bang Theory Näytä viesti
minusta tämä subjektiivinen päivähoito pitäisi ehdottomasti lopettaa. Lisää kerho toimintaa ja leikkipuisto ym. harrastustoimintaa. Se on aivan tarpeeksi alle kouluikäisille. Tukitoimet ym. on asia erikseen, mutta tosi harva virikelapsista on näitä ns. tukitoimien piiristä tulevia.

Niin virikehoidon voisi lopettaa jos tarjolla on oikeasti paljon kerhotoimintaa ym. Mutta Mitä eroa on kerholla jonne lapsi jätetään vaikkapa neljäksi tunniksi kolmena päivänä viikossa kuin päiväkodilla? Kyllä siellä kerhossakin on paljon lapsia ja kiireisiä hoitajia. Mielestäni subjektiivista päivähoito oikeutta voitaisiin rajata esim. Jos vanhemmat kotona niin lapsille oikeus olla neljänä/kolmena päivänä viikossa 9-15 hoidossa.
Tosiasiahan on, että jos virike paikkoja ei ole niin tukitoimen tarvitsijoita tulisi paljon enemmän. Ennalta ehkäisevätyö on paljon parempaa, kuin se, että virikepaikan saa vasta kun siihen on tarve. Mikä se tarve on? Vanhemman väsymys, täytyykö tehdä jotain ennen kuin puututaan? Eikö ole lapsen kannalta parempi, ettei tällaista tilannetta tule, että se ennaltaehkäistään?[/QUOTE]

on se kerho nyt ihan eri juttu. Meillä esim. 5v tyttö käy keskiviikkosin perhekerhossa 9-11.30 (jossa mukana minä ja vauva ) ja torstaisin 9-11.30 kersossa ( jossa on itsekseen ) ja kyllä noilla kerho-ohjaajilla on ihan erilaiset resurssit. Ainakin seurakunnan kerhossa on vaikka mitä! Siis huomasin jo tarvikehankinnoissa sen eron! Eskarissa ( päiväkodin yhteydessä ) missä poikani 6v on niin värityskuvatkin piirretään itse paperille, koska kopioita ei saa ottaa. Seurakunnan kerhossa on tosi kalliita askartelujuttuja ja pelejä ym.

tämä nyt meni taas asian vierestä.

 

[QUOTE="hmm";25475864]Kuten mistä? Mä oon ehkä tyhmä, mut en tosiaan tiedä mistä vois apua silloin hakea (ja ei, en ole sellaisessa tilanteessa, että apua tarvitsisin tuollaiseen)? Vai meinaatko että lapset pitäis huostaanottaa tms?[/QUOTE]

Ja lisään vielä, että siis jotkuthan ei vaan VIITSI tehdä ruokia, ja ulkoilu on vastenmielistä tms. Eli ehkä kyse siitä laiskuudesta, mutta ei kai se silloin ole lapsen etu möllöttää kotona vain äidin kanssa?

 

Jos ei jaksa lasta hoitaa ja on "laiska" lähtemään ulos tai edes tekemään ruokaa, niin pitäisikö sitä apua lähteä hakemaan hieman eri suunnasta, kuin päiväkodin portilta?

Niinkun mistä? Kyllä, meillä on muksu nyt(kin) päivän hoidossa että saan levätä ja vieläpä ennaltaehkäisevästi. Kokemus kun on opettanut yhtä sun toista ja olemme tasapainon löytäneet. Mistä mun pitäisi tässä apua lähteä hakemaan jos päivähoito on hyvä ratkaisu meille?

 

[QUOTE="vieras";25475736]
Tosiasiahan on, että jos virike paikkoja ei ole niin tukitoimen tarvitsijoita tulisi paljon enemmän. Ennalta ehkäisevätyö on paljon parempaa, kuin se, että virikepaikan saa vasta kun siihen on tarve. Mikä se tarve on? Vanhemman väsymys, täytyykö tehdä jotain ennen kuin puututaan? Eikö ole lapsen kannalta parempi, ettei tällaista tilannetta tule, että se ennaltaehkäistään?[/QUOTE]

Hienosti sanottu. Olen NIIN samaa mieltä.

Mutta toki tämän palstan kirjoittajien mielestä apua tarvitsevia pitäisi aina kyykyttää ja nöyryyttää mahdollisimman paljon, jottei vaan kukaan hakisi sitä apua "turhaan". Apua ansaitsevat vain ne, jotka myöntävät olevansa jo TODELLA surkeassa jamassa.

 

[QUOTE="hmm";25475864]Kuten mistä? Mä oon ehkä tyhmä, mut en tosiaan tiedä mistä vois apua silloin hakea (ja ei, en ole sellaisessa tilanteessa, että apua tarvitsisin tuollaiseen)? Vai meinaatko että lapset pitäis huostaanottaa tms?[/QUOTE]

Neuvolat, lääkärit, mielenterveys-, ja sosiaalitoimistot. Eiköhän jossain osata apua antaa ja saada selvitettyä miksi äiti ei jaksa omaa lastaan hoitaa. Tuskin se tilannetta parantaa, että ongelmat sysätään syrjään ja ollaan vaan. Ja tuo huostaanotto tuskin on virikehoitoa parempi vaihtoehto. Tuskin tässä niin ääritapauksista puhutaan.

 

[QUOTE="hmm";25475880]Ja lisään vielä, että siis jotkuthan ei vaan VIITSI tehdä ruokia, ja ulkoilu on vastenmielistä tms. Eli ehkä kyse siitä laiskuudesta, mutta ei kai se silloin ole lapsen etu möllöttää kotona vain äidin kanssa?[/QUOTE]

Ja yhteiskunnan sitten pitää huolehtia näiden onnettomien lapsista?

Päiväkodit on nyt jo ahtaalla, tähän pitäisi olla joku toinen ratkaisu kun kasvattaa ryhmäkokoja entisestään virikelapsilla. Mistähän saataisiin resursseja perustaa vaikka näille viriketoimintaa tarvitseville oma päivähoitopaikka per kunta/kaupunki?

 

kyllä kummasti jotkut mammat jaksaa mennä seurustelemaan niiden vauvojen kanssa kahviloihin ja shoppailemaan. Kyllä sinne ehditään tukka putkella, mutta ei sitten ulos tai perhekerhoon "jakseta/päästä" millään sen isomman lapsen kanssa, vaan tyrkätään se vaan päiväkotiin. Tätä näkee täällä ainakin TOSI paljon!

 

Neuvolat, lääkärit, mielenterveys-, ja sosiaalitoimistot. Eiköhän jossain osata apua antaa ja saada selvitettyä miksi äiti ei jaksa omaa lastaan hoitaa. Tuskin se tilannetta parantaa, että ongelmat sysätään syrjään ja ollaan vaan.

Ei sekään paranna, että esim. lievemmän masennuksen tai "pelkän" väsymisen ollessa kyseessä ei saada jotain "lievempää" apua, vaan ammutaan heti järeillä aseilla ja otetaan mielenterveystoimistot ja lastensuojelu mukaan kuvioihin. Tällä tavalla ainakin avun hakemisen kynnys kasvaa...

Olen samaa mieltä ylempänä kirjoittaneen kanssa, eikö ongelmia ennaltaehkäisevä apu ole sitä parasta apua?

 

Neuvolat, lääkärit, mielenterveys-, ja sosiaalitoimistot. Eiköhän jossain osata apua antaa ja saada selvitettyä miksi äiti ei jaksa omaa lastaan hoitaa. Tuskin se tilannetta parantaa, että ongelmat sysätään syrjään ja ollaan vaan.

En ole sama vastaaja mutta miksi ihmeessä mun pitäs mennä hakemaan apua neuvolasta, lääkäristä tai sosiaalitoimistosta kun meidän perheessä parhaaksi havaittu keino ennaltaehkäistä minun uudelleen uupumista on osa-aikahoito? Mulle on muodostunut aika hyvä kuva yhteiskunnan tarjoamista avuista niin kysynkin sulta että mitä luulisit noissa mainitsemissasi paikoissa tehtävän /sanottavan jos menisin sieltä apua hakemaan?

 

Kiva oikeasti että laitatte kaikki samaan kastiin. Lyttäätte ja kivitätte!
Sen sanon että mä en ole kertaakaan hävennyt hakiessani keskimmäistä lasta nuorimman kanssa päiväkodista. Miksi en?
Mä olen lähivanhempi, asun yksin kolmen lapsen kanssa. Ikävä kyllä nuorin sairastaa syöpää, emme pääse kauppaan, emme päiväkotiin, emme kulje julkisilla. Joten niin kauan kun lapseni hoidot ja palautuminen hoidosta kestää, niin kauan pidän mun lapseni päiväkodissa. Minä en olisi selvinnyt ilman sitä.

 

[QUOTE="vieras";25475942]En ole sama vastaaja mutta miksi ihmeessä mun pitäs mennä hakemaan apua neuvolasta, lääkäristä tai sosiaalitoimistosta kun meidän perheessä parhaaksi havaittu keino ennaltaehkäistä minun uudelleen uupumista on osa-aikahoito? Mulle on muodostunut aika hyvä kuva yhteiskunnan tarjoamista avuista niin kysynkin sulta että mitä luulisit noissa mainitsemissasi paikoissa tehtävän /sanottavan jos menisin sieltä apua hakemaan? [/QUOTE]

Neuvolasta varmasti osaisivat montakin neuvoa antaa. Siksihän siellä perheiden jaksamisesta kyselläänkin.

 

Kiva oikeasti että laitatte kaikki samaan kastiin. Lyttäätte ja kivitätte!
Sen sanon että mä en ole kertaakaan hävennyt hakiessani keskimmäistä lasta nuorimman kanssa päiväkodista. Miksi en?
Mä olen lähivanhempi, asun yksin kolmen lapsen kanssa. Ikävä kyllä nuorin sairastaa syöpää, emme pääse kauppaan, emme päiväkotiin, emme kulje julkisilla. Joten niin kauan kun lapseni hoidot ja palautuminen hoidosta kestää, niin kauan pidän mun lapseni päiväkodissa. Minä en olisi selvinnyt ilman sitä.

No sun tilanteessa, ja muiden vastaavien, on tilanne eri. itse ainakin kirjoitin että virikehoito on ihan ok silloin kun siihen on todellinen syy. teidän perheessä syy siihen on todellinen ja mielestäni voit hyvällä omallatunnolla pitää lapsiasi hoidossa. ja käsittääkseni moni muu tässä ketjussa on mun kanssani samaa mieltä.

 

Pitääkö aina lähteä liioittelemaan? Naurettavaa minusta, että ei voi keskustella asioista järkevästi, vaan täytyy lähteä sille linjalle että koti lähtee alta jos en vie puolivuotiasta hoitoon vs. lapsi täytyy hoitaa kotona kouluikään asti.

Mulle ehdotettiin kerran tällaisesta lapset hoitoon vs. lapset kotona -keskustelussa kodin myymisen lisäksi, että kannattaa myös erota lasten isästä, koska silloin saan yksinhuoltajakorotukset ja paremmin tukia kuin naimisissa olevana. Että kyllä oikeasti ehdotellaan, että kannattaa myydä se koti, asua vuokralla ja vaikka jopa erota, että voi hoitaa lapset kotona kouluikään asti.

 

"Virikelapsi" kysyy: "Miksi mun pitää olla täällä?" | Yleisöltä | Mielipide | Ilkka

"Mutta ku mun 1,5v on niin sosiaalinen ja viihtyy päivkodissa ja kotona sillä ei oo mitään tekemistä jne jne jne"

Sydäntä särkee, ku jätän 2,5-vuotiaani hoitoon ja lähden töihin, mutta onneksi hoitopävitä ovat lhyitä ja niitä on "vain" 15 päivää kuukaudessa. En voisi kuvitella vieväni häntä hoitoon, jos olisin itse kotona!

 

Neuvolat, lääkärit, mielenterveys-, ja sosiaalitoimistot. Eiköhän jossain osata apua antaa ja saada selvitettyä miksi äiti ei jaksa omaa lastaan hoitaa. Tuskin se tilannetta parantaa, että ongelmat sysätään syrjään ja ollaan vaan.

Neuvola ohjaa lääkärille. Ja lääkäri voi tehdä mitä? Antaa unilääkettä, antaa terapia-aikoja, antaa masennuslääkettä. Mitä se hyödyttää siihen että on vaikka koliikkivauva joka valvottaa yöt, on isompi joka tarvitsee aktiviteetteja, ulkoilua, askartelua, leikkiä jne päivät. Sitten äiti uupuu ja naps. Kohta saadaan taas sosiaalipornoa, luetaan lööpeistä kuinka kävi huonosti. Ja mammat täällä kilvan kiljuu miksei tehty mitään. Ja kun olisi jokin keino jolla osaltaan voitaisiin estää, niin sitä ollaan lakkauttamassa!

Mun mielestä on jälleen kerran aivan käsittämätöntä kuinka epäempaattisia ihmiset välillä on -vielä äidit! Vai onko sitten kyse silkasta tyhmyydestä, kun ei ymmärretä että tilanteita ja ihmisiä on erilaisia.

 

Erittäin hienosti kirjoitettu. Täysin samaa mieltä. Erityisesti kohta, missä kirjoitettiin että päiväkotien varhaiskasvatus on nostettu arvoon mittaamattomaan...se kertoo, kuinka paljon ja kuinka nuorena lapsen täytyää jo alkaa OPPIA VÄKISIN asioita, mihin ei muuten olisi mikään kiire.

Ajatelkaapa omaa 3-vuotiasta lastanne joka ei osaa vielä riisua ulkohaalariaan. Häntä ei riisuta. Hän jää naulakoille niin pitkäksi aikaa että oppii ja riisuu itse. Vaikka sitten itkien.

No, kyllä hänet riisutaan. Ei nyt mennä ihan äärimmäisyyksiin. Ei se pk ole mikään kidutuslaitos.

 

Ihmisten tuntuu olevan todella vaikea ymmärtää, että ihmisillä on erilaiset jaksamiskynnykset eri asioissa. Ei kaikki uupuminen ole pahinta mahdollista masennusta, eikä myöskään kaikki uupuminen ilman sitä masennusta ole mitään laiskottelua.

Joku ei kestäisi päivääkään sairaanhoitajan hommissa; jollekin muulle monotoninen toimistotyö olisi kaikista uuvuttavinta. Joku turhautuisi työssä jossa ei ole etenemisen mahdollisuutta, joku muu taas ei kestä henkisesti alaa jossa saa jatkuvasti kilpailla ja osoittaa paremmuuttaan. Joku muu taas stressaantuisi sydänkirurgin työssä niin että kilahtaisi niistä paineista; joku muu vaatii juuri senkaltaisia haasteita ja vastuuta ollakseen tyytyväinen...

Mutta ei, jos äiti ei jaksa olla pelkästään kokopäiväinen äiti, niin tokihan siinä ihmisessä on päässä jotain pahasti vialla, niinpä niin.

 

Kiva oikeasti että laitatte kaikki samaan kastiin. Lyttäätte ja kivitätte!
Sen sanon että mä en ole kertaakaan hävennyt hakiessani keskimmäistä lasta nuorimman kanssa päiväkodista. Miksi en?
Mä olen lähivanhempi, asun yksin kolmen lapsen kanssa. Ikävä kyllä nuorin sairastaa syöpää, emme pääse kauppaan, emme päiväkotiin, emme kulje julkisilla. Joten niin kauan kun lapseni hoidot ja palautuminen hoidosta kestää, niin kauan pidän mun lapseni päiväkodissa. Minä en olisi selvinnyt ilman sitä.

Sä et ole niitä, joista tässä puhutaan yleisimmin vai oletko? Ymmärrän että tämä keskustelu suututtaa sinua, mutta koita asettaa itsesi sen yläpuolelle ainakin arvostaen itseäsi: ethän sinä niitä ole, jotka eivät vain viitsi tai haluavat "nauttia vauvasta"?

 

Neuvolasta varmasti osaisivat montakin neuvoa antaa. Siksihän siellä perheiden jaksamisesta kyselläänkin.

Minäpä tiedän millaista neuvoa ja apua siellä annetaan Ja minä kysyinkin sinulta että mitä luulet heidän sanovan? Miksi se neuvola, lääkäri tai sosiaalitoimisto (haloo!!) on parempi kuin se osa-aikahoito ennaltaehkäisevänä? Millaisia tukitoimia näissä paikoissa tarjotaan? Pitäisikkö sossun ottaa ennaltaehkäisevästi lapset huostaan tai pitäisikö lääkärin määrätä ennaltaehkäisevästi mielialalääkkeitä vai mitä kuvittelet tapahtuvan?

 

No sun tilanteessa, ja muiden vastaavien, on tilanne eri. itse ainakin kirjoitin että virikehoito on ihan ok silloin kun siihen on todellinen syy. teidän perheessä syy siihen on todellinen ja mielestäni voit hyvällä omallatunnolla pitää lapsiasi hoidossa. ja käsittääkseni moni muu tässä ketjussa on mun kanssani samaa mieltä.

Kuka määrittelee todellisen syyn? Sinäkö? Äläkä vaan mene ehdottamaan mitään lääkärintodistusta, terveyskeskukset ovat tukossa jo muutenkin.

 

Neuvola ohjaa lääkärille. Ja lääkäri voi tehdä mitä? Antaa unilääkettä, antaa terapia-aikoja, antaa masennuslääkettä. Mitä se hyödyttää siihen että on vaikka koliikkivauva joka valvottaa yöt, on isompi joka tarvitsee aktiviteetteja, ulkoilua, askartelua, leikkiä jne päivät. Sitten äiti uupuu ja naps. Kohta saadaan taas sosiaalipornoa, luetaan lööpeistä kuinka kävi huonosti. Ja mammat täällä kilvan kiljuu miksei tehty mitään. Ja kun olisi jokin keino jolla osaltaan voitaisiin estää, niin sitä ollaan lakkauttamassa!

Mun mielestä on jälleen kerran aivan käsittämätöntä kuinka epäempaattisia ihmiset välillä on -vielä äidit! Vai onko sitten kyse silkasta tyhmyydestä, kun ei ymmärretä että tilanteita ja ihmisiä on erilaisia.

:flower:

 

Mutta ei, jos äiti ei jaksa olla pelkästään kokopäiväinen äiti, niin tokihan siinä ihmisessä on päässä jotain pahasti vialla, niinpä niin.

Ei. Miksi te ajattelette näin?!

Minä toivoisin myös ennaltaehkäisevää apua lieväänkin uupumukseen, mutta minusta ensimmäinen ratkaisu ei ole "ongelman" siirtäminen pois silmistä eli lapsen siirtäminen päiväkotiin. Päiväkodeilla pitäisi olla resurssit hoitaa ne työssäkäyvienkin lapset hyvin, saati sitten ne virikehoidossa olevat. Nyt siihen ei meinaa olla mahdollisuuksia. Ei se virikehoitoon laittavien vanhempien vika ole, mutta minusta sitä voisi silti hekin miettiä.

Miksi ei kerhoihin jos niissä vain on tilaa? Tai jotain muuta, neuvolan taholta ohjattuna.

 

No joo, minä taidan puhua vähän eri aiheesta siltikin... eli siis mietiskelen kuntien rahapulaa ja liian isoja hoitoryhmiä ja tiukilla olevia hoitotätejä. Ja te muut sitten mietitte että miksi laittaa hoitoon jos vanhempi on kotona.

Joo. Ehkä mietiskelen tätä muualla.

 

Sä et ole niitä, joista tässä puhutaan yleisimmin vai oletko? Ymmärrän että tämä keskustelu suututtaa sinua, mutta koita asettaa itsesi sen yläpuolelle ainakin arvostaen itseäsi: ethän sinä niitä ole, jotka eivät vain viitsi tai haluavat "nauttia vauvasta"?

Mä yritän, mutta pohjimmiltaan kun tuntuu siltä että suuri osa ei edes uskalla kertoa miksi isompi on virike hoidossa ja vauva ei. Pohjimmiltaan nämä ihmiset voidaan tahtomattaan lyödä siihen samaan kastiin tietämättä tosiasiaa.

 

[QUOTE="vieras";25476052]:flower:[/QUOTE]