Tälläinen mielipidekirjoitus oli meidän paikallislehden mielipideosastolla

"Virikelapsi" kysyy: "Miksi mun pitää olla täällä?" | Yleisöltä | Mielipide | Ilkka

 

Voin vain kuvitella (ja ihmetellä)..

 

On ne äidit kamalia. Onneksi isien roolista ei tarvitse mainita mitään.

 

Erittäin hienosti kirjoitettu. Täysin samaa mieltä. Erityisesti kohta, missä kirjoitettiin että päiväkotien varhaiskasvatus on nostettu arvoon mittaamattomaan...se kertoo, kuinka paljon ja kuinka nuorena lapsen täytyää jo alkaa OPPIA VÄKISIN asioita, mihin ei muuten olisi mikään kiire.

Ajatelkaapa omaa 3-vuotiasta lastanne joka ei osaa vielä riisua ulkohaalariaan. Häntä ei riisuta. Hän jää naulakoille niin pitkäksi aikaa että oppii ja riisuu itse. Vaikka sitten itkien.

 

Minussakin herää ihmettelevä kysymys, että miksi.

Osaisiko joku vastata?

 

No kyllähän 3 v osaa jo riisua jos tahtoo. Mie en ymmärrä sellasia vanhempia jotka tekee kaiken lastensa puolesta. Entä jos kotonakin on useempi lapsi? Kyllä sielläkin opitaan riisumaan ite kun äiti hoitaa pienempiä. Ja siitä itse tekemisen oppimisesta vasta riemua syntyykin ja itsetunto kasvaa!

 

Minussakin herää ihmettelevä kysymys, että miksi.

Osaisiko joku vastata?

Meillä 4 vuotias on 20 tuntia viikossa virikehoidossa (olen kotona meidän 2 vuotiaan kanssa ja kolmas syntyy parin kuukauden kuluttua), koska katsomme mieheni kanssa, että se on lapsen parhaaksi. Lapsi on pienessä yksityisessä päiväkodissa, jossa hän oppii sosiaalisuutta, ryhmässä toimimista, jne. Kun tämän hetkinen kuopus täyttää kolme, menee myös hän samaan paikkaa virikehoitoon. Siksi.

 

Erittäin hienosti kirjoitettu. Täysin samaa mieltä. Erityisesti kohta, missä kirjoitettiin että päiväkotien varhaiskasvatus on nostettu arvoon mittaamattomaan...se kertoo, kuinka paljon ja kuinka nuorena lapsen täytyää jo alkaa OPPIA VÄKISIN asioita, mihin ei muuten olisi mikään kiire.

Ajatelkaapa omaa 3-vuotiasta lastanne joka ei osaa vielä riisua ulkohaalariaan. Häntä ei riisuta. Hän jää naulakoille niin pitkäksi aikaa että oppii ja riisuu itse. Vaikka sitten itkien.

No mä kyllä oon kans siinä kohdin sun kanssa samaa mieltä että lapselle on mahdollista antaa myös kotihoidossa ihan samat virikkeet ja taidot kuin päiväkodissakin, se on ihan vanhemmista ja heidän viitseliäisyydestään kiinni. Joidenkin lasten kohdalla virikehoito on hyväksi kotiolojen, lapsen vamman/sairauden tms takia, mutta sitä mä en vaan voi sulattaa että isommat laitetaan päiväkotiin vaan sen takia että saa itse makoilla kotona. Mun mielestä päivähoito-oikeutta pitäis rajata niin että virikepaikalle pääsee vain erityisestä syystä, ei pelkästään sen takia että äiti tai isä on laiska hankkimaan itse niitä virikkeitä lapselleen. Mutta jos näin tehtäis niin sitten pitäis kotihoitoa tukea enemmän ja järkätä esim kunnan puolesta kerhoja ja muita juttuja joihin lapsia vois viedä. Kun nyt on päiväkodin lisäksi melkein ainoa vaihtoehto joku seurakunnan päiväkerho. Pitäis olla myös kunnallisia päiväkerhoja jossa lapsi vois saada ikäseuraa pari kertaa viikossa.

 

Minulla heräsi kysymys,että eikö sitten työssäkäyvän lapsella ole ikävä äitiä ja isää hoitopäivän aikana..
Ja tuossa ylempänä joku kirjoitti,että " 3-vuotias on naulakolla ulkovaatteet päällä niin kauan kun itse ne riisuu"tämäkin varmaan koskee kaikkia pk:n lapsia ei vain näitä ns.virikelapsia..

 

Vauvojen tuominen hoitoon ei ole pelkästään taloudellisen tilanteen sanelema "pakko", vaan arvovalinta.

Näinhän se on.

 

Mielestäni lapsen ikä on melko iso asia tässä. Pari-kolme, nelivuotiaaskaan ei normaalitilanteessa tarvi päivähoitoa, jos äiti tai isä on kotona. Varsinkin, jos lapsi ei aiemminkaan ole hoidossa ollut, ei mielestäni ole mitään järkeä laittaa hoitoon vauvan vuoksi. Kerhoja, avoimia päiväkoteja yms. vaihtoehtoja on...
5-6-vuotias kaipaa jo eri lailla kavereita, ja jos on ollut jo ennen vauvaa hoidossa niin mielestäni voi jatkaa siellä esim. 10pv/kk. Itse en ainakaan jaksaisi edes joka aamu lähteä vanhempaa lasta kuskaamaan hoitoon ja taas kohta hakea kotiin. Huonosta omastatunnosta puhumattakaan...

 

Hoitajat kostaa viattomille lapsille sitten työhön väsymisensä...lapset itkevät sitten, kun hoitajia ei kiinnosta hoitaa. Miettikääpä mitä päiväkodeissa tapahtuu, kun vanhemmat eivät ole näkemässä. Kyllä sitä varmaan annetaan vähän siloteltua kuvaa, kun lasta tullaan hakemaan kotiin. Ollaan niin aktiivista että... perkele sanon minä!

 

no,tapauksia on monia.mä oon karsinu mun 4v hoitopäiviä niin että on 5h/päivä 3 kertaa viikossa.ja poikaa harmittaa.se haluu olla kavereitten kans hoidossa,vaikka annan palöjon virikkeitä päivinä ku laps kotona,ja isovelikin pääsee aikasin yleensä koulusta.seuraakin olis.ennen äippälomaa poika oli 10h joka päivä hoidossa.jotku lapset vaan tarvii enempi seuraa ku muut,joillekkin riittää vauva ja äiti.tommosessa lapsitapauksessa mitä tos ilmotetaan ni ottaisin tosin lapsen täysin kotihoitoon.

 

No kyllähän 3 v osaa jo riisua jos tahtoo. Mie en ymmärrä sellasia vanhempia jotka tekee kaiken lastensa puolesta. Entä jos kotonakin on useempi lapsi? Kyllä sielläkin opitaan riisumaan ite kun äiti hoitaa pienempiä. Ja siitä itse tekemisen oppimisesta vasta riemua syntyykin ja itsetunto kasvaa!

Itsetunto kasvaa, kun saa positiivista palautetta tekemästään. Huomaako/kerkeääkö sitä hoitaja antamaan tuossa tilanteessa, kun moni muukin touhuaa ympärillä?

 

Minä ymmärrän virikehoidon tiettyyn pisteeseen asti, tyyliin parina päivänä viikossa. Mutta virikehoidon tarkoituksenmukaisuus alkaa siinä kohtaa kyllä romuttua, kun näitä virikehoidettavia lapsia alkaa olemaan hoidossa päivittäin. Itseltäni on joskus pieni 3-vuotias lapsi kysynyt itku silmässä, että miksi minulla ei ole ikinä lomaa, kun suuri osa päiväkotikamuista jäi vanhempien kesäloman ajaksi pois päiväkodista. Ja kyseisen lapsen äiti oli kuitenkin jatkuvasti kotona ja kaipa isälläkin loma oli

 

Onko se aina näin? Sohaisen nyt vähän muurahaispesää varmaan, mutta mitäs ne kaikki lapset jotka on otettu pois päivähoidosta, kun äiti jää kotiin ja itkevät kotona, että "äiti, miksen saa mennä tarhaan?". Sinne jää kuitenkin rakkaat kaverit ja rutiinit. Tiedän useamman tälläisen tapauksen.
Joo, onhan niitä kerhoja. Niin, ehkä yksi viikossa jos lapsi sattuu sinne mahtumaan.
Itse olisin jäänyt kotiin kummankin lapsen kanssa pidemmäksi aikaa, mutta kyllä ne oli meillä tasan taloudelliset syyt jotka tilanteen sanelivat eikä arvot. Erityisesti toisen lapsen kanssa aika meni kuin siivillä, kun oli muitakin äitejä lähipiirissä vertaistukena ja lapsilla leikkikavereita. Vanhempi lapsi oli silloin jo koulussa. Hänen vauva-aika taas oli tosi yksinäistä ja raskasta kun ei toisia äitejä ja lapsia lähimailakaan. Uskon, että jos siinä olisi ollut isompi sisarus viihdytettävänä olisi helposti miettinyt tuota virikepäiväkotipaikkaa ja ihan oikeasti nimenomaan lapsen kannalta!

Tiedän kyllä millaisia paikkoja päiväkodit ovat kun olen itsekkin sellaisessa töissä ollut, mutta jos ei kunta oikeen muuta toimintaa tarjoa, lähipiiristä ei lapsia löydy ja lapsi itse tarhaan haluaa...Mites sellaisessa tapauksessa esim.puolipäivähoito. Mitä mieltä olette?

 

Itsetunto kasvaa, kun saa positiivista palautetta tekemästään. Huomaako/kerkeääkö sitä hoitaja antamaan tuossa tilanteessa, kun moni muukin touhuaa ympärillä?

Ihan yhtä paljon kun suurperheen äiti, joka tekee vielä samaa työtä 24h/7päivää, siivoaa ja laittaa ruuan samalla. Jännä, miten päiväkodintädit ovat aina näissä ketjuissa täysiä vittupäitä (ajatelkaa niitä lapsiraukkoja, jotka ovat heidät saaneet vanhemmikseen) ja täysin kykenemättömiä empatiaan ja tekemään yhtään mitään.

Pitäisikö samalla tehdä periaatepäätös, että perhekokoa on rajattava, jotta lapset saavat elämisen arvoisen lapsuuden? Esim ei enempää kuin 2-3 lasta kerrallaan? jos päiväkodissa onkin se 5 lasta ja se on liikaa.

 

Onko se aina näin? Sohaisen nyt vähän muurahaispesää varmaan, mutta mitäs ne kaikki lapset jotka on otettu pois päivähoidosta, kun äiti jää kotiin ja itkevät kotona, että "äiti, miksen saa mennä tarhaan?". Sinne jää kuitenkin rakkaat kaverit ja rutiinit. Tiedän useamman tälläisen tapauksen.
Joo, onhan niitä kerhoja. Niin, ehkä yksi viikossa jos lapsi sattuu sinne mahtumaan.
Itse olisin jäänyt kotiin kummankin lapsen kanssa pidemmäksi aikaa, mutta kyllä ne oli meillä tasan taloudelliset syyt jotka tilanteen sanelivat eikä arvot. Erityisesti toisen lapsen kanssa aika meni kuin siivillä, kun oli muitakin äitejä lähipiirissä vertaistukena ja lapsilla leikkikavereita. Vanhempi lapsi oli silloin jo koulussa. Hänen vauva-aika taas oli tosi yksinäistä ja raskasta kun ei toisia äitejä ja lapsia lähimailakaan. Uskon, että jos siinä olisi ollut isompi sisarus viihdytettävänä olisi helposti miettinyt tuota virikepäiväkotipaikkaa ja ihan oikeasti nimenomaan lapsen kannalta!

Tiedän kyllä millaisia paikkoja päiväkodit ovat kun olen itsekkin sellaisessa töissä ollut, mutta jos ei kunta oikeen muuta toimintaa tarjoa, lähipiiristä ei lapsia löydy ja lapsi itse tarhaan haluaa...Mites sellaisessa tapauksessa esim.puolipäivähoito. Mitä mieltä olette?

No silloin jos lähipiirissä/naapureissa ei ihan oikeesti oo lapselle kavereita niin sillon on mun mielestä ihan ok että lapsi käy virikepaikalla hoidossa kunhan se ei oo siellä joka päivä koko päivää. esim 2 kertaa viikossa 4 tuntia on mun mielestä ihan tarpeeksi. Mutta aika harvassa on ne, kenen lapset ihan oikeesti elää jossais sosiaalisessa tyhjiössä ilman päiväkotipaikkaa. Mun serkulla on sellanen tilanne,asuvat maalla syrjäisessä paikassa ja siellä ei ole lähimaillakaan toisia lapsiperheitä ja lapsi on ainokainen, hän on käyny virikehoidossa 2 kertaa viikossa ihan vain tämän syyn takia. Mutta näin kaupungissa asuvana kyllä ihmettelen suuresti miten kaupungissa ei pystyis muka järkkäämään lapselleen seuraa ja sosiaalista harjoitusta muullakin tavalla kuin tyrkkäämällä se päikkäriin?

 

Ihan vain huomautuksena, että Ilkka on maakuntalehti ei paikallislehti.

Mun mielestä naurettavaa väittää, että ei ole kenenkään pakko viedä lasta hoitoon taloudellisten syiden takia. Niin palstan mukaan pitää myydä perheen koti, että saa hoidettua lapset kotona kouluikään asti!

 

Meilläkin pian 6-vee jatkoi päiväkodissa 10pv/kk, kun itse jäin äitiyslomalle. Kyllä minun mielestä on ihan eri asia viedä se 4-6vee hoitoon pari kertaa viikossa osaksi päivää kuin viedä 2-vuotias virikkeitä saamaan. Semmonen jo suututtaa...toki tilanteet on yksilöllisiä, ja jos jostain syystä lapsen etu on olla hoidossa, niin sitten on.
Onhan lapsellekin iso asia, jos kaikki kaverit jää päiväkotiin ja itse ei pääse. Siinäkin miettimistä.

 

Ihan vain huomautuksena, että Ilkka on maakuntalehti ei paikallislehti.

Mun mielestä naurettavaa väittää, että ei ole kenenkään pakko viedä lasta hoitoon taloudellisten syiden takia. Niin palstan mukaan pitää myydä perheen koti, että saa hoidettua lapset kotona kouluikään asti!

Pitääkö aina lähteä liioittelemaan? Naurettavaa minusta, että ei voi keskustella asioista järkevästi, vaan täytyy lähteä sille linjalle että koti lähtee alta jos en vie puolivuotiasta hoitoon vs. lapsi täytyy hoitaa kotona kouluikään asti.

 

No silloin jos lähipiirissä/naapureissa ei ihan oikeesti oo lapselle kavereita niin sillon on mun mielestä ihan ok että lapsi käy virikepaikalla hoidossa kunhan se ei oo siellä joka päivä koko päivää. esim 2 kertaa viikossa 4 tuntia on mun mielestä ihan tarpeeksi. Mutta aika harvassa on ne, kenen lapset ihan oikeesti elää jossais sosiaalisessa tyhjiössä ilman päiväkotipaikkaa. Mun serkulla on sellanen tilanne,asuvat maalla syrjäisessä paikassa ja siellä ei ole lähimaillakaan toisia lapsiperheitä ja lapsi on ainokainen, hän on käyny virikehoidossa 2 kertaa viikossa ihan vain tämän syyn takia. Mutta näin kaupungissa asuvana kyllä ihmettelen suuresti miten kaupungissa ei pystyis muka järkkäämään lapselleen seuraa ja sosiaalista harjoitusta muullakin tavalla kuin tyrkkäämällä se päikkäriin?

Ekan kanssa asuin kyllä kaupungissa, mutta lähiympäristössä olevat lapset oli tarhassa ja äidit töissä. Puisto oli hankalan matkan päässä, mutta yritin siellä ainakin kerran viikossa käydä (laiha lohtu). Toisen kun sain oltiin muutettu vähän syrjemmälle, mutta zäkällä sattuikin "kohtalotovereita" lähiympäristöstä löytymään. Se oli tosi mukavaa aikaa, minulle ja lapselle kummallekkin.
Täällä syrjemmässä asuessa tuntuu muutenkin olevan enemmän yhteisöllisyyttä, tai sitten vaan kuvittelen..

 

Hyvä kirjoitus! Minä haluan myös kysyä, että MIKSI?

 

Pitääkö aina lähteä liioittelemaan? Naurettavaa minusta, että ei voi keskustella asioista järkevästi, vaan täytyy lähteä sille linjalle että koti lähtee alta jos en vie puolivuotiasta hoitoon vs. lapsi täytyy hoitaa kotona kouluikään asti.

No eipä tästä asiasta voi keskustella asiallisesti koska te jotkut ette hyväksy lasten viemistä hoitoon missään olosuhteissa. Ette hyväksy sitä, että kaikki ei tee kuten te.

Senkun hoidatte omat kullannuppunne kotona niin pitkään kuin haluatte, mutta antakaa muiden tehdä toisin. Ei kaikki halua maata kotona vuosia vaan haluavat tehdä töitä ja elää muutenkin kuin kädestä suuhun.

 

minusta tämä subjektiivinen päivähoito pitäisi ehdottomasti lopettaa. Lisää kerho toimintaa ja leikkipuisto ym. harrastustoimintaa. Se on aivan tarpeeksi alle kouluikäisille. Tukitoimet ym. on asia erikseen, mutta tosi harva virikelapsista on näitä ns. tukitoimien piiristä tulevia.