Pistän vielä toisen luvun, joka on kirjoitettu Teemun näkökulmasta.
TEEMU
- Hei Aamu ja Teemu! -Mukava nähdä teidät vihdoin. Puhuja oli melko nuori nainen, jolla oli pitkät vaaleat hiukset ja säihkyvät siniset silmät, jotka nyt tarkastelivat meitä innokkaasti. Aamu oli vähintään yhtä hämmästynyt kuin mäkin. -Mä olen Kristiina, nainen sanoi ja kätteli meitä. -Onko sulla jäänyt jotain kertomatta? Aamu sanoi, kun faija tuli sisälle. -Ai, te tapasittekin jo mun vaimon, se sanoi. -Vaimon? sanoimme Aamun kanssa yhteen ääneen. -Niin, me menimme Kristiinan kanssa naimisiin pari kuukautta sitten, faija kertoi. Sitten Aamun katse osui alemmas ja mäkin huomasin sen. -Mä odotan mun ja Raimon yhteistä lasta, Kristiina sanoi ylpeänä, ennen kuin ehdimme kysyä. -Miksi sä et ole kertonut meille? Aamu sähisi faijalle. Mä peräännyin hieman. Kohta alkaisi kolmas maailmansota. -Se ei vain tullut puheeksi eikä tällaista asiaa voi puhelimessa kertoa, faija kierteli. -Missä on mun huone? Aamu kysyi kylmän rauhallisella äänellä.
Mun ja Aamun huoneet olivat yläkerrassa. Aamu ryntäsi huoneeseensa ja paiskasi oven perässään. Mua ei huvittanut jäädä selittelemään siskoni kiukuttelun syytä, joten menin omaan huoneeseeni. Muutenkin olin sitä mieltä, että faijan olisi pitänyt kertoa meille Kristiinasta ja lapsesta. Mietin, miten erilaisia me Aamu kanssa olemmekaan. Aamu on tosi temperamenttinen, vauhdikas ja rempseä. Mä olen itse paljon rauhallisempi ja hillitympi. Varsinainen herkkä poika, joka on aina sovittelemassa Aamun riitoja. Mä arvelin, ettei Aamu ihan heti leppyisi. Sama tilanne oli ollut, kun mutsi ja Ismo olivat alkaneet seurustella. Aamu oli tehnyt kaikkensa saadakseen Ismon ulos meidän kämpästä. Lopulta se hyväksyi Ismon. Tosin sillä saattoi olla osuutta asiaan, että se sai töitä Ismon valinnasta.
Aamu ei oikein vieläkään kestä ajatusta, että mutsilla ja faijalla olisi muitakin puolisoita kuin toisensa. Mun ja Aamun käsitykset niiden eron syystä poikkeavat aika tavalla toisistaan. Aamu on aina ihaillut faijaa yli kaiken, mutta mä tiedän, ettei Raimo ollut aina mikään ihanneaviomies. Se on aina ollut kiireinen liikemies enkä mä oikeastaan kunnolla edes tiedä, mitä se tekee työkseen. Kun olimme Aamun kanssa pieniä, faija oli usein poissa kotoa, mutta aina kun se palasi työmatkoilta, se toi meille paljon tuliaisia. Isä on ollut aina se, joka hemmotteli meitä ostamalla kaikkea. Mä tiesin kyllä, että se poti huonoa omaatuntoa, kun oli niin paljon poissa kotoa ja halusi hyvittää sen ostamalla meille mitä ikinä halusimmekaan. Harmi vain, ettei rahalla voinut korvata rakkautta ja läsnäoloa. Jaana on aina ollut sitä mieltä, ettei faija ole tarpeeksi vastuullinen. Munkin mielestä se muistuttaa joskus enemmän hyvää kaveria kuin isää. Aamu tulisi kyllä pettymään, kun huomaisi, ettei Raimo olekaan niin täydellinen isä kuin se on kuvitellut. Sitä varmaan harmittaa, kun ei olisikaan ainut prinsessa talossa. Uuden vauvan tulo saisi sen varmaan entistä mustasukkaisemmaksi.
Aloin melkein huomaamattani säveltää uutta kappaletta. Olen aina saanut musiikista lohtua pahaan mieleeni. Pienenäkin aina menin huoneeseeni ja pimputtelin täysillä koskettimia. Musiikin kautta mun ajatukset palautuivat tietysti Katriin, sillä siltä mä olen suurimman inspiraationi saanut. Mua hiukan harmitti se, että en ollut jutellut sen kanssa kunnolla ennen lähtöäni. Mä en voinut vieläkään uskoa sitä, että se todella petti mua. No, ehkä Aamu oli oikeassa sen suhteen. En halunnut myöntää itselleni, että mulla oli yhä tunteita sitä kohtaan. Mä en ole koskaan voinut sietää Kentsua. Lukiossa ollessani se oli kiusannut mua kahden muun jätkän kanssa ja tehnyt mun elämästäni helvettiä. Olin raivoissani, kun kuulin, että Ken alkoi seurustella Aamun kanssa. Ajan myötä meidän välit hiukan paranivat, mutta emme edelleenkään ole mitään ylimpiä ystävyksiä. Nyt Katri ja Ken saisivat mun puolesta tehdä mitä huvittaa. Hetken päästä lopetin soittamisen ja menin katsomaan, joko Aamu oli rauhoittunut.
Mä koputin Aamun huoneen oveen. -Häivy! Aamu huusi vihaisesti. Eli se ei ilmeisesti ollut leppynyt. -Mä täällä vaan, mä huusin. Oli hetken hiljaisuus. Sitten se avasi oven. -Teemu!se sanoi ja ripustautui mun kaulaan. Se oli ilmeisesti itkenyt, sillä sen silmät olivat punaiset ja turvonneet. -Mä haluun takaisin himaan, Aamu valitti. -Älä viitsi, mä tahdon ihan tosissani sinne musakouluun, mä sanoin. -Miten faija saattoi mennä naimisiin kertomatta meille? Aamu raivosi. -Ei se Kristiina nyt niin kauhealta vaikuttanut, mä sanoin. Aamu mulkaisi mua. -Onhan se ihan nätti ja mukavan oloinen, mä huomautin. -Kehtasi vielä hankkiutua raskaaksi, Aamu sanoi vihaisena. -Oliko faijan pakko heittäytyä heti ensimmäisen bimbon matkaan, se jatkoi. Se ei edes kertonut Kristiinasta silloin, kun olimme sen kanssa Espanjassa, mä tajusin. -Mutta eihän faijaa tästä voi syyttää, Aamu sanoi. -Sehän on vaan mies. -Kaikki te miehet ootte pohjimmiltanne hormoonihirviöitä, se jatkoi, mutta nyt vähän katkerampaan sävyyn. Tiesin Aamun miettivän Kentsua. Päätin poistua, ennen kuin se alkaisi taas jauhaa Kenistä ja Katrista. En halunnut ajatella sitä enää hetkeäkään. Menin huoneeseeni ja aloin nukkua. En saanut unta, sillä mun ajatukset pyörivät koko yön Katrissa.
TEEMU
- Hei Aamu ja Teemu! -Mukava nähdä teidät vihdoin. Puhuja oli melko nuori nainen, jolla oli pitkät vaaleat hiukset ja säihkyvät siniset silmät, jotka nyt tarkastelivat meitä innokkaasti. Aamu oli vähintään yhtä hämmästynyt kuin mäkin. -Mä olen Kristiina, nainen sanoi ja kätteli meitä. -Onko sulla jäänyt jotain kertomatta? Aamu sanoi, kun faija tuli sisälle. -Ai, te tapasittekin jo mun vaimon, se sanoi. -Vaimon? sanoimme Aamun kanssa yhteen ääneen. -Niin, me menimme Kristiinan kanssa naimisiin pari kuukautta sitten, faija kertoi. Sitten Aamun katse osui alemmas ja mäkin huomasin sen. -Mä odotan mun ja Raimon yhteistä lasta, Kristiina sanoi ylpeänä, ennen kuin ehdimme kysyä. -Miksi sä et ole kertonut meille? Aamu sähisi faijalle. Mä peräännyin hieman. Kohta alkaisi kolmas maailmansota. -Se ei vain tullut puheeksi eikä tällaista asiaa voi puhelimessa kertoa, faija kierteli. -Missä on mun huone? Aamu kysyi kylmän rauhallisella äänellä.
Mun ja Aamun huoneet olivat yläkerrassa. Aamu ryntäsi huoneeseensa ja paiskasi oven perässään. Mua ei huvittanut jäädä selittelemään siskoni kiukuttelun syytä, joten menin omaan huoneeseeni. Muutenkin olin sitä mieltä, että faijan olisi pitänyt kertoa meille Kristiinasta ja lapsesta. Mietin, miten erilaisia me Aamu kanssa olemmekaan. Aamu on tosi temperamenttinen, vauhdikas ja rempseä. Mä olen itse paljon rauhallisempi ja hillitympi. Varsinainen herkkä poika, joka on aina sovittelemassa Aamun riitoja. Mä arvelin, ettei Aamu ihan heti leppyisi. Sama tilanne oli ollut, kun mutsi ja Ismo olivat alkaneet seurustella. Aamu oli tehnyt kaikkensa saadakseen Ismon ulos meidän kämpästä. Lopulta se hyväksyi Ismon. Tosin sillä saattoi olla osuutta asiaan, että se sai töitä Ismon valinnasta.
Aamu ei oikein vieläkään kestä ajatusta, että mutsilla ja faijalla olisi muitakin puolisoita kuin toisensa. Mun ja Aamun käsitykset niiden eron syystä poikkeavat aika tavalla toisistaan. Aamu on aina ihaillut faijaa yli kaiken, mutta mä tiedän, ettei Raimo ollut aina mikään ihanneaviomies. Se on aina ollut kiireinen liikemies enkä mä oikeastaan kunnolla edes tiedä, mitä se tekee työkseen. Kun olimme Aamun kanssa pieniä, faija oli usein poissa kotoa, mutta aina kun se palasi työmatkoilta, se toi meille paljon tuliaisia. Isä on ollut aina se, joka hemmotteli meitä ostamalla kaikkea. Mä tiesin kyllä, että se poti huonoa omaatuntoa, kun oli niin paljon poissa kotoa ja halusi hyvittää sen ostamalla meille mitä ikinä halusimmekaan. Harmi vain, ettei rahalla voinut korvata rakkautta ja läsnäoloa. Jaana on aina ollut sitä mieltä, ettei faija ole tarpeeksi vastuullinen. Munkin mielestä se muistuttaa joskus enemmän hyvää kaveria kuin isää. Aamu tulisi kyllä pettymään, kun huomaisi, ettei Raimo olekaan niin täydellinen isä kuin se on kuvitellut. Sitä varmaan harmittaa, kun ei olisikaan ainut prinsessa talossa. Uuden vauvan tulo saisi sen varmaan entistä mustasukkaisemmaksi.
Aloin melkein huomaamattani säveltää uutta kappaletta. Olen aina saanut musiikista lohtua pahaan mieleeni. Pienenäkin aina menin huoneeseeni ja pimputtelin täysillä koskettimia. Musiikin kautta mun ajatukset palautuivat tietysti Katriin, sillä siltä mä olen suurimman inspiraationi saanut. Mua hiukan harmitti se, että en ollut jutellut sen kanssa kunnolla ennen lähtöäni. Mä en voinut vieläkään uskoa sitä, että se todella petti mua. No, ehkä Aamu oli oikeassa sen suhteen. En halunnut myöntää itselleni, että mulla oli yhä tunteita sitä kohtaan. Mä en ole koskaan voinut sietää Kentsua. Lukiossa ollessani se oli kiusannut mua kahden muun jätkän kanssa ja tehnyt mun elämästäni helvettiä. Olin raivoissani, kun kuulin, että Ken alkoi seurustella Aamun kanssa. Ajan myötä meidän välit hiukan paranivat, mutta emme edelleenkään ole mitään ylimpiä ystävyksiä. Nyt Katri ja Ken saisivat mun puolesta tehdä mitä huvittaa. Hetken päästä lopetin soittamisen ja menin katsomaan, joko Aamu oli rauhoittunut.
Mä koputin Aamun huoneen oveen. -Häivy! Aamu huusi vihaisesti. Eli se ei ilmeisesti ollut leppynyt. -Mä täällä vaan, mä huusin. Oli hetken hiljaisuus. Sitten se avasi oven. -Teemu!se sanoi ja ripustautui mun kaulaan. Se oli ilmeisesti itkenyt, sillä sen silmät olivat punaiset ja turvonneet. -Mä haluun takaisin himaan, Aamu valitti. -Älä viitsi, mä tahdon ihan tosissani sinne musakouluun, mä sanoin. -Miten faija saattoi mennä naimisiin kertomatta meille? Aamu raivosi. -Ei se Kristiina nyt niin kauhealta vaikuttanut, mä sanoin. Aamu mulkaisi mua. -Onhan se ihan nätti ja mukavan oloinen, mä huomautin. -Kehtasi vielä hankkiutua raskaaksi, Aamu sanoi vihaisena. -Oliko faijan pakko heittäytyä heti ensimmäisen bimbon matkaan, se jatkoi. Se ei edes kertonut Kristiinasta silloin, kun olimme sen kanssa Espanjassa, mä tajusin. -Mutta eihän faijaa tästä voi syyttää, Aamu sanoi. -Sehän on vaan mies. -Kaikki te miehet ootte pohjimmiltanne hormoonihirviöitä, se jatkoi, mutta nyt vähän katkerampaan sävyyn. Tiesin Aamun miettivän Kentsua. Päätin poistua, ennen kuin se alkaisi taas jauhaa Kenistä ja Katrista. En halunnut ajatella sitä enää hetkeäkään. Menin huoneeseeni ja aloin nukkua. En saanut unta, sillä mun ajatukset pyörivät koko yön Katrissa.
